Mies pakottaa ottamaan hänen sukunimensä

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:10"]

Ei vittu. Olet ehdottanut, että mies ottaisi sinun sukunimesi? Haha! Kohta varmaan homotkin menevät naimisiin.

[/quote]

Kohta varmaan menevätkin, ja jo on korkea aikakin.

Mun mies halusi, että otan hänen sukunimensä kun menimme naimisiin. Halusin kuitenkin pitää oman nimeni, sillä se liittyi identiteettiini ja oli minulle tärkeää. Sanoin yksinkertaisesti miehelle, että en ota hänen sukunimeään ja että tämä asia ei ole neuvoteltavissa, ota tai jätä. Otti. :)

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]

Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen. Miksi ette tee rekisteröityä parisuhdetta, jos haluat vain juridisen sopimuksen etkä kunnioittaa perinteitä eli mennä naimisiin?

[/quote]

Avioliiton perimmäinen merkitys on kylläkin se juridinen sopimus eikä perinteiden kunnioittaminen. Vaikka ihminen ei välittäisi pätkääkään mistään perinteistä, hän saattaa monestakin syystä haluta, että parisuhteesta on mustaa valkoisella.

Lisäksi puolison sukunimen ottaminen on Suomessa alle sata vuotta vanha perinne.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]

Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen. Miksi ette tee rekisteröityä parisuhdetta, jos haluat vain juridisen sopimuksen etkä kunnioittaa perinteitä eli mennä naimisiin?

[/quote]

Avioliiton perimmäinen merkitys on kylläkin se juridinen sopimus eikä perinteiden kunnioittaminen. Vaikka ihminen ei välittäisi pätkääkään mistään perinteistä, hän saattaa monestakin syystä haluta, että parisuhteesta on mustaa valkoisella.

Lisäksi puolison sukunimen ottaminen on Suomessa alle sata vuotta vanha perinne.

[/quote]

Avioliiton perimmäinen tarkoitus on tehdä juridinen sopimus perinteitä kunnioittaen. Jos perinteitä ei halua kunniottaa, voi juridiikan kannalta tehdä ihan saman sopimuksen ilman uskonnollista hömppää ja perinteitä. On hieman skitsofreenista, että AP haluaa samaan aikaan kunnioittaa perinteitä ja solmia avioliiton, mutta ei kuitenkaan halua. Vähän sama kuin musmili haluaisi olla samaan aikaan muslimi ja juutalainen. Eihän siinä ole järjen häivää.

Samoin meillä, yllätyin, kun mies alkoi puhumaan, että hänen nimensä pitäisi ottaa. Ehdimme asua jo yhdessä aika kauan ennen häitä, ja kuvittelin, että suhteemme on täysin tasa-arvoinen ja mitä muuta, mutta yllärinä sieltä nousikin tälläinen keskustelu. Ja tuntui olevan tärkeää hänelle.

Minä asiaa sipehdin, mutta havaitsin, että en vaan voi luopua omasta identiteetistäni, en ole "möttösen maija". Sanoin, että niinkö meidän elämä menee, möttösen talo, möttösen kissa, möttösen auto, ja möttösen maija? Sinäkö se olet, joka on elämässämme ainoa tärkeä ja ainoa nimittäjä?

Sanoin myös, että ihan samasta syystä kuin sinä et halua minun nimeäni, minä en halua sinun nimeäsi. Jos sinulla on yksikin hyvä syy, miksi et voi vihkipallilla muuttaa sukunimeäsi, se on sitten ihan yhtä hyvä syy minun kohdallani.

Ne jupinat loppuivat siihen, vaikka huomaisin, että etenkin alkuvuosina häntä ärsytti se, että joskus jouduimme selittämään, että kyllä me naimisissa olemme, vaikka nimet ovat erit. Menimme naimisiin aika pian uuden lain tultua voimaan, joten tämä ei ollut vielä niin tavallista.

Mutta itse en kyllä pidä reiluna kompromissina sitä, että minä olisin joutunut koko elämään kokemaan, että elän "väärällä" identiteetillä, luopumaan omastani, vain sen vuoksi, että miestä ei satunnaisesti ärsyttäisi. Minä olin kuitenkin jo sillä omalla identiteetillä muodostanut elämäni työpaikalla ja muissa tilanteissa.

Miksi se on selvää, että möttösen kalevi kävelee hääloman jälkeen töihin möttösen kalevina, mutta löttösen maija möttösenä?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:48"] Olemme menossa naimisiin helmikuussa ja olemme myös miettineet lasten hankintaa. Minä pidän omasta sukunimestäni kiinni ja hän omastaan. Hän kuitenkin tahtoo omien lastensa saavan hänen sukunimensä, minä taas tahdon heille omani. Laki on onneksi puolellani lasten nimien kanssa. Omani on harvinaisempi ja miehen kastia "Virtanen" ja "Mustonen". Mies ei tahdo antaa minun pitää omaa nimeäni ja kantaa kaunaa minulle lipun ikäänsä jos pidän oman sukunimeni. Olen myös ehdottanut että hän ottaisi minun sukunimeni tai keksisimme oman. Mutta ei kelpaa. [/quote]   Millä lailla laki on sinun puolellasi? Käsittääkseni lapsille annetaan automaattisesti miehen sukunimi, ellei jostain syystä jotenkin toisin asiaa päätetä. Miehenäsi lopettaisin häävalmistelut tähän paikkaan ja lähtisin lätkimään. Kuulostat sen verran itsekeskeiseltä femakkotantalta. [/quote] Lapsille tulee kyllä automaattisesti äidin nimi.

[/quote]

Ei tule jos isä vain suinkin lapsen tunnustaa omakseen. Eri asia sitten nämä, jotka eivät isää välttämättä edes tiedä.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:29"]

Samoin meillä, yllätyin, kun mies alkoi puhumaan, että hänen nimensä pitäisi ottaa. Ehdimme asua jo yhdessä aika kauan ennen häitä, ja kuvittelin, että suhteemme on täysin tasa-arvoinen ja mitä muuta, mutta yllärinä sieltä nousikin tälläinen keskustelu. Ja tuntui olevan tärkeää hänelle.

Minä asiaa sipehdin, mutta havaitsin, että en vaan voi luopua omasta identiteetistäni, en ole "möttösen maija". Sanoin, että niinkö meidän elämä menee, möttösen talo, möttösen kissa, möttösen auto, ja möttösen maija? Sinäkö se olet, joka on elämässämme ainoa tärkeä ja ainoa nimittäjä?

Sanoin myös, että ihan samasta syystä kuin sinä et halua minun nimeäni, minä en halua sinun nimeäsi. Jos sinulla on yksikin hyvä syy, miksi et voi vihkipallilla muuttaa sukunimeäsi, se on sitten ihan yhtä hyvä syy minun kohdallani.

Ne jupinat loppuivat siihen, vaikka huomaisin, että etenkin alkuvuosina häntä ärsytti se, että joskus jouduimme selittämään, että kyllä me naimisissa olemme, vaikka nimet ovat erit. Menimme naimisiin aika pian uuden lain tultua voimaan, joten tämä ei ollut vielä niin tavallista.

Mutta itse en kyllä pidä reiluna kompromissina sitä, että minä olisin joutunut koko elämään kokemaan, että elän "väärällä" identiteetillä, luopumaan omastani, vain sen vuoksi, että miestä ei satunnaisesti ärsyttäisi. Minä olin kuitenkin jo sillä omalla identiteetillä muodostanut elämäni työpaikalla ja muissa tilanteissa.

Miksi se on selvää, että möttösen kalevi kävelee hääloman jälkeen töihin möttösen kalevina, mutta löttösen maija möttösenä?

[/quote]

Älä mene naimisiin, jos et halua. Mikä siinä on niin monimutkaista?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]

Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen. Miksi ette tee rekisteröityä parisuhdetta, jos haluat vain juridisen sopimuksen etkä kunnioittaa perinteitä eli mennä naimisiin?

[/quote]

Väärin. Avioliitto on taloudellinen sopimus siitä, että yhteiset varat pistetään perheen ja tulevien lasten hyväksi. Myöskin miehen sukunimi avioliitossa on uusiaikaista hullutusta.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:24"]

Avioliiton perimmäinen tarkoitus on tehdä juridinen sopimus perinteitä kunnioittaen. Jos perinteitä ei halua kunniottaa, voi juridiikan kannalta tehdä ihan saman sopimuksen ilman uskonnollista hömppää ja perinteitä. [/quote]

Uskontoa ja perinteitä ei tosiaan tarvita avioliiton solmimiseen. Sen voi tehdä maistraatissa ilman valkoista hääpukua ja huntua, yhteistä sukunimeä ja muuta vastaavaa. Mutta juridisesti avioliittoa ei voida korvata millään muulla sopimuksella. Esimerkiksi avoliitosta leskeksi jäänyt ei ole lain silmissä samassa asemassa kuin avioliitossa leskeksi jäänyt, vaikka pari olisi keskenään sopinut mitä.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:07"]

Miksi muuten menette naimisiin, jos et halua miehesi sukunimeä? Avioliittohan on perinteinen traditio ja instituutio, jossa nainen juurikin ottaa miehensä sukunimen. Miksi ette tee rekisteröityä parisuhdetta, jos haluat vain juridisen sopimuksen etkä kunnioittaa perinteitä eli mennä naimisiin?

[/quote]

Avioliiton perimmäinen merkitys on kylläkin se juridinen sopimus eikä perinteiden kunnioittaminen. Vaikka ihminen ei välittäisi pätkääkään mistään perinteistä, hän saattaa monestakin syystä haluta, että parisuhteesta on mustaa valkoisella.

Lisäksi puolison sukunimen ottaminen on Suomessa alle sata vuotta vanha perinne.

[/quote]

Avioliiton perimmäinen tarkoitus on tehdä juridinen sopimus perinteitä kunnioittaen. Jos perinteitä ei halua kunniottaa, voi juridiikan kannalta tehdä ihan saman sopimuksen ilman uskonnollista hömppää ja perinteitä. On hieman skitsofreenista, että AP haluaa samaan aikaan kunnioittaa perinteitä ja solmia avioliiton, mutta ei kuitenkaan halua. Vähän sama kuin musmili haluaisi olla samaan aikaan muslimi ja juutalainen. Eihän siinä ole järjen häivää.

[/quote]

Avioliitolla instituutiona ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kristillinen avioliitto on kristityille ihan eri instituutio mitä se juridinen ja taloudellinen sopimus joka myös avioliittona tunnetaan (ja jolla on kristittyä avioliittoa paljon pidempi historai) on. Perinteillä tai niiden kunnioituksella ei myöskään ole mitään tekemistä avioliiton kanssa. Avioliitto on taloudellinen ja juridinen sopimus. Samalla tavoin kuin testamentti. Teetkö testamentin perinteiden kunnioittamisen takia? Olet kyllä ihan ulapalla, täytyy sanoa.

"Mies pakottaa" -alkuiset lauseet eivät ennakoi kovin hyvää avioliittoa. Meilläkin nimenvalintakysymys on ajankohtainen, mutta kukaan ei ole pakottamassa ketään mihinkään. Varovaisesti asiaa on tiedusteltu, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Ajatus perheen yhteisestä nimestä tuntuu minusta selkeältä ja hyvältä, mutta häiritsevää tässä on se, että nimenvaihto tuntuu työläältä, olen aina kokenut itsenin identiteetiltäni isäni sukuun kuuluvaksi, ja tuntuisi omituiselta esimerkiksi työnhakutilanteissa esitellä itsensä, että olen se entinen Virtanen, nyt Korhonen. Nimemme eivät siis ole kumpikaan harvinaisia, ja ajatus kaksoisnimestä on karsea. 

Onneksi asian ehtii ilmoittaa sitten vihkipaikalla, kun en todellakaan vielä tiedä... 

Taitaa tulla aika riitaisa suhde jos jo nyt on pakotusta ja aiheuttaa kitkaa jo pelkkä nimi. Älä mee ollenkaan naimisiin, perukaa häät jos ei hyvältä tunnu ja ottakaa vähän miettimisaikaa.

Minulle sukunimi ei ole mikään identiteettikysymys, mutta etunimen vaihtaminen ottaisi koville, vaikka oma etunimeni onkin ihan tavallinen.

Ottaisin naimisiin mennessä miehen sukunimen, jos se ei olisi joku karsea tai tosi vaikea, ja jos miehelle olisi tärkeää että koko perheellä on juuri se miehen sukunimi. Jos mies taas haluaisi ottaa minun sukunimeni, niin sekin kävisi. Eri sukunimetkin on ihan ok. Ainoastaan yhdysnimeen en suostuisi.

ää

KASTIA Virtanen Mustonen? Voi luoja...

Minulle miehenä oli täysin selvää, että lapsi saa minun sukunimeni. Äidin tietää aina, mutta isästä ei ole niin varmuutta. Eihän se sama nimi toki tarkoita mitään mutta kuitenkin. Samasta syystä piti vihkiä ennen syntymää, AU-lapset eivät ole minun juttuni.

Mun mielestä nimen "kauneudella" ei pitäisi olla mitään painoarvoa tällaisessa asiassa. Sä saat valita, otatko miehen nimen vai et (ja jos sen ottaminen tuntuu vaikealta, kannattaa säilyttää oma nimi) ja yhtä lailla mies saa valita ottaako sun nimen vai ei. Molemmilla on mahdollisuus valita, kummankaan ei ole pakko tehdä mitään ja molempien on hyväksyttävä toisen valinta.

Anteeks, mutta pakko sanoa että luin aluksi "sukuelimensä".......

Kannattaako mennä naimisiin, jos tuollaisesta asiasta ei päästä yhteysymmärrykseen. Mitäs sitten kun teidän pitää pättää vähän suuremmista asioista? Onko mies samanlainen jäärä sittenkin?

Ei teillä hyvin mene