Ainainen ikisinkku - missä on se oikea?

On mulla nuorena, 162 cm, hoikkana, nättinä sekä koulutettuna naisena sellainen asema, etten enää edes jaksa lähteä treffeille ellei miehen naama miellytä

nuinhan ne kaikki sanoo !

Jestas että kyllästyin parisuhteellisena kuuntelemaan sinkkukaverin ruikutusta jostain ihme oikeista. Ja neidin metodi törmätä  tähän oikeaan oli ihan vetää joku lutkamekko ja sotamaalit naamaan ja mennä johonkin opiskelijoiden kansoittamaan räkälään kännäämään. On se vaan jännä ettei salaperäiset miljonäärit kansoita sellaisia paikkoja, tosi ihme indeed.

Oli niissäkin paikoissa ihan tavallisia mukavia miehiä, mutta kun sen pitää olla Se Oikea. Kun kerta elokuvissakin. Harmi vaan että neidin pärställä ja elopainoilla ne sankarit kiertävät hänet kaukaa, mutta se pääosan esittäjän symppiskaveri olisi voinut tavallisen tytön huoliakin. Mutta kun ei! Kun elokuvissa se tapahtuu Eri Tavalla. Kun musta ei nyt Tuntunut Siltä. Yhyy.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:00"]

On mulla nuorena, 162 cm, hoikkana, nättinä sekä koulutettuna naisena sellainen asema, etten enää edes jaksa lähteä treffeille ellei miehen naama miellytä

nuinhan ne kaikki sanoo !

[/quote]

Varmaan tuntuu ylimaallisen kaukaiselta ajatukselta moinen, jos itse ei ole sellaiseen tilanteeseen koskaan edes päässyt...

Kohti korkeuksia!

Ohoo mielenkiintosta, up

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:58"]No kerro missä paikoissa liikku vapaita miehiä, jotka etsii suhdetta? Nyt ei puhuta baareista, joissa ihmiset etsii pelkkää seksiä.[/quote]

Ei ole paikkoja, joissa liikkuu suhdetta etsiviä mutta ei seksiä etsiviä. Se vaatii vähän karsintaa. Mutta jos olet nuori, opsikelijoiden riennot ovat paikkoja, joissa on paljon vakavaa suhdetta etsiviä nuoria miehiä. Mutta tietenkin joukossa on myös seksiä etsiviä. Useimmat hakevat vähän molempia. Jos ei kohdalle satu sitä oikeaa, pieni seikkailu vähemän oikean kanssa on ihan ok, tai jos painotus onkin seksissä, niin joskus sitä huomaa, että tuon kanssa haluaa olla jatkossakin. Miesvaltaisten alojen tapahtumista naiselle on varma saanti (kumpaakin, suhdetta ja seksiä on tarjolla), jos ihan tavallinen vähän ujonpuoleinen nuori mies kelpaa ja nainen viitsii tehdä lähestymisen niin helpoksi, että miehet uskaltavat. Opiskeluiän jälkeen miehiin voi tutustua vaikka harrastuksissa. Harrastusporukassa on luontevampää edetä kaveruudesta suhteeseen, jos iskumestatyylinen seksi edellä meno hirvittää.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:41"]

Miks nainen ei sais haluta hyvää vaan pitäis tyytyä? Etenki suomimiehet on harvinaisen paskoja ja suominaiset taas saa katseet kääntymään kaikkialle ulkomailla... Taitaa vaa Penaa vituttaa ku ei saa emakkoa itelleen ni pitää lannistaa suomalaisia naisia

[/quote]

Ei tietenkään tarvi tyytyä. Mutta ainakin kokemuksen perusteella useat sinkut ovat hirvittävän ronkeleita. Siis todella. Valittavat aivan turhista asioista, pienistä vioista, vaativat kaunista, komeaa, rahakasta, haluttua jne. Eivätkä yhtään tule ajatelleeksi, että heidän omiin vaatimuksiin nähden he itse ovat.... no, miten sen nätisti sanoisi... alemmassa luokassa. 

Mutta tyytyä ei silti tarvitse, vain tarkastella niitä omia mittareitaan ja itseään, onko itsellä varaa vaatia täydellisyyttä? 

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:25"]Mutta aina mieluummin yksin ikisinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kiihota tai ole kiinnostava.[/quote]

Se on OK, mutta ei valittamalla parane. Tuo yksi sadasta miljardista -esimerkki ei välttämättä ole niin kaukana totuudesta. Se kertoo enemmän joidenkin ihmisten kyvyttömyydestä saada suuria ihastumiseen liittyviä tunnereaktioita ja itsetuntemuksen puutteesta, joka saa heidät kuitenkin odottamaan niitä ja torppaamaan kaikki, jotka eivät reaktiota aikaansaa. Sellaisen ihmisen ei auta kun valita järkisuhteen tai sinkkuuden välillä.

[/quote]

Mikä saa sut olettamaan, etteikö tuollaista reaktiota odottavat ja vaativat törmää usein sellaisiin jotka nuo reaktiot herättää? Vaikka tuollaisia tapaa, eihän se automaattisesti suhdetta meinaa. Aika ylimielinen olettama sulla.

Mäkin haluun miehen :( vituttaa olla yksin

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:56"]Taas mobiili takkuaa, en pääse kakkossivulle ;(
[/quote]

Kannattaa kirjottaa osotekenttään /sivu/2

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:12"]Täysin OK olla nirso. Mutta sinkkuudesta valittamista en vain tällöin ymmärrä, sehän on oma valinta tässä tilanteessa....
[/quote]

Jos ei vaan tule miehiä vastaan
[/quote]

No, sitten laitat nettideittiprofiilin ja katsot ottaako sovelias mies yhteyttä tai valitset ja otat itse yhteyttä. Jos ei tälläkään tavalla löydy sopivaa, niin jää kaksi vaihtoehtoa. Eli lasket rimaa tai jäät odottomaan sitä "oikeaa" ja hyväksyt tilanteen, että sitä ei välttämättä koskaan löydy.

(Ja tunnustan että vituttaa tämä vapaaehtoisesti sinkkuna olevien ruikutus. Meitä on todella paljon, jotka eivät ole vapaaehtoisesti sinkkuja.)

Mulla oli pitkään sellainen tyhmä sääntö itselleni keksittynä, etten halua parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi, vaan ensin pitää kohdata kiinnostava ihminen ja vasta sen jälkeen alkaa miettiä suhteen mahdollisuutta. En halunnut olla yksi niistä, jotka seurustelevat, jotta olisi vain joku. Ajattelin, että hyvä suhde syntyisi jonkinlaisesta ystävyydestä syventymällä eikä koskaan niin, että etsimällä etsii parisuhdetta.

24-vuotiaana minulla ei ollut takanani yhtäkään kunnollista suhdetta, vain pientä ihastumissäätöä silloin tällöin. Päätin antaa rajoittavien periaatteideni mennä ja kas, oivalsin, että on aivan eri asia haluta parisuhdetta kuin haluta seurustella vain jonkun kanssa. Parisuhdetta voi näet haluta mukavan, sopivan ja sytyttävän kumppanin kanssa, eikä silloin ole kyse siitä, että kelpuuttaa "vain jonkun".

Ydin olikin siinä, että tunnustin suhteen kaipuuni - myönsin itselleni, että haluan tuntea voimakasta fyysistä ja henkistä läheisyyttä, jakaa arjen asiat ja saada hyvää seksiä, kaikkea samalta ihmiseltä, sellaista, jota syvimmillään oikeastaan vain parisuhde tarjoaa. Päätin, että nyt perkele en jaksa enää olla yksin. Tahdon huumoria, seksiä ja säpinää, ja kyllä, tahdon myös parisuhteen. Siispä ihan hakemalla hain ja löysin miehen nettitreffeiltä. Tietysti aluksi oli epäonnisia kohtaamisia, mutta kun vain jatkoin etsintää, tuli oikeasti kiva, kiinnostava ja minulle sopiva mies vastaan. Elämäni rakkaus.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 00:26"]

En ole koskaan ollut vakavassa suhteessa ja alan menettää uskon ja toivon se oikean löytämisestä. Kaikki tuttavapiiristäni ovat jo kihloissa, naimisissa tai saaneet lapsia. Itse olen ikisinkku. En tiedä mitä tehdä, olen turhautunut etsimiseen ja "lohduttaviin" kommentteihin; "sieltä se vielä vastaan tulee kun vähiten sitä odotat".. Mistä tietää kun on löytänyt sen oikean?

[/quote]

Toinen ikisinkku - vapaaehtoisesti - vastaa: Mun havaintojen mukaan ei ne ihmiset tiedäkään, kuka on oikea. Ainakin mun ystävissä on mennyt niin, että kaikki on selkeästi tietoisesti etsineet ja löytäneet jonkun lopulta ilmeisesti riittävän kivan ihmisen siinä vaiheessa, kun ovat sinkkuuteensa kyllästyneet. Tämä tapahtuu yleensä muun sosiaalisen elämän hiljennyttyä.

Ihan totta. Pyörittiin siis sinkkuina monta vuotta opiskelijoina samoissa jutuissa. Opintojen viimeisinä vuosina, melkeinpä kaikki mun ystävät yksi toisensa jälkeen kirjautui jonnekin nettipalstoille ja alkoi tapailla niiden kautta ihmisiä. Aika monta hutia tuli, milloin oli toinen kiinnostuneempi kuin mun ystävä, milloin toisinpäin. Sitten ne yksi toisensa jälkeen löysivät jonkun, vähitellen muuttivat yhteen ja myöhemmin menivät naimisiin. Harkinnan jälkeen.

Selkeästi voin sanoa ainakin lähiystävistä, että ei siinä ollut minkäänlaista salamarakastumista, yksikin avoliitossa souti ja huopasi pitkään, suostuuko nyt sitten kosintaan vai ei. Se onkin onnellisin silmämääräisesti nyt miehensä kanssa. 

Varmasti salamarakastumisiakin on, mutta oikeasti ne taitaa olla aika harvinaisia tai vaatii tietynlaista luonnetta. Muuten pitää sitten vain harkita, haluaako parisuhteen ja toimia sen mukaan.

[/quote]

Olen täsmälleen samaa mieltä! Jos päättää haluavansa elää parisuhteessa ja tekee valintansa sen mukaisesti, löytää kyllä erittäin todennäköisesti kumppanin itselleen ennemmin tai myöhemmin. Ja se, että lopulta etsintöjen tuloksena löytää sen riittävän hyvän, ei tarkoita sitä, että tuntuisi vain ihan kivalta. Riittävän hyvä nimittäin tuntuu mielettömältä ja ihanalta, jos tällaisille tunteille vain antaa mahdollisuuden.

Oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka ovat päällisin puolin mukavia, fiksuja, sopivasti koulutettuja, ystävällisiä, siistejä ja itsestään huolta pitäviä mutta jotka eivät vain kerta kaikkiaan iske romanttisessa mielessä. Ei sellaista ihmistä tarvitse eikä kannta huolia. Pientä kipinää ja kutkutusta pitää olla mukana, ja toisen kanssa pitää olla hyvä ja luonteva olo. "Riittävän hyvä" on vain aika hyvä summaus siitä ideasta, että sopivia kumppaneita on monia, ei vain yhtä maagista rakastumista. Rakastuminen ei ole mitään salatiedettä, vaan toisilleen sopivien ihmistyyppien kohtaamista vastaanottavaisina ja oikeaan aikaan.

Miks nainen ei sais haluta hyvää vaan pitäis tyytyä? Etenki suomimiehet on harvinaisen paskoja ja suominaiset taas saa katseet kääntymään kaikkialle ulkomailla... Taitaa vaa Penaa vituttaa ku ei saa emakkoa itelleen ni pitää lannistaa suomalaisia naisia

Ei ole oikeaa, on vain sopivia. Tai voi sen oikeankin sitten todeta kun kuolinvuoteella tilinpäätöstä tekee, että kuka se oli ja kuka pysyi ja jäi, tilanteista huolimatta.

On miehiä ja naisia, sekä oikeita ajoituksia, samoja arvoja ja toiveita, samalla aaltopituudella oloa ja hormonimyrsyä, joka tasoittuu kyllä aikanaan. Ennen kaikkea tarvitaan oikeaa asennetta sitoutumiseen, kumppanuuteen. Ja ystävyyttä, seksuaalista 'yhteistyötä' tietenkään unohtamatta.

T. N31, joka ei ole tavannut sopivaa.  En ole kohdannut ihmistä, joka ymmärtäisi kommunikoinnin tärkeyden.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 00:26"]

En ole koskaan ollut vakavassa suhteessa ja alan menettää uskon ja toivon se oikean löytämisestä. Kaikki tuttavapiiristäni ovat jo kihloissa, naimisissa tai saaneet lapsia. Itse olen ikisinkku. En tiedä mitä tehdä, olen turhautunut etsimiseen ja "lohduttaviin" kommentteihin; "sieltä se vielä vastaan tulee kun vähiten sitä odotat".. Mistä tietää kun on löytänyt sen oikean?

[/quote]

Ei tule vastaan, kun vähiten odottaa. Minun ainakin piti vain kääriä hihat ja ryhtyä etsimään. Kokeilin Suomi24:n Treffejä noin kahdeksan kuukauden ajan. Siinä ajassa tapailin yhtä miestä muutaman kuukauden, kävin toisen kanssa pariin otteeseen deiteillä ja lopulta pläjähti se sopiva vasten pläsiä. Ensimmäinen ei tosiaan toiminut, vaan ero tuli. Toisen miehen kanssa epäilin yhteensopivuuttamme jo ensitapaamisella, mutta kävin sitkeästi muutamilla treffeillä. Ei vain tuntunut hyvältä, joten lopetin jutun alkuunsa. Sitten maagisesti kolmas kerta toden sanoi. Aivan ihana mies otti minuun yhteyttä. Ensin en tietysti tajunnut ihanuutta, vaan kiinnostuin miehestä, koska tämä tietyllä tapaa ärsytti minua. Vähän siinä ensin muikistelin, kun olimme pintapuolisesti kovin erilaiset, mutta jokin yhteys ja tuttuuden tunne välillämme syntyi heti, kun parin kolmen viikon viestittelyn jälkeen tapasimme kahvilla. Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja molemmat olemme täydellisen, loputtoman rakastuneita toisiimme. Yhteenmuuttoa suunnitellessa...

Sanon siis, että se oikea on netissä. Siellä se selailee naisten profiileja ja huokailee, kun ei sopivaa tunnu löytyvän. :)

Taas mobiili takkuaa, en pääse kakkossivulle ;(

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:25"]Mutta aina mieluummin yksin ikisinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kiihota tai ole kiinnostava.[/quote]

Se on OK, mutta ei valittamalla parane. Tuo yksi sadasta miljardista -esimerkki ei välttämättä ole niin kaukana totuudesta. Se kertoo enemmän joidenkin ihmisten kyvyttömyydestä saada suuria ihastumiseen liittyviä tunnereaktioita ja itsetuntemuksen puutteesta, joka saa heidät kuitenkin odottamaan niitä ja torppaamaan kaikki, jotka eivät reaktiota aikaansaa. Sellaisen ihmisen ei auta kun valita järkisuhteen tai sinkkuuden välillä.

31 lisää vielä. Minäkään en usko, että jokaiselle ihmiselle olisi jokin yksi ainoa oikea, vaan lukuisa joukko sopivia kumppaneita. Ihastumisessa ja rakastumisessa on tietysti kyse henkilökohtaisista mieltymyksistä mutta erittäin vahvasti myös tilanteesta: kaksi ihmistä, joilla on jotenkin hyvä fiilis toistensa seurassa ja jotka tietävät toistensa olevan haku päällä ja vapaita, ihastuvat aika helposti, luulen. Semmoinen ystävällismielinen ja kiinnostunut suhtautuminen toiseen plus halu ja vapaus rakastua vievät jo varsin pitkälle.

Kun nykyisen kumppanini kanssa tapasin ensimmäisen kerran, en usko, että vielä siinä vaiheessa minä olin hänelle Se Oikea tai hän minulle. Olimme kuitenkin alttiita rakastumaan. Halusimme kokea sen. Tiesimme, että molemmat olivat lähteneet nimenomaan treffeille, eivät kaveria tapaamaan. Sellainen pieni tositarkoituksella-taustavire ja toivo sekä toisen herättämä kiinnostus ja meidän molempien tapauksessa myös kummastus olivat niitä asioita, jotka saivat jatkamaan tutustumista. Tietysti elämän suurimmat ja tärkeimmät perusarvot olivat meillä samat, mutta monet pikkujutut taas keskenään ihan erilaiset.

Kuitenkin tutustuimme, ihastuimme ja rakastuimme. Tässä prosessissa meistä on tullut toistemme oikeat. Ne oikeat. Tiiviistä yhdessä olosta ja elämän mutkien jakamisesta syntyy kokemus siitä, että toinen on jotakin aivan erityistä - kokemus siitä, ettei itse voisi olla aivan samanlainen kenenkään muun kanssa. Oikeiksi kasvetaan. Tämä on minusta ihmeellisempää ja taianomaisempaa kuin se, että taivaalta tipahtaisi jotenkin valmiiksi täydellinen kumppani, joka ilman epäilyksen häivääkään sopii itselle heti ja saumattomasti.

Itse ollut sinkkuna parisen vuotta. Haluaisin seurustella jos tulisi vastaan joku jonka kanssa asiat vain toimii. Eniten pelottaa tässä sinkkuudessa se, että joudun tyytymään johonkin mieheen tai parisuhteeseen, koska "oli eka joka tuli vastaan", "parempaakaan ei ole tarjolla" tai "olin vain iloinen, että edes joku mies huoli minut" -asenteella. Ja tottakai jos mies myös valitsee minut joillai noista "ehdoista" niin eiköhän sitä ennen pitkään ero olisi edessä.

Haaveilen perheestä lapsineen. Tulen todella surulliseksi ajatuksesta, että en ehkä koskaan pääse kokemaan perhe-elämää. Se olisi vaikeaa minulle hyväksyä. Olen vasta 27-vuotias, mutta eipä tässä enää ole aikaa kymmentä vuotta odottakaan. Oi voi.