Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen äitipuoli! ;) kysy halutessasi jotain.
03.09.2014 |
Olen 39-vuotias 3 lapsen äiti. Ensimmäinen oma lapsi mulla on tällä hetkellä 3-vuotias tyttö ja toinen lapsi vielä masussa, pitäisi syntyä joulukuussa ja poika sieltä pitäisi olla tulossa. :)
Sitten mulla on 19-vuotias tytärpuoli miehen edellisestä liitosta.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:28"]
Millainen suhde sinulla ja miehesi tytöllä on?
[/quote]
Erittäin hyvä, hän on mulle kun oma lapsi ja hän pitää myös mua äitinään. :) koska tytöllä ei ole omaa äitiä ollut 12-vuoteen, siis biologista ja tuskin tulee olemaankaan... ja mä olen ollut tytön elämässä sitten v. 2008 kun hän oli 13 ja siitä lähtien myös äiti hänelle. :) et 6-vuotta tässä on tullu oltua nyt myös hänen äitinään...
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:29"]
Oletko kiva sun tytärpuolellesi?
[/quote]
Ehdottomasti. :) olemme kuin best friends! Vaikka olemmekin äiti ja tytär :)
Onko tytöllä koskaan ollut "et ole mun äiti/oikea vanhempi mun ei tartte totella sua"- vaihetta? Miten tästä selvisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno kuulla, ap. Itse totesimme olevamme veljeni kanssa sen verran katkeria omalle äitipuolellemme että lensi kun leppäkeihäs ulos isän kuoltua. Sitä saa mitä tilaa.
Olen aina miettinyt, että miten asiat olisivat menneet jos tilalla olisi ollut kuka tahansa muu ihana nainen.
t: 3
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:35"]
Miten teini-ikä sujui?
[/quote]
Ihan hyvin. Tyttö on erittäin rauhallinen, kiltti, viisas ja ystävällinen tapaus, vaikka on myös erittäin itsepäinen. :) tuntuu aika samanlaiselta kun mun esikoislapsi.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:37"]
Onko tytöllä koskaan ollut "et ole mun äiti/oikea vanhempi mun ei tartte totella sua"- vaihetta? Miten tästä selvisitte?
[/quote]
Kyllähän on ollu. Sillon kun hän oli 16-vuotiaana seurustelemaan mm. 28-vuotiaan miehen kanssa. Hänen miehensä kun on vaan mua 8v nuorempi niin se tuntui aluksi vähän hassulta.. mutta onhan mullakin tytön isään ikäeroa 10v, oma mieheni on siis mua 10v vanhempi, niin jotenkin oli helpompi hyväksyä myös tämän asian kantilta tuo suhde.. Mitäpä me oltiin mitään sanomaan, kun ikäeroa meillä on lähes omassa parisuhteessa saman verran. ;)
Tottakai kuitenkin oli "VÄHÄN" sen verran eri tilanne, että kun me alettiin miehen kanssa tapailemaan niin minä olin kuitenkin jo 31v ja mies 41v.. joten siinä mielessä ois voinu lapselta kieltää tuon parisuhteen.
Mutta pakkohan tossa iässä oli antaa hänelle jo vapautta. Tyttö muutaman vuoden kuluttua täys-ikänen ja muutti myös kauemmas opiskelemaan ja asumaan, että eiköhän hänelle siinä asiassa ollut jo paljon enemmän itsessään haastetta, kun tuossa parisuhteessa.. Mut jos ois ollu vuodenkaan nuorempi, en ois kyllä parisuhdetta hyväksyny. Mutta olivat kuitenkin tunteneet miehensä kanssa jo ennen seurustelua vuoden verran ja olleet kavereita, vaikka ihastusta oli ilmassa ja minä kyllä uskoin tyttöä, koska ei hänellä ole tapana ollut valehdella, vaan puhua aina asiat suoraan. :)
Nyt on tämä meidän pariskunta sitten 19 ja 31v ja edelleen hyvin menee. :)
Toki tavattiin miehen kanssa tytön poikaystävä ennen, ennen kun tehtiin mitään päätöksiä ja hän vaikutti ihan mukavalta ja rehelliseltä tyypiltä, joten mitäpä me sitten sitä kieltämään.. ;)
Ikinä ei tarvinnu tytön kanssa alkoholista tai tupakasta tapella. Ne oli aina nämä miessuhteet jotka vähän aiheutti kränää meidän välille...
Mut mies suhtautui tuohon tytön seurustelukuvioon paljon rennommin mitä minä. :) on muutenkin huomattavasti rennompi tyyppi mitä minä.
Ja totuushan kuitenkin se oli, että tyttäreni on mieheni ykkösnainen aina. Siihen ei voi sanoa juuta, eikä jaata, eikä siitä päästä minnekkään ja minusta se on ihan oikein! en yritä edes muuttaa asiaa, koska ymmärrän kuitenkin, että miehen tytär, on aina hänen rakas lapsensa. Hän rakastaa kuitenkin lastaan pikkusen eritavalla mitä minua, niin minun ei ole tarvinnut koskaan edes tapella siinä skaalassa... Ja näin ollen, kun en kuitenkaan VIRALLISESTI tytön äiti ole, ei mulla ollut oikeutta loppupeleissä päättää hänen asioistaan, vaan loppupeleissä päätökset teki tietenkin tytön isä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:39"]
Hieno kuulla, ap. Itse totesimme olevamme veljeni kanssa sen verran katkeria omalle äitipuolellemme että lensi kun leppäkeihäs ulos isän kuoltua. Sitä saa mitä tilaa. Olen aina miettinyt, että miten asiat olisivat menneet jos tilalla olisi ollut kuka tahansa muu ihana nainen. t: 3
[/quote]
Harmillista jos sinulla on ollut tälläsiä kokemuksia...
Mitä äitipuolesi sitten teki? jos saa kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:40"]
Lässynlässyn, oletpa erinomainen ihminen.
[/quote]
Taidat itse olla. ;) siis huom. "erinomainen". Eli hyvin todennäkösesti, et todellakaan ole!
Mistäs se kenkä nyt puristaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, olimme täysin toisarvoisessa asemassa kuin hänen omat lapsensa ja sama jatkui myöhemmin lastenlasten kohdalla. Emme saaneet syödä ilman, että tultiin asiaa kommentoimaan, mutta omilleen ei koskaan sanonut mistään mitään. Veljeni esim. meni kerran jääkaapille äitipuoleni ollessa pihalla tekemässä jotain pihatöitä ja nainen tuli oitis ikkunan taakse "mä näin ton", kun näki veljeni jääkaapilla. Itse aloin oppia siihen, että keitin termarillisen kahvia kirjoituspöytäni taakse jemmaan, jota iltaisin join, kun kahvikin oli kortilla. Kotityöt teimme veljeni kanssa yms. Todella kurjaa, joten aina toivon, että kohtelu on tasapuolista kun kuulen että on omia ja toisten lapsia.
Ja meilläkin vuosien varrella ehti olla mukaviakin äitipuolia, mutta karmeimman kotkon se isä sitten päätti ottaa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:49"]
11, olimme täysin toisarvoisessa asemassa kuin hänen omat lapsensa ja sama jatkui myöhemmin lastenlasten kohdalla. Emme saaneet syödä ilman, että tultiin asiaa kommentoimaan, mutta omilleen ei koskaan sanonut mistään mitään. Veljeni esim. meni kerran jääkaapille äitipuoleni ollessa pihalla tekemässä jotain pihatöitä ja nainen tuli oitis ikkunan taakse "mä näin ton", kun näki veljeni jääkaapilla. Itse aloin oppia siihen, että keitin termarillisen kahvia kirjoituspöytäni taakse jemmaan, jota iltaisin join, kun kahvikin oli kortilla. Kotityöt teimme veljeni kanssa yms. Todella kurjaa, joten aina toivon, että kohtelu on tasapuolista kun kuulen että on omia ja toisten lapsia. Ja meilläkin vuosien varrella ehti olla mukaviakin äitipuolia, mutta karmeimman kotkon se isä sitten päätti ottaa.
[/quote]
Hyi. Inhottavaa...
Eihän tuo oo ihmisarvosta kohtelua kenellekkään...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:49"]
11, olimme täysin toisarvoisessa asemassa kuin hänen omat lapsensa ja sama jatkui myöhemmin lastenlasten kohdalla. Emme saaneet syödä ilman, että tultiin asiaa kommentoimaan, mutta omilleen ei koskaan sanonut mistään mitään. Veljeni esim. meni kerran jääkaapille äitipuoleni ollessa pihalla tekemässä jotain pihatöitä ja nainen tuli oitis ikkunan taakse "mä näin ton", kun näki veljeni jääkaapilla. Itse aloin oppia siihen, että keitin termarillisen kahvia kirjoituspöytäni taakse jemmaan, jota iltaisin join, kun kahvikin oli kortilla. Kotityöt teimme veljeni kanssa yms. Todella kurjaa, joten aina toivon, että kohtelu on tasapuolista kun kuulen että on omia ja toisten lapsia. Ja meilläkin vuosien varrella ehti olla mukaviakin äitipuolia, mutta karmeimman kotkon se isä sitten päätti ottaa.
[/quote]
Tiedätkö. Mulla on ollu myös aina yksi hyvä nyrkkisääntö ajatella asioita.
" Jos mä rakastan mun miestä, mä rakastan myös hänen lastaan, koska hänen lapsensa on puoliksi häntä "
Ei se ollut ihmisarvoista kohtelua, mutta ehkä hän sitä nyt siellä vuokra-asunnossaan miettii, että mitä tuli tehtyä.
Alue: Aihe vapaa
Millainen suhde sinulla ja miehesi tytöllä on?