toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:22"]

Olen joskus miettinyt näitä asioita... en siksi, että olisin toinen nainen tai koskaan aikoisin olla, mutta ihan muuten vaan. Ystäviäni on petetty ja jätetty julmasti, ilman mitään omaa syytä... pieniä lapsia on ollut avioliitossa...

Joka tapauksessa olen saanut sellaisen mielikuvan, että pettäminen on aina satuttanut kaikista eniten. Olisiko hyväksyttävämpää jättää perheensä ennen kuin alkaa konkreettisesti vehdata toisen kanssa? Totta kai lapset kärsisivät erosta silti, mutta onko se kuitenkin hyväksyttävää? Eroavathan ihmiset tietysti ilman mitään kolmansia osapuoliakin.

Vai onko se joka tapauksessa pettämistä, jos uusi potentiaalinen seurustelukumppani on katsottuna (joskaan ei kokeiltuna) ennen eroa?

En tiedä. Siksi mietinkin.

[/quote]

Samat asiat ovat askarruttaneet minuakin. Mieheni erosi entisestä vaimostaan vuosien myrskyisän hivutuksen päätteeksi. Tästä on nyt kaksi vuotta. Erosta oli hänen mukaansa puhuttu vuosikaudet, mutta aina yritetty jatkaa lasten takia. Minulla ja miehellä ei ollut seksi- tai rakkaussuhdetta ennen eroa. Olimme kavereita ja kollegoja, ja ilmiselvästi ihastuneet toisiimme vuoden-pari - mutta "etäältä". Meille kuitenkin syttyi romanttinen suhde käytännössä heti, kun mies lähti entisestä suhteestaan. Minä en tosiaankaan jahdannut häntä, hän itse oli hyvin määrätietoinen suhteeni. Mies myös väittää, ettei ero johtunut minusta, mutta uskon molemminpuolisen ihastumisemme olleen kimmoke.

Koen tapaukseni olevan veteen piirretty viiva. Mitään sivusuhdetta ei koskaan ollut, joten en tiedä, olenko määritelmällisesti "toinen nainen". Miehen exän, sisarusten ja joidenkin tuttujen taholta minuun kuitenkin suhtaudutaan kuin olisin. Kotona asiat ovat auvoisasti, mutta ovien ulkopuolella tilanteeseen liittyy häpeää, juoruilua ja miehen tuttujen välttelemistä. Kieltäydyn kuitenkin perheenrikkojan tittelistä enkä ymmärrä, miten minua voisi sellaiseksi kutsuakaan. Mies teki päätöksen itse, oli ja on siitä yhä hätkähdyttävän varma. 

[/quote]

Et ole toinen nainen, et tarkalleen ottaen edes rajatapaus. Ainoa ongelmanne on ilmsesti se, että olette heti näyttäneet ja kuuluttaneet rakkautenne suunnilleen oven pamauksen vielä kuuluessa. Tällöin ihmisille tulee se harhaluulo, että suhdetta on lämmitelty jo pitkään ja toimiakin ollut.

Et  ole tehnyt mitään väärää mutta mielestäni eron osapuolia ja eroa surevia läheisiä pitäisi sen verran kunnioittaa, että uusien suhteiden suhteen pidetään matalaa profiilia. Ystäväni mies työnsi lastensa eteen ensimmäisellä tapaamisella poismuuton jälkeen uuden naisen, jonka kuulemma oli tavannut viikolla ja joka ei mitenkään muka liittynyt eroon. Emmehän me kukaan voi olla sataprosenttisen varmoja, ettei liittynyt eroon, mutta onhan nyt aivan tunteetonta työntää lasten eteen uusi ihmissuhde, kun ensimmäistä kertaa ollaan näkemässä isän uusi asunto ja isä kahden viikon tauon jälkeen.

Ihmisille pitäisi antaa suruaika, vaikka itse viettäisi villiä juhlia. Miksi on vaikeaa pitää sitä tuoretta suhdetta hetken aikaa salassa? Onhan selvää, että monen tunteita säästetään sillä, ettei sitä onnea hierota naamaa vasten. Vaikka itse tietää, että tässä ei ole mitään väärää, aiheuttaa se liian nopea uuden suhteen esittely pahaa mieltä ja katkeruutta, vaikka näin ei saisi ollakaan. Kukapa ei kokisi katkeruutta, kun ex tapaa samantien uuden ja vieläpä esittelee koko suvulle?

Ehkä välit miehen sisaruksiin ja ystäviin olisivat paremmat, jos ette olisi innoissanne hätäilleet suhteenne julkituomisessa. Jos muutaman kuukauden pitää matalaa profiilia ja sitten hiljalleen syöttää idean läheisille, että on tavannut jonkun ja antaa ihmisten rauhassa tottua ajatukseen, ollaan pitkällä tähtäimellä paljon paremmissa väleissä.

Ja se toinen nainen ei välttämättä ole millään muotoa aktiivisesti jahtaamassa sitä ukkomiestä, ei tarvi paljon iltaelämässä liikkua kun huomaa että kyllähän ne ukkomiehet niitä naisia siellä puoliväkisin ovat vonkaamassa. Itsellänikin on ollut tällaisia riesoja että olen jopa joutunut vaimolle soittamaan ja käskemään pitämään ukkonsa poissa kimpustani. Syyttäkää niitä miehiänne, nehän ne lupauksensa teille pettävät.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 18:17"]

.....Jälkeenpäin ystäväni on todennut, että oli hänkin vähän idiootti. Hän luotti mieheen täysillä. Kyllähän niitä pettämisen merkkejä oli näkyvissä, kun osasi jälkeenpäin niitä etsiä, mutta jos puolisoon luottaa ihan oikeasti, niin eihän niitä merkkejä edes huomaa. On helppo syyttää puolisoa siitä, ettei tajua, mitä nenänsä edessä tapahtuu, mutta luottamukseen perustuvassa suhteessa ei toisen sanoja ja toimia kyseenalaisteta. Siihen puolisoon luotetaan....

[/quote]

Kirjoitit pitkän viestin joten lainasin vain osan.

On muuten ihan totta, että jos toiseen luottaa ihan oikeasti, ei pettämisen merkkejä välttämättä edes huomaa. Ellei sitten ole erittäin selviä, räikeitä muutoksia entiseen. Minun ex-avokkini löysi 3 vuoden suhteen jälkeen toisen naisen. Exän käytökseen tuli välittömästi valtavia muutoksia, niin suuria että tietysti tajusin muutamassa päivässä jotain olevan meneillään. Ensinnäkin illat oli pois kotoa, pitkälle yöhön asti. Kello oli puolessa yössä ennenkuin tuli kotiin ja silloinkin meni sohvalle nukkumaan. Aiemmin oli kotona oleskellut illat, puuhastellut jotain pientä ja katsellut telkkaria. Toisekseen ei vastannut puhelimeen kun yritin soittaa tai jos vastasi, oli tosi ärtynyt ja halusi nopeasti lopettaa puhelun. Jos tulin töistä ja ex oli kotona, lähti heti eikä suostunut kertomaan mihin oli menossa ja milloin tulee.

Vaikka tajusin noista merkeistä että jotain on meneillään, en silti heti tajunnut että uusi on kierroksessa. Näin jälkeenpäinhän se on päivänselvää mutta siinä tilanteessa kai sitä suojeli jotenkin itseään kun en heti "ymmärtänyt" asioiden oikeaa laitaa. Luulin että mies miettii eroa. Tällä elämänkokemuksella tiedän että paskat se mitään olisi eronnut ennenkuin olisi uuden naisen kanssa asiat ollut varmalla pohjalla. No, reilun viikon kuluttua käry kävi ja heitin miehen pihalle.

Nykyisen miehen kanssa ollaan ollu 15 vuotta yhdessä. Koskaan en ole epäillyt pettämisestä. Järjellä kuitenkin tiedän että hänellä olisi itse asiassa loistavat mahdollisuudet pettää. Tekee töitä paljon, joka viikko pitkää päivää. Tälläkin hetkellä on töissä. Tai no mistä minä tiedän, vaikka olisikin toisen naisen helmoissa pyörimässä. Minulla vain ei ole syytä epäillä koska mies ei ole antanut mitään sen suuntaista vihjettä. Ja olen päättänyt luottaa ellei toisin todisteta.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:22"]

Olen joskus miettinyt näitä asioita... en siksi, että olisin toinen nainen tai koskaan aikoisin olla, mutta ihan muuten vaan. Ystäviäni on petetty ja jätetty julmasti, ilman mitään omaa syytä... pieniä lapsia on ollut avioliitossa...

Joka tapauksessa olen saanut sellaisen mielikuvan, että pettäminen on aina satuttanut kaikista eniten. Olisiko hyväksyttävämpää jättää perheensä ennen kuin alkaa konkreettisesti vehdata toisen kanssa? Totta kai lapset kärsisivät erosta silti, mutta onko se kuitenkin hyväksyttävää? Eroavathan ihmiset tietysti ilman mitään kolmansia osapuoliakin.

Vai onko se joka tapauksessa pettämistä, jos uusi potentiaalinen seurustelukumppani on katsottuna (joskaan ei kokeiltuna) ennen eroa?

En tiedä. Siksi mietinkin.

[/quote]

Samat asiat ovat askarruttaneet minuakin. Mieheni erosi entisestä vaimostaan vuosien myrskyisän hivutuksen päätteeksi. Tästä on nyt kaksi vuotta. Erosta oli hänen mukaansa puhuttu vuosikaudet, mutta aina yritetty jatkaa lasten takia. Minulla ja miehellä ei ollut seksi- tai rakkaussuhdetta ennen eroa. Olimme kavereita ja kollegoja, ja ilmiselvästi ihastuneet toisiimme vuoden-pari - mutta "etäältä". Meille kuitenkin syttyi romanttinen suhde käytännössä heti, kun mies lähti entisestä suhteestaan. Minä en tosiaankaan jahdannut häntä, hän itse oli hyvin määrätietoinen suhteeni. Mies myös väittää, ettei ero johtunut minusta, mutta uskon molemminpuolisen ihastumisemme olleen kimmoke.

Koen tapaukseni olevan veteen piirretty viiva. Mitään sivusuhdetta ei koskaan ollut, joten en tiedä, olenko määritelmällisesti "toinen nainen". Miehen exän, sisarusten ja joidenkin tuttujen taholta minuun kuitenkin suhtaudutaan kuin olisin. Kotona asiat ovat auvoisasti, mutta ovien ulkopuolella tilanteeseen liittyy häpeää, juoruilua ja miehen tuttujen välttelemistä. Kieltäydyn kuitenkin perheenrikkojan tittelistä enkä ymmärrä, miten minua voisi sellaiseksi kutsuakaan. Mies teki päätöksen itse, oli ja on siitä yhä hätkähdyttävän varma. 

[/quote]

Et ole toinen nainen, et tarkalleen ottaen edes rajatapaus. Ainoa ongelmanne on ilmsesti se, että olette heti näyttäneet ja kuuluttaneet rakkautenne suunnilleen oven pamauksen vielä kuuluessa. Tällöin ihmisille tulee se harhaluulo, että suhdetta on lämmitelty jo pitkään ja toimiakin ollut.

Et  ole tehnyt mitään väärää mutta mielestäni eron osapuolia ja eroa surevia läheisiä pitäisi sen verran kunnioittaa, että uusien suhteiden suhteen pidetään matalaa profiilia. Ystäväni mies työnsi lastensa eteen ensimmäisellä tapaamisella poismuuton jälkeen uuden naisen, jonka kuulemma oli tavannut viikolla ja joka ei mitenkään muka liittynyt eroon. Emmehän me kukaan voi olla sataprosenttisen varmoja, ettei liittynyt eroon, mutta onhan nyt aivan tunteetonta työntää lasten eteen uusi ihmissuhde, kun ensimmäistä kertaa ollaan näkemässä isän uusi asunto ja isä kahden viikon tauon jälkeen.

Ihmisille pitäisi antaa suruaika, vaikka itse viettäisi villiä juhlia. Miksi on vaikeaa pitää sitä tuoretta suhdetta hetken aikaa salassa? Onhan selvää, että monen tunteita säästetään sillä, ettei sitä onnea hierota naamaa vasten. Vaikka itse tietää, että tässä ei ole mitään väärää, aiheuttaa se liian nopea uuden suhteen esittely pahaa mieltä ja katkeruutta, vaikka näin ei saisi ollakaan. Kukapa ei kokisi katkeruutta, kun ex tapaa samantien uuden ja vieläpä esittelee koko suvulle?

Ehkä välit miehen sisaruksiin ja ystäviin olisivat paremmat, jos ette olisi innoissanne hätäilleet suhteenne julkituomisessa. Jos muutaman kuukauden pitää matalaa profiilia ja sitten hiljalleen syöttää idean läheisille, että on tavannut jonkun ja antaa ihmisten rauhassa tottua ajatukseen, ollaan pitkällä tähtäimellä paljon paremmissa väleissä.

[/quote]

Kiitos kommentista. Sinulla on hyvä pointti hienotunteisuudesta, mutta haluan korjata sen verran että me itse asiassa pidimme matalaa profiilia monta kuukautta. Se ilmeisesti aiheutti epäilyksiä myös. Ei sitä ehkä olisi voinutkaan tehdä niin, ettei rapa roisku. Kaipa riitaisa ero ja lennossa uuteen vaihto on kaikissa muodoissaan räjähdysherkkä asia.
Eipä meidän suhteesta sitten enempää, jos se ei mene "toisen naisen" topicin asiasisältöön.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:05"]

Minä en usko hetken vertaa, että kukaan kolmas osapuoli pystyisi hajottamaan "hyvän ja täydellisen" avioliiton! Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 25 vuotta, ja alusta asti ajattelutapamme on ollut se, että olemme yhdessä niin kauan, kuin molemmat sitä vilpittömästi tahtovat ja molemmilta löytyy tahtoa tehdä työtä hyvän parisuhteen eteen. Emme ole luvanneet toisillemme muuta kuin luvata yrittää, se on molempien mielestä parasta, mitä luvata kannattaa.

[/quote]  Eihän se pystykään. Useimmitenhan siinä käy niin, että mies kärähtää ja vaimo heittää sen pihalle. Mies sitte paremman puutteessa muuttaa uuden naisen luo.

Harvemmin oikeasti mies jättää toisen naisen takia. Yleensä se on vaimo, joka lemppaa miehen ulos. Miehelle ei oikein jää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää suhdetta kakkosnaisen kanssa.

En syyttelisi ketään, elämä tuo elämä vie, ei kaikki rakkaudet kestä ikuisesti. Jokainen menköön sinne suuntaan mistä ajattelee sen onnen löytyvän, oli se sitten ensimmainen mies, toinen nainen tai kolmas!

Vannomatta paras. En olisi minäkään koskaan voinut kuvitella rakastuvani varattuun mieheen, saati että olisin suhteeseen ryhtynyt, mutta kuinkas sitten kävikään... Elämä opettaa ja karsii turhan mustavalkoisen ajattelutavan.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 20:18"]

En syyttelisi ketään, elämä tuo elämä vie, ei kaikki rakkaudet kestä ikuisesti. Jokainen menköön sinne suuntaan mistä ajattelee sen onnen löytyvän, oli se sitten ensimmainen mies, toinen nainen tai kolmas!

[/quote]

Mutta mikä antaa oikeuden valehdella ja pettää? Eivät kaikki rakkaudet kestä ikuisesti mutta siitä vanhasta suhteesta pääsee AINA eroon myös fiksulla tavalla ilman riman alittamisia.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:04"]

Miksi toisen naisen tulisi kantaa syyllisyyttä? Mieshän sen perheen hajottaa, ei se toinen nainen. Ja jos se toinen nainen ei olisi Sari, sitten olisi Mari tai joku muu.  [/quote]

Ei pidä paikkaansa.

Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun olen lukenut keskustelupalstoilta vaimojen kertomuksia tilanteista, joissa joku vieras nainen piirittää miestä. Ja piirittää ihan vakavasti: liimautuu mieheen esim. työpaikalla, avautuu murheistaan, kyselee kahville jatkuvasti, lähettelee viestejä vuorokauden ympäri jne. Nämä naiset ovat joka kerta varsinaisia reppanoita, vaille vanhempien rakkautta jääneitä rassukoita, jotka imeytyvät keneen tahansa mieheen vailla mitään mielenkiintoa siihen kuka on varattu ja kuka ei. Ja tietysti mieluiten turvallisen tuntuiseen perheenisään. Vaatii muuten rautaista itsekuria, että tuollaisessa tilanteessa jaksaa vastustaa kiusausta!

On paskapuhetta syyllistää vaimoja tai selittää, että parisuhde oli jo valmiiksi paska, kun yleensä tilanne on se, että eletään normaalia, tasaista, korkeintaan hivenen tylsähköä arkea lapsineen ja perheellisen velvollisuuksineen. Tiedoksi kaikille epätoivoisille sinkuille, että jokainen normaali perhe elää sellaista toisinaan hieman tylsää arkea, se on sitä elämää. Mutta siltikään siinä elämässä ei ole mitään vikaa, mutta jos mies saa ristikseen tuollaisen suusta sisään tunkeutuvan naisen eikä ole kauhean voimakastahtoinen tai todellinen periaatteen mies, saattaa juttu päättyä hyvinkin tunkeilevan naisen eduksi. Useinhan näissä juttu päättyy vielä siihen, että toinen nainen on hups vain paksuna, ja siinä vaiheessa kiristää miehen jättämään vanhan perheensä.

Parisuhteessa tai pettämisessä on kaksi, ja heistä kummallakin on aivot ja kumpikin on ihan yhtä paljon tekemässä sitä valintaa mitä tekee ja mitä ei. Jos hyppäisin varatun miehen vällyihin, totta kai syy tapahtumaan olisi yhtä paljon minun kuin miehen. Saatika, jos vikittelisin kaikin tavoin jotain varattua joka lopulta heikkona hetkenä sortuisi. Silloin syy tilanteeseen olisi lähes yksinomaan minun.

Up

Oma tekoni hävettää. "ykkös naisella" oli itsellään ollut joku jannu jo monya vuotta koerroksessa. Ex-vaimo oli myös ehdottanut avointa suhdetta. Nuo seikat siis lieventävät omatintoani. Mutta se ei silti tee omaa valintaani oikeaksi, joten ymmärtän hävetä omien tekojeni puolesta. Olemme myös mieheni kanssa onnellisia (tapahtumasta siis jo vuosia), joten tiedän että teimme kuitenkin oikean ratkaisun, vaikka tapa olikin väärä. Lasten puolesta harmittaa eniten. Tottakai jokaiselle soisi ydinperheen. Heille olisi ikävä kyllä tullut ero ennemmin tai myöhemmin, arki oli muutenkin riitelyä. Lapset ovat nykyään tasapainoisempia, kuin silloin. Pyrimme tarjoamaan heille terveen parisuhteen mallin, vaikkei se ydinperhe olekkaan. Heidän äitinsä on myös nykyään onnellisempi ja tasapainoisempi. Suku otti hyvin vastaan, anoppi on kehunut heti alusta asti. Hän oli tyytyväinen että poikakin on nyt onnellinen, eikä häntäkään enää petetä. Tämä on tietysti siinä mielessä huono vertaustapaus, kun pettäminen alkoi sieltä vaimon puolelta, mutta jos nyt jotain käsitystä antoi?

-

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 14:48"]

169: mitä pitäisi kommentoida? Kysy, vastaan kyllä. Kakkosena olin 7-8 kk.

[/quote]

Kiitos jos haluat vastata.

Mies kävi 10 v kakkosen luona muutaman kerran vuodessa ja aina jätti tämän kakkosen ja palasi perheensä luo mutta kakkonen oli joka kerta ottamassa hänet taas avosylin vastaan kun mies suvaitsi tulla.

Kysyn siis:

Eikö kakkosen omanarvontunto yhtään kärsinyt? Ihmettelen myös että eikö omatunto yhtään soimannut?  Tuliko mieleen kertaakaan että kotona odottaa vaimo joka on tietämätön tästä kaikesta. Tai sitten tuli mieleen ja itkua väänsi kun mies taas lähti, mutta eikö siinä kohtaa edes järki voita ja aivot tajua että ei tuo mies kotoaan lähde??

Ihmettelen todella paljon tuota kakkosta, hän on ilmeisesti vaan nauttinut niistä hetkistä tietäen että mies ei koskaan jää hänen luokseen, halusikohan tuo nainen edes että mies jäisi, silloin hän olisi todella moraaliton!! Vai odottiko kuitenkin että jos se hetki vielä tulee että mies jää. Eikö tämä kakkonen tunne itseään hyväksikäytetyksi?

Mutta pääkysymykseni on, liittyy nimen omaan tähän 10 v pettämistapaukseen: en ole mitenkään hirveän uskovainen, kristitty kylläkin, mutta eikö ole hurjan väärin yrittää sinnikkäästi pysyä varatun miehen naisena?? Nyt toki haluan muistuttaa että olen ehdottomasti sitä mieltä että mies on tässä suuri sika mutta täällä tuntuu olevan vallalla käsitys että kakkonen on syytön?? Ei nainen, joka tietoisesti on kakkonen, ole KOSKAAN SYYTÖN!!

JOs kakkoseksi joutuu tahtomattaan ja rakkaus on niin suurta että sitä ei pysty välttämään, on se hyvin surullinen tilanne, mutta siinä täytyy tehdä itselleen selväksi että kodinrikkojaksi ei ryhdy. JOs tuo mies rakastaa tätä kakkosta ja on valmis jättämään perheensä, asia on silloin näin ja se on perheessä hyväksyttävä, mutta kakkosen tulisi olla vahva ja vaatia että päätös on tehtävä ja perheelle on kerrottava ennen kuin suhde voi jatkua. JOskin itselleni on selvää että en ryhdy suhteeseen varatun kanssa, en edes perheettömän varatun.

Petäminen ei ole koskaan ratkaisu mihinkään, sitä tekevät epäkypsät ja vastuuttomat ihmiset. Jos liitto on huono, on siitä lähdettävä mutta asiat on ensin selvitettävä.

Täällä on puhuttu paljon "kaheleista" X:stä. Sitä ei osaa sanoa kukaan miten mieli toimii ja menee sekaisin ennen kuin itse kokee petetyksi ja jätetyksi tulemisen. Petetyksi tuleminen on elämän traumaattisimpia kokemuksia, siinä menee maailma sekaisin, itsetunto katoaa jonnekkin, tulevaisuutta ei ole, kaiken tämän lisäksi nukkuminen ja syöminen häiriintyy pahasti moneksi viikoksi ja jopa kuukaudeksi, se pahentaa tilannetta entisestään. Jos on mukana pienet lapset, en pysty edes kuvittelemaan kuinka pahaa jälkeä siitä tulee.

Teille kakkosille: jos tietäisitte minkälaista jälkeä saatte aikaiseksi, ette varmaan ryhtyisi kakkoseksi, näin toivon ja uskon että ihmisissä on hyvyyttä ja hyvää tahtoa. Mutta olenkohan väärässä.

Haluan vielä sanoa, että ymmärrän tietysti että huonoja avioliittoja on ja niistä on lähdettävä, mutta tässä ei ole kysymys siitä. Tässä on kysymys "huvittelusta" mikä on mielestäni vastuutonta ja moraalitonta. Tämä 10 vuotta pettänyt mies kokee tällä hetkellä valtavaa itseinhoa ja syyllisyyttä, eikä voi antaa itselleen anteeksi tekojaan. Ihan oikein hänelle, tuska ei kuitenkaan ole kuin osa siitä mitä vaimo kokee.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:06"]

Valinta ja vastuut miehellä. Niin, entäs sen toisen naisen oma moraali ja etiikka? Mä olen toinen nainen, ollut kymmenen vuotta. Mua kohtaan on kymmenen vuotta vannottu rakkautta ja mitä ikinä olen apua tai tukea tarvinnut mieheltä, olen sen saanut. Mitä miehen oma nainen on saanut? Valheita valheiden perään. Miksi emme ole yhdessä? Monitahoinen kysymys. Rakastan miestä enemmän kun ketään koskaan, mutta luotanko siihen että olisin ainutkertainen ja ainoa? En luota. En myöskään halua viedä lapsilta isää. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että rakastan. Syvästi ja palavasti. Aina vaan ei saa kaikkea mitä haluaa. Aina ei edes halua kaikkea mitä haluaa.

[/quote]

miten voi rakastaa, mutta ei-luottaa? Yleensä nämä menevät käsi kädessä.
[/quote]

Omalla kohdallani se on niin, että välitän miehestäni, enkä luota. Sydämestä puuttuu palanen! Rakastan lapsiani. Heillä on täydellinen isä. Kotielämä sujuu hyvin ja ollaan ihan normaalisti.

Olemme onnellisia miehen kanssa edelleen! Onneksi uskaliaimmat jättää huonon elämän. Suosittelen. Sukulaiset mökötti vuoden, mutta ei enää. :-)

Onpa paljon tyhmiä ekoja naisia, jotka elää itsepetoksessa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 07:38"]Onpa paljon tyhmiä ekoja naisia, jotka elää itsepetoksessa.
[/quote]

ehkä petos on molemminpuoleista? Miten nainen on aina se tyhmä :)

Mies nyt saa naida välillä muitakin, ei se haittaa

Vähän ot, mutta kerron erilaisen tarinan:

-nyksäni ex piti peliä ja suhdetta mieheni selän takana, jäivät sitten rysän päältä kiinni kun mieheni työkaverit vinkkasivat. No riitahan siitä tuli ja ero. Heillä oli jo kauan mennyt huonosti, mutta mieheni olisi jatkanut liittoa lasten vuoksi, mutta nyt ei tietenkään enää kun suhdesoppa tuli julki. Mieheni ex oli sanonut miehelleni että sukulaisille ja tutuille ei siten tarvi kertoa miksi ero tuli.....no eipä tietenkään mieheni ottanut tätä kuuleviin korviin. En tiedä hävettikö tai nolottiko nyksän eksän nyksää silloin, mutta mieheni ja tämä uusi mies ovat hyvissä väleissä. Entistä vaimoaan hän kohtelee/puhuttelee kuin halpaa,vihertävää haisevaa ja limaista makkaraa....

Itse olen napannut varatun miehen. En tunne omantunnon tuskia, koska se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sain upean miehen, varakkaan ja komean. Meidän välillä on kemiaa, olemme onnellisia ja lapsikin on tulossa. Tämä oli molemmille hyvää muutos. Kyllä se miehen entinen lehmä siitä ajan kanssa jaloilleen nousee. Etsisi vain uuden miehen ja lopettaisi säälittävän kitinänsä.