Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olin aatelistyttö Ranskassa. Kuolin kun olin 6v.

Asuin isossa kartanossa maaseudulla. Minulla joko ei ollut äitiä tai ainakin suhde äitiini oli hyvin etäinen, kuten myös isääni.

Kuolin ilmeisesti vallankumouksessa?

Kun he tulivat hakemaan minua huoneestani, lähdin kyselemättä heidän mukaansa, koska olin tottunut siihen, että ympärilläni oli paljon nimetöntä palveluskuntaa. En siis osannut pelätä vieraita ihmisiä tai kaivata äitiä.

Muistan katselleeni jalkojani kun juoksin miehen otteessa. Minulla oli kermanvaaleat silkkikengät.

Minulla oli leveähelmainen paksusta satiinista tehty mekko ja oli hankala juosta se päällä. Yritin varjella mekon alta pursuavaa "pitsivyöryä" tahriintumasta maata vasten.

Mnulta viillettiin kurkku auki. Kuolin melkein samantien. En ehtinyt tuntea pelkoa tai kipua vain hetkellisen "jäisen tunteen" ja tukehtumisen tunteen.

Muistan huoneeni, muhkea sänky, pukeutumispöytä ja sen yllä suuri kultakehyksinen soikea peili.

Nykyaikana, ennen kun sain tämän selville, minä olin lapsesta asti tuntenut voimakasta vetoa ranskan kieleen. Edistyin siinä ällistyttävän nopeasti vaikka en muutoin ollut se "terävin kynä penaalissa". En ole korkeasti koulutettu ym.

Kun olen matkustellut Euroopassa, ihmiset olettavat että olen ranskalainen jo kasvonpiirteiden takia.

Olen aina inhonnut veitsiä ja pyörryttää esim. jos saan haavan ja en pysty katselemaan elokuvia, missä ihmisiä viillellään tms.

Minulla on syntymämerkki, karhea arventapainen kaulavaltimon kohdalla.

Mä olen miettinyt välillä tätä, kun puhutaan syntymämerkkien kertovan kuolintavasta edellisessä elämässä. Ohimollani on sellainen, ja mietin olisinko saanut luodin.

Minua jotenkin kiehtoo ampumalla teloitus. Aivan kuin olisin ollut teloitusryhmän edessä joskus. Ehkä olen ollut vakoilija tai jokin petturi.

Olin lammas Uudessa-Seelannissa.

Jossain Alppien tienoilla, italia oli äidinkieleni.

Synnyin Itävalta-Unkarissa ja kuolin johtajana kunniallisesti ja rohkeasti Saksassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin lammas Uudessa-Seelannissa.

Minä isäntäni. Onko takapuolesi parantunut?

Jerusalemissa, Israelissa olin rabbi

Japanissa, Beppu nimisessä kaupubgissa. Olin geisha kuumilla lähteillä.

Höpö höpö, mitään "entisiä elämiä" ei ole olemassakaan. Tämäkin on saatanan suuri valhe, että saisi ihmiset uskomaan jälleensyntymiseen. Ihminen kun kuolee, hän menee joko ylä- tai alakertaan sen mukaan mitä on eläissään tehnyt ja onko ottanut Jeesuksen vastaan pelastajanaan.

Italiassa!

Luonteenlaatu, estetiikan taju ja rakkaus ruokaan jäi. Hiuksista ja ihosta tuli vahingossa vaaleat.

En varsinaisesti usko, pidän vain sitä todennäköisenä.

Mitään yhteyttä entisessä ja nykyisessä elämässä ei ole. Koska olen nyt tässä kehossa niin olen varmasti ollut jossain toisessa aikaisemmin ja tulen olemaan myös tulevaisuudessa.

Asuin Italia-Itävalta akselilla. Tunnen edelleen kuuluvani Keski-Eurooppaan.

Olin siittiö joka ei päässyt munasoluun. Saimpahan pilllua.

Vierailija kirjoitti:

Pohjois-Kiinan maaseudulla, olin viljelijä.

Telve telve, olin sinulla lenkinä...Muistat valmaan....

Varmaankin olin nälkää näkevä Afrikkalaislapsi joka kuoli parivuotiaana. Sitä ennen nälkää näkevä Intialaislapsi, joka myöskin kuoli lapsena. Sitten taitaa olla Napoleon.

Jaahas, muutama trollikin eksynyt kommentoimaan. Sitä se tietämättömyys ja ahdasmielisyys teettää.

Meidän kehomme on vain kotelo kaikelle sille mitä todellisuudessa olemme. Elämä ei lopu vaikka keho antaa periksi.

Sielu on pitkäikäinen

En missään. Olen matkustaja. Matkustelen ajasta ja paikasta riippumatta.

Grönlanti, ihanan viileyden ympäröimänä.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, muutama trollikin eksynyt kommentoimaan. Sitä se tietämättömyys ja ahdasmielisyys teettää.

Meidän kehomme on vain kotelo kaikelle sille mitä todellisuudessa olemme. Elämä ei lopu vaikka keho antaa periksi.

Sielu on pitkäikäinen

Se on todennäköisesti vain sun mielikuvitusta. Psykoosi tuntuu todelta.

Vierailija kirjoitti:

En usko siihen, mutta täytyy myöntää, että koskaan en ole tuntenut sellaista rauhaa ja olemassaolon vahvuutta kuin Skotlannissa. Nummilla kävellessä, linnoissa paksujen kiviseinien sisällä, hämyisissä pubeissa savuisen viskin ja tumman oluen äärellä. Säkkipillin soidessa Amazing Gracea.

🥺❤️

Karthagossa tms Rooman vallan aikaisissa kaupungissa Arfikassa todennäköisesti jonkinmoisena kylpylä-orjana. Käytiin lomamatkalla joskus em paikassa kattelemassa kylpylän raunioita. Tuli aivan kauhea olo ja paniikki - piti päästä pois. Himpun samanlainen fiilis tulee aina roomalaisten raunioilla ja esim vanhalla roomalaisten tiellä… M54