Lue keskustelun säännöt.
Kumpi mokasi, minä vai mies?
14.08.2021 |
Jos tuntuu että tämäkin on provo niin ota vaikka ajatusleikkinä eli kuinka vastaisit tälläiseen tilanteeseen oli fiktiivinen taikka ei. Olen "leikissä" mukana.
Yritän tiivistää vaikka olen tosi surkea siinä.
Mulla on jo pidemmän aikaa ollut tosi paha olla.
Eilen oli niin järkyttävän huono olo että purskahdin vain miehen vieressä itkuun ja paniikissa sopersin miten tahdon vain kuolla ja etten jaksa enää tehdä mitään ja kaikkea muuta inhottavaa mitä nyt huonosti voiva ihminen itsestään keksii.
Mies lohdutti ja otti syliinsä itkemään, parhaansa hän yritti ja sai lopulta minut jopa vähän nauramaankin tilanteelle. Sitten hän halusi harrastaa seksiä (=yhdyntää).
Minä menin ihan jäihin siitä ja kesken kaiken aloin vain itkemään ettei hän välitä mistään muusta kuin alapäästään ja että mikään ei hänelle riitä enkä minä ole ansainnut edes hetken lohtua ilman että hänen pitää siitä jotain saada (seksiä oli ollut viimeksi ehkä tunti ennen tätä kaikkea). Mulla pimahti päässä ihan kokonaan ja heitin jo eropuheet ja kaikki ilmoille. Näissä tunnelmissa on tämäkin päivä jatkunut.
Olinko mä ihan kohtuuton ja eikö miehellä nyt tilannetaju ollut paikalla?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista tuntui hirveälle lukea. Mä en tiedä pystynkö lukemaan tämän enempää.
Mustakin tuntuu että olin kohtuuton, mut toisaalta musta tuntuu että mä jäin ihan yksin pahan oloni kanssa. Mulle ei tulis ikimaailmassa mieleen jos mieheni itkien kertoisi kuolema-ajatuksistaan että nyt tarraan penikseen kiinni ja yhdyntää. Mä herranen aika ettisin parhaan kykyni mukaan sille apua ja oisin korvat höröllä siihen asti kunnes sitä apua saa et onhan se nyt niin ok kun siinä tilanteessa voi olla. Mulla on siks tosi pettynyt olo.
Mä siis olin ihan paniikissa kun ekan kerran sain sanottuu näitä ajatuksia että tuntuu etten pärjää arjessa ja kaikki velvollisuudet tuntuu pakkopullalle ja itsemurha pyörii päivittäin mielessä. Itkin ja romahdin täysin.
Mies lohdutti silleen käytännöläheisesti, raukka varmaan itsekin yllätty tilanteesta. Haki paperia mihin niistää ja kysy että tarvitaanko tässä jotai ulkopuolista ja onko mulla ollu pitkäänki paha olla. Nauru tuli siitä kun hän tarjosia käsiään että halataan ja mä jotenkin ymmärsin että hän haluaa ottaa räkäpaperini.. tilannekomiikka laukaisi tilanteen.
Sit mä vaan jäin niiskuttamaan siihen viereen ja koitettiin jutella muista asioista. Ja ihan yhtäkkiä hän onki kovana työntymässä mun sisään. Mä en ymmärrä vaikka yritän!
Mä en myöskään tajua näitä kommentteja että mä oon ihan hullu ja miehelle parempaa seuraa. Eikö muilla ole koskaan paha olo? Jos on niin paras lääkekö siihen on seksi? Miten ees panettaa kun toinen apaattisena makaa kyyneleet poskilla?!
Ap
Mutta eihän mies tehnytkään noin, että olisi tarttunut sukuelimistä kiinni kesken kuolemanajatuksista avautumisen! Itsekin kuvailet, että välissä oli jo naurahdettu ja sitten siirrytty puhumaan muista asioista. Mies tulkitsi väärin, että tilanne oli jo ohi. Kurjaa, että pahoitit mielesi, mutta et sinä voi syyttää häntä siitä ettei hän osaa lukea ajatuksia. Reaktiosi oli kohtuuton ja oire pikemminkin omasta henkisestä epätasapainostasi kuin miehen törkeydestä. Jos et halua erota, niin opettele kertomaan tuntemuksistasi asiallisesti äläkä pura omaa pahaa oloasi raivoamalla kumppanille joka oli sinua kuitenkin juuri lohduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat mokasitte.
Miehen ehdotus oli tilanteeseen sopimaton, mutta sinun reaktiosi siihen oli täysin kaikkeen sopimaton.
Niin se varmaan sitten oli mun moka. Tunteet pinnassa ja tosi väärin ymmärretty olo, mut varmaan se johtuu sit mun puutteellisista vuorovaikutustaidoista.
Mä yritän ymmärtää mun ylireagoimista, mut tuntuu vaikeelle kun oma ajatus on vahvasti se että mies ei ottanut mun sanomaa asiaa vakavasti, että ei sillä olis ollu seksi heti mielessä jos se olis oikeesti kuullu mua ja mun hätää.
Meillä ei ollut minkäänlaista eroottista latausta siinä tilanteessa edes, tuntu että mies vaan yritti lievittää omaa epämukavaa oloonsa pakenemal seksiin.
En oo ennen halunnu kertoo siitä etten voi hyvin, vuosia tässä jo yhessä on oltu niin että mä esitän oman elämän superihmistä. Oon aatellu miehestä että se on tosi sellanen ratkasukeskeinen eikä oikee osaa mistään tunnejutuista sen kummemmin jutella. Musta vaan tuntuu niin pahalta että kun vihdoin rohkastuin avaamaan ajatuksiani niin se tavallaan pitää..unohtaa vaan ja harrastaa seksiä?
Ap
Ihmiset olettavat tavallisilta ihmisiltä aivan liikaa monissa tilanteissa.
Esim. joku kertoo neutraaliin "mitä kuuluu?"-kysymykseen vastauksena "mun lapsi kuoli viime vuonna" ja sitten sen kysyjän pitäisikin täysin yllättäen osata käsitellä tällainen tilanne. Tietenkin on todella törppöä olla ottamatta osaa, mutta miten tavis osaisi jotenkin lohdutella tuollaisessa tilanteessa?
Sama se tässäkin. Vaimoa ahdisti ja mies yritti lohduttaa ainoalla keksimällään tavalla, kääntää ikävät puheenaiheet muuksi.
Hae ap apua. Puolisosi kuuluu olla tukenasi, mutta hän ei pysty auttamaan sinua noin vakavissa asioissa. Siihen ei pätevöitä se, että seurustelette. Tarvitsemaasi apua opetetaan vuosikausia yliopistossa ja sen jälkeen alan työssä. Se tietotaito ei tule sillä, että rakastaa jotakuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sä överiksi tietysti vedit tuossa. Voi ihan vaan neutraalisti sanoa, että ei ole nyt sillä tuulella, en minäkään olisi halunnut tuollaisen tunnepiikin jälkeen lemmiskellä.
Miehet ovat huonoja vaistomaan mielialoja ja sulla oli kumminkin ollut ihan juuri ennen tuota itkukohtausta seksi-intoa, joten ihan yhtä oletettavaa kuin hetki seksin jälkeen kertoa kuoleman kaipuusta on, että sen jälkeen taas rauhoituttuasi ja naurettuasi sinulla voi olla haluja seksiin.
Opettelet vaan nyt sanomaan, että ei kiitos.
Ja maanantaina varaat ajan lääkärille. Sun isompi ja aito ongelmasi on masennus/ahdistus ja siihen sinun pitää hakea apua. Mieheltä pyydät suuttumistasi anteeksi, se oli kohtuutonta.
Totta, on kohtuutonta suuttua, kun toinen haluaa kehoni käyttöönsä, kun minä pohdin elämän päättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin se varmaan sitten oli mun moka. Tunteet pinnassa ja tosi väärin ymmärretty olo, mut varmaan se johtuu sit mun puutteellisista vuorovaikutustaidoista.
Mä yritän ymmärtää mun ylireagoimista, mut tuntuu vaikeelle kun oma ajatus on vahvasti se että mies ei ottanut mun sanomaa asiaa vakavasti, että ei sillä olis ollu seksi heti mielessä jos se olis oikeesti kuullu mua ja mun hätää.
Meillä ei ollut minkäänlaista eroottista latausta siinä tilanteessa edes, tuntu että mies vaan yritti lievittää omaa epämukavaa oloonsa pakenemal seksiin.
En oo ennen halunnu kertoo siitä etten voi hyvin, vuosia tässä jo yhessä on oltu niin että mä esitän oman elämän superihmistä. Oon aatellu miehestä että se on tosi sellanen ratkasukeskeinen eikä oikee osaa mistään tunnejutuista sen kummemmin jutella. Musta vaan tuntuu niin pahalta että kun vihdoin rohkastuin avaamaan ajatuksiani niin se tavallaan pitää..unohtaa vaan ja harrastaa seksiä?
Ap
Kuten itse sanoit, mies on ratkaisukeskeinen eikä ole tottunut tuollaiseen herkkyyteen sinulta. Luultavasti kyse ei ollut siitä että hän olisi piruuttaan reagoinut väärin, vaan siitä ettei hän aidosti osannut lohduttaa sinua sellaisella tavalla kuin toivoit. Tavallaan tuntuu, että ymmärrät tämän itsekin, ja sitten kuitenkin olet miehelle pöyristynyt ja vihainen - ikäänkuin osa sinusta pitäisi miehen toimintaa kuitenkin tahallisena pahuutena eikä heikkoutena ja kyvyttömyytenä ja tilannetajun pettämisenä mitä se todennäköisesti oli.
Minä sanoisin, että mies mokasi, mutta koska hän tuskin teki sitä ilkeyttään sinun reaktiosi oli kohtuuton ja mielestäni sinä olet kuitenkin se joka on tehnyt enemmän väärin. Mies teki pöljän virhearvion, mutta sinä olet tahallasi loukannut ja uhkaillut erolla. Siinä se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sä överiksi tietysti vedit tuossa. Voi ihan vaan neutraalisti sanoa, että ei ole nyt sillä tuulella, en minäkään olisi halunnut tuollaisen tunnepiikin jälkeen lemmiskellä.
Miehet ovat huonoja vaistomaan mielialoja ja sulla oli kumminkin ollut ihan juuri ennen tuota itkukohtausta seksi-intoa, joten ihan yhtä oletettavaa kuin hetki seksin jälkeen kertoa kuoleman kaipuusta on, että sen jälkeen taas rauhoituttuasi ja naurettuasi sinulla voi olla haluja seksiin.
Opettelet vaan nyt sanomaan, että ei kiitos.
Ja maanantaina varaat ajan lääkärille. Sun isompi ja aito ongelmasi on masennus/ahdistus ja siihen sinun pitää hakea apua. Mieheltä pyydät suuttumistasi anteeksi, se oli kohtuutonta.
Totta, on kohtuutonta suuttua, kun toinen haluaa kehoni käyttöönsä, kun minä pohdin elämän päättämistä.
Älä viitsi olla lapsellinen. Miehellä oli ihan perusteltu syy uskoa, ettet enää juuri sillä hetkellä ajatellut elämäsi päättämistä. Toiseksi, parisuhdeseksi ei minusta lähtökohtaisesti ole "toisen kehon käyttämistä". Jos näin kokee, niin varmaan olisi syytä mennä seksuaaliterapeutin juttusille.
-eri
En mä mieheltä odottanu mitään mun elämää mullistavaa taikalorua joka tekis musta onnellisen ja elämästä ihanaa. Mä vaan halusin että mut kohdattais hädän hetkellä ihmisenä ja se kuuntelis mun surun.
Mä sanoinki jo että se on tosi ratkasukeskeinen ja kyllä mun pahinta oloa lievittikin se kun se tunki talouspaperia mun naamaan ja otti syliin ja kerto että on siinä ja että ehkä pitäs hakea sitä ulkopuolista apua.
Mä sain kerrottua sille siis ekan kerran että on äärettömän paha olo, on ollu jo niin pitkään että itsetuhoset ajatukset on vallannu mun mielen, että mä en enää jaksa esittää että pärjään kun selvästi en. Mä myös kerroin et soitin ammattiapua ja mulla on eka aika ens viikolle.
Kaipasin vaan sen tukea ja se selkeesti näki että itken ni aattelin et kerron mikä mulla on sen sijaan että taas toteisin vaan että ei tässä mitään ja kyllä se ohi menee.
Oonko mä oikeesti yksin tän kanssa et tuntuu oudolle ajatus et joku haluis harrastaa seksiä tälläsessä tilanteessa. Se tilanne oli päällä, mulla pahin itku loppunu mut silti paha olo. Ei ollu mitään päivän väliä vaan heti kun mulla ei enää silmät vuoda ku niagran putous ni toisella kanki kovana ja kiihkeetä seksiä pitäis harrastaa? Kun mä en antanu yhtään mitään merkkiä et haluisin, ainoostaa rauhotuin vaan makaa viereen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en siis ole kirjottanu tota "toinen käyttää vain kehoani" viestiä.
Ap
Miehesi käyttäytyi tilanteessa tökerösti. Sinä myös sait turhan isot raivarit, kun pelkkä ei nyt olisi riittänyt. Molemmat voitte katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko tää sama toisinki päin? Että joku mies kokis pahaa mieltä siitä että vihdoi rohkastu kertomaan vaimolle että pidempää ollu mieli maassa ja hirttoköys mielessä mut vaimo vaan heti oli alapäässä kiinni kun itku lakkas? Että vaimoparalla nyt vaan kävi pieni virhearvio ja ei siitä pitäis mieltään pahottaa? Että se on nyt miehen vika kun ei ymmärtäny että seksi kuuluu parisuhteeseen ja vaimon kuuluu saada oli äskettäinen tilanne ollu mikä tahansa..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olit kohtuuton. Monilla seksi voi saada paremman mielen, siitä saa hellyyttä ja läheisyyttä. Mistä mies olisi voinut tietää, että sinulle ei saa sellaista ehdottaa? Sinun täytyy osata pitää omat rajasi, ja sanoa vaikkapa että ”en halua nyt seksiä, kaipaan vain halausta”.
En mä tätä todeksi väittänytkään, sanoin jo alussa että ei tarvitse todelliseksi tilanteeksi mieltää, ihan voi vastailla provoon jos siltä tuntuu.
Musta tuntuu et nyt vähän itellä menee tää homma yli ja parempi lähtee erätauolle. Ihan turhaa jankkausta multa. Varmaan ku tuntu vaikeelle lukee viestejä jotka oli eri mieltä mun näkemyksen kanssa. Mä lähen tekemään jotain vähän kehittävämpää ja hiomaan anteekspyyntöäni.
Ap
Jätä se sika. Miehesi tarvitsee paremman naisen, ei hermoheikkoa hysteerikkoa, joka pihtaa.
Pyydä anteeksi mieheltä. Oletko jo pitkään oireillut pahaa oloa? Sitten jo rauhoituit. Miehestä tilanne on hyvin voinut vaikuttaa parantuneelta ja hetki sopivalta.
Miksi seksiehdotus sai aikaan pahan olon? Eikö seksi ole myönteistä? Eri asia jos ei tehnyt mieli, mutta mitä pahaa mies muka teki?
Hormonit voivat olla syynä.
Ärsyttävä pervo ukko. Todellakin jättäisin enkä yhtään ihmettele miksi olet alunperinkään tuossa voinnissa.
On muillakin paha olla, mutta kaikki eivät uhkaile puolisoitaan erolla. Se on henkistä väkivaltaa. Eroa jos eroat mutta riidassa uhkailu satuttamistarkoituksessa on väärin.