Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voi v..! Sain anopilta taulun synttärilahjaksi

Vierailija
27.08.2014 |

MIehen vanhemmat olivat viikonloppuna kylässä. Olimme kutsuneet, koska täytin vuosia (35v). Tarkoitus oli vain juoda kakkukahvit ja olin etukäteen sanonut, että toivon, että lahjoja ei tuoda. Anoppi tuli sitten ison paketin kansas ja sieltä paljastui ilmeisesti joltain torimyyjältä ostettu öljyvärimaalaus. Ihan kertakaikkisen järkky sellainen. Joku maisema ruskean ja keltaisen sävyissä. Anoppi mallaili sitä olohuoneeseen paraatipaikalle ja hyvä, että vaatinut miestäni poraamaan reikää saman tien. 

Meillä on uudehko omakotitalo ja sisustus pelkistetty ja moderni (anopin mielestäni ilmeisesti kylmä ja tyhjä). Voitte vain arvata miten anopin taulu sopii tänne. Miten kiemurtelen irti tilanteesta loukkaamatta sinänsä mukavaa ja hyvää tarkoittavaa anoppia?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot suoraan ettei sovi kotinne sisustukseen, mitäs meni ostamaan pyytämättä. Itse en ainakaan rumaa taulua asuntooni laittaisi vaikka itse jeesus olisi sen ostanut.

Vierailija
2/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en ehkä sanoisi suoraan koska en haluaisi loukata, mutta vähin äänin lahjoittaisin taulun jonnekin eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos miehesi ja sinä olette sitä mieltä että taulu ei sovi teille, sano anopille. Kiitä kauniisti lahjasta. Kerro että ymmärrät anopin hyvät tarkoitukset ja arvostat kaunista elettä, mutta mielestänne taulu ei sovi teille ettekä aio sitä ripustaa seinälle. 

Siinä se. Helpointa on olla suora ja rehellinen, ei tarvitse kiemurrella.

 

Vierailija
4/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei onneksi anoppi harrasta tuota taiteen tai muun sisustuskaman lahjoittamista, mutta yksi miehen isoäidin ystävä lahjoittelee meille aina kaikkea itsetekemäänsä taidetta. Ihan hirveitä ne on, eikä ikinä laiteta mihinkään näkyville. Suurin osa on lentänyt roskiin. Onneks ei oo niin läheinen ihminen, että tarvis ikinä kutsua meille. Nähdään tätä ihmistä vain ja ainoastaan miehen vanhempien luona ja vain silloin, kun tämä isoäitikin on paikalla.

Vierailija
5/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teillä joku pieni tila mihin sen voisi laittaa? Kellariin oma "rauhoittumisnurkka" johon taulu tulisi tai autotalliin (kun mies siitä niiiin kovin tykkää) tms :D

Vierailija
6/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otat tuosta ilon irti ja laitat taulun aina seinälle ennen appivanhempien vierailua. Kyllä sulta varmaan joku naula löytyy, mihin sen voi pykätä. Ajattele, miten hyvä mieli siitä tulee ..

 

Tai sitten unohdat tämän neuvon ja lykkäät taulun jonnekin ikäänkuin odottamaan sitä, että osaat päättää mihin sen laitat. Jokaisella on oikeus päättää itse mitä tekee saamilleen lahjoille ja jos anoppi ei tätä ymmärrä, vahinko on vain hänen.

Olisi ollut edes siedettävä ja PIENI taulu, mutta aina ei voi voittaa ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä sain mummolta sellaisen käsintehdyn kangastaulun, jossa on hapsuja ja kaikkea. Värit ja tyyli ei istu yhtään makuuni, mutta onneksi mummo ei käy koskaan kylässä. Mieheni taas sai omalta mummoltaan ilmakuvan mummolasta, kultakehykset ja kaikki. Tuolla ne ovat kaapissa pölyä keräämässä molemmat.

Vierailija
8/8 |
27.08.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en saanut anopilta 30- vuotislahjaksi mitään:( Salaa toivoin jotain itse tekemäänsä käsityötä, miehen ex- vaimolle neuloi ja ompeli hyvinkin ahkerasti aikoinaan... Käsityölehdistä olen näytellyt huokaillen kivoja juttuja ja ihastellut anopin tekeleitä, mutta ei. Ei villasukkia, ei rumaa taulua, ei edes onnentoivotuksia prkl.