Ainainen ikisinkku - missä on se oikea?
En ole koskaan ollut vakavassa suhteessa ja alan menettää uskon ja toivon se oikean löytämisestä. Kaikki tuttavapiiristäni ovat jo kihloissa, naimisissa tai saaneet lapsia. Itse olen ikisinkku. En tiedä mitä tehdä, olen turhautunut etsimiseen ja "lohduttaviin" kommentteihin; "sieltä se vielä vastaan tulee kun vähiten sitä odotat"..
Mistä tietää kun on löytänyt sen oikean?
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 08:51"]
Mun tuntemat ikisinkut on kaikki täysin huumoritajuttomia. EI siis ihme että ovat sinkkuja
[/quote]
Mä olen tuollainen huumorintajuton ikisinkku, jo 40 v, ja ihmettelen aina miksi ihmisille se huumorintaju on niin tärkeää? Eikö ketään kiinnosta vakava, asiallinen, syvällinen luotettava ihminen?
[/quote]
Kiinnostaa. Homma menee metsään siinä, että useimmat huumorintajuttomat naiset vaativat mieheltään huumorintajua, jolla naurattaa naista. Se, jolle kelpaa yhtä vakava jurottaja kuin itse on, pariutuu sen puolesta helposti.
Mielummin "nirso" kuin tyytyy. Mutta ainoo vaan kun ei ole koskaan tullut vastaan miehiä kenelle voisi olla nirso
http://www.huffingtonpost.com/2014/08/27/soul-mates_n_5723394.html
"But as writer Melissa Dahl recently explored in a piece in New York magazine, the idea of a single person destined to be "the one" actually puts relationships under more pressure than necessary."
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:52"]Kyllä se tulee :)
[/quote]
Voi herranjumala nää kliseet, kotonako sitä pitäis istua ja odotella, neuloa sukkia?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:12"]Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa.... [/quote] Jos ei vaan tule miehiä vastaan
[/quote]
Sitten kannattaa mennä jonnekin, missä miehet liikkuvat (eri paikoissa liikkuu erilaisia miehiä), ja pukeutua ja käyttäytyä niin, kuin miehistä kiinnostuneet naiset yleensä tekevät. Jos teet noin etkä ole eläkeikäinen tai vakavasti epämuodostunut, varmasti pääset jakelemaan pakkeja nirsona prinsessana. Miehiä on 3 miljoonaa Suomessa ja 3 miljardia maailmassa, joten on turha tulla selittämään, ettei heitä kävele koskaan vastaan, jos elää sen tason sivistyksen piiruissä, josta voi kommunikoida tietokoneella.
[/quote]
No kerro missä paikoissa liikku vapaita miehiä, jotka etsii suhdetta? Nyt ei puhuta baareista, joissa ihmiset etsii pelkkää seksiä.
[/quote]
Ja tähän ei edelleenkään ole vastattu. Päättelen, ettei tällaisia paikkoja siis ole :)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:12"]Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa.... [/quote] Jos ei vaan tule miehiä vastaan
[/quote]
Sitten kannattaa mennä jonnekin, missä miehet liikkuvat (eri paikoissa liikkuu erilaisia miehiä), ja pukeutua ja käyttäytyä niin, kuin miehistä kiinnostuneet naiset yleensä tekevät. Jos teet noin etkä ole eläkeikäinen tai vakavasti epämuodostunut, varmasti pääset jakelemaan pakkeja nirsona prinsessana. Miehiä on 3 miljoonaa Suomessa ja 3 miljardia maailmassa, joten on turha tulla selittämään, ettei heitä kävele koskaan vastaan, jos elää sen tason sivistyksen piiruissä, josta voi kommunikoida tietokoneella.
[/quote]
No kerro missä paikoissa liikku vapaita miehiä, jotka etsii suhdetta? Nyt ei puhuta baareista, joissa ihmiset etsii pelkkää seksiä.
[/quote]
Ja tähän ei edelleenkään ole vastattu. Päättelen, ettei tällaisia paikkoja siis ole :)
[/quote]
Juu, suhdetta etsivät vapaat miehet eivät koskaan poistu kotoa.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:34"]
Juu, suhdetta etsivät vapaat miehet eivät koskaan poistu kotoa.
[/quote]
Ei ilmeisesti kun niihin ei koskaan törmää :D
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:14"]
Haaveilen perheestä lapsineen. Tulen todella surulliseksi ajatuksesta, että en ehkä koskaan pääse kokemaan perhe-elämää. Se olisi vaikeaa minulle hyväksyä. Olen vasta 27-vuotias, mutta eipä tässä enää ole aikaa kymmentä vuotta odottakaan. Oi voi.
[/quote]
Oi voi, ehdit vielä hyvin! Asiat saattavat edetä nopeastikin, kun se sopiva mies sattuu kohdalle. Minä tapasin mieheni 29-vuotiaana ja 8kk päästä olimme naimisissa. Lapsi syntyi 1,5 vuotta tapaamisemme jälkeen ja nyt olemme olleet naimisissa melkein 15 vuotta.
Tuo aika, ennen kuin tapasin mieheni, oli tietyllä tavalla elämäni parasta aikaa. Olin silloin onnellisempi kuin koskaan ennen, vaikka olin sinkku. Olin sovussa sen asian kanssa, että ehkä minun ei ole tarkoitus mennä naimisiin, ehkä elämällä on minulle jotain muuta. Minulla oli hyviä ja tärkeitä ystäviä, joiden kanssa vietin vapaa-aikani. Enkä olisi kaivannut elämääni mitään muuta. Kun tapasin tulevan mieheni, minä melkein pelkäsin, että hyvä elämäni menee nyt sekaisin kun olin päästä niin pyörälläni :-) Olen toki miehenikin kanssa ollut onnellinen, mutta se on erilaista. Muistelen vieläkin tietyllä haikeudella tuota aikaa elämässäni, vaikka olen myös todella onnellinen nykyisestä perheestäni enkä haluaisi palata takaisin sinkkuaikoihin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:12"]Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa.... [/quote] Jos ei vaan tule miehiä vastaan [/quote] No, sitten laitat nettideittiprofiilin ja katsot ottaako sovelias mies yhteyttä tai valitset ja otat itse yhteyttä. Jos ei tälläkään tavalla löydy sopivaa, niin jää kaksi vaihtoehtoa. Eli lasket rimaa tai jäät odottomaan sitä "oikeaa" ja hyväksyt tilanteen, että sitä ei välttämättä koskaan löydy. (Ja tunnustan että vituttaa tämä vapaaehtoisesti sinkkuna olevien ruikutus. Meitä on todella paljon, jotka eivät ole vapaaehtoisesti sinkkuja.)
[/quote]
Yleisesti ottaen nettitreffipalveluissa olevat miehet eivät millään tavalla edusta riittävällä tasolla sinkkuna olevia miehiä. Samoin kuin ei naistenkaan otos. Isoimmissakin kaupungeissa iältään sopivien määrä voi olla alle 500, vaikka sinkkuja on oikeasti paaaaljon enemmän.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:58"]
No kerro missä paikoissa liikku vapaita miehiä, jotka etsii suhdetta? Nyt ei puhuta baareista, joissa ihmiset etsii pelkkää seksiä.
[/quote]
Sijoittajaporukoissa! No ei ne liiku siellä sen takia, että ne etsis naista, vaan koska ne on kiinnostuneita sijoittamisesta. Mutta noissa porukoissa olen nähnyt sinkkuja miehiä, joille luulisi olevan ottajia. Ihan ekassa tapaamisessa taisi olla pari naikkosta kärkkymässä, oisko siellä hyviä uroksia, mutta niitä ei ole sen jälkeen näkynyt. Yleensä olen ainoa nainen paikalla.
Eli vinkkinä sanoisin, että alkakaa harrastamaan sijoittamista ja kiertelemään sijoittajaporukoissa. Jos olette tuhlareita, niin älkää vaivautuko. Sijoittajamies ei mitään tuhlaria huoli.
Itse olin samsaa tilanteessa, 27-vuotiaana en ollut seurustellut kertaakaan vakavasti. Tapailin kyllä miehiä paljonkin ja kävin treffeillä ahkerasti, mutta yksikään ei kolahtanut. Ihmettelin, mikä siinä voi olla niin vaikeaa, ja miksei sopivaa miestä tule vastaan. Olin kaunis, tosi fiksu ja työssäkäyvä, paljon kavereita ja paljon sosiaalista elämää. Sitten tapasin miehen, ihastuin, rakastuin, ja nyt ollaan oltu 3 vuotta naimisissa.
Jälkeenpäin mietin, miksi juuri silloin tapasin tämän miehen, minkä kanssa asiat sitten loksahti paikoilleen. Ensinnäkin, muutamaa kuukautta ennen tapaamistamme, tein tietoisen päätöksenvähentää juhlimista ja kavereiden kanssa hengailua, ja rupesin miettimään, mitä haluan tulevaisuudessa jne. Rupesin elämään omaa ja itsenäisempää elämää, mikä ei sisältänyt pelkästään työntekoa ja kavereiden kanssa juhlimista. Laitoin myös välit poikki muutamaan "ystävään", minkä koin tuovan pelkkää negatiivista energiaa elämääni.
Seuraava askel oli baarissa tutustumani mies. Hän oli minua selkeästi vanhempi, eronnut, täysin erilainen taustoiltaan, jopa minua lyhyempi etc.. Tämä mies oli erittäin miellyttävä, mutta esim edellä luetellut asiat vakuuttivat itseni heti alkujaan, että tämän miehen kanssa EI VOI tulla mitään vakavaa. Se miksi suostuin häntä tapailemaan, oli ehdoton tieto siitä, että tästä ei tule ikinä mitään vakavaa. Meillä oli niin hauskaa kuitenkin yhdessä, että pian huomasin olevani rakastunut, ja tässä nyt ollaan.
Se miksi pääsin "vahingossa" rakastumaan, johtui siitä, että olin niin varma että ko miehen kanssa en tule ikinä vakavasti olemaan, että uskalsin laskea suojukset alas ja antaa mennä, vaikka sillä hetkellä kuvittelinkin että vain hetkellisesti. Ennen tätä, en ollut oikein antanut kenellekkään miehelle mahdollisuutta hurmata itseäni, koska päässä oli niin vahva kuva siitä millainen se unelmien mies olisi. Eihän sitä pysty muu kuin mielikuvitus ikinä täyttämään, varsinkaan kun sinkkuus oli jatkunut jo vuosia ja mielikuva kasvanut ihan omiin ulottuvuuksiinsa.
Mitä "siihen oikeaan" tulee, tiesin 3 viikon yhdessäolon jälkeen, että tässä on mies, ensimmäistä kertaa, jonka kanssa voisin kuvitella avioliittoa, lapsia jne.
Tiivistelmänä sanottakoon, että kun tekee elämäänsä "tilaa" suhteelle, ja ei anna ennakkoasenteiden ja omien mielikuvien "siitä oikeasta" kasvaa liian isoiksi, voit onnistua! :)
Vähän ohi alkuperäisen aiheen: kyllä mun mielestä ainakin tupakan poltto ja alkoholin käyttö ovat sellaisia asioita, joissa saa vaatia samanlaista näkemystä. Mitä järkeä raittiin naisen olisi tyytyä juopottelevaan mieheen, eihän siitä kummankaan elo paranisi, kun toinen kärsisi kännäävästä miehestä ja toinen "ilonpilaaja"naisesta?
Ei missään. Olet liian V-A-I-K-E-A.
Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa....
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:12"]Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa....
[/quote]
Jos ei vaan tule miehiä vastaan
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:06"]Jotain ihmeellistä siinä seurustelussa tuntuu olevan, kun niin monet siihen kyvyttömät stressaavat niin paljon asiasta.
[/quote]
Johtuiskohan siitä, että länsimaisessa kulttuurissa etenkin pariutumaton, lapseton nainen on monelle perheelliselle kauhistus noin yleisesti ottaen. Mua ei sinkkuuteni ole haitannut, ennenkuin kaikki alkoivat siitä aivan tavatessa tivaamaan.
'Onko löytynyt mies?'
'Meidän pitäis hankkia sulle joku mies!'
'Miksei sulla oo ketään?'
'Luulin takuulla että oot varattu'
jne jne.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:12"]Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa.... [/quote] Jos ei vaan tule miehiä vastaan
[/quote]
Sitten kannattaa mennä jonnekin, missä miehet liikkuvat (eri paikoissa liikkuu erilaisia miehiä), ja pukeutua ja käyttäytyä niin, kuin miehistä kiinnostuneet naiset yleensä tekevät. Jos teet noin etkä ole eläkeikäinen tai vakavasti epämuodostunut, varmasti pääset jakelemaan pakkeja nirsona prinsessana. Miehiä on 3 miljoonaa Suomessa ja 3 miljardia maailmassa, joten on turha tulla selittämään, ettei heitä kävele koskaan vastaan, jos elää sen tason sivistyksen piiruissä, josta voi kommunikoida tietokoneella.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:42"]
Ihankuin ne vuosikymmeniä parisuhteissa olevat on auttamattomasti huumorintajuisia, ei-nirsoja ja kykeneviä kompromisseihin? Tarkistakaapa nyt ne omat käsitykset ennenkuin lähdette syyttelemään niitä ihmisiä, jotka ei ole löytäneet itselleen sopivaa kumppania.
Ei tässä ole syytelty, vaan todettu. Kaikki parisuhteet eivät ole superonnellisten ihmisten riemutanssia, vaan isojakin kompromisseja. Nirso ja kompromissikyvytön ihminen ei pysty pitkään suhteeseen. Ei kukaan ole niin täydellinen puoliso, että haluaisi aina täsmälleen samoja asioita.
Se on luonnekysymys. Suurimmalle osalle koko elämä on tyytymistä. Sitä on tyydyttävä niihin lahjoihin, terveyteen, omaisuuteen ym. mitä sattuu saamaan, ja kaikilla ne eivät ole täydellisiä eivätkä edes lähellä. Sama pätee kumppaniin. Onnellisimpia ovat ihmiset, joka kykenevät tyytymään siihen mitä voivat saada. Perfektionistiset huippusuorittajat ovat harvoin tyytyväisiä, vaikka saavuttavat maailmanluokan tason omalla alueellaan.
Ei siinä mitään, jos tiedostaa olevansa vaativa ja päättää, että on mieluummin yksin kuin tekee kompromissin. Monet tekevätkin niin ja voivat olla onnellisia, kun hyväksyvät rajansa. Mutta ilmiselvästi kaikki eivät ole, koska tällaisia keskusteluja on netti täynnä, ja on se yleinen virsi myös kapakoissa, kun aletaan avautua laskuhumalassa elämän ongelmista. Jotain ihmeellistä siinä seurustelussa tuntuu olevan, kun niin monet siihen kyvyttömät stressaavat niin paljon asiasta.