Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en kestä miehen vastuuttomuutta!
31.08.2014 |
Meillä on teini-iässä oleva lapsi, ja miehellä on mopo karannut harrastusten suhteen käsistä täysin. Miehellä ei ole mitään vastuuntuntoa missään asiassa, hän kokee oikeudekseen esim. base hypätä omatoimisesti ties mistä, kiipeillä kallioilla ilman suojavarusteita kaverinaan samanlainen tunari, ajella Hobby Hallin halpispyörällä maantiecrossia yms. Esim. ollaan perheen kanssa pyöräretkellä niin mies saattaa yhtäkkiä singahtaa ojan puolelle, keulia ja sitten tehdä temppuja. Tai kun ollaan uimassa, mies saattaa "vapaasukeltaa" pohjasta kiviä ja kokeilla kauan pidättää hengitystään. Lapsen se on vienyt jo ties minne paikkoihin ilman turvavaljaita (juurikin kiipeilemään) ja autolla saattaa kaasuttaa kahtasataa vain siksi koska kulkee. Laskettelulomalla mies suhahtaa yhtäkkiä reitiltä ulos ja hyppää hyppyristä, kuukauden sairausloma seurauksena. Esimerkkejä on lukuisia.
Mies on ollut suhteemme alussakin aika "poikamainen", mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut sen suhteen että osoittaisi vastuullisuutta. Suhteemme alussa myös lapsettomuus teki sen että minäkin olin rohkeampi, tosin en koskaan tyhmänrohkea.
En jaksa olla aviomieheni äiti, ja huolehtia siitä että hän ei telo itseään. Se on kuitenkin vaikeaa, koska rakastan häntä ja tuntuu että ainoa keino on lakata piittaamasta siitä mitä hän tekee. Lapsella on kuitenkin huoli isästään, ja lapsemme on aina ollut luonteeltaan erityisherkkä ja kokee isänsä touhut hullutuksena.
Kaiketi olemme lapseni kanssa samanlaisia, mutta esimerkiksi minä rakastan kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta turvallisuus edellä. Olemme käyneet lapsen kanssa cartingissa, ja snoukkaamassa ja nautimme vauhdista-. Olen myös laskeutunut mutta aina asiantuntijan opastuksessa. Mies loukkaantui minulle kun en suostunut hänen kanssaan laskeutumaan kohtisuoraa kallionseinää, en kuulema luota häneen tarpeeksi. ???. Minun käsitykseeni vauhdinhurmasta ei mahdu kaahaaminen maantiellä, vapaahyppely ja arvaamaton käyttäytyminen ylipäänsä.
Ahdistaa todella paljon, ja mies on ilmoittanut että hän ei aio eikä voi muuttua, että hän on "vapaa sielu" ja minun ei tarvitse sietää jos en halua. Tuntuu että vaihtoehto on vain ero, sillä tuntuu jotenkin sietämättömältä elää ihmisen kanssa joka elää niin eri aaltopituudella.
Koska miehelle tulee vastuuntunto vai tuleeko koskaan? Jos jatkan liitossa, onko minulla 20v päästä eläkeikää lähestyvä ukko joka basehyppää Thaimaan matkalla mahaplätskyn kallioon? Muuttuuko tuollainen vastuuton ihminen koskaan?
Tuntuu että koko tilanne on aivan naurettava, ja mietinkin että tekeekö mies tuon tahallaan.. hänellä on persoonallisuushäiriö todettu vuosia sitten, ja jotenkin luulen että se oireilee nyt noin. En tiedä. Tuntuu että kukaan muu ei voi olla samanlaisessa tilanteessa kuin minä...
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:12"]
Aika pitkälle samaa mieltä olen. Tulen vain kammottavan ahdistuneeksi siitä ajatuksesta, että mies ei välitä tarpeeksi että ottaisi vastuuta muistakin kuin itsestään... Luulenpa että kun uskallan avata silmät niin sitten tulee lähtö.
ap
[/quote]Eli olet "pää pensaassa" vaiheessa? Tiedäthän, että asioiden piilottaminen ei muuta niitä? Mies selkeästi EI välitä teistä muista pskan vertaa. Mietipä ihan sitä, että bussikuski kuskaa täysin tuntemattomia ihmisiä, ja hän ajaa nätisti ja varovasti. Hän välittää kuljetettavista ihmisistä, eikä halua vaarantaa heitä. Sinun miehesi kuskaa sinua ja LASTAAN, ja ajaa ihan päättömästi. Kuinka vähän hän voikaan välittää, että tekee noin?
Toivottavasti mies ei ehdi tappaa sinua tai lastanne ennen kuin uskallat myöntää tosiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:24"]
Mä en kestä näitä oman elämänsä iiroseppäsiä. Munattomia mammanpoikia jotka yrittävät älyttömillä tempuillaan todistaa että ovat pilke silmäkulmassa. Tosi miehen ei tarvitse hypätä mistään kalliolta todistaakseen miehuutensa. Tosi mies huolehtii perheestään, eikä saata perheenjäseniään vaaraan.
[/quote]
Blaa blaa. Tuo autolla kaahailu on ainoa miinus AP:n tarinassa. Tietysti olisi hyvä, että oma henkivakuutus on kunnossa ja ettei vaaranna lapsen terveyttä. Mutta jos haluaa harrastaa jotain hieman jännittävämpää, niin antaa mennä. Ei siinä mitää miehuutta todistella. Se vain on hauskaa.
Vielä sen ajan kun mietit jatkatko suhdetta vai et, niin rupeapa vähän petaamaan varmiiden varalta tulevaisuutta. Tee juttuja millä varmistat, että tarvittaessa saat yksinhuoltajuuden. Että jää merkintöjä viranomaisten rekistereihin miehen älyttömästä käyttäytymisestä. Pyydä siskoltasi lausunto hurjastelusta etc. Ja näitä et ikinä paljasta miehellesi, ellet niitä sitten tarvitse tulevaisuudessa. Tämä on sinun ja lapsesi henkivakuutus kaiken varalta.
Voitan myös kysyä puolisoltasi, että kuinka hän on aikonut turvata sinun ja lapsenne tulevaisuuden, jos hänelle käy huonosti tempuissaan, kun vakuutus ei niitä kata.
Jos ette mene yhdessä terapiaan, niin hae itsellesi ulkopuolista apua ja tukea.
Apua, kuulostaa ihan mun entiseltä työkaverilta mutta ehkä hän ei ollut ihan noin paha.
Onko miehesi joutunut pohtimaan ihan tosissaan tekojensa mahdollisia seurauksia? Jotkuthan eivät tajua vaikka heille sanoo. Se pitää tulla sisältäpäin että itse näkee mitä on tekemässä.
Mutta jos vaarantaa lasten turvallisuuden niin sinun velvollisuutesi on estää se, onko ero sitten se keino, en tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 18:57"]
Yllättävän vaikeaa näyttää ihmisille olevan ymmärtää, että ap:n mies on sairas. Tuollainen elämä kuulostaa todella raskaalta, ja ihan näin ulkopuolisen näkökulmasta ero voisi loppujen lopuksi olla paras vaihtoehto. Miehesi ei selvästikään näe toiminnassaan ongelmaa eikä siksi koe tarpeelliseksi muuttua. Kuitenkin hän vaarantaa sekä lapsen, itsensä että sinut puhumattakaan kaahauksen tai muiden älyttömien tempausten reitille osuvista satunnaisista sivullisista. Hänen omaan turvallisuuteensa tai sivullisten kohtaloon et voi vaikuttaa, mutta pelasta edes itsesi ja lapsenne.
[/quote]
Kun otan eron puheeksi, miehestä tulee todella julma. Hän muuttuu kylmäksi, inhottavaksi ja kaikkitietäväksi. Ehkä lakaisen ongelmia maton alle, mutta tuntuu että on helpompi elää kun vain minä kärsin. Periaatteessahan vaihtoehto on että alamme elää irrallisia elämiä tämän avioliiton sisällä ja mieheni voi hypätä vaikka pää edellä katolta. Sellainen elämä vaan tuntuisi elämän haaskaukselta...
ap
[/quote]
Eihän sinun ole pakko siitä erosta keskustella. Hae sitä yksin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 17:50"]
No, minulla ainakin on mieheni kanssa tässä vaiheessa 15 vuotta yhteistä taivalta takana, ja siliti kehotan sinua eroamaan. Yleensä minä olen sitä mieltä, että vain luuseri jättää sairaan puolisonsa. Mutta entä jos miehesi seuraavan kerran kaahatessaan lapsi kyydissä ajaa kolarin?
[/quote]
Tiivistit hienosti. Olisi helpompaa vain todeta että mies on kusipää= muutan pois. Mutta koska tiedän tuosta persoonallisuushäiriöstä niin se mutkistaa asioita. Nythän kävisi niin, että jos minä lähtisin, edessä olisi varmasti huoltajuus yms. käsittelyt, ja mies saattaisi hankaloittaa asioita TAI olla piittaamatta lapsesta ja hylätä tämän. Pahin skenaario olisi, että jos eroaisimme niin mies olisi siinä uskossa että vika olikin avioliitossamme, eikä hänellä ole häiriötä ja hän ryntäisi uuteen epäterveeseen suhteeseen ja pian lapsellamme olisi äitipuoli/isä kuvio.. Mieheni ei halua erota. Hän halua vaan "olla oma itsensä". Ja se vaihtelee päivittäin.
Tavatessamme hän oli juuri eronnut suhteesta ja koki suunnatonta mielihyvää kun oli päässyt eroon kontrolloivasta exästä. Jälkikäteen nyt olen miettinyt, että olikohan samanlainen "kontrolloija" kuin minä.
Tuntuu että teen mitä tahansa, teen väärin.
ap
[/quote]Miten se sairaus muuttaa asioita? Miksi sinun pitäisi uhrata itsesi ja lapsesi, kun miehelläsi on sairaus jota hän ei halua hoitaa? Alkoholismikin on sairaus, mutta ei puolison silti tarvitse jäädä katsomaan toisen ryyppäystä. Hoitamaton sairaus ei velvoita sairaan puolisoa uhraamaan itseään. Sinä ET voi pakottaa miestä hoitamaan sairauttaa, ihan niinkuin alkoholistinkaan puoliso ei voi pakottaa juoppoa raitistumaan.
Lisäksi: mies on jo hylännyt lapsensa, vähintään henkisesti. Lisäksi hän vaarantaa lapsen hengen ilmeisesti toistuvasti. Mies tekee jo nyt asiat hankaliksi. Sinä et ole vastuussa miehen kuvitteellisista uusista suhteista. Syysi pysyä suhteessa ovat siis todella huonot.
Tutkipa termiä läheisriippuvuus. Sinä selkeästi koet että mies on sinun vastuullasi, ja sinun pitää uhrata itsesi muiden eteen. Opetat koko ajan tuota sairasta käyttäytymismallia myös lapsellesi - hänen pitää "uhrautua" sietämään isää, ja se tekee lapsesta vähempiarvoisen. Opeta itsellesi, ja lapsellesi, että sinäKIN olet arvokas. Sinun tehtäväsi EI ole uhrautua. Mies on aikuinen ja vastaa itsestään, ja hän on selkeästi elämänsuuntansa valinnut. Sinunkin pitää valita oma suuntasi - onko se uhrautua, vai arvostaa itseään?