Ainainen ikisinkku - missä on se oikea?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:58"] No kerro missä paikoissa liikku vapaita miehiä, jotka etsii suhdetta? Nyt ei puhuta baareista, joissa ihmiset etsii pelkkää seksiä. [/quote] Sijoittajaporukoissa! No ei ne liiku siellä sen takia, että ne etsis naista, vaan koska ne on kiinnostuneita sijoittamisesta. Mutta noissa porukoissa olen nähnyt sinkkuja miehiä, joille luulisi olevan ottajia. Ihan ekassa tapaamisessa taisi olla pari naikkosta kärkkymässä, oisko siellä hyviä uroksia, mutta niitä ei ole sen jälkeen näkynyt. Yleensä olen ainoa nainen paikalla.  Eli vinkkinä sanoisin, että alkakaa harrastamaan sijoittamista ja kiertelemään sijoittajaporukoissa. Jos olette tuhlareita, niin älkää vaivautuko. Sijoittajamies ei mitään tuhlaria huoli. [/quote] Mikä ihmeen neuvo tää nyt on?

[/quote]

No kysyttiin, missä liikkuu sinkkuja miehiä ja minä kerroin. Mutta ei väkisin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:17"]

Asia nyt on vaan sillä tavalla että sinkku naisille löytyisi paljon "HYVIÄ" miesehdokkaita

mutta asia mitä ollaan jauhettu monta kertaa täälläki on se että ollaan liian nirsoja.

pitää olla yli 180cm lyhyet hiukset,korkeastikoulutettu,ei alkoholia\tupakkaa\pitää olla aivan helvetin huumorintajunen\sosiaalinen,pitää olla roteva ym paskaa

ja sitten myös selanen erittäin kipeä ja herkkä aihe josta ei viitsitä puhua on se että sellaista miestä ei välttämättä ole olemassa mitä te prinsessa lookissa kuvittelette

ja jos nyt vähän tarkemmin perehdyn niin totta kai voi olla tämän tyyppisiä miehiä mutta fakta vaan on se että eihän kaikille riitä näitä alfa uroksia

[/quote]

Mutta aina mieluummin yksin ikisinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kiihota tai ole kiinnostava.

[/quote]

Jos miehet ajattelisivat naisista noin, olisi suurimmalla osalla poikuus tallella?

Minäkin olin loputtoman pitkään sinkku. Niihin vuosiin mahtui irtosuhteita, onnettomia rakastumisia, pari säännöllisempää seksisuhdetta ja miespuolisia kavereita, joiden avulla säilytin tuntumaa siihen, että miehetkin ovat ihmisiä ja niiden kanssa voi puhua ja olla, vaikka suurimman osan ajasta kaksilahkeista ei lähituntumassa ollutkaan.

Kausittain kärsin yksinäisyydestä todella paljon ja olin epätoivoinen ja ihmeissäni, miksi en tapaa ketään kenen kanssa kaikki loksahtaisi paikalleen. Aina vaan oli jotain vinksallaan, yleensä se että jompikumpi osapuoli ei ollut kiinnostunut tai että toinen oli varattu (jep, turhauttavan ja raivostuttavan paljon riitti näitä niiiiin ihastuneita ja kiinnostuneita varattuja miehiä!). Välillä lopetin irtosuhteiden harrastamisen, välillä aloitin sen. Välillä en ollut kiinnostunut kenestäkään, välillä olin. Monenlaisia henkisiä vaiheita kävin läpi ja kovasti kerrytin elämänkokemusta ja itsetuntemusta. Siinä mielessä jokainen onnetonkin suhderäpellys tai toivoton kiinnostus oli merkityksellinen, vaikka mikään niistä ei johtanutkaan mihinkään sen enempään.

Loppujen lopuksi sain vain jotenkin totaalisesti tarpeekseni. Tulin siihen tulokseen, samaan tapaan kuin nrot 53 ja 64, että nyt riittää ja haluan ihan oikean, täysipainoisen parisuhteen. Ei enää yhtään epämääräistä suhdetta ja epätoivoista rakkautta tai ihastumista, kiitos, piste. Tulin yksinkertaisesti ja täydellisesti tieni päähän sinkkuuden kanssa. Varmaan se johtui paljolti siitä, että sitä ennen olin ollut seksisuhteessa, joka oli sinällään ihan tyydyttävä, mutta sitten kuitenkaan ei yhtään. Sen kautta tajusin, että minua ei kiinnosta enää yhtään mikään mikään muu kuin Ihan Oikea Rakkaussuhde. Olinhan minä ajatellut periaatteessa niin koko ajan, mutta jotenkin se sisäinen muutos ja lopputulema oli merkittävä ja mullistava ja ehdoton. 

Ja sitten kun mikään muu ei minua enää kiinnostanut, ja vain se kiinnosti, niin jotenkin siinä sitten kävi niin, että vedin puoleeni sitä mikä minua kiinnosti, eli sen yhden ainoan vapaalla jalalla olevan sopivan ikäisen miehen joka halusi olla minun kanssani ja jonka kanssa minä halusin olla. En vain enää kiinnittänyt mitään huomiota muunlaisiin tapauksiin, joten tulin huomanneeksi sen tapauksen, johon nämä kriteerit pätivät. Ja sitten suuntauduin täysillä ja täydestä sydämestä häneen. Ja nyt olemme olleet yhdessä jo vuosia.

Yhteiselämä on ihan normaalia elämää niin kuin yksin eläminenkin, siihen mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä ja ristiriitoja ja ahdistusta ja iloa ja auvoa, kaikkea laidasta laitaan. Mikään taikatemppu ja surujen poispyyhkäisijä se ei siis ole, mutta kyllä tämä on silti kaikkineen ollut elämäni onnellisinta ja täyteläisintä aikaa. Niin paljon energiaa on vapautunut muuhun käyttöön, kun ei tarvitse enää pähkäillä suhdekiemuroita ja yksinäisyyden tuskaa. No, välillä joutuu totta kai pähkäilemään tämän yhden suhteen kiemuroita, mutta voittopuolisesti saa olla pähkäilemättä :) Jokaisesta päivästä olen kiitollinen enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä, koska mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää. Toisen voi menettää koska vaan eikä kukaan täällä ole haavoittumaton. Täytyy siis olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saa elää ja elää se mahdollisimman täydesti ja oikeaksi katsomallaan tavalla, oli sitten yksineläjä tai suhteessa. Mitä rehellisempi ja uskollisempi itselleen on, sitä onnellisempi on ja sitä todennäköisemmin löytää myös vastakaikua muista itselleen rehellisistä ja uskollisista ihmisistä, joiden kanssa on samalla taajuudella. Ja sehän se on pääasia - että saa aidon yhteyden toisiin ihmisiin, oli kyse sitten parisuhteesta tai muista ihmissuhteista. Sitä kohti vain!

80 jatkaa vielä, että minäkin olin aina sitä mieltä että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, ja sitä mieltä olen edelleen. En siis tinkinyt mistään tai tyytynyt mihinkään. Korkeintaan tingin sitoutumisen pelostani ja tyytymisestä puolinaisiin, epätyydyttäviin suhteisiin. Uskalsin ottaa sen riskin, että heittäydyn johonkin sellaiseen, joka voi johtaa vakavaan suhteeseen ja sitoutumiseen ja sinkkuuden loppumiseen ja ainaisen entä jos -jahkailun ja puntaroinnin loppumiseen. Olin siis oikeasti ja täydesti valmis siirtymään uuteen elämänvaiheeseen. Sitä ennen en ihan täydestä sydämestäni ollut. Minun piti siis elää kaikki se aika yksin ja kokea kaikki ne asiat, ja  vasta sitten olin valmis uuteen elämänvaiheeseen. Ei ihmisen tarvitse ja pidä pakottaa itseään mihinkään mihin ei ole aidosti valmis. Yksin elämiselläkin on oma funktionsa ja siinä oppii paljon tärkeitä asioita itsestään ja elämästä.

Minulla se uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen meni siis niin, että halu sitoutua tuli ennen kuin se ihminen johon halusin sitoutua. Hän tuli sitten kuin vastauksena siihen haluun. Joskus se voi varmaan mennä toisinkin päin, minulla se meni näin päin. Kun tiesin mitä halusin, tunnistin sen ihmisen jonka kanssa se oli mahdollista. Ja ne joiden kanssa se oli mahdotonta, olivat kuin ilmaa.

80, voisit opetella tiivistämään ajatuksesi. Ei tollasta jaksa lukea, onneksi ei tarvinnut kuunnella puheena! En nimittäin olisi kauaa jaksanut keskittyä lätinään.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 01:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:17"]

Asia nyt on vaan sillä tavalla että sinkku naisille löytyisi paljon "HYVIÄ" miesehdokkaita

mutta asia mitä ollaan jauhettu monta kertaa täälläki on se että ollaan liian nirsoja.

pitää olla yli 180cm lyhyet hiukset,korkeastikoulutettu,ei alkoholia\tupakkaa\pitää olla aivan helvetin huumorintajunen\sosiaalinen,pitää olla roteva ym paskaa

ja sitten myös selanen erittäin kipeä ja herkkä aihe josta ei viitsitä puhua on se että sellaista miestä ei välttämättä ole olemassa mitä te prinsessa lookissa kuvittelette

ja jos nyt vähän tarkemmin perehdyn niin totta kai voi olla tämän tyyppisiä miehiä mutta fakta vaan on se että eihän kaikille riitä näitä alfa uroksia

[/quote]

Mutta aina mieluummin yksin ikisinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kiihota tai ole kiinnostava.

[/quote]

Jos miehet ajattelisivat naisista noin, olisi suurimmalla osalla poikuus tallella?

[/quote]

Ihan rauhassa valitsemaan miehetkin, ei tässä maailmassa ketään pakota seurustelemaan :D

Varmaa sitten kuin ymmärrät että mitään ''oikeaa'' ei ole olemassa. Se on vain hollywoodin aikaan saama mielikuva. Tottakai on monta sopivaa ja monta vähemmän sopivaa, mutta uskon että pariudut kuin unohdat haaveet ja ymmärrät että toisen kanssa elämä on helmpompaa kuin elämä yksin. Voin

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:17"]

Asia nyt on vaan sillä tavalla että sinkku naisille löytyisi paljon "HYVIÄ" miesehdokkaita

mutta asia mitä ollaan jauhettu monta kertaa täälläki on se että ollaan liian nirsoja.

pitää olla yli 180cm lyhyet hiukset,korkeastikoulutettu,ei alkoholia\tupakkaa\pitää olla aivan helvetin huumorintajunen\sosiaalinen,pitää olla roteva ym paskaa

ja sitten myös selanen erittäin kipeä ja herkkä aihe josta ei viitsitä puhua on se että sellaista miestä ei välttämättä ole olemassa mitä te prinsessa lookissa kuvittelette

ja jos nyt vähän tarkemmin perehdyn niin totta kai voi olla tämän tyyppisiä miehiä mutta fakta vaan on se että eihän kaikille riitä näitä alfa uroksia

Mutta aina mieluummin yksin ikisinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kiihota tai ole kiinnostava.

Niin, siinä kai se ikisinkun määritelmä on, tavoitteet pilvissä verratuna omaan tasoon, eikä pysty kiinnostumaan realistisesta ehdokkaasta.

 

Vaikka asia vaivaakin, niin ei todellakaan kannata ottaa "ketä vaan". Kuuntele sydäntäsi ja odota.

mulla on tasan yksi kriteeri miehelle - pitää olla jännä!! Sellasia ei vaan löydy mistään...