Lue keskustelun säännöt.
Uupumuksen todellinen syy ei ole väsymys, ja siksi se ei parane lepäämällä, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri
14.08.2021 |
"Psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Juhani Mattila tietää, mikä on uupumuksen syvin syy ja miten uupunut ihminen voi auttaa itseään. Tämän hän kertoo uudessa kirjassaan Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja 2021).
Mattilan mukaan uupumukseksi nimitetystä oireyhtymästä on tullut kallis kansantauti, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin depressio, heikentää työkykyä ja voi pakottaa jäämään pois työstä.
Uupumuksen oireet ovat aluksi ohimeneviä. Varsinainen sairastuminen eli niin sanottu hermoromahdus voi tulla jopa päivässä tai tunnissa, jos jokin pettymys laukaisee sen.
Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen (=henkinen, psyykkinen): uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys."
Näin tunnistat, oletko uupunut:
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/977b5c7e-88de-44fa-b691-ddfc…
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelunaihe. Sillä mielenterveystoimistossa kaikki niputetaan masennukseksi. Ja hoidoksi tyrkytetään sen mukaisesti lääkkeet ja terapiaa.
Mutta kuten on jo todettu, niin lääkkeet eivät auta uupumuksessa lainkaan. On siis ensiarvoisen tärkeää, että ensin selvitetään huolella mikä ongelman nimi on, jotta voidaan suunnitella oikeanlainen apu. Sillä uupumuksen ja masennuksen hoito ovat aivan eri asioita.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Ja olen samaa mieltä siitä, että uupumuksen ei pitäisi tarjota lääkkeitä patenttiratkaisuna. Eikä terapiakaan ole riittävä hoitokeino silloin, jos kuormittava elämäntilanne kuitenkin jatkuu.
Ongelmana vain on se, että uupumusta ei löydy virallisesta diagnoosiluokituksesta, joten sairausloman saamiseksi uupuneelle usein kirjataan diagnoosiksi masennus. Sanoisin että uupumukselle pitäisi saada virallinen diagnoosikoodi.
Masennusluokituksen mukana tulee sitten lääkitys ja merkintä Kantaan jonka mukana tulee taas ongelmia jotka vaikuttavat myöhemmin avunsaantiin fyysisissä sairauksissa...eli lääkäri lukee sieltä, että potilas on sairastanut aiemmin masennusta ---> eli mt-ongelmainen tapaus jonka kohdalla epäillään mt-ongelmia syyksi eri asioihin. Tämä johtaa taas siihen ettei mistään henkisen puolen asioista uskalla enää avautua terkkarissa. Pitäisi eriyttää kokonaan tämä puoli pois Kannasta ettei siitä koidu potilaille vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus? Mitä se on? Siis tuon mielestä uupumus on sitä että joku "romahtaa pettymyksen vuoksi"?
No jopas on typerä ongelma. Jos joku romahtaa pettymyksen vuoksi niin se henkilö kuulostaa siltä että hän alunperinkin oli sairas. Oli vain oppinut ylläpitämään sairasta tilaansa, tai siis pysymään keinotekoisesti tasapainossa sairaudestaan huolimatta. Se pettymys vain sysäsi hänet pois siitä keinotekoisesta tasapainotilasta.
Eli eipä siinä sillä pettymyksellä, romahtamisella ja uupumuksella ole merkitystä. Ne eivät ole mitään todellisia ongelmia. Todellinen ongelma on se että se henkilö on jo vuosikausia ollut pysyvästi vakavasti sairas - ja niin tottunut siihen sairauteensa että on sairaudentunnoton, ei näe itsessään mitään vikaa, luulee älyvapaan tasapainottelun olevan normaalia tervettä elämää.
Joku varmaan sanoisi että kuvailin juuri jonkin erityisen pahan persoonallisuushäiriön.
En ymmärrä mitä hait takaa? Uupumus on se sairaus. Se viimeinen pisara "pettymys" aiheuttaa romahduksen. Eli "sisäisen kuoleman".
Mikä mielestäsi on se sairaus tässä taustalla? Helpottaisi tästä olemattomasta romahduksesta toipumista jos tietäisi mikä se oikea sairaus on?
Sisäinen kuolema? Miten se nyt tähän mitenkään liittyy?
Sisäinen kuolema on sitä jos sinua ihan konkreettisesti pidetään vaikkapa vankina eristyssellissä, vuosikausia, ja sinua kidutetaan siellä. Niin sitten elämäsi on silkkaa yksinäisyyttä, pelkoa, kipua,... yksinäisyyttä, pelkoa, kipua,... yksinäisyyttä, pelkoa, kipua,... ja aina vain enempi ja enempi traumaa. Lopulta tapahtuu sisäinen kuolema. Siis tunnet kuinka elämä sisälläsi kuolee. Se on lopullista, mikään ei voi sitä parantaa. Elämäsi on ohi, vaikka valitettavasti vartalosi jää vielä henkiin. Mitään elämisen arvoista et enää ikinä voi tuntea, koska aivojesi ne osat jotka tuntevat jotain elämisen arvoista ovat fyysisesti tuhoutuneet, ne aivosolut ovat kuolleita, arpia. Tuo nyt ei varmaan ole se uupumus mistä tuo lehtijuttu kertoi.
Tuo on kidutuksen uhrit, eristyssellien vangit, äärimmäisen lapsuuden kaltoinkohtelun uhrit, kaikista kamalimpien orpokotien tuhoamat orvot, aivan täysin totaalisesti tuhotut ihmiset, traumoilla ja kivulla ja pelolla tuhotut,...
Siinä oli ne heittomerkit. Koska sillä tavoin artikkelissa kuvailtiin sitä tunteetonta, reagoimatonta tilaa kun vain robotin lailla suoritat elämää sumussa, tuntematta mitään. Kuin olisit kuollut ja katsoisit ulkopuolelta mitä ympärillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus? Mitä se on? Siis tuon mielestä uupumus on sitä että joku "romahtaa pettymyksen vuoksi"?
No jopas on typerä ongelma. Jos joku romahtaa pettymyksen vuoksi niin se henkilö kuulostaa siltä että hän alunperinkin oli sairas. Oli vain oppinut ylläpitämään sairasta tilaansa, tai siis pysymään keinotekoisesti tasapainossa sairaudestaan huolimatta. Se pettymys vain sysäsi hänet pois siitä keinotekoisesta tasapainotilasta.
Eli eipä siinä sillä pettymyksellä, romahtamisella ja uupumuksella ole merkitystä. Ne eivät ole mitään todellisia ongelmia. Todellinen ongelma on se että se henkilö on jo vuosikausia ollut pysyvästi vakavasti sairas - ja niin tottunut siihen sairauteensa että on sairaudentunnoton, ei näe itsessään mitään vikaa, luulee älyvapaan tasapainottelun olevan normaalia tervettä elämää.
Joku varmaan sanoisi että kuvailin juuri jonkin erityisen pahan persoonallisuushäiriön.
En ymmärrä mitä hait takaa? Uupumus on se sairaus. Se viimeinen pisara "pettymys" aiheuttaa romahduksen. Eli "sisäisen kuoleman".
Mikä mielestäsi on se sairaus tässä taustalla? Helpottaisi tästä olemattomasta romahduksesta toipumista jos tietäisi mikä se oikea sairaus on?
Sinunko terveyteesi vaikuttaa pettymykset? Sinunko mielestä terveys ja hyvinvointi on jotain pettymysten vastakohtia, siis onnistumisia? Siitäkö sinun hyvinvointisi on riippuvainen - että teet jotain, yrität jotain ja onnistut? Oletko rakentanut itsesi, mielesi, tasapainosi ja hyvinvointisi onnistumisten varaan? Eikö tuo mielestäsi ole vain sairauden peittelemistä, oman pahoinvoinnin välttelemmistä, sairaudentunnottomuutta?
Katso jotain aidosti tervettä ihmistä. Vaikkapa raamatun Laupias Samarialainen. Hän näki jonkun matkalaisen joka oli pahoinpidelty puolikuoliaaksi. Joten samarialainen alkoi hoitaa matkalaista, hoiti hänen haavojaan, yritti parantaa hänet, yritti pelastaa hänen henkensä, ei jättänyt matkalaista maahan kärsimään ja kuolemaan. Luuletko että samarialaiseen vaikutti millään lailla se että paraniko matkalainen vai kuoliko matkalainen? Aivan sama selvisikö vai kuoliko matkalainen, koska kuitenkin yksi asia on ilmiselvää: kun samarialainen jatkossa näkee taas toisen puolikuoliaaksi hakatun matkalaisen, samarialainen edelleen toimii samalla lailla kuin ennenkin, siis edelleen itse pyrkii tekemään oikein, eli edelleen pyrkii auttamaan sitä kärsivää ihmistä.
Lopputuloksestako sinä vain välität? Eikö meidän kuitenkin täydy tehdä oikein, on lopputulos sitten mitä hyvänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus? Mitä se on? Siis tuon mielestä uupumus on sitä että joku "romahtaa pettymyksen vuoksi"?
No jopas on typerä ongelma. Jos joku romahtaa pettymyksen vuoksi niin se henkilö kuulostaa siltä että hän alunperinkin oli sairas. Oli vain oppinut ylläpitämään sairasta tilaansa, tai siis pysymään keinotekoisesti tasapainossa sairaudestaan huolimatta. Se pettymys vain sysäsi hänet pois siitä keinotekoisesta tasapainotilasta.
Eli eipä siinä sillä pettymyksellä, romahtamisella ja uupumuksella ole merkitystä. Ne eivät ole mitään todellisia ongelmia. Todellinen ongelma on se että se henkilö on jo vuosikausia ollut pysyvästi vakavasti sairas - ja niin tottunut siihen sairauteensa että on sairaudentunnoton, ei näe itsessään mitään vikaa, luulee älyvapaan tasapainottelun olevan normaalia tervettä elämää.
Joku varmaan sanoisi että kuvailin juuri jonkin erityisen pahan persoonallisuushäiriön.
En ymmärrä mitä hait takaa? Uupumus on se sairaus. Se viimeinen pisara "pettymys" aiheuttaa romahduksen. Eli "sisäisen kuoleman".
Mikä mielestäsi on se sairaus tässä taustalla? Helpottaisi tästä olemattomasta romahduksesta toipumista jos tietäisi mikä se oikea sairaus on?
Sinunko terveyteesi vaikuttaa pettymykset? Sinunko mielestä terveys ja hyvinvointi on jotain pettymysten vastakohtia, siis onnistumisia? Siitäkö sinun hyvinvointisi on riippuvainen - että teet jotain, yrität jotain ja onnistut? Oletko rakentanut itsesi, mielesi, tasapainosi ja hyvinvointisi onnistumisten varaan? Eikö tuo mielestäsi ole vain sairauden peittelemistä, oman pahoinvoinnin välttelemmistä, sairaudentunnottomuutta?
Katso jotain aidosti tervettä ihmistä. Vaikkapa raamatun Laupias Samarialainen. Hän näki jonkun matkalaisen joka oli pahoinpidelty puolikuoliaaksi. Joten samarialainen alkoi hoitaa matkalaista, hoiti hänen haavojaan, yritti parantaa hänet, yritti pelastaa hänen henkensä, ei jättänyt matkalaista maahan kärsimään ja kuolemaan. Luuletko että samarialaiseen vaikutti millään lailla se että paraniko matkalainen vai kuoliko matkalainen? Aivan sama selvisikö vai kuoliko matkalainen, koska kuitenkin yksi asia on ilmiselvää: kun samarialainen jatkossa näkee taas toisen puolikuoliaaksi hakatun matkalaisen, samarialainen edelleen toimii samalla lailla kuin ennenkin, siis edelleen itse pyrkii tekemään oikein, eli edelleen pyrkii auttamaan sitä kärsivää ihmistä.
Lopputuloksestako sinä vain välität? Eikö meidän kuitenkin täydy tehdä oikein, on lopputulos sitten mitä hyvänsä?
Niin mikä sairaus minulla on jos pettymys pettymyksen jälkeen vaikuttaa siihen, miten innoissani lähden kohti uusia pettymyksiä?
Moni esimerkiksi pettyy parisuhteessa niin pahasti ettei pysty enää parisuhteeseen. Onko hän sairas?
Tai lähetettyään 1674 työhakemusta luovuttaa? Sairas?
Kieltäytyy syöpähoidoista kolmannen kerran?
Kuuden keskenmenon jälkeen lopettaa yrittämisen?
Saatuaan kymmeniä kertoja nyrkistä muistisairaalta läheiseltä luovuttaa ja laitaa tämän hoitokotiin?
Vuosia jatkuneen henkisen pahoinpitelyn jälkeen ei enää osaa ottaa positiivisia tunteita vastaan?
Mikä sairaus näissä tapauksissa on se, mikä tekee heistä muuten sairaita? Kun romahtavat vain pettymyksen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Eli sillä 1,5 kk lomalla ei ollut mitään merkitystä, vaan olisit voinut heti seuraavana päivänä aloittaa uudessa työssä ilman ongelmia?
Ei koska kyseinen hullu oli ihan sekaisin. Luetun ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus? Mitä se on? Siis tuon mielestä uupumus on sitä että joku "romahtaa pettymyksen vuoksi"?
No jopas on typerä ongelma. Jos joku romahtaa pettymyksen vuoksi niin se henkilö kuulostaa siltä että hän alunperinkin oli sairas. Oli vain oppinut ylläpitämään sairasta tilaansa, tai siis pysymään keinotekoisesti tasapainossa sairaudestaan huolimatta. Se pettymys vain sysäsi hänet pois siitä keinotekoisesta tasapainotilasta.
Eli eipä siinä sillä pettymyksellä, romahtamisella ja uupumuksella ole merkitystä. Ne eivät ole mitään todellisia ongelmia. Todellinen ongelma on se että se henkilö on jo vuosikausia ollut pysyvästi vakavasti sairas - ja niin tottunut siihen sairauteensa että on sairaudentunnoton, ei näe itsessään mitään vikaa, luulee älyvapaan tasapainottelun olevan normaalia tervettä elämää.
Joku varmaan sanoisi että kuvailin juuri jonkin erityisen pahan persoonallisuushäiriön.
En ymmärrä mitä hait takaa? Uupumus on se sairaus. Se viimeinen pisara "pettymys" aiheuttaa romahduksen. Eli "sisäisen kuoleman".
Mikä mielestäsi on se sairaus tässä taustalla? Helpottaisi tästä olemattomasta romahduksesta toipumista jos tietäisi mikä se oikea sairaus on?
Sinunko terveyteesi vaikuttaa pettymykset? Sinunko mielestä terveys ja hyvinvointi on jotain pettymysten vastakohtia, siis onnistumisia? Siitäkö sinun hyvinvointisi on riippuvainen - että teet jotain, yrität jotain ja onnistut? Oletko rakentanut itsesi, mielesi, tasapainosi ja hyvinvointisi onnistumisten varaan? Eikö tuo mielestäsi ole vain sairauden peittelemistä, oman pahoinvoinnin välttelemmistä, sairaudentunnottomuutta?
Katso jotain aidosti tervettä ihmistä. Vaikkapa raamatun Laupias Samarialainen. Hän näki jonkun matkalaisen joka oli pahoinpidelty puolikuoliaaksi. Joten samarialainen alkoi hoitaa matkalaista, hoiti hänen haavojaan, yritti parantaa hänet, yritti pelastaa hänen henkensä, ei jättänyt matkalaista maahan kärsimään ja kuolemaan. Luuletko että samarialaiseen vaikutti millään lailla se että paraniko matkalainen vai kuoliko matkalainen? Aivan sama selvisikö vai kuoliko matkalainen, koska kuitenkin yksi asia on ilmiselvää: kun samarialainen jatkossa näkee taas toisen puolikuoliaaksi hakatun matkalaisen, samarialainen edelleen toimii samalla lailla kuin ennenkin, siis edelleen itse pyrkii tekemään oikein, eli edelleen pyrkii auttamaan sitä kärsivää ihmistä.
Lopputuloksestako sinä vain välität? Eikö meidän kuitenkin täydy tehdä oikein, on lopputulos sitten mitä hyvänsä?
Mitä väärintekoa on uupumisessa? Ei uupuminen tarkoita sitä, että jättäisi pahoinpidellyn hoitamatta, esimerkkiäsi lainatakseni. Mitä uupunut mielestäsi tekee väärin?
Sen takia koko psykiatria pitää lopettaa kokonaan . Pelkkää huijausta ja ihmisten nimittelyä. Hyi iljetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Vähän outo ulostulo psykiatrilta. Sama kuin sanoisi, että syöpäpotilaan väsymys ei johdu syövästä. Kyllähän burn out/hermoromahdus on psykofyysinen kokonaistila, johon pääsääntöisesti liittyy myös kova väsymys, jonka helputtamiseen voi mennä hyvinkin pitkään. Eikä työuupumus ole aina merkityksen kadottamista, vaan se voi olla ihan täysin ylikuormittumisen/huonon työilmapiirin/huonon johtamisen aiheuttamaa, eikä siihen silloin auta muu kuin työpaikan vaihtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin selvittää myös uupumuksen fyysiset syyt. Itselläni oli D-vitamiinin ja foolihapon puute ja vaihdevuodet.
On myös kiusattuja sekä niitä joille on usein ulkomaalaiset tehnyt pahaa , pahoja tekoja usein vääriä syytöksiä kun on toisesta uskonnosta ja vaatimuksia jotka laittomia jopa tultu työpaikalle eli henkistä väkivaltaa ja ruumiillista kiusaamista vainoamista suorastaan siinä ihmisen pitää tehdä työtä hoitaa asioita ja viety myös vaatteet varastettu työtavaroita ja palkkarahoja kyllä siinä kuormitus käy yli keneltä tahansa myös jos ulkomaalainen työntekijäksi otettu alkaa kiusata muita työpaikalla kuulkaa helvettiä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Miten uupumuksesi eskaloitui tässä tilanteessa? Tarkoitan, että miten se ilmeni käytännössä? Olitko jatkuvasti väsynyt vai tuliko jonkilainen romahdus?
Otettava huomioon rikokset ihmiset joutuu rikollisten kohteeksi myös.Kenelläkään narkomaanilla ole mitään oikeutta varastaa muilta mitään.Eilä ulkomaalaisella ne on täysin rikollisia täällä.Uhrit on rikoksen uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Miten uupumuksesi eskaloitui tässä tilanteessa? Tarkoitan, että miten se ilmeni käytännössä? Olitko jatkuvasti väsynyt vai tuliko jonkilainen romahdus?
Tuli romahdus, aika totaalinen sellainen. Väsynyt olen ollut jo pitkään, koska jo vuosia olen herännyt aamuöisin murehtimaan töitä ja parisuhdettani.
Sitten on väärät diagnoosit ja väärät lääkkeet väärät hoidot ihmisarvo ja oikeudet .
Mietin samaa masennuksen kohdalla. Vaikka masentuneena nukuin paljon, ei se varsinaisesti fyysisestä väsymyksestä johtunut, vaan henkisestä toivottomuudesta. Ei ollut syytä nousta ylös, kun ei nähnyt tulevaisuudessa toivoa, ja nukkuessa sai hetken rauhan toivottomuuden tunteilta.
Ihmisiä myös huumataan muistakaa tämä turistimatkoilla laivoilla baareissa yökerhoissa lähiöissä ja muu maalaisten / uskontoisten huumekauppa lähiöissä.Rahanpesu on myös varastetun tavaran pesua uskonnoissa yleistä.
Käyttäjä40389 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Miten uupumuksesi eskaloitui tässä tilanteessa? Tarkoitan, että miten se ilmeni käytännössä? Olitko jatkuvasti väsynyt vai tuliko jonkilainen romahdus?
Tuli romahdus, aika totaalinen sellainen. Väsynyt olen ollut jo pitkään, koska jo vuosia olen herännyt aamuöisin murehtimaan töitä ja parisuhdettani.
Jatkan vielä, tässä lainaus artikkelista:
"Myös perustarpeiden täyttäminen on tärkeää uupumisen estämiseksi. Ihmisen perustarpeita ovat turvallisuus, läheisyys, myötätunto, huomio, arvostus, tunne omasta merkityksestä sekä tunne siitä, että asiat ovat hallinnassa. Mikäli jokin näistä ei täyty, ihminen uupuu"
Noista perustarpeista juuri mikään ei ole minulla täyttynyt vuosiin. Parisuhteessa ei ole ollut turvaa, läheisyyttä enkä ole saanut siinä myötätuntoa, huomiota tai arvostusta. Työssä olen menettänyt tunteen siitä, että asiat ovat hallinnassa - ja nyt ajatellen myös parisuhteessa. Tuntuu, että olen ajelehtinut.
Kun yllättävä kriisi iski, minulla ei vain ollut voimia hoitaa sitä tai mitään muutakaan. Uuvuin aivan täysin.
Uskontoiset varastaa käyttää ilmaisena asuntona myös varastaa vaatteet ja stereoita oleskelu lupia huijataan huumaamalla uhri sitten se on tahdoton tekee mitä halutaan tottelee huumattuna. Antaa pankkikorttinsa rahansa tavarat ja kirjoittaa nimensä mihin tahansa pakotetaan myös uskonto lahkot tekee tätä vie omaisuuden. Huumeilla. Puheet hyviä huumeet lisää tajunnan menetystä.
Sisäinen kuolema? Miten se nyt tähän mitenkään liittyy?
Sisäinen kuolema on sitä jos sinua ihan konkreettisesti pidetään vaikkapa vankina eristyssellissä, vuosikausia, ja sinua kidutetaan siellä. Niin sitten elämäsi on silkkaa yksinäisyyttä, pelkoa, kipua,... yksinäisyyttä, pelkoa, kipua,... yksinäisyyttä, pelkoa, kipua,... ja aina vain enempi ja enempi traumaa. Lopulta tapahtuu sisäinen kuolema. Siis tunnet kuinka elämä sisälläsi kuolee. Se on lopullista, mikään ei voi sitä parantaa. Elämäsi on ohi, vaikka valitettavasti vartalosi jää vielä henkiin. Mitään elämisen arvoista et enää ikinä voi tuntea, koska aivojesi ne osat jotka tuntevat jotain elämisen arvoista ovat fyysisesti tuhoutuneet, ne aivosolut ovat kuolleita, arpia. Tuo nyt ei varmaan ole se uupumus mistä tuo lehtijuttu kertoi.
Tuo on kidutuksen uhrit, eristyssellien vangit, äärimmäisen lapsuuden kaltoinkohtelun uhrit, kaikista kamalimpien orpokotien tuhoamat orvot, aivan täysin totaalisesti tuhotut ihmiset, traumoilla ja kivulla ja pelolla tuhotut,...