Lue keskustelun säännöt.
Uupumuksen todellinen syy ei ole väsymys, ja siksi se ei parane lepäämällä, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri
14.08.2021 |
"Psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Juhani Mattila tietää, mikä on uupumuksen syvin syy ja miten uupunut ihminen voi auttaa itseään. Tämän hän kertoo uudessa kirjassaan Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja 2021).
Mattilan mukaan uupumukseksi nimitetystä oireyhtymästä on tullut kallis kansantauti, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin depressio, heikentää työkykyä ja voi pakottaa jäämään pois työstä.
Uupumuksen oireet ovat aluksi ohimeneviä. Varsinainen sairastuminen eli niin sanottu hermoromahdus voi tulla jopa päivässä tai tunnissa, jos jokin pettymys laukaisee sen.
Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen (=henkinen, psyykkinen): uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys."
Näin tunnistat, oletko uupunut:
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/977b5c7e-88de-44fa-b691-ddfc…
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä väitän, että väsymys ja pitkään jatkunut liikarasitus on myös ihan varteenotettava syy uupumukseen. Nimimerkillä been there done it, got the t-shirt.
Sinä itse vaikutat omaan elämääsi. Vaadit itseltäsi liikaa. Minusta uupumisen syy on lähes aina liian kova vaatimustaso. Sen kautta katoaa myös elämän todellinen merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa kommentoijista ei ole ymmärtänyt, mistä artikkelissa ja uupumuksessa on kyse. Se ei johdu ferritiinistä.
"Myös tunteeton työrooli voi pitkään jatkuessaan tukehduttaa työntekijän. Esimerkiksi palveluammatissa on kyettävä nielemään pettymykset ja harmitukset ja esiintymään ystävällisesti. Tällöin ihmisen tunneydin ja energianlähteet lakkaavat toimimasta."
Lentoemäntä, kaupankassa, juristi....
Kyllä tässä postityössä sentään kelpaa, saa istua nurkassa rauhassanaama nv*tulla ja olla sinut tynneytimensä kanssa.
Minä.
Nukun 7-9h/yössä+päiväunia vkonloppuisin.
Tunnen itseni suhteellisen mitättömäksi ja arvottomaksi. En kelpaa miehellenikään, olen itse kaiken pahan alku&juuri.
Miljoona asiaa joita pitäisi tehdä, mutta enpä vain saa aikaiseksi, en jaksa.
Työpäivät hoidan ylivirittyneen velvollisuuden tuntoni voimalla.
Vedän roolia, roolia kuinka kaikki on normaalia ja ok, vaikka sisimpänä on murskana ja paskana ja lytätty ja suru painaa tuhat kg.
Ikävä sitä tätä ja tuota, surua siitä tästä ja tuosta, ahdistusta ja pelkoa monesta, katkeruutta kun joistakin asioista, loputonta väsymystä, viitsimättömyyttä, jaksamattomuutta, kuin vanhaakin vanhempi kello josta veto veks, raahustaen päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Aika ilotonta, aina. Tai jos hymyilen tai nauran niin teen sen tuntien sementti vuoren ylläni, kuin katsoen itseäni jostakin ulkopuolelta.
En avannut ap:n linkkiä.
Vaikea sellaisen on ymmärtää sitä väsymystä, joka ei itse ole ollut uupunut.
Mua kulutti työ, jossa jatkuvasti kyseenalaistettiin oma ja työkavereiden osaaminen ja tekeminen ja päivät olivat vain yhtä riitelyn keskellä olemista.
Vaihdoin kesällä työpaikkaa lennosta, en ehtinyt lomailemaan ja hengähtämään siinä välissä yhtään.
Silti voin nyt jo paremmin, henkinen taakka on pois harteilta, ajatukset ovat kirkastuneet ja tunnen itseni niin paljon paremmin voivaksi ja jaksavaksi. Työmäärä ei ole vähentynyt, henkinen painolasti kyllä.
Onneksi uskalsin lähteä.
Itse kyllä ajattelen uupumuksen pahaksi väsymykseksi. Ja se voi olla henkinen tai ruumiillinen väsymys. Kun ruumis on oikein sairas tai ei saa tarvitsemiaan aineita toimiakseen, kuten yleiset rauta ja d-vitamiini, niin ruumis ensin väsyy ja sitten uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä ajattelen uupumuksen pahaksi väsymykseksi. Ja se voi olla henkinen tai ruumiillinen väsymys. Kun ruumis on oikein sairas tai ei saa tarvitsemiaan aineita toimiakseen, kuten yleiset rauta ja d-vitamiini, niin ruumis ensin väsyy ja sitten uupuu.
Pointtina tuossa jutussa on, ettei sitä henkistä uupumista voi lääkitä vain sillä, että nukut riittävästi ja syöt vitamiineja (jotka tietenkin ovat keholle ja sen jaksamiselle tärkeää).
Henkisen kuorman helpottamiseen tarvitaan muutakin, kun lepäämistä ja beroccaa.
Mä uuvuin ystävien petollisuuteen, työmarkkinoihin, koronaan, koulukiusaamiseen, työpaikkakiusaamiseen, toivottomuuteen...lista jatkuisi ja jatkuisi kyllä. On hankittu keskiasteen tutkintoja kaksi ja ylioppilaaksi luettu, töissä käyty, treenattu aktiivisesti.
Mulle tämä koronan aiheuttama yhteiskunnallinen kriisi on ollut viimeinen tikki. Jengi jakaantuu tappelemaan rokotteiden ja maskien tärkeydestä sun muusta ja mulle on täysin sama mikä minkäkin aiheutti ja mitä missä.
Riittää kun tulevaisuus on niin epävarma, että en tiedä mitä opiskelisi edes. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan joka selittää monta väsymys- ja uupumusoiretta. Jollain tasolla paloin loppuun silloin puolitoista vuotta sitten koronakevään alussa kun potkut tuli.
Yritin ennen fuduja lääkkeiden voimalla nukkua, vedin kahvia ja energiajuomia, pyysin saada osa-aikaista. No en saanut, muut painoivat pitkää päivää ja multa loppui hiljaa hivuttaen kokonaan työt. Paloi usko siihen, että elämässä on mitään reilua.
Sitten alkoi fyysiset kivut kehossa joiden epäilen johtuneen siitä vajaatoiminnasta. Samoin mukaan tuli hengenahdistuskohtaukset. Enpä jaksa enää tarkemmin selittääkään. Kun puhutaan urheilusta, harrastuksista, tavoitteista, virikkeistä niin kaikesta huolimatta sairastuin, uuvuin ja sain märän rätin kaikesta naamaan! Toivon ja elämänhalun menetys vuosikymmenien tappelun jälkeen! Enkä ole edes vanha, vuosikymmeniä edessä työelämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntynyt veganismi -> lisääntynyt anemia ->lisääntynyt burn out ja ennen kaikkea LISÄÄNTYNYT VALITUS.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on "itkuisten" naisten tauti.
Normaali ihminen ei valita kaikesta ja kestää sen mitä elämä tuo.
Nämä "on niiiin paha olo" -akat menevät keskusteluapua hakemaan jo kissan kuolemasta. HUOH!
Sun kaltaisten harjoittama rumaksi haukkuminen ja h***ittelu koulun pihalla käynnisti oman uupumiseni silloin yli 20 vuotta sitten. Nauti nyt kun saat maksaa korkeampina veroina ylimielisyytesi kustannukset, ä ä l i ö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin lukemassa. Mitä jäi käteen? Ei oikeastaan mitään. Tai ehkä se, että olen todennäköisesti saanut hermoromahduksen. Joskus. Vuosi, kaksi vuotta, pidempi aika sitten? Enkä ole oikeasti siitä toipunut.
Jottei menisi pelkästään työuupumuksesta puhumiseksi, niin pitää huomioida myös muun elämän kuormitus. Työ on ihan ok, mitä nyt uupumuksen aiheuttama väsymys vaikuttaa aloitekykyyn. Parhaimmillaan olen kun tulee joku "kriisi" mihin pitää keksiä ratkaisu, perustyö tökkii.
Sitten. Muu elämä. Kriisistä toiseen, asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Kun yhdestä asiasta selviää, seuraava pommi tipahtaa. Jossain vaiheessa vain tuli mitta täyteen. Ja "kuolin". (Olen useamman kerran itsekseni miettinyt, milloin oikein kuolin sisältä. En ole oikeasti elossa.) Unia kyllä näen ja pystyn tuntemaan tunteita esimerkiksi musiikin ja kirjojen kautta välillä, mutta en tunne omia tunteita. Joskus ahdistusta ja tuskaa, mutta niitä ei uskalla päästää kunnolla vapaaksi. Eikä ole mahdollista purkaa vähän kerralla, kun uuttaa syytä puskee ovista ja ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
Juu, no. Ajattelen, että tavallaan on näin, tavallaan ei. Henkinen uupumus vaikuttaa kyllä kehoon ja on kehollista. Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä lepo ei uupumusta poista. Mutta... Kyllä uupunut ehdottomasti tarvitsee lepoa, ennenkuin toipumistyön aloittaminen edes on mahdollista.
Mutta se levon ei välttämättä tarvitse olla nukkumista ja paikallaan makaamista, vaan jotain mielekästä tekemistä. Oli se sitten urheilua, luonnossa liikkumista, lukemista, käsitöitä, taidetta, matkustelua, ihan mitä vaan, kunhan ei sitä uupumuksen aiheuttanutta asiaa. Jos uupumus on aiheuttanut myös univaikeuksia, kuten hyvin usein on, niin silloin toki myös sitä nukkumista. Yleensä vain kun pääsee eroon uupumuksen aiheuttajasta myös nukkuminen ja unen laatu korjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tulee "itkuisten naisten" vaivaan, nykyisellä työpaikalla on viiden vuoden sisällä kolme miestä saanut hermoromahduksen. Siis näitä sairaslomalle vieviä romahduksia. Kuka tietää työpaikkaa vaihtaneista? Vaihtuvuus suurta. Toki kaksi naista ollut myös hermolomalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on "itkuisten" naisten tauti.
Normaali ihminen ei valita kaikesta ja kestää sen mitä elämä tuo.
Nämä "on niiiin paha olo" -akat menevät keskusteluapua hakemaan jo kissan kuolemasta. HUOH!
Täytyypä lukea tämä kommentti vuosia ylikuormittavan työn vuoksi uupumukseen sairastuneelle miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni uupumus on ollut monen asian summa. Pelkkä "merkityksettömyys" ei ole sitä aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, no. Ajattelen, että tavallaan on näin, tavallaan ei. Henkinen uupumus vaikuttaa kyllä kehoon ja on kehollista. Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä lepo ei uupumusta poista. Mutta... Kyllä uupunut ehdottomasti tarvitsee lepoa, ennenkuin toipumistyön aloittaminen edes on mahdollista.
Mutta se levon ei välttämättä tarvitse olla nukkumista ja paikallaan makaamista, vaan jotain mielekästä tekemistä. Oli se sitten urheilua, luonnossa liikkumista, lukemista, käsitöitä, taidetta, matkustelua, ihan mitä vaan, kunhan ei sitä uupumuksen aiheuttanutta asiaa. Jos uupumus on aiheuttanut myös univaikeuksia, kuten hyvin usein on, niin silloin toki myös sitä nukkumista. Yleensä vain kun pääsee eroon uupumuksen aiheuttajasta myös nukkuminen ja unen laatu korjaantuu.
Kyllä, mielekäs tekeminen on lepoa aivoille. Silloin pitää olla todella huolestunut, kun ne itselleen aiemmin mielekkäät tekemiset ei saa liikkeelle ja vain vajoaa siihen sumuun.
Hyvä keskustelunaihe. Sillä mielenterveystoimistossa kaikki niputetaan masennukseksi. Ja hoidoksi tyrkytetään sen mukaisesti lääkkeet ja terapiaa.
Mutta kuten on jo todettu, niin lääkkeet eivät auta uupumuksessa lainkaan. On siis ensiarvoisen tärkeää, että ensin selvitetään huolella mikä ongelman nimi on, jotta voidaan suunnitella oikeanlainen apu. Sillä uupumuksen ja masennuksen hoito ovat aivan eri asioita.
Uupumus? Mitä se on? Siis tuon mielestä uupumus on sitä että joku "romahtaa pettymyksen vuoksi"?
No jopas on typerä ongelma. Jos joku romahtaa pettymyksen vuoksi niin se henkilö kuulostaa siltä että hän alunperinkin oli sairas. Oli vain oppinut ylläpitämään sairasta tilaansa, tai siis pysymään keinotekoisesti tasapainossa sairaudestaan huolimatta. Se pettymys vain sysäsi hänet pois siitä keinotekoisesta tasapainotilasta.
Eli eipä siinä sillä pettymyksellä, romahtamisella ja uupumuksella ole merkitystä. Ne eivät ole mitään todellisia ongelmia. Todellinen ongelma on se että se henkilö on jo vuosikausia ollut pysyvästi vakavasti sairas - ja niin tottunut siihen sairauteensa että on sairaudentunnoton, ei näe itsessään mitään vikaa, luulee älyvapaan tasapainottelun olevan normaalia tervettä elämää.
Joku varmaan sanoisi että kuvailin juuri jonkin erityisen pahan persoonallisuushäiriön.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus? Mitä se on? Siis tuon mielestä uupumus on sitä että joku "romahtaa pettymyksen vuoksi"?
No jopas on typerä ongelma. Jos joku romahtaa pettymyksen vuoksi niin se henkilö kuulostaa siltä että hän alunperinkin oli sairas. Oli vain oppinut ylläpitämään sairasta tilaansa, tai siis pysymään keinotekoisesti tasapainossa sairaudestaan huolimatta. Se pettymys vain sysäsi hänet pois siitä keinotekoisesta tasapainotilasta.
Eli eipä siinä sillä pettymyksellä, romahtamisella ja uupumuksella ole merkitystä. Ne eivät ole mitään todellisia ongelmia. Todellinen ongelma on se että se henkilö on jo vuosikausia ollut pysyvästi vakavasti sairas - ja niin tottunut siihen sairauteensa että on sairaudentunnoton, ei näe itsessään mitään vikaa, luulee älyvapaan tasapainottelun olevan normaalia tervettä elämää.
Joku varmaan sanoisi että kuvailin juuri jonkin erityisen pahan persoonallisuushäiriön.
En ymmärrä mitä hait takaa? Uupumus on se sairaus. Se viimeinen pisara "pettymys" aiheuttaa romahduksen. Eli "sisäisen kuoleman".
Mikä mielestäsi on se sairaus tässä taustalla? Helpottaisi tästä olemattomasta romahduksesta toipumista jos tietäisi mikä se oikea sairaus on?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelunaihe. Sillä mielenterveystoimistossa kaikki niputetaan masennukseksi. Ja hoidoksi tyrkytetään sen mukaisesti lääkkeet ja terapiaa.
Mutta kuten on jo todettu, niin lääkkeet eivät auta uupumuksessa lainkaan. On siis ensiarvoisen tärkeää, että ensin selvitetään huolella mikä ongelman nimi on, jotta voidaan suunnitella oikeanlainen apu. Sillä uupumuksen ja masennuksen hoito ovat aivan eri asioita.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Ja olen samaa mieltä siitä, että uupumuksen ei pitäisi tarjota lääkkeitä patenttiratkaisuna. Eikä terapiakaan ole riittävä hoitokeino silloin, jos kuormittava elämäntilanne kuitenkin jatkuu.
Ongelmana vain on se, että uupumusta ei löydy virallisesta diagnoosiluokituksesta, joten sairausloman saamiseksi uupuneelle usein kirjataan diagnoosiksi masennus. Sanoisin että uupumukselle pitäisi saada virallinen diagnoosikoodi.
TÄMÄ.