Äitiys vastaan lapsettomuus

kymppi on asian ytimessä. Lisäksi, kuvitellaan että lasten kanssa jämähdetään kun oikeasti lasten kanssa elämä muuttuu koko ajan niiden kasvaessa. Sen sijaan mun mielestä se on jämähtämistä että on vuodesta toiseen aina ne samat teatterit ja punkunlipittämiset joista omien lapsettomien kaverien elämä tuntuu koostuvan.

Lapsettomana sai mennä ja tulla omia aikojaan, nukkua pitkään ja tehdä rauhassa asioita.

Nyt lapsellisena parasta vain on se pakahduttava äidinrakkaus. Saa katsoa omien lapsien kasvavan. Elämä on täyttä, minäkään en koskaan enää itke itseäni uneen, mitä tein joskus ennen lapsia. Pahinta on menettämisen pelko ja se, että aika tuntuu kirivän kulkuaan. Lapsista ajankulun huomaa. Lasten kanssa elämä on syvempää, elämässä on väkevä maku.

Pienten lasten äitinä olemisen huonoja puolia on myös väsymys ja oman ajan puute. Mutta sekin aika tulee taas joskus.

Tyhjä syli kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Ja tyhjään syliin kun saa lopulta lapsen... ei riitä sanat ei mitkään. Jos ei ole lasta, ei voi tietää yhtikäs mitään siitä mitä on saada oma lapsi.

Pelkäsin ettei minusta ole äidiksi, kunnes vauvani kuoli synnytyksessä. Sen jälkeen en ole lasten kanssa miettinyt olenko hyvä tai riittävä. Olen paras äiti.

Tuossa on 30 lapsettomuuden etua: http://www.vauva.fi/keskustelu/3840123/ketju/lapsettomuuden_ilonaiheita_top_30

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:54"]kymppi on asian ytimessä. Lisäksi, kuvitellaan että lasten kanssa jämähdetään kun oikeasti lasten kanssa elämä muuttuu koko ajan niiden kasvaessa. Sen sijaan mun mielestä se on jämähtämistä että on vuodesta toiseen aina ne samat teatterit ja punkunlipittämiset joista omien lapsettomien kaverien elämä tuntuu koostuvan.
[/quote]
Olen löytänyt minulle parhaan tavan elää, enkä muuta sitä, ellen ala muutosta kaivata.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:57"]Joo, se on niinku työn kanssaki, että helpommalla pääsee jos ei töihin mene, mutta ei se yksin kotona kökkiminenkään niin kivaa ja mielenkiintoista loppupeleissä ole, varsinkin kun ei saa palkkaakaan. Ja harrastukset ne vasta rasittavia on
[/quote]
Vertaaus ontuu, sillä ammatti ja harrastukset ovat vaatimastaan vaivannäöstä huolimatta mukavia ja palkitsevia. Vanhemmuus on pelkkä biologian ihmiselle virittämä ansa, jolla ei ole sinänsä miyään arvoa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:57"]Joo, se on niinku työn kanssaki, että helpommalla pääsee jos ei töihin mene, mutta ei se yksin kotona kökkiminenkään niin kivaa ja mielenkiintoista loppupeleissä ole, varsinkin kun ei saa palkkaakaan. Ja harrastukset ne vasta rasittavia on
[/quote]
Vertaaus ontuu, sillä ammatti ja harrastukset ovat vaatimastaan vaivannäöstä huolimatta mukavia ja palkitsevia. Vanhemmuus on pelkkä biologian ihmiselle virittämä ansa, jolla ei ole sinänsä miyään arvoa.
[/quote]

Sinussa ei ole arvoa. Sitäkö yrität selittää.

Äitiys on sellainen kasvu, matka tai miksi sitä haluaakaan kutsua, ettei mikään muu ole mielenkiintoisuudessaan ja mielekkyydessään lähelläkään sitä. Äitiys ei ole uhraus vaan mahdollisuus. Kun katsoo omia aikuisia lapsiaan, mikään menestys työelämässä ei ole lähelläkään sitä ylpeyttä, mitä omia lapsia katsoessaan tuntee kasvatustyöstään. 

Lapseton ei voi vertailla. Hölmöjäkö te ootte? Onhan jokainen lapsen saanut elänyt myös lapsetonta elämää. Siinä että seuraa sivusta muita perheitä ja tekee tulkintoja...on hiuka pois järjiltään. Ei oma lapsi ole sama kuin esim sukulaisen lapsi.

Katkeruus näissä lapsettomien jutuissa paistaa läpi. Hankkikaa elämä ;)

Lapsettomuudessa on parasta lapsettomuus ja pahinta muiden tuomitseminen.

Äitiydessä on parasta lapsi/lapset ja muiden hyväksyntä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:57"]Joo, se on niinku työn kanssaki, että helpommalla pääsee jos ei töihin mene, mutta ei se yksin kotona kökkiminenkään niin kivaa ja mielenkiintoista loppupeleissä ole, varsinkin kun ei saa palkkaakaan. Ja harrastukset ne vasta rasittavia on
[/quote]
Vertaaus ontuu, sillä ammatti ja harrastukset ovat vaatimastaan vaivannäöstä huolimatta mukavia ja palkitsevia. Vanhemmuus on pelkkä biologian ihmiselle virittämä ansa, jolla ei ole sinänsä miyään arvoa.
[/quote]

Sinussa ei ole arvoa. Sitäkö yrität selittää.
[/quote]
Ei vaan vanhemmuudessa ja uusien ihmisten tuottamisessa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:28"]Äitiys on sellainen kasvu, matka tai miksi sitä haluaakaan kutsua, ettei mikään muu ole mielenkiintoisuudessaan ja mielekkyydessään lähelläkään sitä. Äitiys ei ole uhraus vaan mahdollisuus. Kun katsoo omia aikuisia lapsiaan, mikään menestys työelämässä ei ole lähelläkään sitä ylpeyttä, mitä omia lapsia katsoessaan tuntee kasvatustyöstään. 
[/quote]
Mahtoikohan se lapsensa autoon kuolemaan jättänyt mies ajatella vanhemmuudesta samoin?
Tai ne kaikki lapsiaan tänäkin viikonloppuna laiminlyövät, hylkivät tai pahoinpitelevät äidit? Tai äidit, jotka toivovat joka hetki olevansa jossakin muualla?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:28"]Äitiys on sellainen kasvu, matka tai miksi sitä haluaakaan kutsua, ettei mikään muu ole mielenkiintoisuudessaan ja mielekkyydessään lähelläkään sitä. Äitiys ei ole uhraus vaan mahdollisuus. Kun katsoo omia aikuisia lapsiaan, mikään menestys työelämässä ei ole lähelläkään sitä ylpeyttä, mitä omia lapsia katsoessaan tuntee kasvatustyöstään.  [/quote] Mahtoikohan se lapsensa autoon kuolemaan jättänyt mies ajatella vanhemmuudesta samoin? Tai ne kaikki lapsiaan tänäkin viikonloppuna laiminlyövät, hylkivät tai pahoinpitelevät äidit? Tai äidit, jotka toivovat joka hetki olevansa jossakin muualla?

[/quote]

No, ei kaikilla lapsettomillakaan ole kaikki murot kulhossa. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:28"]Äitiys on sellainen kasvu, matka tai miksi sitä haluaakaan kutsua, ettei mikään muu ole mielenkiintoisuudessaan ja mielekkyydessään lähelläkään sitä. Äitiys ei ole uhraus vaan mahdollisuus. Kun katsoo omia aikuisia lapsiaan, mikään menestys työelämässä ei ole lähelläkään sitä ylpeyttä, mitä omia lapsia katsoessaan tuntee kasvatustyöstään.  [/quote] Mahtoikohan se lapsensa autoon kuolemaan jättänyt mies ajatella vanhemmuudesta samoin? Tai ne kaikki lapsiaan tänäkin viikonloppuna laiminlyövät, hylkivät tai pahoinpitelevät äidit? Tai äidit, jotka toivovat joka hetki olevansa jossakin muualla?

[/quote]

No, ei kaikilla lapsettomillakaan ole kaikki murot kulhossa. 

[/quote]

Tuossahan ei ole kyse noista lapsista. Olisi aivan sama, vaikka lapsen sijassa olisi aikuinen puolustuskyvytön tai vaikka koira. Kyse on ihmisen omasta psyykeestä ja sen hallinnan puutteesta. Kaikkein sekopäisimmätkin meistä voivat hankkia koiran, käydä töissä, edetä uralla ja saada jopa lapsen. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:35"]

Lapseton ei voi vertailla. Hölmöjäkö te ootte? Onhan jokainen lapsen saanut elänyt myös lapsetonta elämää. Siinä että seuraa sivusta muita perheitä ja tekee tulkintoja...on hiuka pois järjiltään. Ei oma lapsi ole sama kuin esim sukulaisen lapsi.

[/quote]

Mut suurin osa lapsen saaneista ei ole elänyt sellaisen ihmisen elämää, joka ei halua lapsia. Koska sehän se järkevä vertailukohta on. Vertailussa joutuu aina seuraamaan sivusta ja tekemään tulkintoja muiden ihmisten elämästä, oli lapsia tai ei. Pääsääntöisesti ne, jotka hankkivat lapsia, haluavat lapsia ja ne, jotka eivät hanki, eivät halua. Inhimilliset tragediat syntyvät siitä, että nuo menevät ristiin ja on joko toive lapsesta, muttei lasta tai lapsi, muttei toivetta lapsesta.

Horisen nyt varmaan ihan itsestäänselvyyksiä, mutta pointti oli joka tapauksessa se, et omat arvot ja toiveet määrittävät sen, mikä tekee elämästä mielenkiintoista, mielekästä, syvää, väkevää, onnellista tai täydellistä. Hölmöä on musta väittää, ettei lapsellinen tee sivusta tulkintoja lapsettoman elämästä, koska on joskus itsekin elänyt lapsetta.

Omasta perspektiivistäni lapsettomuudessa parasta oli se, ettei ollut aikatauluja eikä vastuita samalla tavalla, vaan sai heittäytyä vapaammin ja tehdä asioita monipuolisemmin. Lisäksi asioita koki ja ajatteli jotenkin laajemmin ja syvemmin, kun sen sai tehdä halutessaan yksin ja hiljaisuudesta. Lapsellisuudessa parasta on äidinrakkaus, elämän selkeys ja se, ettei huomio ole enää niin paljon itsessä. Lapsettomana ystävyyssuhteet olivat tiiviimpiä ja jotenkin henkilökohtaisempia. Lapset vievät huomiota sekä itseltä, että muilta ihmisiltä. Toisaalta lasten jälkeen parisuhde on jotenkin kiinteämpi ja merkitykselliempi.

Ole lapseton, en naimisissa enkä merkittävässä asemassa työelämässä. Rakasta elämääni :)

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:20"]

Tuossa on 30 lapsettomuuden etua: http://www.vauva.fi/keskustelu/3840123/ketju/lapsettomuuden_ilonaiheita_top_30

[/quote]

Onpas lyhyt lista. Yli sata asiaa pystyisi luettelemaan miettimättä, niin nopeasti kuin sormet liikkuvat. Mutta onko siinä mitään järkeä, koska jos ei halua, ei halua vaikka lista olisi 5 kohtaa pitkä.

Jos haluaa lapsen tai lapsia, niitä haluaa sadoista syistä huolimatta. Koetaanko niin palkitsevaksi sitten.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:51"]

Miksi niiden täytyy olla toisiaan VASTAAN? 

[/quote]

Koska lapset ja koti ovat naisten kilpailuareena, oli heillä lapsia tai ei. Eikös täällä huomaakin sen helposti.

Esim. yksi ketju, otan se koska se oli tällä viikolla. Miehet harvemmin äitien valtaamassa paikassa selostaisivat, kuinka seisoivat oksennusmigreenissä kauppajonossa ja irvistelivät edessä olevalle lapselle, thihii, enkö olekin reipas, ja sainpas lapsen hiljaiseksi (ja lapsihan ei olisi voinut säikähtää ja alkaa huutamaan entistä enemmän...). Miehet pikemminkin ärähtäisivät aidosta vittuuntumisesta, jos ärsyttää ja päätä särkee.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 00:37"]

Katkeruus näissä lapsettomien jutuissa paistaa läpi. Hankkikaa elämä ;)

[/quote]

Voi olla katkera. Ei aina saa lasta, vaikka haluaa. Voi myös saada lapsen, vaika ei halua. Vastaan asettelu on mun mielestä ikävää.

Kun mulla ei ollut lasta, menin miten halusin. Elin itsenäistä ihan hyvää elämää. Välillä otti pattiin ja välillä ei. Toiveena mulla oli perhe. Ei kaikilla ole se toiveena.

Kun tuli lapsi, se sekoitti kaiken. Kaunista ja ihanaa ja toisaalta riipovaa. Tunteet varmaan jotenkin syveni.

Nyt, kun laste isompia, iin mulla on kokonaisempi olo.

Lapsien kanssa mun elämässä olen alkanut sietää epätäydellisyyttäni. Siihen on mennyt kyllä vuosia.  Itse en kokenut olevani niin täydellinen, että riittäisikin kaikkeen. Minun elämässäni lapset ja mies ovat tehneet minusta kokonaisemman. Se, että olen osa jatkumoa on jännä ajatus. En ole enää se häntäpää vaan olen siinä keskellä.

Ehkä olen sen verran suorittajaluonne, että tämä lasten kanssa olo on minulle helpompaa. En voikaan riittää kaikkeen.

Itse olen aina pitänyt lapsista. Muidenkin lapsista.

Huoli tulevasta ...lasten maailmasta toki on . Olisin ehkä huolissani, vaikkei lapsia olisi. Miten maapallo ja sen asukkaat voi. 

Edelleenminua ottaa pattiin asiat ja toiset ei.