toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

No olenpa todistanut sellaistakin tilannetta, jossa mies jäi kiinni pettämisestä, halusi jatkaa avioliittoa, vaimo halusi eron ja mies muutti asumaan toisen naisensa luokse - siis kakkosvaihtoehdon luokse. Että eipä se toinen nainen aina se ykkösvaihtoehto olekaan. Tästä ei vain puhuta, jonkinlainen tabuhan tämäkin on.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 21:06"]

Aika harvoin se toinen osapuoli suotuu mihinkään korjausyrityksiin oikeasti ennen kuin on liian myöhäistä. Ajattelee, ettei se toinen kuitenkaan lähde - ennen kuin on vaihtoehto katsottuna.

Itse kärsin 10 vuotta. Mies ei todellakaan suostunut muuttamaan käytöstä eikä terapiaan. Pettäminen ja toinen mies olivat se viimeinen pakokeino ulos. Näin on monella, uskoisin. Oikeasti, mihin olisin lähtenyt huonosta suhteesta, jos en toiseen suhteeseen?

[/quote]

höh. Miten olisi ihan sinkkuelämä? 

Minun exäni petti ja jätti, muttei koskaan sanonut, minkä asian halusi olevan toisin. Tiesin, ettei ole syytyväinen, mutta mimkäs teet, jos et tiedä, mikä on vialla?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 21:20"]

No olenpa todistanut sellaistakin tilannetta, jossa mies jäi kiinni pettämisestä, halusi jatkaa avioliittoa, vaimo halusi eron ja mies muutti asumaan toisen naisensa luokse - siis kakkosvaihtoehdon luokse. Että eipä se toinen nainen aina se ykkösvaihtoehto olekaan. Tästä ei vain puhuta, jonkinlainen tabuhan tämäkin on.

[/quote]

No useimmissa sivusuhteissa se tosiaan on tarkoitus on pitääkin sellaisena. Käydään vain kiksauttamassa ilman sen vakavempia aikeita.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:06"]

Valinta ja vastuut miehellä. Niin, entäs sen toisen naisen oma moraali ja etiikka? Mä olen toinen nainen, ollut kymmenen vuotta. Mua kohtaan on kymmenen vuotta vannottu rakkautta ja mitä ikinä olen apua tai tukea tarvinnut mieheltä, olen sen saanut. Mitä miehen oma nainen on saanut? Valheita valheiden perään. Miksi emme ole yhdessä? Monitahoinen kysymys. Rakastan miestä enemmän kun ketään koskaan, mutta luotanko siihen että olisin ainutkertainen ja ainoa? En luota. En myöskään halua viedä lapsilta isää. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että rakastan. Syvästi ja palavasti. Aina vaan ei saa kaikkea mitä haluaa. Aina ei edes halua kaikkea mitä haluaa.

[/quote]

Hyi. Sinä TIEDÄT, vaimo ei tiedä. Täytyy olla aika julma sydämeltään, että hyväksyy tuollaisen. Katsot siis vierestä kun vaimoa kusetetaan. Koulukiusaamista ja epäreilua kohtelua vastaan kamppanjoidaan nytkin voimakkaasti. On selvää että jos seuraat passiivisesti sivusta puuttumatta ja puolustamatta heikompaa, olet osallinen pahaan tekoon. Mut tää ei koske aikuisia ollenkaan, lapsia vaan? Se, että on puuttumatta toisen huonoon kohteluun (ja 10v valheessa eläminen on niin törkää väärinkohtelua ettei mikään), on sen passiivista hyväksymistä ja näin osallisuutta tähän väärinkohteluun. Mutta sulla onkin oma napa etusijalla, ei sen väliä mitä siitä aiheutuu muille. Hyvät ja pahat teot ovat usein varsin yksiselitteisiä- esimerkiksi se että kaikki ovat yhtä lailla totuuden aroivisa. ja se että jos katsot vierestä puuttumatta, hyväksyt teollasi sen mitä tapahtuu. Ihmismieli vain on niin kiero-sinunkin- että sitä keksii kaikenlaisia selityksiä oman napansa pelastukseksi. Mun exäni kakkonen- josta tuli ykönen, oli kerännyt yhden pienen romaanin verran selityksiä sille, miksi hänellä ei ollut osallisuutta mihinkään ja miten mikään asia ei mitenkään ollut hänen vastuullaan tai vaikutuspiirissään.

Mä en usko siihen, etteikö vaimo tiedä. Ei kukaan vaan voi olla niin yksinkertainen ja tyhmä ettei tajua vuosia kestänyttä suhdetta. Tai sitten on kyllä toooodella yksinkertaisesta tapauksesta kyse.

Up

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 08:49"]

Jaksan ihmetellä näitä jankuttajia, jotka todistelevat, ettei huonossa liitossa tarvitse olla ja että rakkaus on se tärkein.

Toinen nainen= samaan aikaan puolison kanssa oleva seksikumppani

Pettäminen = puolisolle valehdellaan ja hänen luottamuksensa petetään

Jos avioliitto on päättymässä, kun ei ole enää tunteita, niin eihän siinä tarvita mitään toisia naisia ja pettämisiä. Ihmisillä on oikeus uuteen onneen ja eroja nyt vain sattuu ja tapahtuu. Nyt on kuitenkin kyse siitä, kun eroa ei hoideta toista arvostavalla tavalla vaan siihen sisältyy valehtelua, huijaamista, varatun metsästämistä ja puolison mustamaalaamista ja parjaamista. Toisin sanoen hoidetaan homma alta riman ja yritetään väittää, että se oli jotenkin välttämättömyys tai että rakkauden nimeen saa satuttaa muita.

Minua kiinnostaisi kysyä näiltä toisilta naisilta, mitä upeaa on valehtelevassa ja raukkamaisessa miehessä. Miksi kukaan haluaisi miehen, joka todistetusti satuttaa puolisoaan, valehtelee tälle ja vääntää parisuhteen kiemurat vain tämän satutetun ja petetyn viaksi eli käyttäytyy niin raukkamaisesti kuin vain voi? Miksi tällainen mies kiinnostaa ja sallitko häneltä samanlaisen käytösmallin, kun itse olette parisuhteessa?

Toinen kiinnostava kysymys: oletko kiusaajan vanhempi? Jostainhan näitä moraaliltaa arveluttavia koulukiusaajia tulee ja nämähän kokevat oikeudekseen satuttaa muita, kunhan vain itse voivat hyvin. Joku täällä jo totesikin, että tarkoitus pyhittää keinot eli toisin sanoen muita saa satuttaa, kunhan itse on onnellinen. Opetatteko lapsillenne, että valehdella saa, jos siitä itse hyötyy?

Tiedän yhden valehtelevan lapsen, ei pahasti mutta juuri sen verran, että jos jotain omaa hyötyä tavoittelee, niin muista voi valehdella ja heitä saa satuttaa sanallisesti, muuten ollaan aikuisen silmissä niin rehellistä ja kunnollista tyttöä. Tämän tytön äiti jäi kiinni nyt vuosia kestäneestä pettämisdraamasta ja tyypilliseen tapaan hänkin korostaa, miten ei ollut onnellinen ja silloin tarkoitus pyhittää keinot. Väitän siis, että pettäjät ja pettämisiin osallistujat kasvattavat kiusaajia, koska he välittävät omat arvonsa lapsilleen.

On selittelyä ja tekosyytä vääntää, ettei parisuhteeseen mahdu muita. Aina mahtuu, jos tarpeeksi yrittää. Soppaa voi hämmentää monella tavalla. Eikö tule mieleenkään, että voisi ensin pyytää miestä hoitamaan eron selväksi, ennen kuin ruvetaan minkäänlaiseen hämmentämiseen? Eikö tule mieleen, että se katkera ex on huomattavasti vähemmän katkera, jos häntä kohdellaan arvostavasti?

Eli kysymys: tuleeko mieleen katkeran exän kanssa asioidessa, että homman olisi voinut hoitaa toisinkin vai jatkaako tässäkin vaiheessa vielä sitä mantraa, miten kauhea se ex kaikin puolin on ja miten se muka olisi ollut se syy eroon eikä seuraus?

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tässäkin vielä, että kun mies aloittaa puolisonsa pettämisen, ei hänellä ole vielä suunnitelmissa ero. Ei hän ole rakastunut silmittömästi, vaikka niin sanoisikin, vaan tässä kohtaa hän täyttää omia henkilökohtaisia kriisinpaikkojaan. On tarvetta nähdä, kelpaako toiselle, on tarvetta kokeilla, onko ruoho vihreämpää toisella puolella, pikkulapsiarki ahdistaa, kotityöt inhottavat, työ stressaa, arki on aina sitä samaa. Suurin osa miehistä testaa omaa viehätysvoimaansa. Vasta salasuhteen jatkuessa kypsyy päätös siitä mahdollisesta erosta eli toisin sanoen toinen nainen seksillä ja jännittävyydellä saa miehen kuvittelemaan, että arki  hänen kanssaan olisi yhtä seikkailua, ja kun vastassa on se arkinen puoliso, joka ei tiedä, mitä on tapahtumassa eikä omien työkuvioidensa ja muiden kiireiden kanssa pysty vastaamaan puolison nyt luoneisiin tarpeisiin, kun ei osaa edes lukea ajatuksia, niin kyllähän se salasuhde voittaa. Kun suhde tulee ilmi, alkaa puolison katkeruus ja jälleen on helppo ajatella, miten onkin hyvä päästä moisesta pirttihirmusta eroon. Ehkäpä puoliso jopa romahtaa, kun käy ilmi, että hänelle on valehdeltu ja jälleen ajatellaan, että hullusta exästä on hyvä päästä eroon, vaikka tosiasiassa se pirttihirmu ja hullu on täysin pettäjän luoma tilanne. Uusi suhdekin sitten arkistuu. Osa miehistä ottaa opikseen ja tajuaa, että tätähän se arki on, ei se vaihtamalla muutu, osa (suurin osa tilastojen mukaan) jatkaa suhdeshoppailua.

Koko tässä kuviossa on yksi ulkopuolinen, jonka pitäisi kyetä näkemään selvästi, mitä on tapahtumassa. Mutta usein se yksi ulkopuolinen on empatiakyvyiltään vajavainen eikä kykene asettumaan toisen asemaan tai ymmärtämään, miksi ihmiskunnassa yleensä ei hyväksytä toisen satuttamista päämäärän vuoksi. Kun tunkee parisuhteeseen väliin eikä edes hävetä, täytyy olla tunne-elämältään vajaa. Ei siinä voi olla muuta selitystä.

En ole petetty enkä pettäjä enkä missään nimessä toinen nainen. Mutta olen koulukiusattu ja tiedän, minkälaiset ihmiset eivät tunne empatiaa ja minkälaiset kokevat, että viis keinoista, päämäärä on tärkein. Toiset naiset ovat näitä koulukiusaajia.

[/quote]

Ihan totta. Suosittelen toisia naisia/miehiä lukemaan ajatuksella kirjoituksen. Erityisesti kappaleen joka alkaa "Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tässäkin vielä, että kun mies aloittaa puolisonsa pettämisen, ei hänellä ole vielä suunnitelmissa ero...".

148: Kun tapasimme, en tiennyt. Tuona iltana ei myöskään yhtään mitään tapahtunut, mutta silti tiesin, että tämä on se oikea. En edes koskenut häneen, kunhan juttelimme osana isompaa porukkaa, eikä hänellä todellakaan ollut haku päällä.

Parin päivän päästä laitoin hänelle sähköpostin ja muutaman päivän päästä kävimme kahvilla. Minä, maailman järkevin ihminen, olin korviani myöden ihastunut, ja ihmettelin, kun hän ei tehnyt minkäänlaista liikettä suuntaani, vaikka tuntuikin nauttivan seurastani. Pohdin jopa, että onko hän homo.

Niin jatkui useampi viikko, kunnes lopulta suutelimme. Tuossa vaiheessa olin jo täysin rakastunut. Sitten miehestä ei mitään kuulunut ja vasta sitten totuus selvisi. Asia oli miehellekin hänen elämänsä vaikein, monet itkut itkettiin. Hän ei ollut uskaltanut kertoa, koska olisin hävinnyt, mutta ei myöskään pystynyt päästämään irti. Paljon asiaa pohdittuani päätin, että en voisi jättää tätä korttia katsomatta. Tein kuitenkin miehelle selväksi, että toiseksi naiseksi en pitkäksi aikaa jäisi. Asetin selkeän aikarajan, jos minut halusi, piti tehdä päätöksiä. Vaimo muutti pois 6 kk päästä ensitapaamisestamme.

Yli 13 vuotta on nyt yhteiseloa takana.

Kiitos vastauksesta. Näinhän se varmasti monessa pari- ja sivusuhteessa menee. Hyvä että uskalsit katsoa peiliin ja tunnustaa itsellesi miten homma oikeasti on. Toivon hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi!

Kenelleköhän tuo vastaus on tarkoitettu?

Mitä sitä vanhoja muistelemaan. En mieti en.

Mun mies on aikanaan jättänyt eksänsä toisen naisen takia. Olivat tuon "toisen naisen" kanssa eronneet jo, kun tavattiin. Oli kaksi lastakin. Enkä ihmettele. Kuka vaan on parempi kuin miehen eksä. Se on oikeasti jotain sellaista, että se on kaiken arvostelun alapuolella. Mieskin häpeää ja jopa lapset, jotka on nyt aikuisia, ovat katkaisseet äitiinsä välit tai ainakin viilentäneet tosi paljon. Mies sanoi, että paras hetki hänelle oli asiasta, kun toinen lapsista 22-vuotiaana sanoi, että hän ymmärtää nyt aikuisena isää ja ihmettelee, kuinka isä ikinä pystyi elämään äidin kanssa. Miehellä on siis hyvät välit lastensa kanssa.

Nainen on oikeasti täysin kyvytön äidiksi ja tuhoaa kaiken ympärillään. Vailla normaalia tunne-elämää. Vai onko normaalia, että äiti ottaa 18-vuotiaan nimiin salaa esim. pikavippejä? Hylkää 12 ja 13-vuotiaat kotiin Kanarian matkan ajaksi sillä ehdolla, ettei saa kenellekään kertoa, että ovat kaksin. Unohti vaan jättää penniäkään rahaa tai ylimääräistä ruokaa. Lasten muutettua omilleen ei jaksanut edes kuukausiin tulla katsomaan asuntoja. (asuin noin 15km:n päässä) Sitten kun tuli, niin pyysi köyhältä opiskelevalta nuorelta rahaa itkien ruokaan, vaikka samalla elää ylivarojensa, ajelee komealla autolla jne. Huijaa 20-vuotiaan luvaten palkan raatamaan kotiinsa aamusta iltaan, jotta rakentaa uuden pihan. Ei maksakaan, kun keikka on ohi. Nuori otti sen takia kesätöistä palkatonta, kun äiti vaati vaatimalla tulemaan avuksi ja lupaili tosiaan rahaa avusta. Ostaa viinerin kaupasta ja syö sen lastensa edessä, eikä osta lapsille mitään. Huutaa ja raivoaa. Ei huolehtinut kouluista, ei hampaista, ei yhtään mistään. Kaikki huolehtimistyöt teki mieheni, joka etäisänä soitteli aamulla teinejä kouluun, varasi hammaslääkärit, osti vaatteet ja loppujen lopuksi lapset asuivat isällään käyden koulua 70km:n matkan. Lähemmäksi ei voinut tulla kouluun, kun lasten kirjat piti pitää äidillä, jotta elarit ja lapsilisät tulee sinne. Tätä ei oikeasti usko kukaan, millainen ihminen voi itsekkyydessään, laiskuudessaan ja välinpitämättömyydessään jopa omista lapsista olla. Miksi mies hänet huoli? Oli taivaallisen kaunis nuorena ennen kuin pullahti 40kg muutamassa vuodessa. Sokeus nuorella miehellä, vahinkolapsi jne.

YLÖS

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:52"]Miten ois jos pidettäs lapset ja aikuisten välinen maailma snadisti erillään. Vaikka mä olen ollut toinen nainen, mun lapset kyllä osaa käyttäytyä ja heille on opetettu asialliset käytöstavat, ja saan jopa jatkuvasti kiitosta siitä kuinka hyvin lapseni käyttäytyvät ja kuinka viehättäviä ja kohteliaita ovat. Em. asialla ei ole MITÄÄN tekemistä lasten käyttäytymisen kanssa. Se jos mä rakastun varattuun, se on huonoa säkää ja melkoista sattumaa. En todellakaan toivonut niin käyvän. Se ei kuitenkaan tee musta paskaa äitiä tai kiusaajan äitiä. Herätkää jo todellisuuteen! Ikäviä asioita sattuu ja tapahtuu, mutta lapsien vetäminen ja kiusaajaksi syyttäminen on aika kaukaa haettua tässä yhteydessä... [/quote] Miten voit olla noin tyhmä ? Ei ihme ettei kukaan vapaa tuollaisen kanssa ole. Tässä oli kysymys miehen lapsista. Mutta ilman muuta voit miettiä kasvatatko huoraa vai perheen hylkääjää esimerkilläsi kotonasi. Tosin käytössä oleva kapasiteetti lienee pahasti pään alapuolella. Epäilen [/quote] Kenellä tässä on kapasiteetti hukassa? Sun mielestä on ok haukkua kummankaan osapuolen lapsia? Niillä lapsilla ei ole hevon helvettiä tekemistä itse kahden aikuisen suhteessa. Ei niin mitään. Suhde, oli se sitten avioliityo tai avioliiton ulkopuolinen liitto, aikuiset ovat suhteessa toisiinsa ja perhe on suurempi kokonaisuus. Ihme logiikka. Ei se avioseksi kuulu lapsille sen enempää kun avioliiton ulkopuolinenkaan seksi? Get the point? Että kasva itse...

[/quote]

Meinaatko, että lapset eivät näe vanhempiensa toimia, eivät näe, kuule tai ymmärrä valheita eivätkä matki tai omaksu samankaltaisia toimintamalleja omiin ihmissuhteisiinsa?

Sehän tässä on ongelmana, että ne samat ihmiset, joiden mielestä on hyväksyttävää valehdella ja pettää toisen ihmisen luottamus ja ylipäätään sotkea parisuhde katkeruudella ja riidalla, kasvattavat lapsensa omien arvojensa mukaan. Jos lapsi kasvaa ympärsitössä, jossa muiden satuttaminen on hyväksyttävää, kun vain itse hyötyy asiasta, ilman muuta se lapsi toimii juuri näin. Jos hän oppii, että valehdella saa, kun oma hyöty sitä vaatii, tottakai hän toimii näin.

Eivät ne lapset kasva enkeleiksi ihan itsestään. Eivätkä valehtelijat ja pettäjät näy suoraan, kun lapsia katsoo. Kysehän on valinnoista, toimintatavoista. Jos näkee omassa perheessään toimintatapoina valheet, takuulla tarttuu niihin helpommin. Toisaalta jos näkee, miten paljon ne valheet satuttavat, saattaa nimenomaan oppia arvostamaan totuutta. Riskinä tällöin on sellainen vanhempi, jonka mielestä noin saa toimia, kun se hyödyttää omaa napaa.

On ero rakastua varattuun kuin olla toinen nainen ja vieläpä ylpeä siitä. Kyse taisi olla siitä, että kokee oman toimintansa oikeana eikä häpeä tai koe siitä vastuuta. Tällainen vanhempi siirtää takuulla arvomaailmansa lapsiinsa. En ylläty, että lapset ovat saaneet kehuja käytöksestään, monestihan se toinen nainen on työelämässäkin menestyjä, josta ei voisi ikinä uskoa, että hyväksyy muiden satuttamisen oman hyödyn takia.

Pettämistarinoiden suurimmat kärsijät ovatkin aina lapset - ihan siitä riippumatta, kuinka paljon he tietävät vanhempiensa toimista.

Olen pettäneen miehen lapsi... Isäksikin voisi siis kutsua. Elämämme meni aika sekaisin sillon kun se äidilleni selvisi. Sairastuin vakavaan masennukseen, kuten äitinikin. Naisella, jonka kanssa isäni petti, oli myös lapsia ja perhe... Selvisi siinä rumbassa myös niillekin asia... En tiedä mitä heille kuuluu. On aika vaikea asia edelleen minulle, en ole voinut käsitellä vielä oikein asiaa.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 17:41"]

Mun mies on aikanaan jättänyt eksänsä toisen naisen takia. Olivat tuon "toisen naisen" kanssa eronneet jo, kun tavattiin. Oli kaksi lastakin. Enkä ihmettele. Kuka vaan on parempi kuin miehen eksä. Se on oikeasti jotain sellaista, että se on kaiken arvostelun alapuolella. Mieskin häpeää ja jopa lapset, jotka on nyt aikuisia, ovat katkaisseet äitiinsä välit tai ainakin viilentäneet tosi paljon. Mies sanoi, että paras hetki hänelle oli asiasta, kun toinen lapsista 22-vuotiaana sanoi, että hän ymmärtää nyt aikuisena isää ja ihmettelee, kuinka isä ikinä pystyi elämään äidin kanssa. Miehellä on siis hyvät välit lastensa kanssa.

Nainen on oikeasti täysin kyvytön äidiksi ja tuhoaa kaiken ympärillään. Vailla normaalia tunne-elämää. Vai onko normaalia, että äiti ottaa 18-vuotiaan nimiin salaa esim. pikavippejä? Hylkää 12 ja 13-vuotiaat kotiin Kanarian matkan ajaksi sillä ehdolla, ettei saa kenellekään kertoa, että ovat kaksin. Unohti vaan jättää penniäkään rahaa tai ylimääräistä ruokaa. Lasten muutettua omilleen ei jaksanut edes kuukausiin tulla katsomaan asuntoja. (asuin noin 15km:n päässä) Sitten kun tuli, niin pyysi köyhältä opiskelevalta nuorelta rahaa itkien ruokaan, vaikka samalla elää ylivarojensa, ajelee komealla autolla jne. Huijaa 20-vuotiaan luvaten palkan raatamaan kotiinsa aamusta iltaan, jotta rakentaa uuden pihan. Ei maksakaan, kun keikka on ohi. Nuori otti sen takia kesätöistä palkatonta, kun äiti vaati vaatimalla tulemaan avuksi ja lupaili tosiaan rahaa avusta. Ostaa viinerin kaupasta ja syö sen lastensa edessä, eikä osta lapsille mitään. Huutaa ja raivoaa. Ei huolehtinut kouluista, ei hampaista, ei yhtään mistään. Kaikki huolehtimistyöt teki mieheni, joka etäisänä soitteli aamulla teinejä kouluun, varasi hammaslääkärit, osti vaatteet ja loppujen lopuksi lapset asuivat isällään käyden koulua 70km:n matkan. Lähemmäksi ei voinut tulla kouluun, kun lasten kirjat piti pitää äidillä, jotta elarit ja lapsilisät tulee sinne. Tätä ei oikeasti usko kukaan, millainen ihminen voi itsekkyydessään, laiskuudessaan ja välinpitämättömyydessään jopa omista lapsista olla. Miksi mies hänet huoli? Oli taivaallisen kaunis nuorena ennen kuin pullahti 40kg muutamassa vuodessa. Sokeus nuorella miehellä, vahinkolapsi jne.

[/quote]

No ei sun mieskään kovin suurilla älynlahjoilla ole siunattu. Vai älykkyyttäänkö teki monta lasta v-pää akan kanssa?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 17:41"]Mun mies on aikanaan jättänyt eksänsä toisen naisen takia. Olivat tuon "toisen naisen" kanssa eronneet jo, kun tavattiin. Oli kaksi lastakin. Enkä ihmettele. Kuka vaan on parempi kuin miehen eksä. Se on oikeasti jotain sellaista, että se on kaiken arvostelun alapuolella. Mieskin häpeää ja jopa lapset, jotka on nyt aikuisia, ovat katkaisseet äitiinsä välit tai ainakin viilentäneet tosi paljon. Mies sanoi, että paras hetki hänelle oli asiasta, kun toinen lapsista 22-vuotiaana sanoi, että hän ymmärtää nyt aikuisena isää ja ihmettelee, kuinka isä ikinä pystyi elämään äidin kanssa. Miehellä on siis hyvät välit lastensa kanssa.

Nainen on oikeasti täysin kyvytön äidiksi ja tuhoaa kaiken ympärillään. Vailla normaalia tunne-elämää. Vai onko normaalia, että äiti ottaa 18-vuotiaan nimiin salaa esim. pikavippejä? Hylkää 12 ja 13-vuotiaat kotiin Kanarian matkan ajaksi sillä ehdolla, ettei saa kenellekään kertoa, että ovat kaksin. Unohti vaan jättää penniäkään rahaa tai ylimääräistä ruokaa. Lasten muutettua omilleen ei jaksanut edes kuukausiin tulla katsomaan asuntoja. (asuin noin 15km:n päässä) Sitten kun tuli, niin pyysi köyhältä opiskelevalta nuorelta rahaa itkien ruokaan, vaikka samalla elää ylivarojensa, ajelee komealla autolla jne. Huijaa 20-vuotiaan luvaten palkan raatamaan kotiinsa aamusta iltaan, jotta rakentaa uuden pihan. Ei maksakaan, kun keikka on ohi. Nuori otti sen takia kesätöistä palkatonta, kun äiti vaati vaatimalla tulemaan avuksi ja lupaili tosiaan rahaa avusta. Ostaa viinerin kaupasta ja syö sen lastensa edessä, eikä osta lapsille mitään. Huutaa ja raivoaa. Ei huolehtinut kouluista, ei hampaista, ei yhtään mistään. Kaikki huolehtimistyöt teki mieheni, joka etäisänä soitteli aamulla teinejä kouluun, varasi hammaslääkärit, osti vaatteet ja loppujen lopuksi lapset asuivat isällään käyden koulua 70km:n matkan. Lähemmäksi ei voinut tulla kouluun, kun lasten kirjat piti pitää äidillä, jotta elarit ja lapsilisät tulee sinne. Tätä ei oikeasti usko kukaan, millainen ihminen voi itsekkyydessään, laiskuudessaan ja välinpitämättömyydessään jopa omista lapsista olla. Miksi mies hänet huoli? Oli taivaallisen kaunis nuorena ennen kuin pullahti 40kg muutamassa vuodessa. Sokeus nuorella miehellä, vahinkolapsi jne.
[/quote]

Mitenkäs paljon olet naisen arkea ja elämää ollut näkemässä ? Mikä on totta ja mikä tarua ? Harvemmin ihmiset ovat noin sairaita. Ja mistä tietää vaikkapa nainen olisi sairastunut eron myötä? Ja " ihanan" miehesi käytöksen myötä?

Jos mies haukkuu exää, kannattaa kysyä mitä hänelle itse teit?

Toinen nainen on useimmille miehille pako arjesta.

Ystäväni oli ollut parisuhteessa 12 vuotta,kun sai sekavan viestin toiselta naiselta. Parisuhde oli onnellinen, ystäväni on oikeasti todella hyvännäköinen nainen, älykäs ja mukava. Mies vakuutti, että kyse on eräästä tutusta, jonka kanssa oli käynyt kahvilla ja nainen on ilmeisesti seonnut Ystäväni uskoi, kun parisuhteessa ei ollut mitään vikaa. Varmisteli vielä mieheltäkin, että onhan kaikki hyvin ja eihän mikään ole vialla. Ei ollut, rakasti, oli onnellinen, ei mitään vikaa.

Kaksi vuotta myöhemmin tuli jälleen viesti samalta naiselta. Nyt tämä kysyi, miksi ei ystäväni anna miehelle vapautta vaan pakottaa elämään onnettomassa liitossa. Ystäväni ratsasi kerralla miehen kännykän, löysi viestit ja laittoi miehen tilille. Mies itki kuin lapsi, rakasti kuulemma ystävääni, ei toista naista eikä pystynyt antamaan yhtäkään syytä, miksi oli ollut salasuhteessa kahden vuoden ajan, kun missään ei ollut mitään vikaa. Toiselle naiselle oli toki kertonut, ettei voi erota, kun puoliso tekisi muuten itsemurhan. Miehelle oli oikeasti iso yllätys, kun ystäväni käski lähteä. Pitkän väännön jälkeen keräsi kassillisen tavaraa ja muutti tämän toisen naisen luo. Jo viikon päästä seisoi taas itkien ovella, että haluaa takaisin. Ystäväni koki heikon hetken ja antoi miehen tulla yöksi, kun tämä oli vakuuttanut jättäneensä tämän toisen naisen. Aamulla miehen kännykkä oli täynnä huolestuneita viestejä tältä toiselta naiselta, ja ystäväni tajusi, että mies ei ollut jättänyt ketään, kunhan nyt halusi tehdä puolisostaan sen toisen naisen.

Ystäväni alkoi luoda uutta elämää, olihan hänellä ottajia jonoksi asti, kun oli niin näyttävä nainen. Mies asui pari kuukautta tämän toisen naisen kanssa ja muutti sitten vanhemmilleen ja lähetti vielä vuodenkin jälkeen surkeita anteeksipyyntöviestejä.

Se toinen nainen ei ollut miehen elämänsä nainen, vaikka näin ilmeisesti väitti salasuhteen aikana. Miehellä ei ollut aikomustakaan erota, ainoastaan kiinnijääminen ja puolison päätös erosta pakotti hänet asumaan toisen naisen kanssa. Toinen nainen otti tämän miehen, vaikka tämä oli kaksi vuotta valehdellut, vonkasi puolisoa takaisin kaikin keinoin ja oli tehnyt kahden vuoden aikana kaikin tavoin selväksi, kuka on se ykkönen. En jaksa käsittää tämän naisen toimintaa. Hän kyllä tiesi, mikä kusipää mies oli, mutta silti kelpasi.

Mies on tietenkin käsittömätön idiootti. Hän menetti elämänsä rakkauden, kun piti leikkiä jotain auervaaraa. Toinen nainen on lähes  yhtä idiootti. Hän odotti kiltisti kaksi vuotta, pakotti miehen eroamaan, kun mies ei itse siihen suostunut, sai kuulla ystävältäni tarinan toisen puolen mutta otti silti miehen kädet ojossa takaisin tullakseen vain jätetyksi lopulta. Jälkeenpäin ystäväni on todennut, että oli hänkin vähän idiootti. Hän luotti mieheen täysillä. Kyllähän niitä pettämisen merkkejä oli näkyvissä, kun osasi jälkeenpäin niitä etsiä, mutta jos puolisoon luottaa ihan oikeasti, niin eihän niitä merkkejä edes huomaa. On helppo syyttää puolisoa siitä, ettei tajua, mitä nenänsä edessä tapahtuu, mutta luottamukseen perustuvassa suhteessa ei toisen sanoja ja toimia kyseenalaisteta. Siihen puolisoon luotetaan.

Näinhän ei ole toisen naisen suhteissa. Tässäkin tapauksessa toinen nainen petti miehensä luottamuksen viestittämällä kahdesti tämän puolisolle suhteesta. Ei löytynyt uskollisuutta ja luottamusta edes omassa suhteessa.

Minusta ystäväni tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten salasuhde toimii. Pettäjä on sikamainen, toinen nainen sen hyväksyy ja kohtelee lähes yhtä sikamaisesti tätä miestäkin. Pettämällä pettäjän luottamus saadaan se petturi omaksi mutta oikotietä onneen ei olekaan.

Sama, itseänikin petti yks mies. No, jätin heti sen miehen. Mies itki puhelimessa esin mulle ja yritti soitella. No, se seurusteli hetken sen naisen kanssa kenen kanssa petti mua, eipä suhde kauaa kestänyt. En kuitenkaan ollut vahingoniloinen, koska mielestäni olivat samantasoisia keskenään, mutta enpä mä paljoa voi tehdä kun ei kerran kummallakaan ollut minkäänlaisia elämänhallintataitoja.

Löysin kuitenkin onneksi eron jälkeen unelmieni miehen joka on paljon parempi kuin se petturimies :) 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:22"]

Olen joskus miettinyt näitä asioita... en siksi, että olisin toinen nainen tai koskaan aikoisin olla, mutta ihan muuten vaan. Ystäviäni on petetty ja jätetty julmasti, ilman mitään omaa syytä... pieniä lapsia on ollut avioliitossa...

Joka tapauksessa olen saanut sellaisen mielikuvan, että pettäminen on aina satuttanut kaikista eniten. Olisiko hyväksyttävämpää jättää perheensä ennen kuin alkaa konkreettisesti vehdata toisen kanssa? Totta kai lapset kärsisivät erosta silti, mutta onko se kuitenkin hyväksyttävää? Eroavathan ihmiset tietysti ilman mitään kolmansia osapuoliakin.

Vai onko se joka tapauksessa pettämistä, jos uusi potentiaalinen seurustelukumppani on katsottuna (joskaan ei kokeiltuna) ennen eroa?

En tiedä. Siksi mietinkin.

[/quote]

Samat asiat ovat askarruttaneet minuakin. Mieheni erosi entisestä vaimostaan vuosien myrskyisän hivutuksen päätteeksi. Tästä on nyt kaksi vuotta. Erosta oli hänen mukaansa puhuttu vuosikaudet, mutta aina yritetty jatkaa lasten takia. Minulla ja miehellä ei ollut seksi- tai rakkaussuhdetta ennen eroa. Olimme kavereita ja kollegoja, ja ilmiselvästi ihastuneet toisiimme vuoden-pari - mutta "etäältä". Meille kuitenkin syttyi romanttinen suhde käytännössä heti, kun mies lähti entisestä suhteestaan. Minä en tosiaankaan jahdannut häntä, hän itse oli hyvin määrätietoinen suhteeni. Mies myös väittää, ettei ero johtunut minusta, mutta uskon molemminpuolisen ihastumisemme olleen kimmoke.

Koen tapaukseni olevan veteen piirretty viiva. Mitään sivusuhdetta ei koskaan ollut, joten en tiedä, olenko määritelmällisesti "toinen nainen". Miehen exän, sisarusten ja joidenkin tuttujen taholta minuun kuitenkin suhtaudutaan kuin olisin. Kotona asiat ovat auvoisasti, mutta ovien ulkopuolella tilanteeseen liittyy häpeää, juoruilua ja miehen tuttujen välttelemistä. Kieltäydyn kuitenkin perheenrikkojan tittelistä enkä ymmärrä, miten minua voisi sellaiseksi kutsuakaan. Mies teki päätöksen itse, oli ja on siitä yhä hätkähdyttävän varma.