Lue keskustelun säännöt.
Mies pakottaa ottamaan hänen sukunimensä
03.09.2014 |
Olemme menossa naimisiin helmikuussa ja olemme myös miettineet lasten hankintaa. Minä pidän omasta sukunimestäni kiinni ja hän omastaan. Hän kuitenkin tahtoo omien lastensa saavan hänen sukunimensä, minä taas tahdon heille omani. Laki on onneksi puolellani lasten nimien kanssa. Omani on harvinaisempi ja miehen kastia "Virtanen" ja "Mustonen". Mies ei tahdo antaa minun pitää omaa nimeäni ja kantaa kaunaa minulle lipun ikäänsä jos pidän oman sukunimeni. Olen myös ehdottanut että hän ottaisi minun sukunimeni tai keksisimme oman. Mutta ei kelpaa.
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:35"]
Ei tule jos isä vain suinkin lapsen tunnustaa omakseen. Eri asia sitten nämä, jotka eivät isää välttämättä edes tiedä.
[/quote]Lässyn lässy. Lapselle tulee AINA äidin sukunumi. Vaatii aktiivisia toimenpiteitä lapsen syntymän jälkeen jos lapselle halutaan isän sukunimi.
[/quote]
Näin juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]
Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen.
[/quote]
"Paikkalan mukaan miehen sukunimen ottaminen ei ole kuitenkaan alun perin suomalainen tapa, vaan kulkeutunut tänne Ranskan, Saksan, Sveitsin ja Ruotsin kautta.
Suomalainen vanha tapa on ollut se, että nainen on käyttänyt omaa sukunimeään myös avioliitossa. Tämä muuttui vasta vuonna 1930"
Siinäpä oikein vuosisadan rakkaustarina
Mielestäni aina tulisi ottaa sen henkilön nimi joka on kauniimpi tai harvinaisempi, tai voihan molemmat pitää omansa. Naurettava mies sinulla, varsinkin jos hänellä on noin ruma sukunimi.
Voi ei mikä mies. Mieti nyt kaksi kertaa kannattaako tuollaisen kanssa mennä naimisiin. Omalle miehelleni oli täysin ok, että pidin oman sukunimeni ja lastenkin sukunimi oli hänelle ihan sama. Tavallaan ymmärrän, että lapsille haluaa oman sukunimen ja sen voi sitten vaikka arpoa, mutta se että vaatii sinunkin vaihtavan sukunimesi on jo aikas törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:59"]
[/quote]
Ei tule jos isä vain suinkin lapsen tunnustaa omakseen. Eri asia sitten nämä, jotka eivät isää välttämättä edes tiedä.
[/quote]
Avioliitossa syntyneet lapset katsotaan automaattisesti aviomiehen lapsiksi. Näin turvataan lapsen etu.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:41"]
Älä mene naimisiin, jos et halua. Mikä siinä on niin monimutkaista?
[/quote]
Et taida ymmärtää lukemaasi? Älä ihmeessä vastaa, ellet ymmärrä lukemaasi.
Olen ollut naimisissa vuodesta 1993 saakka, pidin oman nimeni, vaikka jouduimme keskustelun asiasta miehen kanssa käymäänkin. Toki en mennyt naimisiin ajatellen, että mies voi päättää kaikista asioista, ja ainakaan hän ei voi päättää niin tärkeästä asiasta kuin minun identiteettini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:01"]
Jos olisin ap peruisin häät ilman muuta. Ei sen äijän tyrannisointi tuohon lopu, vaan tulee pahenemaan jos tuohon suostut.
[/quote]
Mikä ihmeen tyrannisointi? Kumpikinhan tuossa haluaa tehdä asian OMAN mielensä mukaan, eikä mitään kompromissia.
Minusta on kyllä tyhmää myös sanoa, että älä mene naimisiin, jos sukunimestä pitää keskustella. Kyllä ainakin se ensimmäinen avioliitto semmoinen juttu on, että vastaan tulee montakin yllätystä, joista pitää keskustella. Luulen, että miehellenikin oli yllätys vähän koko nimiasiakeskustelu, sillä vasta, kun asioista tulee totta, sitä itsekin huomaa, mitkä asiat ovatkin tärkeitä tai joista ainakin haluaa puhua.
Pakottaminen on tietysti sitten toinen juttu, jos mies olisi sanonut esimerkiksi, että joko otat nimeni tai häitä ei tule, luonnollisesti häitä ei olisi tullut.
Se on vielä sanottava, että olen kyllä ollut vuosien varrella tyytyväinen siihen, että rakkauden huumassa ja häähuntu silmilläkin ymmärsin, että hitto, tää asiahan on tärkeä minullekin, enkä antanut periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]
Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen. Miksi ette tee rekisteröityä parisuhdetta, jos haluat vain juridisen sopimuksen etkä kunnioittaa perinteitä eli mennä naimisiin?
[/quote]
tee rekisteröityä parisuhdetta? Tässä ei nyt tainnut olla kyse homoparista. Suomen laki ei tulle rekisteröityä parisuhdetta miehen ja naisen välillä, vain ja ainoastaan avioliiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:59"]
[/quote]
Ei tule jos isä vain suinkin lapsen tunnustaa omakseen. Eri asia sitten nämä, jotka eivät isää välttämättä edes tiedä.
[/quote]
Avioliitossa syntyneet lapset katsotaan automaattisesti aviomiehen lapsiksi. Näin turvataan lapsen etu.
[/quote]
No niin tulee. Mutta sukunimeksi tulee äidin sukunimi, jos muuta ei maistraattiin ilmoiteta.
Meillä päästii ihan hyvin sopuun ja yhteis ymmärrykseen alusta asti vaikka vaimollani onkin suht harvinainen sukunimi ja heidän suvussa on kertaallee jo vaihdettu sukunimi joka taas oli vielä harvinaisempi. Oma sukuni uloittuu hyvin kauas ja kuuluu Savon suurimpiin sukuihin. Eli minun sukunimi tuli vaimolleni myös ja myöhemmin sai lapsemmekin omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:03"]
No kyllä tässä varmaan niin käy että mä taivun ja otan miehen nimen, ajattelin vaan jos jollain olis ideoita miten miehen pään saa käännettyä. Ap
[/quote]
Kysy häneltä, miksei hän sitten voisi ottaa sinun nimeäsi, jos yhteinen sukunimi on hänelle niin tärkeä. Hänellä on siihen varmasti hyvät perustelut. Sitten voit kertoa, että vastaavasti sinulla on aivan yhtä hyvät syyt pitää oma nimesi. Jos hän ei tätä asiaa tajua, niin veikkaan, että teillä on ongelmia tiedossa myöhemminkin ihan kotitarpeiksi.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:16"]
Mun mies halusi, että otan hänen sukunimensä kun menimme naimisiin. Halusin kuitenkin pitää oman nimeni, sillä se liittyi identiteettiini ja oli minulle tärkeää. Sanoin yksinkertaisesti miehelle, että en ota hänen sukunimeään ja että tämä asia ei ole neuvoteltavissa, ota tai jätä. Otti. :)
[/quote]
Sama täällä. En missään tapauksessa halunnut muuttaa sukunimeäni. En siksi, että se mitenkää n erityisen hieno olisi vaikka harvinainen onkin. Nimenvaihto vain tuntui vieraalta ajatukselta. Miehellä ei ollut mitään sitä vastaan ja tässä on oltu yli 20 vuotta avioliitossa "omilla nimillä". Jos mies olisi vaatinut minua vaihtamaan nimeä, hän ei olisi mieheni! Simppeliä!
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]
Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen. Miksi ette tee rekisteröityä parisuhdetta, jos haluat vain juridisen sopimuksen etkä kunnioittaa perinteitä eli mennä naimisiin?
[/quote]
Avioliiton perimmäinen merkitys on kylläkin se juridinen sopimus eikä perinteiden kunnioittaminen. Vaikka ihminen ei välittäisi pätkääkään mistään perinteistä, hän saattaa monestakin syystä haluta, että parisuhteesta on mustaa valkoisella.
Lisäksi puolison sukunimen ottaminen on Suomessa alle sata vuotta vanha perinne.
[/quote]
Avioliiton perimmäinen tarkoitus on tehdä juridinen sopimus perinteitä kunnioittaen. Jos perinteitä ei halua kunniottaa, voi juridiikan kannalta tehdä ihan saman sopimuksen ilman uskonnollista hömppää ja perinteitä. On hieman skitsofreenista, että AP haluaa samaan aikaan kunnioittaa perinteitä ja solmia avioliiton, mutta ei kuitenkaan halua. Vähän sama kuin musmili haluaisi olla samaan aikaan muslimi ja juutalainen. Eihän siinä ole järjen häivää.
[/quote]
Nimivalinnalla ei ole mitään tekemistä vihkiseremonian uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden kanssa. Eikä avioliiton "perimmäinen tarkoitus" ole mikään perinteiden kunnioittaminen.Mitään "nimiperinnettä" ei sitä paitsi edes ole olemassa.
Me pidimme molemmat omat sukunimemme. Molempien mielestä olisi ollut tosi kummallista jos minusta olisi yhtäkkiä tullut eri niminen. Lapsilla on miehen sukunimi. No big deal.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:36"]
Me pidimme molemmat omat sukunimemme. Molempien mielestä olisi ollut tosi kummallista jos minusta olisi yhtäkkiä tullut eri niminen. Lapsilla on miehen sukunimi. No big deal.
[/quote]
Sama täällä. Onnellisesti on oltu aviossa jo 23 vuotta ja kasvatettu kaksi lasta yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:35"]
Ei tule jos isä vain suinkin lapsen tunnustaa omakseen. Eri asia sitten nämä, jotka eivät isää välttämättä edes tiedä.
[/quote]Lässyn lässy. Lapselle tulee AINA äidin sukunumi. Vaatii aktiivisia toimenpiteitä lapsen syntymän jälkeen jos lapselle halutaan isän sukunimi.