Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodin työntekijät jätti lapseni lääkitsemättä :(
01.09.2014 |
Mulla on paha olla. Lapseni sairaus vaatii, että tietyt asiat kulkee aina mukana eivätkä ne vie paljoa tilaa. Hoito on yksinkertaista ja lapseni vaikuttaakin ulospäin ihan terveeltä ja tavalliselta lapselta, mutta jos ei hoideta niin sillä on vakavat seuraukset, jopa kuolema. :(
Nyt olivat jättäeet tarkoitusella (itse sanoivat) lapsen lääkkeen päiväkotiin kun olivat lähteneet retkelle ja eikös retkellä tullut tarve lääkkeelle ja nyt lapseni kärsii.
Hitto, että olen vihainen ja soitin jo päiväkotiin. Sain osakseni maanittelevaa rauhoittelua ja kuinka kyseinen henkilö tietää miltä minusta tuntuu ja kyseessä on vaan työtapaturma. Silti samaan hengenvetoon kommentoi ettei niin sairaudesta tiedä. Silti kaikki tietävät sen, että nuo kyseiset asiat tulee olla aina mukana, ihan aina. Se on jo hoitosunnitelmassakin mustaa valkoisella ja sairaalan henkilökunnan kanssa neuvottu ja sovittu.
Mitä tehdä? En enään jaksa pelätä, että huolehditaanko lapsestani vai ei. Näitä virheitä on sattunut ennenkin, tosi oli eri päiväkoti. Nyt se vaihtui kaupungin toimesta toiseen.
Minun pitäisi voida keskittyä työelämään ja muiden asioiden hoitoon. Ihan kuten muidenkin vanhempien. Ensi syksynä lapseni menee kouluun. Ihmetyttää kun kaikista ohjeistuksista huolimatta aletaan sooloilemaan toisen hengellä. En voi sallia tätä. Mine olen yhteydessä tästä? Olen ollut jo Kaupunkini päiväkoti johtajien esimieheen, mutta aina saan lässynläätä osakseni.
Teenkö tai uhkaanko lastensuojelulla? Kun ei näemmä auta sekään kun sairaalasta otetaan yhteyttä.
Kiitos kun sain edes purkaa tätä jonnekin. =0
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lastenhoitajat osaa laskea. Nehän on vaan lähäreitä hei. Ei voi vaatia niiltä liian vaativia tehtäviä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 10:53"]
Miksi ne lääkkeet otettiin pois?
[/quote]
Insuliininhan pitää olla aikuisen "takana". Tuollahan on muitakin lapsia kuin ap:n.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:03"]
Ei ne lastenhoitajat osaa laskea. Nehän on vaan lähäreitä hei. Ei voi vaatia niiltä liian vaativia tehtäviä.
[/quote]
Nimenomaan lähäreillä on pistoluvat ja taidot 1-tyypin diabeteksen hoitoon.
MInusta vastauksissa näkyy erittäin hyvin suomalaisten nykyisin ottama asenne. EI kuulu minulle. Mulla ei ole tarvittava koulutusta, niin ei mun tarttee vaivautua.
Ei vaan välitetä. Eikä tehdä mitään mistä aiheutuisi jotain ylimääräistä. Tehdään vaan ihan se perussetti.
Kun itse olin koulussa, niin naapuriluokalla oli diabeetikko. Luokkakaveritkin opetettiin tarkkailemaan häntä ja kertomaan koulun aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Suosittelen palaveria päiväkodin kanssa. Diabetespoliklinikaltanne hoitaja mukaan perehdyttämään henkilökuntaa. Opetusvirasto on tehnyt hyvän lomakkeen kodin ja koulun välisestä yhteistyö ja vastuunjaosta, (esikoulu on osa perusopetusta). Itse olin kuukauden päiväkodissa ohjeistamassa henkilökuntaa kun lapseni sairastui juuri esikoulun kynnyksellä. Sen jälkeen kaikki sujui. Meillä lapsi sai insuliinipumpun kun meni kouluun, sitä suosittelen minäkin lämpimästi. Jäiköä retkelle ottamatta siis varahiilarit vai inskat? Korkeaan verensokeriin ei menehdy hetkessä, koomaan meno vaatii pidemmän ajan korkeita arvoja sen sijaan matalan vs:n tila on hengenvaarallinen jos taju menee eikä ole ensiapua lähellä. Meillä on aina lapsella siripirit taskussa, hunajaa pikkurasiassa (kahvilatuote). Yritä päiväkotiin rakentavasti ja asiallisesti keskustella ja hae tukea hoitavan tahon vastuuhenkilöstä. Tsemppiä!
Meillä tilanne ei ole aivan yhtä dramaattinen kuin aplla. Lapsemme on astmaatikko, ja etenkin siitepölyaikana ja talvisin on ensiarvoisen tärkeää että lääke on lapsen lähettyvillä etenkin ulkoillessa. Lapsi itse huolehtii lääkkeestään, on huolehtinut jo nelivuotiaasta. Mutta silti lasta haettaessa se perhanan lääke on valitettavan usein lapsen lokerossa. Lapsi ei edes itse yllä ottamaan sitä lääkettään sieltä! Kerran on saanut pk:ssa kohtauksen, silloin oli lääke taskussa. Mitäs jos ensi kerralla ei olekkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tää nykymaailma. Kukaan ei välitä kuin omasta navastaa :( Suomessa ollaan nykyään hirveän kylmiä ja välinpitämättömiä....
Toivottavasti saan omat lapseni opetettua välittämään ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä.
Mun hyvä ystäväni ala-asteella oli diabeetikko. Ei sen kyllä ite siitä tarvinnut liikaa vastuuta kantaa, aina laski hiilarit ja muut tommoset aikuisen valvoessa vieressä ettei tule virheitä. Ja meilläkin luokkatoverit ja muut opetettiin että mitä pitää tehdä ensiavuksi jos sokerit menee liian matalalle...
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:03"]
Ei ne lastenhoitajat osaa laskea. Nehän on vaan lähäreitä hei. Ei voi vaatia niiltä liian vaativia tehtäviä.
[/quote]
Nimenomaan lähäreillä on pistoluvat ja taidot 1-tyypin diabeteksen hoitoon.
[/quote]Niilläkin lähäreillä, jotka ei erikoistu hoitotyöhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ilmoitus jonnekkin! Kamalaa ja vastuutonta toimintaa päiväkodilta! noin ei saa käydä! Tee se ilmoitus!!!
Pelkkä soitto ja keskustelu ei riitä vaan tee virallinen kirjallinen valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi sanoa muuta kuin onpa välinpitämätöntä hommaa.
Minulla taas on onneksi ihan eri kokemus kun lasta potkittiin päähän päiväkodin pihalla niin henkilökunta suhtautui asiaan erittäin vakavasti. ( potkija oli 5v. poika)
Heti soitettiin kotiin ja lapsi vietiin sairaalaan tarkastettavaksi ja kaikesta tehtiin viralliset paperit ja selvitykset myös siellä päiväkodissa. Eikä todellaan tullut meille sellaista oloa että asiaa oltaisi vähätelty tai yritetty hyssytellä. Henkilökunta oli myös järkyttynyt ja aidosti pahoillaan ettei ehtinyt väliin ajoissa kun kaikki tapahtui todella nopeasti ja ihan "puun takaa" tuli koko tilanne.
Aloitetaanko siitä, että eihän siellä päiväkodissa/koulussa/esikoulussa mitään demoneita työskentele, vaan ihmisiä.
Äidin huoli sairaasta lapsesta on ymmärrettävää, varsinkin kun kyseessä on niinkin hankala sairaus kuin diabetes. Tapaus, jossa lääkkeet jätetään tietoisesti pois retkivarustuksesta on jokseenkin pöyristyttävä. Vahingon ymmärtäisi.
Ilmeisesti olet tehnyt hoitohenkilökunnan kanssa selväksi, että vastaavaan sooloiluun ei ole lapsesi kohdalla varaa. Mikäli näin on, on päiväkodin henkilökunta ehdottomasti syyllistynyt virheeseen.
Kuten sanoin, ymmärrän huolesi, pelkosi ja paniikkisi. Olen itsekin äiti, ja vaikka oma lapseni on onneksi terve, kerrottakoon, että olen työskennellyt lasten parissa vuosia, ja toiminut myös usean diabeteslapsen "tukiaikuisena" työssäni (myös monenlaiset muut sairaudet syömishäiriöistä epilepsiaan ovat tulleet tutuiksi työn yhteydessä).
Nyky-Suomessa on päiväkoti- ja koulutoiminnan osalta nykyään valloillaan ilmapiiri, että henkilökunnan tulee toimia erityisesti vanhempien asiakaspalvelijoina. Valitettavaa on, että ryhmäkoot paisuvat erityisesti Etelä-Suomessa. Parinkymmenen lapsen ryhmässä työskennellessään joutuu harjoittamaan jos jonkinlaista diplomatiaa noin neljänkymmenen leijonaemon ja -isän kanssa. Tämä vie tuhottomasti aikaa ja energiaa, ja on automaattisesti pois varsinaiseen tehtävään, lasten oheiskasvatukseen ja hoitamiseen, suunnatusta kapasiteetista.
Lapset ovat yksilöitä, ja siten heitä pyritään yleensä myös huomioimaan, kuitenkin opetellen samalla, kuinka ollaan osa isompaa joukkoa; sopeudutaan ja huomioidaan muita tekemättä itsestä aina sitä suurinta numeroa ja keskeisintä hahmoa. Perheen keskipisteinä lapset saavat sisaruksineen kotona (vanhempien näin halutessa).
Tämä on nykyään ongelma, usein vanhemmat haluaisivat lapsiensa saavan räätälöityä erityiskohtelua. Kun lapsia alkaa olla paljon, lienee kaikille selvää, että kaikkien erityistarpeiden huomioiminen käy mahdottomaksi. Kun yksi ei saa syödä mitään eläinkunnan tuotteita, toinen on allerginen tavalliselle käsisaippualle, kolmannelle tulee vaihtaa vaatteet useaan kertaa päivän aikana ympäristöherkkyyden (vaatteisiin kertyvien ilmansaasteiden yms.) vuoksi, neljännelle ei saa puhua joulupukista, viidennellä on vihanhallintaongelmia ja tarkkaavaisuushäiriö, kuudennella on ongelmia ruoansulatuksen kanssa ja hän ei selviä vessassa asioinnista yksikseen, on soppa valmis. Ymmärtänette, mitä haen takaa.
Kun vaatimuksia satelee kymmenittäin henkilökunnan suuntaan, ja niiden noudattamista valvotaan välillä jopa konfliktihakuisesti on soppa valmis. Silloin kärsii myös sinun lapsesi. Lapsi, joka oikeasti tarvitsee erityistukea terveydentilansa takia. Olisi ihanteellista, että vanhemmat oppisivat kunnioittamaan oheiskasvattajien tekemää työtä, keskustelemaan rakentavasti ja antamaan myös positiivista palautetta sen sijaan, että aina oltaisiin tyytymättömiä lasten parissa työskentelevien ihmisten toimintaan. Ja ei, en sano, ettei kritiikkikin olisi tervetullutta, varsinkin kun sitä annetaan aiheesta.
Varsinkin lapsesi aloittaessa koulun, ota yhteyttä koulutoimeen, ja ano lapsellesi vastuuaikuista (sekä varahenkilöä), joka on varmasti perillä sairaudesta, hiilihydraattien laskemisesta, sokerin mittaamisesta jne. Menettely on mahdollinen ainakin Uudellamaalla, ja jopa suhteellisen yleinen käytäntö. Tällöin huomioiminen ei pääse unohtumaan, sillä siitä tulee päivittäinen rutiini myös opettajalle/hoitajalle/avustajalle. Kun kukaan ei tiedä, kenen tehtäviin diabeteksen huomioimien kuuluu, varsinkaan jos ymmärrys sairauden laatua kohtaan ei ole vahvimmillaan, on katastrofi valmis.
Yhden "tukihenkilön" etu on myös kommunikaation vanhempien ja kasvatuslaitoksen välillä, sinun on helpompi kysyä lapsesi vointia ja jaksamista, kun siihen kiinnittää erityistä huomiota yksi ihminen. Tämä on hyväksi myös lapselle; tukiaikuinen voi kertoa vanhemmille lapsen itsenäisyyden edistymisestä, mitä oman sairauden hoitamiseen ja huomioimiseen tulee. Myös lasten kavereille on hyvä jutella ja kertoa diabeteksesta; mitkä merkit saattavat kertoa siitä, ettei päiväkoti-/koulukaverilla ole kaikki hyvin? Näin myös ikätoverit oppivat ottamaan vastuuta toistensa hyvinvoinnista.
Toivon kovasti, että saat asiat järjestykseen, ja huoli helpottaa! Ja ennen muuta, että löydät ammatti-ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteenne ja sen vakavuuden ja osaavat tukea teitä siinä.
Diabeteslapsi ja hänen vanhempansa voivat elää myös ilman jatkuvaa kuolemanpelkoa ja lamauttavaa huolta, toivottavasti teistä tulee yksi näistä perheistä.
Peace.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelitko kunnolla asianosaisen hoitajan kanssa? Miksi oli päättänyt jättää hoitotarvikkeet päiväkodille, miten perusteli tätä? Vahingossa vai tahallaan, jättikö insuliinin vai hiilarit? Eikö mukana ollut pistotaitoisia hoitajia...?
Tuntuu, että kirjoitat vähän kärjistäen, mutkat suoriksi -asenteella. Oliko hoitaja vakituista henkilökuntaa, lapsen omasta ryhmästä, oliko kyseessä erehdys? Olisi kiva kuulla hoitajankin mielipide, miten hän asiaa perusteli. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista kuin vain toisen osapuolen kertomana.
Pahoittelut, jos teksti näkyy ilman kappalejakoa, mobiilisovellus ei nähtävästi toimi edelleenkään.
Sitä on vaikeaa uskoa, että hoitaja olisi saattanut lapsesi tahallaan hengenvaaraan, siis täysin tarkoituksella niin toimien ja asioista tietäen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:03"]
Ei ne lastenhoitajat osaa laskea. Nehän on vaan lähäreitä hei. Ei voi vaatia niiltä liian vaativia tehtäviä.
[/quote]
Nimenomaan lähäreillä on pistoluvat ja taidot 1-tyypin diabeteksen hoitoon.
[/quote]Niilläkin lähäreillä, jotka ei erikoistu hoitotyöhön?
[/quote]
Lähihoitajan tutkintoon sisältyy lääkehoitoa, lääkelaskuja (kokeesta pitää saada täydet), lääkeoppia, lääkkeiden antotavat (myös pistokset ja verensokerin otot),kansansairauksia joihin diabetekset luokitellaan. Nämä sisältyvät siis peruopintoihin jotka kuuluvat kaikille.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:53"]
Aloitetaanko siitä, että eihän siellä päiväkodissa/koulussa/esikoulussa mitään demoneita työskentele, vaan ihmisiä.
Äidin huoli sairaasta lapsesta on ymmärrettävää, varsinkin kun kyseessä on niinkin hankala sairaus kuin diabetes. Tapaus, jossa lääkkeet jätetään tietoisesti pois retkivarustuksesta on jokseenkin pöyristyttävä. Vahingon ymmärtäisi.
Ilmeisesti olet tehnyt hoitohenkilökunnan kanssa selväksi, että vastaavaan sooloiluun ei ole lapsesi kohdalla varaa. Mikäli näin on, on päiväkodin henkilökunta ehdottomasti syyllistynyt virheeseen.
Kuten sanoin, ymmärrän huolesi, pelkosi ja paniikkisi. Olen itsekin äiti, ja vaikka oma lapseni on onneksi terve, kerrottakoon, että olen työskennellyt lasten parissa vuosia, ja toiminut myös usean diabeteslapsen "tukiaikuisena" työssäni (myös monenlaiset muut sairaudet syömishäiriöistä epilepsiaan ovat tulleet tutuiksi työn yhteydessä).
Nyky-Suomessa on päiväkoti- ja koulutoiminnan osalta nykyään valloillaan ilmapiiri, että henkilökunnan tulee toimia erityisesti vanhempien asiakaspalvelijoina. Valitettavaa on, että ryhmäkoot paisuvat erityisesti Etelä-Suomessa. Parinkymmenen lapsen ryhmässä työskennellessään joutuu harjoittamaan jos jonkinlaista diplomatiaa noin neljänkymmenen leijonaemon ja -isän kanssa. Tämä vie tuhottomasti aikaa ja energiaa, ja on automaattisesti pois varsinaiseen tehtävään, lasten oheiskasvatukseen ja hoitamiseen, suunnatusta kapasiteetista.
Lapset ovat yksilöitä, ja siten heitä pyritään yleensä myös huomioimaan, kuitenkin opetellen samalla, kuinka ollaan osa isompaa joukkoa; sopeudutaan ja huomioidaan muita tekemättä itsestä aina sitä suurinta numeroa ja keskeisintä hahmoa. Perheen keskipisteinä lapset saavat sisaruksineen kotona (vanhempien näin halutessa).
Tämä on nykyään ongelma, usein vanhemmat haluaisivat lapsiensa saavan räätälöityä erityiskohtelua. Kun lapsia alkaa olla paljon, lienee kaikille selvää, että kaikkien erityistarpeiden huomioiminen käy mahdottomaksi. Kun yksi ei saa syödä mitään eläinkunnan tuotteita, toinen on allerginen tavalliselle käsisaippualle, kolmannelle tulee vaihtaa vaatteet useaan kertaa päivän aikana ympäristöherkkyyden (vaatteisiin kertyvien ilmansaasteiden yms.) vuoksi, neljännelle ei saa puhua joulupukista, viidennellä on vihanhallintaongelmia ja tarkkaavaisuushäiriö, kuudennella on ongelmia ruoansulatuksen kanssa ja hän ei selviä vessassa asioinnista yksikseen, on soppa valmis. Ymmärtänette, mitä haen takaa.
Kun vaatimuksia satelee kymmenittäin henkilökunnan suuntaan, ja niiden noudattamista valvotaan välillä jopa konfliktihakuisesti on soppa valmis. Silloin kärsii myös sinun lapsesi. Lapsi, joka oikeasti tarvitsee erityistukea terveydentilansa takia. Olisi ihanteellista, että vanhemmat oppisivat kunnioittamaan oheiskasvattajien tekemää työtä, keskustelemaan rakentavasti ja antamaan myös positiivista palautetta sen sijaan, että aina oltaisiin tyytymättömiä lasten parissa työskentelevien ihmisten toimintaan. Ja ei, en sano, ettei kritiikkikin olisi tervetullutta, varsinkin kun sitä annetaan aiheesta.
Varsinkin lapsesi aloittaessa koulun, ota yhteyttä koulutoimeen, ja ano lapsellesi vastuuaikuista (sekä varahenkilöä), joka on varmasti perillä sairaudesta, hiilihydraattien laskemisesta, sokerin mittaamisesta jne. Menettely on mahdollinen ainakin Uudellamaalla, ja jopa suhteellisen yleinen käytäntö. Tällöin huomioiminen ei pääse unohtumaan, sillä siitä tulee päivittäinen rutiini myös opettajalle/hoitajalle/avustajalle. Kun kukaan ei tiedä, kenen tehtäviin diabeteksen huomioimien kuuluu, varsinkaan jos ymmärrys sairauden laatua kohtaan ei ole vahvimmillaan, on katastrofi valmis.
Yhden "tukihenkilön" etu on myös kommunikaation vanhempien ja kasvatuslaitoksen välillä, sinun on helpompi kysyä lapsesi vointia ja jaksamista, kun siihen kiinnittää erityistä huomiota yksi ihminen. Tämä on hyväksi myös lapselle; tukiaikuinen voi kertoa vanhemmille lapsen itsenäisyyden edistymisestä, mitä oman sairauden hoitamiseen ja huomioimiseen tulee. Myös lasten kavereille on hyvä jutella ja kertoa diabeteksesta; mitkä merkit saattavat kertoa siitä, ettei päiväkoti-/koulukaverilla ole kaikki hyvin? Näin myös ikätoverit oppivat ottamaan vastuuta toistensa hyvinvoinnista.
Toivon kovasti, että saat asiat järjestykseen, ja huoli helpottaa! Ja ennen muuta, että löydät ammatti-ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteenne ja sen vakavuuden ja osaavat tukea teitä siinä.
Diabeteslapsi ja hänen vanhempansa voivat elää myös ilman jatkuvaa kuolemanpelkoa ja lamauttavaa huolta, toivottavasti teistä tulee yksi näistä perheistä.
Peace.
[/quote]
Nyt ei mennä ymmärryksellä eteenpäin, vaikka hoitajat kuinka tekisivät kaikkensa. Juuri siksi on tehtävä epäkohdista valitus, jotta tämä menee myös päättäjätahoille tietoon ja asialle tehtäisiin jotain. Ilman sitä ja jatkuvalla ymmärryksellä ei koskaan mikään muutu. Se ei ole hoitajan vika aina jos jotain tapahtuu mm.kiireen vuoksi, mutta vain valituksella voidaan havahtua, että työväkeä tai pienempiä ryhmiä tarvitaan tai kiireestä maksaa joku viaton. Älkää te hoitajat ottako kaikkea aina henkilökohtaisesti ja marttyyrina, kyllä vanhemmatkin teitä ymmärtää, mutta kuka sitten lapsen puolta pitää jos ei hänen lähin aikuinen?
Ymmärtää voi, vaikka ei olisi samaa mieltä. :)
LOve
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:03"]
Ei ne lastenhoitajat osaa laskea. Nehän on vaan lähäreitä hei. Ei voi vaatia niiltä liian vaativia tehtäviä.
[/quote]
Nimenomaan lähäreillä on pistoluvat ja taidot 1-tyypin diabeteksen hoitoon.
[/quote]
Niinpä, lähihoitajat osaa laskea paljon paremmin kuin esim. minä. t. sosionomi, joka on huono matikassa
Jos lapsellasi on diabetes (ymmärsinkö oikein?) eikö hän kaipaa jatkuvaa hoitoa päivän aikana? Tarkoitan sokereiden mittaamista, insuliinin pistämistä/annostelua pumpulla, hiilareiden laskemista? Ei ketään päiväkoti-ikäistä voi vielä velvoittaa pistämään itse insuliinia, laskemaan kuinka paljon voi syödä yms, joten tämä kuuluu ihan selvästi päiväkodin henkilökunnalle.
Päiväkodissa, jossa olen töissä on diabetes-lapsi ja ryhmässä on yksi hoitaja, joka kantaa päävastuun diabeteksen hoidosta päivän aikana, mutta jokainen ryhmön hoitaja on myös koulutettu samaan. Muista lääkkeistä, meillä ainakin on tapana ottaa esim retkille mukaan välttämättömät lääkkeet kuten astmapiiput, kohtauslääkkeet epipenit jne. Antibioottien ja muiden vastaavien anto ei taas päiväkodin hoidettavaksi kuulu.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 15:37"]
Jos lapsellasi on diabetes (ymmärsinkö oikein?) eikö hän kaipaa jatkuvaa hoitoa päivän aikana? Tarkoitan sokereiden mittaamista, insuliinin pistämistä/annostelua pumpulla, hiilareiden laskemista? Ei ketään päiväkoti-ikäistä voi vielä velvoittaa pistämään itse insuliinia, laskemaan kuinka paljon voi syödä yms, joten tämä kuuluu ihan selvästi päiväkodin henkilökunnalle.
Päiväkodissa, jossa olen töissä on diabetes-lapsi ja ryhmässä on yksi hoitaja, joka kantaa päävastuun diabeteksen hoidosta päivän aikana, mutta jokainen ryhmön hoitaja on myös koulutettu samaan. Muista lääkkeistä, meillä ainakin on tapana ottaa esim retkille mukaan välttämättömät lääkkeet kuten astmapiiput, kohtauslääkkeet epipenit jne. Antibioottien ja muiden vastaavien anto ei taas päiväkodin hoidettavaksi kuulu.
[/quote]
unohtu tuosta vielä, että minun kokemuksella diabeteksen hoito on tarkkaan aikataulutettua, joten ehdottomasti insuliinit, hiilarit, mittarit kulkevat mukana myös retkillä. Eikö teidän päiväkodissa tosiaan ole koulutettu henkilökuntaa diabeteksen hoitoon?
Alue: Aihe vapaa
Voit tehdä muistutuksen tai valituksen. Hyvään hallintotapaan kuuluu, että tällaiset käsitellään asianmukaisesti ja tarpeelliset toimenpiteet tehdään.
http://www.lapsiasia.fi/koulu
http://www.lapsiasia.fi/valitus_kantelu_muistutus