Äitiys vastaan lapsettomuus

Lapsettomuudessa parasta on suuri henkilökohtainen vapaus, parempi taloudellinen tilanne, järkyttävästi enemmän enemmän aikaa ja jaksamista, vähemmän huolia ja murheita, parempi parisuhde ja välttyminen raskauden ja synnytyksen kehossa aiheuttamilta muutoksilta.

Äitiydessä ei minusta ole juurikaan hyviä puolia, vain epämiellyttäviä tai yhdentekeviä.

Arvostan äitejä sillä en ymmärrä miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elää sellaista elämää. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 15:03"]

Arvostan äitejä sillä en ymmärrä miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elää sellaista elämää. 

[/quote]

Jos jonkun elääntapavalinnat ovat käsittämättömiä, ei kai se ole mikään syy arvostaa niitä? Jotkut tatuoivat koko kehonsa päälakea ja varpaanvälejä myöden, syövät pelkkää raakaa lihaa tai palvovat muinaisia jumalia, mutta en minä näe noissa asioissa mitään erityisen arvotettavaa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 15:03"]

Arvostan äitejä sillä en ymmärrä miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elää sellaista elämää. 

[/quote]

Jos jonkun elääntapavalinnat ovat käsittämättömiä, ei kai se ole mikään syy arvostaa niitä? Jotkut tatuoivat koko kehonsa päälakea ja varpaanvälejä myöden, syövät pelkkää raakaa lihaa tai palvovat muinaisia jumalia, mutta en minä näe noissa asioissa mitään erityisen arvotettavaa.

[/quote]

 Mitä se sulle kuuluu jos joku lapseton haluaa arvostaa äitejä? Ei kaikki toimi kuten sinä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 16:30"]

 Mitä se sulle kuuluu jos joku lapseton haluaa arvostaa äitejä? Ei kaikki toimi kuten sinä.

[/quote]

Saa äitejä arvostaa, jos äitiyteen liittyy omasta mielestä joitakin arvostettavia piirteitä. Mutta äitiyden arvostaminen vain siksi, ettei ymmärrä äidiksi ryhtymisen syitä, kuulostaa lähinnä laiskalta ajattelulta.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 16:30"]

 Mitä se sulle kuuluu jos joku lapseton haluaa arvostaa äitejä? Ei kaikki toimi kuten sinä.

[/quote]

Saa äitejä arvostaa, jos äitiyteen liittyy omasta mielestä joitakin arvostettavia piirteitä. Mutta äitiyden arvostaminen vain siksi, ettei ymmärrä äidiksi ryhtymisen syitä, kuulostaa lähinnä laiskalta ajattelulta.

[/quote]

Olet ymmärtänyt väärin.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 17:05"]

Olet ymmärtänyt väärin.

[/quote]

Mitä ja millä tavalla? Sano asiasi selvästi.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 05:58"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 01:58"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:35"] Lapseton ei voi vertailla. Hölmöjäkö te ootte? Onhan jokainen lapsen saanut elänyt myös lapsetonta elämää. Siinä että seuraa sivusta muita perheitä ja tekee tulkintoja...on hiuka pois järjiltään. Ei oma lapsi ole sama kuin esim sukulaisen lapsi. [/quote] Mut suurin osa lapsen saaneista ei ole elänyt sellaisen ihmisen elämää, joka ei halua lapsia. Koska sehän se järkevä vertailukohta on. Vertailussa joutuu aina seuraamaan sivusta ja tekemään tulkintoja muiden ihmisten elämästä, oli lapsia tai ei. Pääsääntöisesti ne, jotka hankkivat lapsia, haluavat lapsia ja ne, jotka eivät hanki, eivät halua. Inhimilliset tragediat syntyvät siitä, että nuo menevät ristiin ja on joko toive lapsesta, muttei lasta tai lapsi, muttei toivetta lapsesta.   Horisen nyt varmaan ihan itsestäänselvyyksiä, mutta pointti oli joka tapauksessa se, et omat arvot ja toiveet määrittävät sen, mikä tekee elämästä mielenkiintoista, mielekästä, syvää, väkevää, onnellista tai täydellistä. Hölmöä on musta väittää, ettei lapsellinen tee sivusta tulkintoja lapsettoman elämästä, koska on joskus itsekin elänyt lapsetta.   Omasta perspektiivistäni lapsettomuudessa parasta oli se, ettei ollut aikatauluja eikä vastuita samalla tavalla, vaan sai heittäytyä vapaammin ja tehdä asioita monipuolisemmin. Lisäksi asioita koki ja ajatteli jotenkin laajemmin ja syvemmin, kun sen sai tehdä halutessaan yksin ja hiljaisuudesta. Lapsellisuudessa parasta on äidinrakkaus, elämän selkeys ja se, ettei huomio ole enää niin paljon itsessä. Lapsettomana ystävyyssuhteet olivat tiiviimpiä ja jotenkin henkilökohtaisempia. Lapset vievät huomiota sekä itseltä, että muilta ihmisiltä. Toisaalta lasten jälkeen parisuhde on jotenkin kiinteämpi ja merkitykselliempi. [/quote] Et voi puhua paremmasta elämästä tai verrata jos sinulla ei ole lasta. Itse tunsin olevani nainen vasta lapsen saatuani. Enkä todellakaan ennen oman lapsen syntymää ymmärtänyt tätä. Jopa raskaus aikana mietin samoja kuin edellä kirjoittanut. Lapsen tultua rakastuin mieheeni syvemmin ja liittomme lujittui. Rakkaus sai aivan uuden ja syvemmän käsityksen. Mutta tätähän sinä lapseton et voi tietää. Lapsen saaminen on etuoikeus.

[/quote]

Wut? Eikös se nyt tuosta loppuosasta käynyt ihan selkeästi ilmi, että mulla on lapsi. Mutta edelleenkin: sä teet ihan yhtä paljon omia tulkintojasi lapsettoman elämästä kuin lapseton tekisi sun elämästä. Kumpikin voi vain arvata. Ja totta kai ihmiselle tärkeimmät asiat omassa elämässä ovat oman elämän tärkeimpiä asiota ja hetkiä. Ei se silti tee niistä yleispäteviä. Mä tunsin ymmärtäväni elämästä ja maailmasta jotain vasta tehtyäni duunia äärimmäisen hädän keskellä. En silti ilkeäisi väittää, että kukaan, joka ei ole nähnyt sisällissotaa ei ymmärrä maailmasta tai elämästä mitään, vaikka se itselleni pätikin. Maailmasta löytyy muitakin näkökulmia kuin omani.

Ei kai tälläsestä aiheesta, etenkään täällä saa kauheen fiksua keskustelua aikaan.

No näin lapsettomana sanoisin, että paras puoli tässä lapsettomuudessa on se, ettei ole vastuussa kenestäkään muusta ihmisestä kuin itsestään. Tämä tekee elämästä aika paljon huolettomampaa ja jopa helpompaa.

Lapsellisena voisin kertoa , että tää täydellisyys ja onni on loputon, pienet kädet kaulan ympärillä ja pienet huulet pussaamassa aina kun tulee tilaisuus tekee
Musta onnellisen . Tiedän , etten elä turhaan.

Matkustelusta tulee paljon kiinnostavampaa ja lapsi pitää elossa. En enään itke iltaisin , että joku puuttuu meidän elämästä , eikä mieskään ole enään surullinen

Miksi niiden täytyy olla toisiaan VASTAAN? 

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:50"]Lapsellisena voisin kertoa , että tää täydellisyys ja onni on loputon, pienet kädet kaulan ympärillä ja pienet huulet pussaamassa aina kun tulee tilaisuus tekee
Musta onnellisen . Tiedän , etten elä turhaan.
[/quote]

Se aika on kuitenkin lyhyt, onko kouluikäisestä lapsesta vielä muutakin kuin vaivaa?

Kyl se kouluikäinenkin sanoo päivittäin rakastavansa ja halaa kunnolla. Olen kasvattanut hyviä lapsia

Mä mietin joskus kauan tätä vastuujuttua. Sehän tuntuu ennakkoon ihan kauhealta, että on vastuussa jonkun toisen elämästä, ja tuntuu se nytkin, kun lapsia on jo maailmassa 2 kpl, mutta jotenkin se vastuunkanto tuo myös suurta tyydytystä (käsittääkseni se on kehityspsykologisesta näkökulmasta aika normaali tunne). Siinä on myös jotain vapauttavaa, kun ajatukset eivät enää pyöri niin paljon oman itsen ympärillä. Tai näin mä koin, kun sain ensimmäisen lapsen, se oli oikein sellainen ahaaelämys.

Vastuu on hyvän puolen lisäksi huono puoli, joskus, kun haluaisi vain vetäytyä, ei voi sitä tehdä.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:51"]Miksi niiden täytyy olla toisiaan VASTAAN? 
[/quote]

Kerro sitten, miten molempia voi olla yhtä aikaa. Luulin ettei ole mahdollista vaan asian suhteen on tehtävä päätös jompaan kumpaan suuntaan.

Joo, se on niinku työn kanssaki, että helpommalla pääsee jos ei töihin mene, mutta ei se yksin kotona kökkiminenkään niin kivaa ja mielenkiintoista loppupeleissä ole, varsinkin kun ei saa palkkaakaan. Ja harrastukset ne vasta rasittavia on, en tajua miksi joku lähtee tuonne syksyn raakaan säähän vielä juoksemaankin, tai hommaa koiran, ja sen rakin perässä pitää raahautua ties minkälaisissa keleissä ulkona, ja keräillä paskoja tienpientareelta...