Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tulla toimeen exän kanssa?
Vierailija
28.08.2014 |
Miten oppisin sietämään exääni, joka toimii jatkuvasti niin ettei ajattele yhteisen lapsemme (1v) hyvinvointia? Erosimme miehen suhteen takia 10 kuukautta sitten, ja nyt exä asuu uuden naisensa kanssa yhdessä. Heidän menonsa menevät jatkuvasti ohi lastenvalvojalla sovittujen tapaamisten, en pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin edes yhtä viikkoa koska ei kerro minulle milloin lasta hoitaa, hän valehtelee asioista jne. Minun menoni jäävät aina menemättä, jos heillä on menoa samaan aikaan jne.
Exä ei juurikaan näe toiminnassaan mitään väärää, on sitä mieltä että vastuu lapsesta kuuluukin äidille (minähän kaikessa vastuussa lapsesta olenkin), mutta olen lopen kyllästynyt pettymään hänen toimintaansa kerta toisensa jälkeen. Lapsen hän hoitaa kyllä hyvin silloin harvoin, kun lasta näkee ja siksi en haluaisi yksinhuoltajuutta hakea tms. Tämä on vaan niin kuluttavaa itselle, ja lapsen puolesta olen todella surullinen, koska lapsi isäänsä kaipaa. Miten oppia siihen, ettei antaisi toimintansa enää tuottaa surua itselle, kun en häntä pysty muuttamaan. Eli miten olla loukkaantumatta, kun loukataan? Onko se mahdollista edes?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On juridisesti säädetty, että isän AINOA velvollisuus on maksaa elatusmaksu. Kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen, ei ole pakko tavata vain oikeus.
Mitä enemmän oikeuksia , sitä enemmän vastuuta, joten älä laske elämääsi isän varaan.Joka kerta nämä samat virheet kommentoinnissa. Isällä ei ole mitään tapaamisvelvollisuutta EIKÄ oikeutta, vaan tapaamisOIKEUS on sillä LAPSELLA. Samaa koskee muuten myös äitiä. Eli ap saa myös itse päättää haluaako olla lapsensa kanssa vai ei. Että turhaa nillitystä kun itse on tilanteeseen halunnut.
Aivan lain mukaan tapaamisoikeus on vain lapsella. Lapsen vanhemmilla ei ole lain suojelemaa oikeutta tavata lapsiaan. Tapaaminen on lapsen etu, mutta vain silloin kun se tosiasiallisesti on sitä. Suomessa laki ei tunne vanhempien oikeutta lapseensa, mutta lapsella on aina oikeus vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mitä tällä numeron tekemisellä tarkoitetaan? Isyys on vastuuta, osallistumista ja lapsen parhaan ajattelemista, usein jopa "uhrautumista" omista asioistaan. Loukkaavaa on tehdä lapsi yhteisellä päätöksellä ja paeta kaikesta edellämainituista. Lapselle en isäänsä hauku, en riitele lapsen kuullen, enkä muullakaan tavalla "tee numeroa" asiasta, mutta lapsi kyllä muistaa hänen olemassaolonsa. Juridisuus ei myöskään liity mitenkään siihen, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Ja nimenomaan väärin hän toimii lastaan kohtaan.
-ap
Sinä et ole vastuussa etkä ole velvoitettu valvomaan exäsi moraalia. Hän on sika. Lapsi sen sijaan kärsii, että hänelle tuputetaan vanhempaa joka on täysin haluton häntä pitämään elämässään ja tässä sinä teet väärin. Altistat lapsen jatkuville hylkäämiskokemuksille muistuttamalla hänen isänsä olemassaolosta jonka alle pari vuotias unohtaa muutamassa viikossa tai kuukaudessa jos hänestä ei kukaan puhu. Alle 4 vuotiaan tunnemuisti ei ole kehittynyt eikä ihminen myöskään pysty luomaan tältä ajalta mitään muistoja. Joten sinä pidät yllä lapsesi tuskaa ja lopeta se. Jos exää ei kiinnosta tavata niin hän on valinnut sen. Hän haluaa lipua pois. Menköön. Jos lapsi haluaa tavata isäänsä myöhemmin, niin se sallittakoon. Jos exäsi haluaa nähdä sillon kuin sattuu muistamaan että hänellä on lapsi niin sekin on ok. Kunhan sinä siinä välissä annat asioiden olla, etkä toimi minään moottorina ja pakottajana välissä. Lapsi pärjää vallan hyvin ilman isääkin ja myös ilman luomaasi stressiä isän tapaamisista.