Käyttäjä40389
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40389 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Miten uupumuksesi eskaloitui tässä tilanteessa? Tarkoitan, että miten se ilmeni käytännössä? Olitko jatkuvasti väsynyt vai tuliko jonkilainen romahdus?
Tuli romahdus, aika totaalinen sellainen. Väsynyt olen ollut jo pitkään, koska jo vuosia olen herännyt aamuöisin murehtimaan töitä ja parisuhdettani.
Miten se ilmeni, itkitkö paljon tms.? Menikö keskittymiskyky?
Itkin, jatkuvasti. Keskittymiskyky meni, laihduin koska en saanut syödyksi, nukuin entistä huonommin. Ahdisti valtavasti. Työnteko oli valtavan hidasta. Eristäydyin sosiaalisista suhteista.
Monet oireet ovat minulla yhä.
Kysyn ihan mielenkiinnosta, kun kiinnostaa miten kukakin reagoi lisääntyvään stressiin ja saavuttaessaan ns. lakipisteen. Olen huomannut, että keski-iässä jos moni ennen stressannut asia häviää, niin myös moni ns. vanha kakka kasaantuu ja on siellä pohjalla, eikä paljon tarvita. Itse reagoin ensin fyysisesti, ja viimeksi tuli vastoinkäymiseen niin outo oire että vasta jälkeenpäin tajusin olevani hyvin stressaantunut.
Käyttäjä40389 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Miten uupumuksesi eskaloitui tässä tilanteessa? Tarkoitan, että miten se ilmeni käytännössä? Olitko jatkuvasti väsynyt vai tuliko jonkilainen romahdus?
Tuli romahdus, aika totaalinen sellainen. Väsynyt olen ollut jo pitkään, koska jo vuosia olen herännyt aamuöisin murehtimaan töitä ja parisuhdettani.
Jatkan vielä, tässä lainaus artikkelista:
"Myös perustarpeiden täyttäminen on tärkeää uupumisen estämiseksi. Ihmisen perustarpeita ovat turvallisuus, läheisyys, myötätunto, huomio, arvostus, tunne omasta merkityksestä sekä tunne siitä, että asiat ovat hallinnassa. Mikäli jokin näistä ei täyty, ihminen uupuu"
Noista perustarpeista juuri mikään ei ole minulla täyttynyt vuosiin. Parisuhteessa ei ole ollut turvaa, läheisyyttä enkä ole saanut siinä myötätuntoa, huomiota tai arvostusta. Työssä olen menettänyt tunteen siitä, että asiat ovat hallinnassa - ja nyt ajatellen myös parisuhteessa. Tuntuu, että olen ajelehtinut.
Kun yllättävä kriisi iski, minulla ei vain ollut voimia hoitaa sitä tai mitään muutakaan. Uuvuin aivan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä artikkeli. Uuvuin keväällä, kun elämässäni tapahtui suuri kriisi. Se laukaisi uupumuksen, jonka syinä ovat olleet aivan liiallinen työ ja onneton parisuhde. Molemmat ovat jatkuneet vuosikausia. Hyvää artikkelissa on nimenomaan se, että siinä korostetaan uupumuksen olevan usein kokonaisvaltaista, ei välttämättä aina vain työstä johtuvaa.
Miten uupumuksesi eskaloitui tässä tilanteessa? Tarkoitan, että miten se ilmeni käytännössä? Olitko jatkuvasti väsynyt vai tuliko jonkilainen romahdus?
Tuli romahdus, aika totaalinen sellainen. Väsynyt olen ollut jo pitkään, koska jo vuosia olen herännyt aamuöisin murehtimaan töitä ja parisuhdettani.
Jostain syystä edellinen vastaus katosi.
Itkin jatkuvasti, ahdisti valtavasti, en pystynyt syömään, nukuin entistä huonommin, eristäydyin sosiaalisista suhteista, sydän hakkasi, kurkussa oli koko ajan palan tunne. Olin toivoton.
Ja monet näistä oireista jatkuvat edelleen.