toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

Up

Todella hyviä kommentteja.

Ei hävetä tai mitään. Suhde oli kuollut paljon ennen kun astuin mukaan kuvioihin.  Sain miheni vielä pelastettua vaikka ex vaimonsa oli kylmyydellään hänet melkein tuhonnut henkisesti.  Ex:sä kanssa 8v ja 2lasta, meillä nyt 12v takana ja 3lasta.  Ihana mies. En edes tunnista hänessä mitään ex:n mainitsemia "vikoja".  Pari vuotta meni, ennen kun suku tottui minuun, koska suhteemme alku tuli vähän ikävästi ja yllättäen yleiseen tietoon.

No, ymmärrän kyllä sinuakin, on minullakin ystäviä jotka ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin ja ovat olleet jo vuosia onnellisessa liitossa. Aina puolison valinta ei eonistu ja se huomataan vasta amuutaman vuoden kuluttua tai sitten voi tapahtua jotain mikä johtaa eroon.

Minä vain haluaisin ymmärtää mikä (tässä minun tapauksessani) on tämän toisen naisen logiikka, hän oli mieheni kanssa 10 vuotta salasuhteessa, tapasivt 5 kertaa vuodessa kuulemma. Mikä saa naisen pysymään tällaisessa suhteessa, yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle ei kuulemma ollut, mitään ei oltu sovittu (olen saanut tietää tämän), onko tämä noinen nainen vain niin moraaliton, vastuuntunnoton, itsekäs vai salaa kuitenkin rakastunut ja tyhmyydessään odotti ja odotti?? Mieheni jätti hänet puhelinsoistolla, josta jopa minä olin kauhuissani, voiko noin tehdä!! Miehenihän tässä on sika, se on selvää, mutta ei tämä toinen nainen puhdas pulmunen ole!

En ymmärrä, koska itse olisin kyllä varmasti jo muutaman kuukauden jälkeen kehottanut miestä pysymään vaimonsa luona ellei aio jättää perhettään. Suhde kuitenkin jatkui ja jatkui, mieheni kohdalla on kyse "raukasta" joka ei osannut lopettaa suhdetta, olemme puhuneet puhki nämä asiat kahdestaan ja terapeuttien kanssa ja jonkinlainen käsitys minulla on, mutta entä tämä toinen nainen?? Hänen tekemisiään en ymmärrä!!!!

Mieheni itseinho on valtavaa, samoin huono omatunto. Hän sanoi että ei koskaan tajunut mitä hän minulle teki, meidän avioliittomme oli kunnossa hän sanoi, enkä itsekkään tiedä mitä niin suuria ongelmia meillä oli että ei puhumalla olisi selvitty. Siksi edelleen toivon selitystä joltain, miksi tämä toinen nainen ei lopettanut suhdetta, hän tiesi että minä ja lapsemme olemme olemassa. Onko tämä toinen nainen niin epätoivoinen (hän on eronnut) vai rakastunut, vai vastuuntunnoton ja itsekäs vai täysin moraaliton???

Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, olen tänään myös uusi ihminen, kovempi, epävarmempi ja surullisempi. Hajosin palasiksi ja edelleen keräilen palasia ja niitä löytyy milloin mistäkin. MInulta vietiin kaikki, itsetunto ja luottamus ja usko tulevaisuuteen. Tämän vuoksi en ymmärrä teitä toisia naisia??? Tämä toinen nainen sanoi miehelleni että "en halunut vaimollesi mitään pahaa", miten näin voi ajatella! Emme elä moniavioisessa yhteiskunassa!

Ymmärrän jollain tavalla syrjähypyn, se voi tapahtua ja sen voi saada anteeksi. Mutta jos saisin jonkun vastauksen joltain "toiselta naiselta" jotta voisin ymmärtää edes jotenkin tätä minulle tapahtunutta ja voisin päästä pois tästä vihan tunteesta, olisin todella kiitollinen. Viha syö sisintä, haluaisin päästä siitä eroon!

Nykyinen elämäni on upeaa, mieheni hellii ja rakastaa, huolehtii ja hoitaa, tekee kaikkensa että minulla olisi asiat hyvin, silti en pääse eroon tästä kauheasta tunteesta . . katkeruudesta ja vihasta, en tiedä mitä teen. Osaisiko joku neuvoa?

Ajatukseni tästä toisesta naisesta on seuraava: itsekäs, nautinnon- ja huvittelunhaluinen, moraaliton ja kokemuksia keräilevä, kaataa kulkiessaan ihmisiä lakoon eikä tunne minkäänlaista vastuuntuntoa tekemisistään. En haluaisi katkeroitua!

Mun mieheni petti lähes 20 vuotta kestäneen suhteemme aikana todistetusti ainakin 3 kertaa. Aina kun jäi kiinni, koitti hyvittää mulle mutta ihan kusipää ja tunteeton silti. Koitimme kolmatta kertaa uudelleen suhdetta perheenä, koska ajattelin hänen todella muuttuneen, mutta ei. Sain tietää, että on monen monta vuotta käynyt kuntosalin sijaan panemassa yhtä naista.

Kun sain tämän tietooni, mies väitti että minä olenkin pettänyt häntä koko ajan?? Töissä kuulemma, että hänellä on faktatietoa asiasta. Katsoin silmät pyöreänä, sillä en koskaan tekisi mitään sellaista. Mies siis käänsi petturuutensa omiin sairaisiin kuvitelmiinsa tai sitten joku oli hänelle takonut päähän tällaista. Jätin hänet kuitenkin ja hän otti sen kakkosmuijansa. Silti on koko ajan sanonut, että olisi kanssani mieluummin, mutta löysinkin itse paremman miehen puolen vuoden päästä ja siitähän sota syttyi. Eikö se uusi muija olekaan enää mitään kun haluaa käydä nykyisen mieheni päälle? Sanoi vielä, että mieluummin minut ottaisi. Mä sanon, että hah...pitäkööt sen naisen jonka kanssa petti ja olen satavarma että tuo nainen tulee kärsimään kaiken saman kuin minäkin. Eikä se pettäminen ollut ainutta vaan väkivalta, valehtelu, katoamistemput, syyttelyt aiheettomasti, kylmyys, tunteettomuus jne.

Olen onnellinen, että hän petti, koska muuten en olisi saanut kotoota koskaan lähteäkään mustasukkaisuutensa takia. Tajusi varmaan, että olis mulla muitakin ottajia ehkä?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 17:52"]Kakkonen poistaa tuolla kysymyksellä omaa syyllisyttään....

minut mies jätti toisen naisen takia, enkä todellakaan ollut pirttihirmu, en pihdannut, enkä nalkuttanut, en edes repsahtanut. Vaihtoi minut  20 vuoden jälkeen. Minusta on käsittämätöntä, miten tuo toinen nainen ei hävennyt. Koko lähipiiri ja suku oli kauhuissaan, mutta niin he kehtasivat ilmaantua paikalle. Minä itse olisin hävennyt silmät päästäni. Tai itse asiassa - taisi hän hävetä, koska kaikki raportoivat, ettei hän katso silmiin..

Nyt tästä on jo useampi vuosi ja tilanne on tasaantunut
[/quote]

Ei tarvitse olla rupsahtanut pirttihirmu! Riittää ettei halua kasvaa ja kehittyä ihmisenä, jää esim kotiäiti tasolle juttujen ja käytöksen perusteella. Kuka aikui en sellaista jaksaa vuodesta toiseen?
Ymmärtäkää nyt, että sisältö ratkaisee, lempeys ja suopeus ovat avainsanoja.

Minun isäni lähti aikoinaan toisen naisen matkaan. Hänen tyttärenään, ja kaiken sen p..kan nähneenä jonka hän jälkeensä jätti - silti olen tapahtumasta syyttänyt vain isääni, en sitä toista naista. Minun oli lapsenakin vaikea kuvitella, että miten joku voisi pakottaa isäni pois meidän perheestä, olen aina ymmärtänyt, että isä päätti itse lähteä.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:21"]

Minun isäni lähti aikoinaan toisen naisen matkaan. Hänen tyttärenään, ja kaiken sen p..kan nähneenä jonka hän jälkeensä jätti - silti olen tapahtumasta syyttänyt vain isääni, en sitä toista naista. Minun oli lapsenakin vaikea kuvitella, että miten joku voisi pakottaa isäni pois meidän perheestä, olen aina ymmärtänyt, että isä päätti itse lähteä.

[/quote]

Pointti tässä ei olekaan se, että toinen nainen olisi hirviö, joka pakottaa kiltin miehen pettämään. Pointti on se, että kun joku ihminen selvästi satuttaa läheisiään ja aiheuttaa kaaosta, surua ja pelkoa, niin miten ihmeessä kukaan voi vain seurata vierestä ja monesti jopa täysin välinpitämättömänä miehen aiheuttamaa tuhoa. Eikö välähdä hetkeksi mieleen, että tämä ei ole oikein noita ihmisiä kohtaan? Eikö edes sitä ala epäillä, ettei se mies ehkä ole niin kunnollinen ja mukava, kun pystyy kohtelemaan läheisiään noin ilkeällä tavalla? Eikö edes oman itsensä takia vaadi, että vanha elämä on laitettu ensin siististi pinoon ennen uuden aloittamista?

En tiedä, mitä ap täsmälleen tässä ajaa takaa, mutta minä ihmettelen, miten joku voi olla niin totaalisen kylmä osallistuessaan toisten elämän tuhoamiseen. Eikö tule mieleen, että tässäkin olisi parempi tapa toimia ja että meidän onnemme voidaan saada jollain toisellakin tapaa? Yleensä kun pettämisessä on kysymys siitä, että valehdellaan ja pimitetään totuutta vähintään yhdeltä (ja usein monelta) osapuolelta, kunnes itselle sopivana hetkenä pudotetaan pommi ja jätetään ne läheiset selviytymään shokista miten parhaiten taitavat.

Ja vielä sitäkin ihmettelen, miten se toinen nainen tyytyy odottamaan ja kuuntelee ne selitykset ja monesti ottaa kiitollisena sen miehen, kun vaimo on heittänyt tämän ulos. Eikö edes tuossa kohtaa tule mieleen, että monella tapaa se mies on nyt  loukannut ihan kaikkia läheisiään eikä edelleenkään ole valmis kantamaan mitään vastuuta tekemisistään?Vieläkään se mies ei ole tehnyt valintaansa vaan se vaimo tekee. Erityisesti ihmettelen näitä toisia naisia, jotka pistävät vihaista viestiä/soittavat vaimolle, että päästä jo siitä ukostasi irti, ei se sua rakasta ja vaimon laittaessa miehen pihalle ottavat taas kiitollisena jämät vastaan eikä tunnu edes häiritsevän, ettei se mies edelleenkään valinnut heitä, kunhan pakosti joutui tyytymään, kun pihalle pistettiin siitä ykkösperheestä.

Minusta parisuhdetta voi verrata muihin ihmissuhteisiin enkä itse voisi katsella sellasita ystävää tai sukulaista, joka satuttaa muita oman hyödyn vuoksi. Oikeudentajuni estäisi sen, että hyväksyisin valehtelun ja toisaalta kokisin, ettei tuollaisella ihmisellä ole minulle mitään annettavaa.

Ajatteleeko siis toinen nainen, että mies ei valehtele kuin puolisolleen eikä kohtele ketään muuta kaltoin kuin vain tätä puolisoa ja ehkä omia lapsiaan ja että muissa ihmissuhteissa se mies yllättäen on rehellinen ja reilu? Voiko joku oikeasti olla näin naiivi ja uskoa tämän?

Kaikki tuntemani pettäjjät ovat olleet muussakin elämässään valehtelijoita, aina ylittämässä aitaa siitä matalimmasta kohdasta. Miten joku voi tyytyä noin vähään?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:52"]Miten ois jos pidettäs lapset ja aikuisten välinen maailma snadisti erillään. Vaikka mä olen ollut toinen nainen, mun lapset kyllä osaa käyttäytyä ja heille on opetettu asialliset käytöstavat, ja saan jopa jatkuvasti kiitosta siitä kuinka hyvin lapseni käyttäytyvät ja kuinka viehättäviä ja kohteliaita ovat. Em. asialla ei ole MITÄÄN tekemistä lasten käyttäytymisen kanssa. Se jos mä rakastun varattuun, se on huonoa säkää ja melkoista sattumaa. En todellakaan toivonut niin käyvän. Se ei kuitenkaan tee musta paskaa äitiä tai kiusaajan äitiä. Herätkää jo todellisuuteen! Ikäviä asioita sattuu ja tapahtuu, mutta lapsien vetäminen ja kiusaajaksi syyttäminen on aika kaukaa haettua tässä yhteydessä...
[/quote]

Jopas se älähti kun kalikka kolahti. Syyllisyydeltä haiskahtaa ja isosti!

Olen odottanut että joku kakkonen kommentoisi noihin edellä oleviin juttuihin, odotan edelleen mielenkiinnolla!

169: mitä pitäisi kommentoida? Kysy, vastaan kyllä. Kakkosena olin 7-8 kk.

Ymmärin vasta miehen kuoleman jälkeen ettei hän jättänyt perhettään minun vuokseni, vaan ensimmäinen vaimo jätti hänet ja otti eron kun selvisi meidän olemassaolo. :(

Miehet on lapatossuja, ne tyytyvät vaikka siihen huonompaan suhteeseen, kun on vain joku! Vaimo vähä lässähtää, ei jaksa pitää parisuhdetta yllä ja siitähän se salasuhde alkaa...jos kakkonen rakastuu varattuun tulee heistä pari! Kyllä varmasti kakkonen miettii, mihin ryhtyy ja toimiiko suhde ja mitä siitä edespäin...varmasti tuntee empatiaa vaimoa kohtaan! Mies myöskin tuntee pahaa oloa, kun tahto ei riittänyt pitää perhettä kasassa, mutta luulee pääsevänsä helpommalla uudessa suhteessa...ikää kun karttuu, varmasti viisastuu!! Sitten jää petetty, joka on uhri...ei tyhmä ei huono, maailma romahtaa; on helppo olla vihainen ilkeä yleis negatiivinen.odota kaksi vuotta ja pääsi on selvä, kaikista tunteista...miksi näin kävi? Voipi olla vaimonkin pelastus löytää parempi parisuhde tai palata miehen kanssa yhteen?! Muistakaa 2 vuoden aikaraja kaikkiin kriiseihin.olen ollut petetty, pettäjä ja kakkonen. Elämä vain vie menee ja tulee ja tuntuu kuin maailma olisi romahtanut!!!

En ole toinen vaan ensimmäinen nainen, siis vaimo ja lasten äiti. Yhteistä taivalta takana +30 vuotta. Mies ei tietääkseni ole pettänyt. Olen sanonut hänelle, että jos tulee tilanne jossa pitää valita kahden naisen välillä, niin tekee sen päätöksen rehdisti. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen ansainnut sen, että tulen rehellisesti jätetyksi. En sitä, että mua petetään pitkän aikaa. Jos hän päättää löytää elämänsä rakkauden ja lähtee lätkimään, minä pärjään kyllä sekä psyykkisesti että taloudellisesti, kun en ole koskaan perustanut koko elämääni miehen varaan. Suosittelen muitakin vaimoja opettelemaan "miesten työt" ja hoitamaan raha-asiat, niin ette ole pulassa jos jäätte yksin. Voihan se mies potkaista tyhjääkin, ei sen jättää tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 08:49"]

Jaksan ihmetellä näitä jankuttajia, jotka todistelevat, ettei huonossa liitossa tarvitse olla ja että rakkaus on se tärkein.

Toinen nainen= samaan aikaan puolison kanssa oleva seksikumppani

Pettäminen = puolisolle valehdellaan ja hänen luottamuksensa petetään

Jos avioliitto on päättymässä, kun ei ole enää tunteita, niin eihän siinä tarvita mitään toisia naisia ja pettämisiä. Ihmisillä on oikeus uuteen onneen ja eroja nyt vain sattuu ja tapahtuu. Nyt on kuitenkin kyse siitä, kun eroa ei hoideta toista arvostavalla tavalla vaan siihen sisältyy valehtelua, huijaamista, varatun metsästämistä ja puolison mustamaalaamista ja parjaamista. Toisin sanoen hoidetaan homma alta riman ja yritetään väittää, että se oli jotenkin välttämättömyys tai että rakkauden nimeen saa satuttaa muita.

Minua kiinnostaisi kysyä näiltä toisilta naisilta, mitä upeaa on valehtelevassa ja raukkamaisessa miehessä. Miksi kukaan haluaisi miehen, joka todistetusti satuttaa puolisoaan, valehtelee tälle ja vääntää parisuhteen kiemurat vain tämän satutetun ja petetyn viaksi eli käyttäytyy niin raukkamaisesti kuin vain voi? Miksi tällainen mies kiinnostaa ja sallitko häneltä samanlaisen käytösmallin, kun itse olette parisuhteessa?

Toinen kiinnostava kysymys: oletko kiusaajan vanhempi? Jostainhan näitä moraaliltaa arveluttavia koulukiusaajia tulee ja nämähän kokevat oikeudekseen satuttaa muita, kunhan vain itse voivat hyvin. Joku täällä jo totesikin, että tarkoitus pyhittää keinot eli toisin sanoen muita saa satuttaa, kunhan itse on onnellinen. Opetatteko lapsillenne, että valehdella saa, jos siitä itse hyötyy?

Tiedän yhden valehtelevan lapsen, ei pahasti mutta juuri sen verran, että jos jotain omaa hyötyä tavoittelee, niin muista voi valehdella ja heitä saa satuttaa sanallisesti, muuten ollaan aikuisen silmissä niin rehellistä ja kunnollista tyttöä. Tämän tytön äiti jäi kiinni nyt vuosia kestäneestä pettämisdraamasta ja tyypilliseen tapaan hänkin korostaa, miten ei ollut onnellinen ja silloin tarkoitus pyhittää keinot. Väitän siis, että pettäjät ja pettämisiin osallistujat kasvattavat kiusaajia, koska he välittävät omat arvonsa lapsilleen.

On selittelyä ja tekosyytä vääntää, ettei parisuhteeseen mahdu muita. Aina mahtuu, jos tarpeeksi yrittää. Soppaa voi hämmentää monella tavalla. Eikö tule mieleenkään, että voisi ensin pyytää miestä hoitamaan eron selväksi, ennen kuin ruvetaan minkäänlaiseen hämmentämiseen? Eikö tule mieleen, että se katkera ex on huomattavasti vähemmän katkera, jos häntä kohdellaan arvostavasti?

Eli kysymys: tuleeko mieleen katkeran exän kanssa asioidessa, että homman olisi voinut hoitaa toisinkin vai jatkaako tässäkin vaiheessa vielä sitä mantraa, miten kauhea se ex kaikin puolin on ja miten se muka olisi ollut se syy eroon eikä seuraus?

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tässäkin vielä, että kun mies aloittaa puolisonsa pettämisen, ei hänellä ole vielä suunnitelmissa ero. Ei hän ole rakastunut silmittömästi, vaikka niin sanoisikin, vaan tässä kohtaa hän täyttää omia henkilökohtaisia kriisinpaikkojaan. On tarvetta nähdä, kelpaako toiselle, on tarvetta kokeilla, onko ruoho vihreämpää toisella puolella, pikkulapsiarki ahdistaa, kotityöt inhottavat, työ stressaa, arki on aina sitä samaa. Suurin osa miehistä testaa omaa viehätysvoimaansa. Vasta salasuhteen jatkuessa kypsyy päätös siitä mahdollisesta erosta eli toisin sanoen toinen nainen seksillä ja jännittävyydellä saa miehen kuvittelemaan, että arki  hänen kanssaan olisi yhtä seikkailua, ja kun vastassa on se arkinen puoliso, joka ei tiedä, mitä on tapahtumassa eikä omien työkuvioidensa ja muiden kiireiden kanssa pysty vastaamaan puolison nyt luoneisiin tarpeisiin, kun ei osaa edes lukea ajatuksia, niin kyllähän se salasuhde voittaa. Kun suhde tulee ilmi, alkaa puolison katkeruus ja jälleen on helppo ajatella, miten onkin hyvä päästä moisesta pirttihirmusta eroon. Ehkäpä puoliso jopa romahtaa, kun käy ilmi, että hänelle on valehdeltu ja jälleen ajatellaan, että hullusta exästä on hyvä päästä eroon, vaikka tosiasiassa se pirttihirmu ja hullu on täysin pettäjän luoma tilanne. Uusi suhdekin sitten arkistuu. Osa miehistä ottaa opikseen ja tajuaa, että tätähän se arki on, ei se vaihtamalla muutu, osa (suurin osa tilastojen mukaan) jatkaa suhdeshoppailua.

Koko tässä kuviossa on yksi ulkopuolinen, jonka pitäisi kyetä näkemään selvästi, mitä on tapahtumassa. Mutta usein se yksi ulkopuolinen on empatiakyvyiltään vajavainen eikä kykene asettumaan toisen asemaan tai ymmärtämään, miksi ihmiskunnassa yleensä ei hyväksytä toisen satuttamista päämäärän vuoksi. Kun tunkee parisuhteeseen väliin eikä edes hävetä, täytyy olla tunne-elämältään vajaa. Ei siinä voi olla muuta selitystä.

En ole petetty enkä pettäjä enkä missään nimessä toinen nainen. Mutta olen koulukiusattu ja tiedän, minkälaiset ihmiset eivät tunne empatiaa ja minkälaiset kokevat, että viis keinoista, päämäärä on tärkein. Toiset naiset ovat näitä koulukiusaajia.

[/quote]

Ihan totta. Suosittelen toisia naisia/miehiä lukemaan ajatuksella kirjoituksen. Erityisesti kappaleen joka alkaa "Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tässäkin vielä, että kun mies aloittaa puolisonsa pettämisen, ei hänellä ole vielä suunnitelmissa ero...".

[/quote]. Anteeksi en ole koulukiusaaja 10 tyttö aina satuin vaan rakastumaan varattuun nyt meillä menee niin hyvin <3 olen kaunis saan kyllä ravintolassa katseita. Tämä mies esitti muuten sinkkua aluksi sitten kun selvisi asia oli jo tunteet mukana. En minä riko kenenkään avioliittoa mies se päätökset tekee. Kysyi minulta saako tulla luokseni nyt kun kertoo kotona tilanteen tulevalle ex vaimolle että muuttaa luokseni. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:13"]

Mä taas kysyisin enemmin, eikö sitä toista naista häiritse yhtään, että oma mies on sellainen, joka on pettänyt ja jättänyt edellisen vaimonsa?

[/quote]

Nimenomaan. Itse en edes kusisi sellaiseen mieheen päin, joka jättää lapsensa ja lähtee pillun perään. Mutta eiköhän nää toiset naiset ole yleensäkin näitä synnynnäisiä maailma pyörii minun ympärilläni -prinsessoja.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:44"]

Ex-mieheni petti ja valehteli ja petti liittomme aikana joka lopulta päättyi eroon. Onneksi. Syytän ainoastaan itseäni, että ikinä lankesin moiseen paskakasaan ja häpeän ainoastaan sitä että yhteinen lapsemme joutuu kutsumaan häntä isäkseen. Tunnen pelkästään myötätuntoa kyseisen idiootin menneitä ja tulevia naisia kohtaan jotka eivät ihastuksissaan näe millainen ihmisen kuvotus oikeasti on kyseessä ja toivon vain, että nykyinen nainen olisi minua viisaampi ja lähtisi ajoissa. Petetyt puolisot, miksi se on niin hankala hyväksyä että se pettäjäpuoliso on se kusipää ja myöntää itsellenne että Te teitte väärän valinnan ja menitte yhteen kusipään kanssa? Turha hakea syytä mistään muualta. Mä en ainkaan syytä kuin itseäni typeryydestäni ja sinisilmäisyydestä.

[/quote]

Sama vika. Tosin mä olin onnellinen miehen uudesta uhrista. Luulin miehen jättävän minut rauhaan. Piekseminen loppui, mutta muu kiusanteko jatkui, uusista vaimoista ja lapsista huolimatta. Pettäminen ei todellakaan ole pahinta mitä mies voi vaimolleen tehdä!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:05"]

No, ymmärrän kyllä sinuakin, on minullakin ystäviä jotka ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin ja ovat olleet jo vuosia onnellisessa liitossa. Aina puolison valinta ei eonistu ja se huomataan vasta amuutaman vuoden kuluttua tai sitten voi tapahtua jotain mikä johtaa eroon.

Minä vain haluaisin ymmärtää mikä (tässä minun tapauksessani) on tämän toisen naisen logiikka, hän oli mieheni kanssa 10 vuotta salasuhteessa, tapasivt 5 kertaa vuodessa kuulemma. Mikä saa naisen pysymään tällaisessa suhteessa, yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle ei kuulemma ollut, mitään ei oltu sovittu (olen saanut tietää tämän), onko tämä noinen nainen vain niin moraaliton, vastuuntunnoton, itsekäs vai salaa kuitenkin rakastunut ja tyhmyydessään odotti ja odotti?? Mieheni jätti hänet puhelinsoistolla, josta jopa minä olin kauhuissani, voiko noin tehdä!! Miehenihän tässä on sika, se on selvää, mutta ei tämä toinen nainen puhdas pulmunen ole!

En ymmärrä, koska itse olisin kyllä varmasti jo muutaman kuukauden jälkeen kehottanut miestä pysymään vaimonsa luona ellei aio jättää perhettään. Suhde kuitenkin jatkui ja jatkui, mieheni kohdalla on kyse "raukasta" joka ei osannut lopettaa suhdetta, olemme puhuneet puhki nämä asiat kahdestaan ja terapeuttien kanssa ja jonkinlainen käsitys minulla on, mutta entä tämä toinen nainen?? Hänen tekemisiään en ymmärrä!!!!

Mieheni itseinho on valtavaa, samoin huono omatunto. Hän sanoi että ei koskaan tajunut mitä hän minulle teki, meidän avioliittomme oli kunnossa hän sanoi, enkä itsekkään tiedä mitä niin suuria ongelmia meillä oli että ei puhumalla olisi selvitty. Siksi edelleen toivon selitystä joltain, miksi tämä toinen nainen ei lopettanut suhdetta, hän tiesi että minä ja lapsemme olemme olemassa. Onko tämä toinen nainen niin epätoivoinen (hän on eronnut) vai rakastunut, vai vastuuntunnoton ja itsekäs vai täysin moraaliton???

Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, olen tänään myös uusi ihminen, kovempi, epävarmempi ja surullisempi. Hajosin palasiksi ja edelleen keräilen palasia ja niitä löytyy milloin mistäkin. MInulta vietiin kaikki, itsetunto ja luottamus ja usko tulevaisuuteen. Tämän vuoksi en ymmärrä teitä toisia naisia??? Tämä toinen nainen sanoi miehelleni että "en halunut vaimollesi mitään pahaa", miten näin voi ajatella! Emme elä moniavioisessa yhteiskunassa!

Ymmärrän jollain tavalla syrjähypyn, se voi tapahtua ja sen voi saada anteeksi. Mutta jos saisin jonkun vastauksen joltain "toiselta naiselta" jotta voisin ymmärtää edes jotenkin tätä minulle tapahtunutta ja voisin päästä pois tästä vihan tunteesta, olisin todella kiitollinen. Viha syö sisintä, haluaisin päästä siitä eroon!

Nykyinen elämäni on upeaa, mieheni hellii ja rakastaa, huolehtii ja hoitaa, tekee kaikkensa että minulla olisi asiat hyvin, silti en pääse eroon tästä kauheasta tunteesta . . katkeruudesta ja vihasta, en tiedä mitä teen. Osaisiko joku neuvoa?

Ajatukseni tästä toisesta naisesta on seuraava: itsekäs, nautinnon- ja huvittelunhaluinen, moraaliton ja kokemuksia keräilevä, kaataa kulkiessaan ihmisiä lakoon eikä tunne minkäänlaista vastuuntuntoa tekemisistään. En haluaisi katkeroitua!

[/quote]

Mies on vaan raukka ja toinen nainen käsittämätön moraaliton peto. Noin jotenkin se täytyy itselleen selittää että voi ottaa 10 vuotta pettäneen miehen takaisin ja antaa miehelle kaiken anteeksi. Sinuna selvittäisin oman pääkoppasi.

Määrittele merkittävä sivusuhde? Ja mikä on sitten kenellekin merkittävä..

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:48"]Ööö... Miten se on sen toisen naisen vika jos mies jättää vaimon? Eikö tällaset eroamiset ole ihan normaaleja, eikä se automaattisesti tarkoita sitä että se uusi nainen olisi hirveä...
[/quote]

Mieti sitten kun sattuu omalle kohdalles