Yksin asuvat - mikä elämässänne on kalliimpaa kuin muilla?

Lisäksi moni sinkku unohtaa, että kolme alle kouluikäistä tarhassa päivät viettävää "elinkustannuksia tasoittavaa" tenavaa kustantaa tarhamaksujen muodossa 600 euroa kuussa. Sillähän sinkku tekee ulkomaille matkan kerran kuussa itsekseen ;) eikö? Minä ainakin olisin tehnyt, ellen olisi ollut niin kaukonäköinen, että säästin ja käytän niitä rahoja kustantamaan tätä halpaa viiden hengen perhe-elämää nyt :D

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 17:25"]

Matkustaminen on kalliimpaa; yhden hengen huoneet ovat suhteessa kalliimpia tai joudun maksamaan kahden hengen huoneen yksin.

[/quote]

Olin samaa mieltä mutta en tästä. Olen aikuisikäni asunut yksin. Ennen yksin matkustava joutui maksamaan ylimääräistä hotellista. Ei enää, kun on netti. Booking ja Hotels myy samankokoisia huoneita samaan hintaan myös yhdelle. Sen jälkeen kun nettivaraus tuli mahdolliseksi, matkustaminen halpeni PALJON. Viime vuodet olen aina valinnut 4- tai 5-tähden hotellin, mieluiten ylin kerros ja suuri huone tai huoneisto ja nauttinut siitä kun on tilaa. Ei ole ollut kallista.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 18:34"]

Eiköhän se ero tule melko puhtaasti asumiskuluista. Esim. minun lainanhoitokulut+yhtiövastike 40 neliön kaksiosta on lähemmäs 1000 euroa. Aika suuren säästön saisin kuukausittain, jos tätä olisi jakamassa joku toinen, tai vaikka yhdessä maksaisimme suurempaakin perheasuntoa. Tällä hetkellä minulle ei jää rahaa maksaa hotelliöitä, joten niiden vertaaminen on minun näkökulmasta turhaa kikkailua.

Joku piti tätä omana valintana. Minulle se ei kuitenkaan ole sitä. Toisaalta en odota yhteiskunnalta tukea elämiselleni, mutta minusta on ihan hyvä herätellä ihmisiä. Minunkin lähipiirissäni moni olettaa, että minulla on varaa ostella kummilapsilleni kalliita lahjoja tai laittaa häälahjaan yhtä paljon rahaa kuin pariskunta. Nämäkin nyt tällaisia pieniä esimerkkejä, joihin elämä ei sentään kaadu ja osaan avata suuni ja sanoa, ettei se sovi minulle.

[/quote]

Mutta se asunto on sun oma. Kun pariskunnalle tulee ero, niin asunto jaetaan kahteen osaan - sä oot ihan ite maksanut asuntoasi ja sitä ei tartte jakaa kenenkään kanssa.

Millä tavalla tilanne ei ole sun oma valintasi? 

[/quote]

Jos olisin itse saanut valita, niin jakaisin tämän miehen kanssa. Toki olen itse tehnyt valintoja mm. siinä että olen ostanut oman asunnon, enkä asu vuokralla. Sitä en kuitenkaan ole valinnut, että asun tässä yksin.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 17:17"]

Yksin joutuu maksamaan kaiken yksin. Se on jumalattoman kallista.

[/quote]

Älä nyt, maksaahan se SOSSU : ]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

Siinä on parisuhdetta kerrakseen, en sit tiedä kannattaako laskea koko loppuelämää tälläiseen parisuhteeseen. Ehkä tähänkin kuuluis se "jätä se sika" (ja mene töihin!)

Jos asuisin miehen kanssa, meillä olisi edelleen yksi sohva, yksi iso TV, yhdet hyvät kaiuttimet, yksi keittiö kodinkoneineen, yksi parisänky, yksi kylpyhuone, yksi pölynimuri, yksi ruokapöytä jne. Eli jos multa hajoaa jääkaappi, maksan uudesta 500eur. Jos mun ja miehen kämpästä hajoaa jääkaappi, maksamme molemmat 250eur (tai jos haluamme satsata niin  voimme tonnilla ostaa vähän hienomman). Jos haluan rempata koko keittiön, maksan sen 10000-15000eur. Jos miehen kanssa haluamme rempata keittiön, niin maksankin van 5000-7500eur. Jos tarvitsen pölynimurin  niin maksan siitä satasen, miehen kanssa asuessa maksaisin siitä vain 50eur. Jos tilaan nettihesarin, maksan siitä 15eur/kk. Jos miehen kanssa tilataan nettihesari, maksan siitä vain 7,5eur/kk. Yksin asuessani mulla on varaa maksaa kämpästä kaikkinensa n. 1500eur/kk. 3000eur/kk asumiskuluihin käyttämällä saisi 20v lainanmaksujalla jo aika kivan lukaalin kahdelle hengelle.

Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 00:47"]

Jos asuisin miehen kanssa, meillä olisi edelleen yksi sohva, yksi iso TV, yhdet hyvät kaiuttimet, yksi keittiö kodinkoneineen, yksi parisänky, yksi kylpyhuone, yksi pölynimuri, yksi ruokapöytä jne. Eli jos multa hajoaa jääkaappi, maksan uudesta 500eur. Jos mun ja miehen kämpästä hajoaa jääkaappi, maksamme molemmat 250eur (tai jos haluamme satsata niin  voimme tonnilla ostaa vähän hienomman). Jos haluan rempata koko keittiön, maksan sen 10000-15000eur. Jos miehen kanssa haluamme rempata keittiön, niin maksankin van 5000-7500eur. Jos tarvitsen pölynimurin  niin maksan siitä satasen, miehen kanssa asuessa maksaisin siitä vain 50eur. Jos tilaan nettihesarin, maksan siitä 15eur/kk. Jos miehen kanssa tilataan nettihesari, maksan siitä vain 7,5eur/kk. Yksin asuessani mulla on varaa maksaa kämpästä kaikkinensa n. 1500eur/kk. 3000eur/kk asumiskuluihin käyttämällä saisi 20v lainanmaksujalla jo aika kivan lukaalin kahdelle hengelle.

Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? 

[/quote] Katsos kun aloittajan mielestä he joutuvat hankkimaan kaikkea tuplaten tai ainakin kaksi kertaa kalliimmalla hinnalla kuin yksinasuvat. Molemmille omat imurit, astianpesukoneet, televisiot, autot, parisängyt.. Lehtitilauskin maksaa tuplan, mitä yksinäisellä. Ihmekään jos pipo kiristää.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 10:11"]

Jos sinkku (tai pariskunta) hankkii seurakseen ja riemukseen kolme bernhardilaista, hän melko varmasti myös hyväksyy sen, että auton pitää olla iso, asunnon täytyy olla koirien koon ja ulkoilutarpeiden mukaisesti varusteltu, ruokaa kuluu valtavasti ja sairausvakuutukset ovat kalliita.

Kun ihminen hankkii seurakseen ja riemukseen kolme lasta, miksi hän kitisee siitä, että lapsia varten pitää olla iso auto, asunto ja lasten harrastukset maksavat niin pirusti ja vievät aikaa aikuisiltakin, ruokaa kuluu ja sairausvakuutukset ovat kalliita? Oma valintahan se lasten tekeminen on, ja kuten aiemmin tuolla mainitsen, yksinomaan omaksi iloksi ja omasta halusta niitä tehdään. Miksi kenenkään muun pitäisi maksaa siitä, että joku toinen on valinnut harrastuksekseen omien lasten hankkimisen?

Tällä tarkoitan nyt sitä, että lopettakaa, vanhemmat, se lasten kalleudesta ruikuttaminen. Kyseessä on ikioma valinta, ihan sama asia kuin bernhardilaisten kanssa asuminen. Tai se, että ei asu niiden bernhardilaisten kanssa.

Numero 88

[/quote]

Sellaisia bernhardilaisia ei tietääkseni ole keksittykään, joiden verotuloilla tulevaisuudessa maksetaan meidän kaikkien eläkkeet ja vanhuuden sairauskulut ja hoidot. Eli joo, omasta halustahan ne lapset hankitaan tietenkin, mutta kyllä niillä nyt vaan on aika iso yhteiskunnallinen merkitys, vaikka kuinka haluaisi viisastella.

[/quote]

Miksi suomalaiset ihmiset tekevät nimenomaan niitä omia lapsia, vaikka maailmaa tehtäisiin jokaisen ulomailta adoptoidun lapsen kohdalla hieman paremmaksi ja geeniperimää laajemmaksi? Miksi pitää se ikioma olla? Adoptointi on huomattavasti yleishyödyllisempää kuin omien tekeminen, mutta niin vain pyritään muiden rahoilla koeputkillapsiakin tekemään, kun luontoäiti on tehnyt omat värkit usein ihan syystäkin toimimattomiksi.

Vastaikkainasettelu on turhaa. En ole koskaan ollut parisuhteessa, ei sovi minulle, ei lapsia, ei kotieläimiä. Eläminen ei ole kallista. Syön hyvin ja terveellisesti, rahaa menee n 3 euroa/pvä ruokaan. Muu ruoka ja juoma n 8-10 euroa/pvä. Viikonloppuisin enemmän. Hyvä vakituinen virka, korkeat tulot, uutena ostettu asunto, 15% tuloista lainaan. Matkustan 4-6 krt vuodessa ulkomailla, kerran vuodessa Euroopan ulkopuolelle. Yksin eläminen ei ole kallista, jos ei tuhlaa turhaan. Olen mies, vaikka ei sen pitäisi vaikuttaa tässä.

Ystävillä ja sukulaisilla lapsia. Heitä on mukava tavata, eivät paljon matkustele, mutta lapsia ei mikään matka tai raha korvaa. Olen sen heille sanonut. En tunne tai tiedä, mihin heillä rahat menevät, tai millaista heidän arkensa on. Minulla on etuoikeus hemmotella heidän lapsiaan, kun tavataan. Tiukkaa heillä on.

Miksi pitää kärjistää ja asettaa eri elämäntilanteet vastakkain? Voi olla sinkku jne ja silti ymmärtää, arvostaa ja pitää lapsiperheiden puolta. Maksan mielelläni veroja, jotta lapsilisät ja muut edut saadaan lapsiperheille.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:34"]

Vastaikkainasettelu on turhaa. En ole koskaan ollut parisuhteessa, ei sovi minulle, ei lapsia, ei kotieläimiä. Eläminen ei ole kallista. Syön hyvin ja terveellisesti, rahaa menee n 3 euroa/pvä ruokaan. Muu ruoka ja juoma n 8-10 euroa/pvä. Viikonloppuisin enemmän. Hyvä vakituinen virka, korkeat tulot, uutena ostettu asunto, 15% tuloista lainaan. Matkustan 4-6 krt vuodessa ulkomailla, kerran vuodessa Euroopan ulkopuolelle. Yksin eläminen ei ole kallista, jos ei tuhlaa turhaan. Olen mies, vaikka ei sen pitäisi vaikuttaa tässä.

Ystävillä ja sukulaisilla lapsia. Heitä on mukava tavata, eivät paljon matkustele, mutta lapsia ei mikään matka tai raha korvaa. Olen sen heille sanonut. En tunne tai tiedä, mihin heillä rahat menevät, tai millaista heidän arkensa on. Minulla on etuoikeus hemmotella heidän lapsiaan, kun tavataan. Tiukkaa heillä on.

Miksi pitää kärjistää ja asettaa eri elämäntilanteet vastakkain? Voi olla sinkku jne ja silti ymmärtää, arvostaa ja pitää lapsiperheiden puolta. Maksan mielelläni veroja, jotta lapsilisät ja muut edut saadaan lapsiperheille.

[/quote]

Kirjoitin väärin. Ruokaan arkena n 3 euroa/pvä ja muuhun ruokaan ja juomaan ehkä 2-3 euroa/pvä, ehkä vähemmän. /150 jatkaa.

Asun yksin. Vuokra 600 egee, ei autoa. Palkasta jää käteen noin 2500 kuussa. Pakastan leivät ja teen ruokani pääasiassa itse. Elelen mukavasti, voin matkustella vaikka hotellihuoneen kustannan yksin matkustaessani itse. Säästöönkin jää rahaa. 

Olen varsin tyytyväinen tilanteeseeni. Minulla on naimisissa oleva ystävä, joka joutuu kustantamaan sekä aviomiehensä että tämän tyttäriensä menoja kun "mieheltä jotenkin aina loppuu rahat kesken". 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 00:47"]

Jos asuisin miehen kanssa, meillä olisi edelleen yksi sohva, yksi iso TV, yhdet hyvät kaiuttimet, yksi keittiö kodinkoneineen, yksi parisänky, yksi kylpyhuone, yksi pölynimuri, yksi ruokapöytä jne. Eli jos multa hajoaa jääkaappi, maksan uudesta 500eur. Jos mun ja miehen kämpästä hajoaa jääkaappi, maksamme molemmat 250eur (tai jos haluamme satsata niin  voimme tonnilla ostaa vähän hienomman). Jos haluan rempata koko keittiön, maksan sen 10000-15000eur. Jos miehen kanssa haluamme rempata keittiön, niin maksankin van 5000-7500eur. Jos tarvitsen pölynimurin  niin maksan siitä satasen, miehen kanssa asuessa maksaisin siitä vain 50eur. Jos tilaan nettihesarin, maksan siitä 15eur/kk. Jos miehen kanssa tilataan nettihesari, maksan siitä vain 7,5eur/kk. Yksin asuessani mulla on varaa maksaa kämpästä kaikkinensa n. 1500eur/kk. 3000eur/kk asumiskuluihin käyttämällä saisi 20v lainanmaksujalla jo aika kivan lukaalin kahdelle hengelle.

Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? 

[/quote]

Se, että jos sä asuisit miehen kanssa, remontin työkustannukset olis tasan 0 euroa, sillä teettäisit sen rempan miehelläsi. Tarvikeet ja koneet maksaisitte puoliksi. 

Jopas. Mistähän sitä aloittaisi?

Aloitetaan sinkun keittiöstä. Kun keittiötä käyttää yksi, se on monesti pienempi. Kaksi ihmistä on tuplasti enemmän asukkaita enkä todellakaan ymmärrä ajatusta, että siinä, missä sinkku tarvitsee itselleen tiety neliöt ja tietynkokoisen keittiön, pitäisi yllättäen sen yhden lisäihmisen mahtua siihen mutkattomasti ilman mitään ongelmia. Minulla ja miehelläni on isompi keittiö kuin mieheni sinkkuveljellä. Sinkkuveljellä on itse asiassa keittokomero. Meillä on ihan kunnollinen keittiö, ja veikkaan, että meidän keittiömme remppaaminen on vähintäänkin tuplasti kalliimpaa kuin miehen sinkkuveljen keittiön remppaaminen. Kaappeja ja tasoja on moninkertainen määrä, äkkilaskelmalla esim. kaappeja on kymmenkertainen määrä. Jääkaappina on sinkkuveljellä sellainen jenkkikaappi ja meillä yksi jääkaappi ja yksi pakastin. Neliöitä keittiössämme on varmaan kolmin- ellei nelinnkertainen määrä.  Keittiömme remppaan uppoaisi huomattavasti enemmän kuin keittokomeron remppaamiseen ja keittiö on meillä tilava, koska sitä käyttää kaksi kokkaamisesta pitävää henkilöä. Kumpikin oli jo ehtinyt omissa kämpissään kyllästyä keittokomeroiden/avokeittiöiden pienuuteen.

Puhelimista. Miehelläni on työsuhdepuhelin. Olette oikeassa, etten tiedä perheliittymistä, ehkäpä olen osana sellaista, kun saan soittaa vanhempieni ja siskoni puhelimeen edullisemmalla hinnalla, kuulumme sellaiseen perhepakettiin, vaikka emme asu samoissa talouksissa. Sinkkunakin hyödynsin samalla tavalla tätä pakettia, jonka isäni sai meille neuvoteltua (siihen kuuluu siis kolme numeroa, joihin saa soittaa halvalla).

Verotuksesta. Puolison verovähennyksiä voi käyttää hyödyksi joissian tapauksissa mutta silloinhan se puoliso ei saa sitä hyötyä käyttää. Sen sijaan esim. työhuonevähennyksen voi sinkku käyttää täydeltä summalta (300) ja pariskunta vain 500 asti. Molemmin päinhän näitä hyötyjä ja haittoja löytyy.

Nettiyhteys on meillä taloyhtiön puolesta. Enme siis maksa sitä itse ja ihan samalla tavalla siitä hyötyy taloyhtiön sinkut kuin paritkin.

Eniten ärsyttää ajatus siitä, että pariskunnalle riittää samat neliöt kuin sinkulle. Minun kaksiossani ei ollut riittävästi tilaa miehen vaatteille eikä harrastusvälineille. Jos toinen kaipasi hiljaista työaikaa, oli toisen istuttava makuuhuoneessa eikä voinut puuhata mitään. Neliöt olivat oikeasti ahtaita tällaiselle jo elämää eläneelle pariskunnalle, opiskelijapariskunnat tai nuoret rahattomat tottakai olisivat solahtaneet tällaiseen asumiseen helpommin mutta meillä on kummallakin mm. työvaatteita ja vapaa-ajanvaatteita sen verran runsaasti, että hyllyt loppuivat kesken. Tila oli mitoitettu vain yhden käyttöön. Käytännössä pienessä vaatekomerossa oli yhden kaapin mittainen tanko ja kahden kaapin verran hyllytilaa. Ylimmälle hyllylle sai esim. vieraspatjan tai peittoja tai muuta vähän isompaa.

Varmasti on asioita, joita pariskunta voi jakaa ja sinkku maksaa enemmän (esim. vakuutukset, sähkölasku ainakin osittain, yhtiövastike, joka meillä tosin on tuplat entiseen verrattuna) mutta eihän sitä voi laskea samaa keittiötä tai samaa asuntoa, jos ihmisiä on kuitenkin kaksi enemmän. Harva pariskunta tyytyy loppuelämäkseen samankokoiseen asuntoon, johon on ollut sinkkuna tyytyväinen. 

Sinkkuna sinnittelin pienessä yksiössä vuokralla kantakaupungissa. Lapsettomana pariskuntana asuimme edelleen kantakaupungissa, pienessä kaksiossa vuokralla. Rahaa jäi säästöön, elämä oli aika huoletonta taloudellisesti. Lasten synnyttyä kantakaupunki oli haave vain, omaa asuntoa ei voinut kuvitellakaan eikä kolmion vuokraa olisi ollut enää järkeä ostaa. Siihen pieneen kaksioon ei enää mahduttu.

Meidän tuttavapiirissä sinkut ja dinkut asuvat kaupungissa, lapsiperheelliset sen sijaan ovat muuttaneet kolmioiden ja neliöiden perässä (joko omaan tai vuokralle) lähikuntiin, Riihimäkeä ja Kirkkonummea myöten. Eikä edes niihin omakotitaloihin, niitä pitäisi etsiä kauempaa.

Kallistahan tämä on. Kaikille.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:07"]

No väitinkö jossain että lapset tienaa jotain? Ne nimenomaan kuluttaa. Jos sinkku ostaa 10000 auton, hän ostaa sen omista rahoistaan ja sen yksikkökustannus on hänelle 10000 euroa. Jos kolmen lapsen äiti ostaa miehensä kanssa auton, se sama auto maksaa hänelle 5000 euroa ja yksikkökustannus on hänelle 10000/5=2000 euroa. Eli huomattavasti halvemmalla saa sen auton kuin se sinkku.

Ja siis muistutukseksi: aloituksessahan kysyttiin että mikä yksinasuvien elämässä on kalliimpaa. Se, että suurperhe kuluttaa vaikka ruokaa enemmän kuin sinkku ei nyt liity tähän.

[/quote]

jessus sentään mitä matikkaa. 

[/quote]

No meneekö nyt jakeluun yhtään paremmin: on kaksi sinkkua ja molemmilla omat autot, molemmat siis maksavat vaikka sen 10000 euroa autosta. Perhe, jossa kaksi aikuista, kumpikin maksaa vain puolet autosta mutta pystyy käyttämään sitä samassa määrin kuin sinkku (olettaen että toinen ei nyt omi sitä kokonaan). Perhe saa tehtyä ruokaostokset yksillä bensoilla, sinkuilla menee molemmilla omat bensat ruokakauppamatkoihin jne.  

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 17:46"]Mäkkärissä perhe voi ottaa perheateria - yksinasuva ei :( Siinä jo tulee kustannuksia reilusti.
[/quote] Tuplajuusto 2 e, vink vink. Autokaistalta voit kyllä tilata perheaterian itsellesi jos haluat. Jemmaat ne mitä et syö. Ranut voit pakastaa ja limut loruttaa tyhjään limupulloon. Hampparit säilyy jääkaapissa ja ne voit sit lämmittää mikrossa.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:32"]

Jopas. Mistähän sitä aloittaisi?

Aloitetaan sinkun keittiöstä. Kun keittiötä käyttää yksi, se on monesti pienempi. Kaksi ihmistä on tuplasti enemmän asukkaita enkä todellakaan ymmärrä ajatusta, että siinä, missä sinkku tarvitsee itselleen tiety neliöt ja tietynkokoisen keittiön, pitäisi yllättäen sen yhden lisäihmisen mahtua siihen mutkattomasti ilman mitään ongelmia. Minulla ja miehelläni on isompi keittiö kuin mieheni sinkkuveljellä. Sinkkuveljellä on itse asiassa keittokomero. Meillä on ihan kunnollinen keittiö, ja veikkaan, että meidän keittiömme remppaaminen on vähintäänkin tuplasti kalliimpaa kuin miehen sinkkuveljen keittiön remppaaminen. Kaappeja ja tasoja on moninkertainen määrä, äkkilaskelmalla esim. kaappeja on kymmenkertainen määrä. Jääkaappina on sinkkuveljellä sellainen jenkkikaappi ja meillä yksi jääkaappi ja yksi pakastin. Neliöitä keittiössämme on varmaan kolmin- ellei nelinnkertainen määrä.  Keittiömme remppaan uppoaisi huomattavasti enemmän kuin keittokomeron remppaamiseen ja keittiö on meillä tilava, koska sitä käyttää kaksi kokkaamisesta pitävää henkilöä. Kumpikin oli jo ehtinyt omissa kämpissään kyllästyä keittokomeroiden/avokeittiöiden pienuuteen.

Puhelimista. Miehelläni on työsuhdepuhelin. Olette oikeassa, etten tiedä perheliittymistä, ehkäpä olen osana sellaista, kun saan soittaa vanhempieni ja siskoni puhelimeen edullisemmalla hinnalla, kuulumme sellaiseen perhepakettiin, vaikka emme asu samoissa talouksissa. Sinkkunakin hyödynsin samalla tavalla tätä pakettia, jonka isäni sai meille neuvoteltua (siihen kuuluu siis kolme numeroa, joihin saa soittaa halvalla).

Verotuksesta. Puolison verovähennyksiä voi käyttää hyödyksi joissian tapauksissa mutta silloinhan se puoliso ei saa sitä hyötyä käyttää. Sen sijaan esim. työhuonevähennyksen voi sinkku käyttää täydeltä summalta (300) ja pariskunta vain 500 asti. Molemmin päinhän näitä hyötyjä ja haittoja löytyy.

Nettiyhteys on meillä taloyhtiön puolesta. Enme siis maksa sitä itse ja ihan samalla tavalla siitä hyötyy taloyhtiön sinkut kuin paritkin.

Eniten ärsyttää ajatus siitä, että pariskunnalle riittää samat neliöt kuin sinkulle. Minun kaksiossani ei ollut riittävästi tilaa miehen vaatteille eikä harrastusvälineille. Jos toinen kaipasi hiljaista työaikaa, oli toisen istuttava makuuhuoneessa eikä voinut puuhata mitään. Neliöt olivat oikeasti ahtaita tällaiselle jo elämää eläneelle pariskunnalle, opiskelijapariskunnat tai nuoret rahattomat tottakai olisivat solahtaneet tällaiseen asumiseen helpommin mutta meillä on kummallakin mm. työvaatteita ja vapaa-ajanvaatteita sen verran runsaasti, että hyllyt loppuivat kesken. Tila oli mitoitettu vain yhden käyttöön. Käytännössä pienessä vaatekomerossa oli yhden kaapin mittainen tanko ja kahden kaapin verran hyllytilaa. Ylimmälle hyllylle sai esim. vieraspatjan tai peittoja tai muuta vähän isompaa.

Varmasti on asioita, joita pariskunta voi jakaa ja sinkku maksaa enemmän (esim. vakuutukset, sähkölasku ainakin osittain, yhtiövastike, joka meillä tosin on tuplat entiseen verrattuna) mutta eihän sitä voi laskea samaa keittiötä tai samaa asuntoa, jos ihmisiä on kuitenkin kaksi enemmän. Harva pariskunta tyytyy loppuelämäkseen samankokoiseen asuntoon, johon on ollut sinkkuna tyytyväinen. 

[/quote]

En jaksanut edes lukea koko juttua, kun niin paljon asiavirheitä: esim. toi sun puhelinliittymäselitys, että ei se sinkuillekaan ole yhtään sen kalliimpaa soitella muille, kun isi maksaa! Hohhoijaa...

Ei mikään ole kalliimpaa. Yhtiövastike on ihan yhtä suuri kuin silloin, kun lapset asuivat vielä kotona. Sähkölaskukin on suurinpiirtein sama, ehkä pari euroa halvempi. Ruokaan menee huomattavasti vähemmän rahaa nyt, kun asun yksin. Vesilasku on pienempi nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Asuminen on paljon kalliimpaa. En voi haaveillakaan omakotitalosta tai kovin isosta asunnosta. Täällä pääkaupunkiseudulla pieni kaksio on isoin asunto, jota pystyn maksamaan. Ja siihenkin menee 800 euroa kuussa.

Auton hankkimista olen miettinyt, mutta lopulta päätynyt siihen, ettei se ole kannattavaa. Matkustaminen on kalliimpaa; yhden hengen huoneet ovat suhteessa kalliimpia tai joudun maksamaan kahden hengen huoneen yksin.

Ja tietysti ihan kaikki muut elinkustannukset. Ruokaa voin tietysti ostaa vähemmän, mutta aina sekään ei ole mahdollista, koska pakkauskoot ovat niin isoja. Eli joudun ostamaan vaikkapa samankokoisen leivän kuin pariskunta, mutta en ehdi syömään sitä kokonaan ennen kuin se on kuivunut tai homeessa. Toki voisin ostaa pienempiä pakkauksia tai yksittäispakattuja tuotteita, mutta ne ovat yleensä kilohinnaltaan paljon kalliimpia.Nämä nyt ensimmäisenä mitä tulee mieleen.

No tämä on aika suhteellista. Itse kulutin yksin asuessa vuokrakämpässä paljon vähemmän kuin sen jälkeen kun muutin miehen kanssa yhteen. Yksiön vuokra oli aikoinaan 350 euroa plus muut kulut, kun muutimme yhteen, kaksion hinta noin 650 plus muut kulut. Kauppalaskut suurenivat. Mies urheilee ja syö kuin hevonen :D juo viikossa 5 kaljaa ja minä en ollenkaan eli pyytääjoskus minua tuomaan kaupasta oluen. Olemme aina valinneet kaupunkimme halvimmat vuokra-asunnot, mutta silti koen ettäparisuhteen myötä rahani hupenivat kuin tuhka tuuleen. Sitten muutama vuosi myöhemmin saimme lapsen. Ja sitten toisen. Ekan kanssa meni hetki kaksiossa, mutta sitten oli muutettava kolmioon. Vuokra jo 800 plus muut kulut ja taas halvimmasta päästä. Kaikki rahat lasten hankintoihin. Mitään ei itselle jää eikä varaa matkustaa. Lapsi jo 4v ja hotellissa yksi yö ei enää 100 eurolla, vaan se on jo kolmesataa. Sitten syntyi toinen lapsija ostimme halvimman talon. Laina 800 per kk (25v), maavuokra 1200 per vuosi, talon ja auton vakuutukset 1600 per vuosi, kiinteistö- ja autovero yht 500 per vuosi, ruoat 700 euroa kuukaudessa. Yksin asuessa ruoat sais viikossa 50 eurolla nyt 100 ei ole kuin näyttää. Matkustimme kesällä Espanjaan ja molemmat lapset yli 2v jo niin heiltä aikuisen lentohinnat ym. Eli maksoin 2 hlön matkan periaatteessa omasta pussista. Nyt ei varaa enää tehdä mitään useaan vuoteen ellei ota lainaa. Lasten vaatteet joutuu ostamaan uudet joka vuosi. Varsinkin vanhemman lapsen vaatteet. Luistimet ym pakolliset välineet. Korisharrastukset molemmikta noin 600 vuodessa. Just ostin tytölle tennarit 70 euroa ja ens vuonna taas uudet 🤷 tulot Meillä molemmilla rahtusen päälle 2t ja voin kertoa, että yksin asuessa en joudu ostamaan vaippavuoria, 70 e tennareita ja luistimia tai muuta tarvetta kenellekään.

Sitten se valitus, että ei ole pieniä pakkauksia yksittäisille talouksille kaupassa. Mitä te oikein syötte? Minä yksin asuessa ostin saman jauhelihapaketin kuin muutkin. Söin siitä usean päivän. Ootteko nirsoja vai mitä? 2 lasta ja mies ja täytyykk. siihen samaan kastikkeeseen ostaa tuplakokoinen ja sitten kjn kastiketta jää, on iloinen että siitävoi saada itselleen seuraavan päivän lounaat. Ymmärrän eläkkeellä olevat yksin asuvat, heillä voi olla vaikeaa, mutta yleisesti en ymmärrä valitusta.

Kuinka usein yksinasujan pitää ostaa esim uudet kengät tai takki? Ellei liho kamalasti. Perheellisenä ostat niitä takkeja ja kenkiä joka vuosi ja se ei oo halpaa lystiä.. vuokralle haluaisin takaisin muuttaa, se ois helpompaa ja halvempaa. Kaikki rikkoutuneet putket ja hanat menee omasta pussista. Just ostin uuden hanan ja halvin varaosa oli 200 euroa. Että kaikki on niin suhteellista. Syökää ilolla sitä jauhelihakastiketta kaks tai kolme päivää:)

Hotellihuoneet, vuokra.