toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

Ihmettelen kyllä kovasti miten voitte muina naisina olla tekemisissä sukulaistenkin kanssa. Eivätkö he tiedä suhteenne syntytapaa? Tai jos tietävät mutta tyynesti vain hyväksyvät niin on aika kummallista. Mahtaa tuntua kivalta siitä ex-puolisosta...

Itse en ainakaan tiedä tällaisia tarinoita yhtäkään, joissa sukukin olisi kiljunut riemusta kun mies pettää ja lähtee uuden matkaan. Monessa tapauksessa välit ovat olleet hyvinkin vaikeat sen jälkeen eikä uudella naisella ole ollut pokkaa tulla hymy huulilla kahvipöytään istumaan sen jälkeen kun on ollut osallisena perheen hajottamiseen.

Ja taas, miksi sen uuden naisen pitäisi hävetä ja vielä itselleen melko merkityksettömien henkilöiden edessä? Eikös se ollut se mies jonka sukunsa edessä pitäisi hävetä (siis jos jonkun nyt on pakko yleensä hävetä)? Miksi kaikki syyllisyys sälytetään aina naiselle joka tilanteessa ja "pojat on poikia"?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:57"]

Ihmettelen kyllä kovasti miten voitte muina naisina olla tekemisissä sukulaistenkin kanssa. Eivätkö he tiedä suhteenne syntytapaa? Tai jos tietävät mutta tyynesti vain hyväksyvät niin on aika kummallista. Mahtaa tuntua kivalta siitä ex-puolisosta...

Itse en ainakaan tiedä tällaisia tarinoita yhtäkään, joissa sukukin olisi kiljunut riemusta kun mies pettää ja lähtee uuden matkaan. Monessa tapauksessa välit ovat olleet hyvinkin vaikeat sen jälkeen eikä uudella naisella ole ollut pokkaa tulla hymy huulilla kahvipöytään istumaan sen jälkeen kun on ollut osallisena perheen hajottamiseen.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:01"]

Ja taas, miksi sen uuden naisen pitäisi hävetä ja vielä itselleen melko merkityksettömien henkilöiden edessä? Eikös se ollut se mies jonka sukunsa edessä pitäisi hävetä (siis jos jonkun nyt on pakko yleensä hävetä)? Miksi kaikki syyllisyys sälytetään aina naiselle joka tilanteessa ja "pojat on poikia"?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:57"]

Ihmettelen kyllä kovasti miten voitte muina naisina olla tekemisissä sukulaistenkin kanssa. Eivätkö he tiedä suhteenne syntytapaa? Tai jos tietävät mutta tyynesti vain hyväksyvät niin on aika kummallista. Mahtaa tuntua kivalta siitä ex-puolisosta...

Itse en ainakaan tiedä tällaisia tarinoita yhtäkään, joissa sukukin olisi kiljunut riemusta kun mies pettää ja lähtee uuden matkaan. Monessa tapauksessa välit ovat olleet hyvinkin vaikeat sen jälkeen eikä uudella naisella ole ollut pokkaa tulla hymy huulilla kahvipöytään istumaan sen jälkeen kun on ollut osallisena perheen hajottamiseen.

[/quote]

[/quote]

Eihän tässä niin sanottu. Kysyttiin vain naisen näkemystä asiasta, koska ketjussa kyseltiin nimenomaan naisten tuntemuksia. Tietenkin miehelläkin on häpeämistä yhtä lailla.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:55"]

Minutkin on jätetty ja tunnen ihan samoin kuin monet muutkin siinä tilanteessa. Ensin surua, sen jälkeen vihaa ja sen jälkeen huomaan, että mies ei ollut minkään arvoinen. Tällä hetkellä onnittelen itseäni, että pääsin hänestä eroon. Ja salaa mielessäni säälin nykyistä vaimoa. Toivottavasti hän on viisaampi ja jättää miehen itse.

[/quote]

sama täällä. 

Mutta silti mies olisi voinut erota ihan itse, eikä synnyttää minussa sitä vihaa, mitä olen joutunut kohtaamaan. Ajan myötä viha väistyy, mutta sitä ennen ehditään rikkoa niin paljon, että se vaikuttaa tuleviin väleihin.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 07:04"]Tolla yllä olevalla kommentilla tehdään juuri niitä kulissiliittoja. Ja se ei ole mun mielestä arvostavaa edes lapsen takia.
[/quote]

Kasva aikuiseksi. Miten pitkästä parisuhteesta sulla on kokemusta ? Mikään liitto ei ole jatkuvasti onnellinen. Eikä aikuiset kutsu kulisseiksi sitä. Ja miksi pitäisi pettää jos ei ole tyytyväinen?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:16"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]Eikö koskaan mielessä käynyt edes, että miltä teistä olisi tuntunut jos oma isä ja vieras nainen olisivat toimineet samoin ? Mitä jos itselle olisi tehty samoin?
Ap
[/quote]

En ole toinen nainen, olen ihan sinkku 22-vuotias. Mutta toivon omille vanhemmilleni onnellisuutta ja jos he eivät sitä olisi keskenään saaneet, en olisi katkera äitipuolestakaan. Luulen, että onat vanhempani olisivat osanneet toimia tilanteessa katkeroitumatta. On heilläkin hankalia aikoja ollut, mutta ovat kuitenkin pysyneet onnellisina yhdessä. Mieluummin näkisin heidät onnellisina vaikka toisten puolisoiden kanssa, kuin onnettomina yhdessä.
[/quote]
Olisit vähän toista mieltä, jos vanhempasi olisivat eronneet, kun olit lapsi. Et olisi edes ymmärtänyt ajatella mitään tuollaista.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:16"]Miten jotkut näkee vain kaksi vaihtoehtoa:

1. Kärsimys huonossa avioliittossa

2. Pettäminen ja jättäminen uuden takia

Eikö aikuisen oikeasti näille jankkaajille ole tullut mieleen, että:

1. Avioliiton eteen voi tehdä töitä

2. Erota voi ilman pettämistäkin, toista kunnioittaen.

Ihmettelen vaan.

 
[/quote]

Kun ne ovat niitä kakkosia jotka eivät hyväksy,että toisen liitto olisi kkenties onnellinen ilman heitä. Tajuatteko koskaan miten usein nuo miehet ruinaa exää takaisin, vaikkapa ovat teidän kanssa mutta ex ei enää kelpuuta ?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:52"]Miten ois jos pidettäs lapset ja aikuisten välinen maailma snadisti erillään. Vaikka mä olen ollut toinen nainen, mun lapset kyllä osaa käyttäytyä ja heille on opetettu asialliset käytöstavat, ja saan jopa jatkuvasti kiitosta siitä kuinka hyvin lapseni käyttäytyvät ja kuinka viehättäviä ja kohteliaita ovat. Em. asialla ei ole MITÄÄN tekemistä lasten käyttäytymisen kanssa. Se jos mä rakastun varattuun, se on huonoa säkää ja melkoista sattumaa. En todellakaan toivonut niin käyvän. Se ei kuitenkaan tee musta paskaa äitiä tai kiusaajan äitiä. Herätkää jo todellisuuteen! Ikäviä asioita sattuu ja tapahtuu, mutta lapsien vetäminen ja kiusaajaksi syyttäminen on aika kaukaa haettua tässä yhteydessä...
[/quote]

Miten voit olla noin tyhmä ? Ei ihme ettei kukaan vapaa tuollaisen kanssa ole. Tässä oli kysymys miehen lapsista. Mutta ilman muuta voit miettiä kasvatatko huoraa vai perheen hylkääjää esimerkilläsi kotonasi. Tosin käytössä oleva kapasiteetti lienee pahasti pään alapuolella. Epäilen

Meillä on perhepiirissä juuri tällainen tapaus. Mies jätti vanhan vaimonsa 7 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Uusi oli roikkunut miehen perässä vuoden, kinunnut lähtemään hänen matkaansa. Nyt mies sitten valitsi tämän 10 vuotta nuoremman daamin. Tuli vanhalle täysin yllätyksenä. Kaksi pientä lasta ja perhe jäi. Mies muutti heti toisen luokse, ja ovat alusta asti paistatelleet onneaan kaikken edessä.

Sivullisena mietin, että tätä juttua ei kyllä tyylikkäästi hoidettu. Mies ja uusi vaimo eivät ollenkaan tunnu ymmärtävän, miten paljon sydänsurua ovat läheisilleen aiheuttaneet. Lapset kärsivät kovasti, samoin vanhenevat isovanhemmat. Miksi eivät pysy jonkin aikaa omissa oloissaan sen sijaan että nuoleskelevat toisiaan kaikkien edessä vaikka ero edellisestä ei vielä edes ole astunut voimaan. Kiva jos ovat onnellisia, mutta voisivat hetkeksi pysähtyä miettimään muidenkin tunteita. On täysin selvää, ettei kumpaakaan hävetä hitustakaan. 

Olen joskus miettinyt näitä asioita... en siksi, että olisin toinen nainen tai koskaan aikoisin olla, mutta ihan muuten vaan. Ystäviäni on petetty ja jätetty julmasti, ilman mitään omaa syytä... pieniä lapsia on ollut avioliitossa...

Joka tapauksessa olen saanut sellaisen mielikuvan, että pettäminen on aina satuttanut kaikista eniten. Olisiko hyväksyttävämpää jättää perheensä ennen kuin alkaa konkreettisesti vehdata toisen kanssa? Totta kai lapset kärsisivät erosta silti, mutta onko se kuitenkin hyväksyttävää? Eroavathan ihmiset tietysti ilman mitään kolmansia osapuoliakin.

Vai onko se joka tapauksessa pettämistä, jos uusi potentiaalinen seurustelukumppani on katsottuna (joskaan ei kokeiltuna) ennen eroa?

En tiedä. Siksi mietinkin.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:30"]

Eihän se sen uuden naisen vika ole, jos vanhassa parisuhteessa loppuu tunteet ja tahto pitää sitä yllä.

[/quote]

hmmmm.... Minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen sanoen, että tunteet ovat 60-40 minun häviökseni. Eli tunteet eivät olleet täysin loppu. Eikä miehen tarvinnut tehdä lopullista ratkaisua tahdon suhteen, kun ehdin heittää hänet ulos. 

Toisen naisen vika oli se, että hän juoksi mieheni perässä, eikä siirtynyt takavasemmalle, kun olisi vielä voinut.

[/quote]

Miehes ei ole sätkynykke, vaan aikuinen ja vastuussa itsessään. Älä yritäkään vierittää syytä miehesi tunteiden hiipumisesta toisen, ulkopuolisen naisen syyksi. Jos toisen matkaan lähtee on vika aiemmassa suhteessa.
[/quote]

Osaat sä lukea ja ajatella, vai etkö kykene tekemään molempia samalla kertaa ? Vaivautuisit edes lukemaan koko ketjun ennen kuin jankkaat samaa asiaa.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:52"]Miten ois jos pidettäs lapset ja aikuisten välinen maailma snadisti erillään. Vaikka mä olen ollut toinen nainen, mun lapset kyllä osaa käyttäytyä ja heille on opetettu asialliset käytöstavat, ja saan jopa jatkuvasti kiitosta siitä kuinka hyvin lapseni käyttäytyvät ja kuinka viehättäviä ja kohteliaita ovat. Em. asialla ei ole MITÄÄN tekemistä lasten käyttäytymisen kanssa. Se jos mä rakastun varattuun, se on huonoa säkää ja melkoista sattumaa. En todellakaan toivonut niin käyvän. Se ei kuitenkaan tee musta paskaa äitiä tai kiusaajan äitiä. Herätkää jo todellisuuteen! Ikäviä asioita sattuu ja tapahtuu, mutta lapsien vetäminen ja kiusaajaksi syyttäminen on aika kaukaa haettua tässä yhteydessä...
[/quote]

Miten voit olla noin tyhmä ? Ei ihme ettei kukaan vapaa tuollaisen kanssa ole. Tässä oli kysymys miehen lapsista. Mutta ilman muuta voit miettiä kasvatatko huoraa vai perheen hylkääjää esimerkilläsi kotonasi. Tosin käytössä oleva kapasiteetti lienee pahasti pään alapuolella. Epäilen
[/quote]

Kenellä tässä on kapasiteetti hukassa?
Sun mielestä on ok haukkua kummankaan osapuolen lapsia? Niillä lapsilla ei ole hevon helvettiä tekemistä itse kahden aikuisen suhteessa. Ei niin mitään. Suhde, oli se sitten avioliityo tai avioliiton ulkopuolinen liitto, aikuiset ovat suhteessa toisiinsa ja perhe on suurempi kokonaisuus. Ihme logiikka. Ei se avioseksi kuulu lapsille sen enempää kun avioliiton ulkopuolinenkaan seksi? Get the point? Että kasva itse...

En ole eronnut tai karannut, mutta jos mies jättäisi minut 35-vuoden jälkeen toisen naisen takia, en ajattelisi, että sen toisen naisen tulisi jotenkin "hävetä". Ei, sillä elän tasavertaisessa suhteessa, jossa molemmat vastaavat tekemisistään toisilleen, ei ulkopuolisille.

Ei olisi toisen naisen "vika" jos mies ei olisi ollut suhteeseen tyytyväinen. Parit eroavat kun suhteet eivät toimi tai odotukset ja unelmat eivät kohtaa parisuhteessa toisiansa. Suhteessa mies on tehnyt ratkaisunsa, suhteen lopettamiseksi. Tai voihan mies olla niin kykenemätön ja raukkamainen ehkä naisten tossun alla, että antaa viedä itseään jokaisen tuulen puuskan mukana, mutta silloin olisi jo aika erota, noin raukkamaisesta miehestä. Mies tekee omat ratkaisunsa ja minä omani ja turha siitä on syyttää muita osapuolia. Parisuhde on kahden kauppa, jos suhde on tasapainoinen ja onnelllinen, ei sitä kukaan pysty rikkomaan.

Puhumattakaan sukulaisista, jos itse olisin samassa tilanteessa, tuskin nauttisivat kunnioitustani, vaan ihan päinvastoin, saattai siitä jopa huomauttaa ja pitäisin sitä jopa junttimaisena käytöksenä.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:19"]

Meillä on perhepiirissä juuri tällainen tapaus. Mies jätti vanhan vaimonsa 7 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Uusi oli roikkunut miehen perässä vuoden, kinunnut lähtemään hänen matkaansa. Nyt mies sitten valitsi tämän 10 vuotta nuoremman daamin. Tuli vanhalle täysin yllätyksenä. Kaksi pientä lasta ja perhe jäi. Mies muutti heti toisen luokse, ja ovat alusta asti paistatelleet onneaan kaikken edessä.

Sivullisena mietin, että tätä juttua ei kyllä tyylikkäästi hoidettu. Mies ja uusi vaimo eivät ollenkaan tunnu ymmärtävän, miten paljon sydänsurua ovat läheisilleen aiheuttaneet. Lapset kärsivät kovasti, samoin vanhenevat isovanhemmat. Miksi eivät pysy jonkin aikaa omissa oloissaan sen sijaan että nuoleskelevat toisiaan kaikkien edessä vaikka ero edellisestä ei vielä edes ole astunut voimaan. Kiva jos ovat onnellisia, mutta voisivat hetkeksi pysähtyä miettimään muidenkin tunteita. On täysin selvää, ettei kumpaakaan hävetä hitustakaan. 

[/quote]

Just tämä! Vaikka olisikin onneton liitto ja vaikka olisikin tavannut jonkun muun, niin miks se ero pitää toteuttaa niin rumasti ja maksimoida kaikkien kärsimys? Miks ei voisi vaikka eka muuttaa hetkeksi omilleen, hoitaa asiat exäänsä ensin kuntoon ja vasta sitten siirtyä siihen uuteen suhteeseen? En tajua. Sitten ihmetellään AV:lla niitä katkeria exiä.

Väitän, että ison osan näiden katkerien exien ja vaikeiden huoltajuuskiistojen takana on huonosti hoidettu avioero.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:05"]

Kiitos tästä ketjusta! Kerrankin tästä aiheesta pystytään keskustelemaan suht järkevästi ja ilman jatkuvaa kenen vika vääntöä.

Minulla itselläni on ollut salasuhde ja olimme jättämässä puolisoitamme, kunnes mies jäi vaimolleen kiinni. Monen mutkan kautta he päättivät jatkaa yhdessä, joka tietenkin särki minun sydämeni. Olinhan itse kertonut jo tässä vaiheessa miehelleni ja ilmoittanut, että jätän hänet. No häntä koipien välissä rukoilin paikkani hänen vierestään takaisin ja kiitos Jumalalle mieheni huoli minut takaisin. Ja saimme suhteemme korjattua.

Ja ne jotka kirjoittelee, että on petetyn oma syy jos tulee petetyksi ja jätetyksi niin "ällötätte" minua. Itselleni ainakin vaikeinta oli se, että mieheni itkien kysyi, että mitä meidän suhteessa oli vikana ja mitä hänessä oli vikana. Ja en oikeasti osannut vastata. Meillä oli ihan ok suhde, vähän vaikeempi vaihe ollut vaan takana, mutta muuten. Jälkeen päin ajateltuna halusin vain vaihtelua, olin täysin tämän toisen miehen lumoissa. Voisin verrata tilaani mielenterveyshäiriöön. Onneksi tilanne meni miten meni, mutta välillä kun katson miestäni kun hän leikkii lastemme kanssa ja silittää heidän päätään ja vilkuttaa minulle terassille niin sydäntäni todella kylmää ajatus siitä, että aivan mahtava ihminen joutuu vieläkin miettimään, että mitä hän teki väärin. Aivan kamalaa. Vika ei todellakaan ollut hänen vaan minun. Minun ja tämän toisen miehen, meidän itsekkyytemme ja halumme toteuttaa vaan omia tunteitamme välittämättä muiden tunteista. Jos olisimme pelanneet reilusti niin olisimme eronneet suhteistamme ja sitten alkaneet treffailla. 

[/quote]

Kiitos valaisevasta kirjoituksesta. Käsitinkö oikein että syy sivusuhteeseen oli arkinen perhe-elämä? Halusit paeta töihin-päiväkotiin-kauppaan-kotiin-huomenna sama rumba- kuviota? Omasta mielestäni se varmasti on suurin syy sivusuhteisiin, ei niinkään se että suhteessa olisi jotain isompaa vikaa.

Miten teillä nykyään menee? Onko tapahtuneesta monta vuotta? Miten miehen luottamus sinuun on palautunut? Vai onko edes palautunut?

[/quote]

Kyllä käsitit oikein. Syynä oli liian rutinoitunut arki ja jatkuva stressi ja arkiaskareesta toiseen juokseminen. Lisäksi olin etsinyt suht pitkän koulutusta vastaavaa työtä ja kun viimein sain sitä ja uudessa työssäni esimieheni huomioi minua todella paljon ja antoi arvostusta niin tämä alkoi ruokkimaan epätyytyväisyyttäni normaaliin arkeen. Plus aloitin puhumaan tämän miehen kanssa negatiiviseen sävyyn omasta miehestäni ja hän vaimostaan. Lisäksi aloitin tekemään samaa myös ystävieni kanssa. Enkä enää avautunut perhe-elämästäni niille ihmisille, jotka eivät myötäilleen "mieheni on paska"-puheitani. Hain vahvistusta muka huonolle suhteelle ja hain riitaa ja valittamista jokaisesta pienestäkin asiasta. Kun sain tätä niin samaan aikaan tunteeni esimiestäni kohtaan kasvoivat ja kun teimme siirroon ammatillisesta suhteesta lähempään niin olin jo mustamaalaamalla oman suhteeni itselleni ja tällä tavoin oikeuttanut tämän asian itselleni.

Mutta painotan siis sitä, että mitään varsinaista vikaa ei ollut miehessäni eikä suhteessamme. Nykyään meillä menee erittäin hyvin. Tapahtuneesta on noin viisi vuotta ja olemme tapahtuneen jälkeen mennyt naimisiin ja meille on syntynyt yksi lapsi lisää. Rakastamme toisiamme syvästi, ehkä syvemmin kuin aiemmin. Jouduimme tapahtuneen jälkeen kuitenkin punnitsemaan oman suhteemme ja itsemme sekä sen, mitä haluamme parisuhteelta tulevaisuudessa ja tämä yhteinen työ toi meitä loppujen lopuksi lähemmäs toisiamme. Luottamus on palautunut, mutta edelleen mieheni saa ns.skitsokohtauksia ihan tyhjänpäiväisistä syistä. Tämä minun pitää vaan kestää hiiltymättä. Ei esimerkiksi kestä jos käyn ulkona työkavereiden kanssa liian usein. Ja koska tiedän, että työkavereiden kanssa liian läheinen kaveraaminen on hänelle arka paikka, en sitä tee. Tietenkin hän edelleen alitajuisesti pelkää asian toistumista. Mutta luottamuksen palautumista varmasti on lisännyt se, että olen tehnyt oikeasti asioita sen eteen, että olisin luottamuksen arvoinen eikä miehen tarvitse koskaan epäillä minua. Esimerkiksi mies tietää facebookkini salasanan yms. Ei ikinä sitä ratsaa, mutta hänelle luo turvallisuutta se, että minulla ei ole tarvetta salasanaa salailla.

Voi herranen aika. Oletkohan itse toinen nainen? Minun miehelläni oli toinen nainen "huvin vuoksi ja itsetunnon kohottamiseksi ja oman egon pönkittämiseksi". Nyt hän itkee ja katuu, vakuuttaa että ei koskaan halunut minulle mitään pahaa vaikka tämä toinen nainen pyörikin kuvioissa 10 vuotta, tapasivat kuulemma 4-5 kertaa vuodessa!! Oli kuulemma vain pelkkää seksiä ilman tunnetta ja sitä olisi kuulemma voinut verrata ilotaloon! Kunnioitus tuota toista naista kohtaan ei tunutunut järin suurelta, melkein minulle tuli sääli tuota toista naista joka odotti aina milloin herra suvaitsee tulla käymään.

Kotona ei kuulemma ollut mitään sen kummempaa ongelmaa kuin tietysti molempien kiireet ja 20 vuoden avioliitto takana, eli olisi vaatinut hieman työtä että oma avioliitto olisi tas ollut mielenkiintoinen. Voi teitä kakkosia, olen terapiaistunnoissa kuullut niin paljon juttuja siitä, kuinka typeriä, hyväuskoisia, hyväksikäytettyjä tekin olette, meidän ykkösien ohella! Tsemppiä teillekkin!

Entä te jätetyt rouvat? Miksi teille nimenomaan se toinen nainen on kova pala? Pidittekö miestänne vain ohjailtavana pikkupoikana? Oletteko demonisoineet tuon uuden puolison? Eikö ole tullut mieleen, että joskus ihmiset vaan eivät enää halua olla jonkun tietyn kanssa suhteessa. Ja tällä kertaa te vain olitte se tietty.

Seuraan aina näitä ydinperhedraamailuja vähän hämmentyneenä. Eikö jokainen avioon astuva tiedä, että noin puolet liitoista päättyy eroon? Eikö silloin voisi ajatella että on yhtä suuri todennäköisyys että niin käy itselle kuin että ei kävisi?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 20:47"]

Entä te jätetyt rouvat? Miksi teille nimenomaan se toinen nainen on kova pala? Pidittekö miestänne vain ohjailtavana pikkupoikana? Oletteko demonisoineet tuon uuden puolison? Eikö ole tullut mieleen, että joskus ihmiset vaan eivät enää halua olla jonkun tietyn kanssa suhteessa. Ja tällä kertaa te vain olitte se tietty.

Seuraan aina näitä ydinperhedraamailuja vähän hämmentyneenä. Eikö jokainen avioon astuva tiedä, että noin puolet liitoista päättyy eroon? Eikö silloin voisi ajatella että on yhtä suuri todennäköisyys että niin käy itselle kuin että ei kävisi?

[/quote]

VASTAUS

Olet varmaan aika nuori, naimisiin mennään ja tehdään lapset ja ehkä rakennetaan taloja tai ainakin otetaan yhteisiä lainoja ajatellen että tämä jatkuu. Yhteinen eläkeikä ja yhteiset lastenlapset jne. Ei kai nyt kukaan mene naimisiin ajatellen että avioliitto ei kestä.

Avioliitossa tulee vaikeuksia, se on ihan varma. Jos vaikeuksia kohdatessa ryntää heti toiseen suhteeseen, ei ole kypsä ihminen. Tämä toinen salattu suhde tekee sen että avioliitto alkaa voida vileä huonommin, salasuhde tuntuu ja näkyy jokaisessa päivässä vaikka petetty ei sitä osaa yhdistääkkään. Vastuuntuntoinen ja aikuinen ihminen osaisi yrittää lähteä korjaamaan tilannetta eikä ryntää syrjähyppyihin, sillä sitä kautta ero varmasti tulee ja oma puoliso tuntuu aina vaan tylsemmältä ja avioliitto huonommalta.

Kun avioliitossa menee huonosti, siinä kohtaa on yritettävä tehdä korjausliikkeet ja löydettävä syy jatkamiseen tai eroamiseen. Jos päätös on ero, on sen jälkeen vapaa muille suhteille. On täysin väärä peruste hakea ulkopuolinen suhde kun avioliitto ei toimi, tai liitossa on ongelmia. Liitto ei toimi kun sitä ei osata hoitaa.

On lapsellista luulla että pettäjällä on oikeus pettää, sellaista oikeutta ei ole olemassakaan.

Olen tällainen 40 vuotta avioliitossa ollut vireä mummeli jonka mies on jäänyt kiinni monien vuosien kestäneestä toisesta suhteesta. Kun asia tuli ilmi noin vuosi sitten, mies jätti naisen puhelinsoitolla, aika säälittävää, eli tämä toinen ei ole paljoa merkinnyt. Nyt mies katuu tekoaan ja toivoo että en lähde. En aio lähteä, elämämme sujuu nyt paremmin kuin koskaan, en halua jakaa omaisuuttamme enkä rikkoa perhettämme ja sekoittaa lastenlastemme maailmaa. Mitään syytä mieheni ei pettämiseen ole antanut. Terapeutti kuitenkin löysi syyn, kovia kokeneena mieheni halusi nostaa itsetuntoaan, saada vaihtelua, viihdykettä ja huomiota ja kostaa naisille äitinsä tekemät virheet. Hmm!!

Ihan miten vaan, mutta tätä toista naista en ymmärrä, mikä sai hänet roikkumaan tuossa niin kauan, hän kuitenkin tiesi kokoajan että olen olemassa. Voi tätä elämää, nautin nyt mieheni huomiosta ja hellyydestä niin kauan kuin sitä kestää . . se jää nähtävksi!

En ymmärrä ap:n ja myös edellisen kirjoittajan asennetta, että syyllinen on toinen nainen. Pettämisessä on kyse siitä, että PUOLISO pettää toista.  Edellisen kirjoittajan tekstistä herää kysymys, mikä sai miehen roikkumaan suhteessa toiseen naiseen niin kauan, vaikka mies näki vaimoa päivittäin ja oli luvannut vaimolle rakastaa myötä ja vastamäessä?????

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 22:21"]

En ymmärrä ap:n ja myös edellisen kirjoittajan asennetta, että syyllinen on toinen nainen. Pettämisessä on kyse siitä, että PUOLISO pettää toista.  Edellisen kirjoittajan tekstistä herää kysymys, mikä sai miehen roikkumaan suhteessa toiseen naiseen niin kauan, vaikka mies näki vaimoa päivittäin ja oli luvannut vaimolle rakastaa myötä ja vastamäessä?????

[/quote]

Etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö lukenut viestejä?

Kukaan ei ole sanonut, että syyllinen on toinen nainen. On vain ihmetelty, miten toinen nainen pystyy seuraamaan vierestä ja usein myös osallistumaan muiden satuttamiseen, perheen rikkomiseen, lasten kodin hajottamiseen jne. Miten kestää itseään, kun tietää, että myös hänen takiaan hajotetaan niin paljon? Tottahan se mies on pääsyyllinen mutta moni nainen ihmettelee, minkälainen ihminen ei välitä tekojensa seurauksista. Kaikilla teoillamme on seurauksia ja moni ei halua satuttaa muita, ei ainakaan lapsia mutta toiset naiset jotenkin etäännyttävät itsensä ja osallisuutensa eivätkä ymmärrä seurauksia ja vastuutaan niistä.

Alkupäässä tätä ketjua joku puolusti toisena naisena oloa toteamalla, että ei se päämäärä vaan se matka. Olen samaa mieltä, että tärkeintä ei todellakaan ole päämäärä eli se, missä on esim. 10 vuoden päästä vaan se, minkälaisia valintoja on tehnyt, miten on päättänyt elää, millä tavalla on kohdellut muita, minkälaisiin tekoihin on osallistunut , koska näistä valinnoista koostuu se kokonaisuus, se, keitä me olemme. Olemme valintojemme summa, arvomme, asenteemme ja valintamme muodostavat meidän persoonaamme, ja 10 vuoden päästä ei ole tärkeää, oletko parisuhteessa vai yksin vaan se, miten monta ihmistä olet tallannut saadaksesi haluamasi.

Ihminen voi muuttua mutta muuttuneenakin hän on valintojensa summa. Jos joku on pettänyt ensimmäistä puolisoaan, kertoo se siitä, ettei hän tuolloin ole osannut reagoida parisuhteen ongelmiin rakentavalla tavalla, että hänen on helppo kuormittaa muita omasta pahasta olostaan ja tehdä helppoja ja muita vahingoittavia ratkaisuja. Jos hän tämän päälle toteaa, että ex oli hirveä ja ansaitsi kaiken pahan, on todennäköistä, että tämä ihminen ei ole oppinut yhtään rakentavampaa tapaa ratkoa ongelmia, että vika on hänestä edelleen aina muissa ja että heikon hetken tullen hän tulee edelleenkin ratkomaan ongelmiaan samalla vanhalla kaavalla.

Jos tämä ihminen kuitenkin sanoo, että oppi erostaan eikä enää ajaudu samoihin tilanteisiin vaan pyrkii ratkomaan ongelmat rakentavalla tavalla, kertoo se siitä, että ilman pettämistään tämä ihminen ei olisi kehittynyt paremmaksi ihmiseksi ja että tässä tapauksessa se pettäminen toi ainakin jotain hyvää pitkällä tähtäimellä.

Jokainen meistä valitsee ne palikat, joista persoonamme rakentuu. Minä voin sanoa, etten ole koskaan satuttanut muita oman onneni tähden. Pidän sitä tavoiteltavana asiana.