Jotenkin järkyttävää että jotkut tuntuu surevan enemmän lemmikkien takia

Isälleni ainakin koira on tärkeempi, kuin oma lapsensa! On sanonutkin sen ääneen..

90% maailman eläimistä on miellyttävämpiä kuin 90% maailman ihmisistä. Voisiko tässä olla syy?

Onneksi meistä jokainen voi ihan itse päättää, miten miellyttävä ja rakastettava on muiden silmissä. Jos häviät rakkaudessa tätisi kissalle, voit katsoa peiliin ja miettiä, miksi.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:26"]Niin siis mikä ihmisestä tekee niin arvokkaan? Ihminenkin on eläin, ap ei näköjään tunne perusbiologiaa. [/quote] Eikö ole todella häiritsevää, että eläin pitää toisia eläimiä lemmikkinä? Mietippä kun katsoisit ulos ikkunasta ja näkisit koiran taluttavan kissaa narun päässä, paijaa, silittää ja antaa pikkukisulle makupalaa taskusta...

[/quote]

Onhan luonnossa eläimiä, jotka hyötyvät toisistaan, aivan kuin ihminen ja koira (koira saa ruokaa ja huolenpitoa, ihminen kaverin (mikä on varsin merkittävää, kun huomioi ihmisen sosiaalisuuden)).

[/quote]

Symbioosista ei voi tässä tapauksessa puhua. Vaikka virtahevolla onkin lintu, joka puhdistaa sen hampaita ja syö loisia, virtahepo ei ole jalostanut luonnonvaraisesta linnusta lemmikkiä, joka ei edes pärjäisi luonnossa ilman virtahepoa. Lemmikkieläin on viihdekäyttöön.

[/quote]

Miksi jalostus olisi mikään kynnyskysymys? Ei koiran esi-isääkään systemaattisesti jalostettu, vaan ne hyötyivät ihmisistä (saivat ruokaa) ja ihminen hyötyi niistä (varoittivat pedoista).

Voin jo nyt sanoa, että isän kuolema tulee olemaan helpotus, hänestä ei hyviä muistoja jää. Kaikkia elikoitani olen parkunut kurkku suorana, mutta isän takia ei tarvitse kyyneleitä vuodattaa.

Toki oma perhe ja oma lapsuudenperhe  ovat tärkeämpiä ja hyvät ystävät mutta heti sen jälkeen tulevat tietenkin omat lemmikit, ennen muita sukulaisia ja tuttuja ja varsinkaan ihan vieraita ja vieraatkin eläimet ennen vieraita ihmisiä, koska eläimet eivät tee tahallisesti kenellekään pahaa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 16:13"]

Hauskaa, miten yksipuolisesti tässä keskustelussa on alapeukutettu sellaisia mielipiteitä, joiden kannalla minä (ja varmaan ap:kin) on. Ehkä otsikon takia tähän keskusteluun osuvat sitten enemmän (lemmikki)eläinten ystävät kuin me, joille nelijalkaiset ovat melko yhdentekeviä.

Olen biologi ja itsekin usein järkytyn ja huvitun siitä, kuinka seremoniallisesti ja näyttävästi jotkut surevat lemmikkieläimiä. Eipä siinä, olin itsekin surullinen lapsena, kun lemmikkikoirani kuoli, mutta en perustanut sille muistosivua Facebookiin, pystyttänyt alttaria tai juhli kuoleman vuosipäiviä.

Joku tuossa ylhäällä sanoi, että me olemme jotenkin luonnosta vieraantuneita, kun asetamme itsemme ei-ihmisapinoiden yläpuolelle. Minusta se on todella luonnosta vieraantunutta, että pidetään lemmikkiä perheenjäsenenä. Samoin se, että jalostetaan maailma täyteen ihmisestä riippuvaisia eläimiä, jotka eivät pysty elämään mielekästä eläimen elämää ilman että joku antaa ruokaa, puhdistaa turkin tai tyhjentää anaalirauhaset.

[/quote]

Hei ap! Oletko biologi?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 20:52"]

90% maailman eläimistä on miellyttävämpiä kuin 90% maailman ihmisistä. Voisiko tässä olla syy?

[/quote]

Tämä!

Kaikki ihmiset eivät ole rakastamisen arvoisia. Kannattaa ihan vaan katsoa peiliin, jos on läheisilleen arvottomampi kuin koira, kissa tai hamsteri.

Mitäpä se teiltä mammoilta on pois, jos joku suuresti rakastaa lemmikkiään ja jonain päivänä suree sen poismenoa?

Perustelette aina järkytyksenne sillä, että eläin ei ymmärrä mitään, joten ihan turhaan niitä hoivata ja rakastaa. Miten on vaikeasti kehitysvammaisen ihmisen laita, sellaisen, joka ei edes tiedä olevansa olemassa ja on täysin muiden armoilla? Olenko minä arvokkaampi koska olen älykkäämpi ja huippulahjakas mensan jäsen on taas minun yläpuolellani, niinkö?

Minusta on kunnioitettavaa, että tästä maailmasta löytyy vielä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että eläimistäkin on pidettävä huolta.

No se on joillain kuules aika HELVETIN vaikea surra "läheisiä ihmisiä" kun niitä ei kaikilla yksinkertaisesti ole. itse ainakin suren koirani kuolemaa paljon enemmän kun yhdenkään ihmisen, kun yhtäkään läheistä ihmistä ei elämässäni ole. Ei perhettä, ei puolisoa, ei kavereita, ei sukua.

No perustele, mikä siinä on niin kamalaa? :)

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:25"]

No perustele, mikä siinä on niin kamalaa? :)

[/quote]
Se ettei läheiset ihmiset tunnu merkitsevän joillekkin mitään.

Niin siis mikä ihmisestä tekee niin arvokkaan? Ihminenkin on eläin, ap ei näköjään tunne perusbiologiaa.

Toki suren MINULLE LÄHEISTEN ja rakkaiden ihmisten kuolemaa.

Lemmikki on minulle ystävä, vain toisenlaisessa muodossa. Aikanaan suren sitten senkin kuolemaa.

Tuntemattomien ihmisten kuolemia ei tarvitse surra. Liian jenkkimeininkiä olisi...

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:25"]

No perustele, mikä siinä on niin kamalaa? :)

[/quote]
Se ettei läheiset ihmiset tunnu merkitsevän joillekkin mitään.
[/quote]

Täh??

Kyllä mä läheistä ihmistä surisin enemmän kuin lemmikkiä, mutta täytyy sanoa, että surin kyllä naapurin hevosta enemmän kuin mulle tuntemattomia tai etäisesti tuttuja ihmisiä.

Tottakai! 12 vuotta koira joka päivä kanssani vs täti jota näkee harvoin.

Lemmikki on perheenjäsen. Kyllä minä koiraani surin enemmän kuin jotain kaukaista isosetää tai pikkuserkkua. Varmaan enemmän kuin appeakin, koska on sen verran veemäinen. Koira oli uskollinen rakas ystävä jokapäiväisessä arjessa, aina iloinen, osasi lohduttaa, hoiti fyysistä ja psyykkistä terveyttäni, ei koskaan puhunut pahaa selkäni takana, ei v-uillut eikä kiukutellut. 

Kaikki me ollaan samalla viivalla, nykyään me ihmiset ollaan vaan niin luonnosta vieraantuneita että tunnemme itsemme muita eläviä olentoja arvokkaammiksi :) minusta on huolestuttavampaa, jos luulee olevansa ylijumala, niinkuin ap:n kaltaiset.