Lue keskustelun säännöt.
Sain vaiennettua vieraan lapsen itkukitinän kassajonossa
27.08.2014 |
Eilen supermarketin kassajonossa. Edellä äiti kärryineen ja ostoksineen, kärryjen istuinosassa istuu siihen melko isokokoinen (=vanha) lapsi. Lapsi pitää kiukuttelukitinäänsä, äiti ei edes katso lapseen vaan lappaa ostoksia hihnalle. Mulla on oksennusmigreeni juuri puhkeamaisillaan ja tiedän, että jos tuo lapsi puhkeaa täysimittaiseen karjuntaan, se tulee.
Äidin ollessa selin minuun mutta lapsen katsoessa minuun irvistän tälle lapselle niin pelottavan oloisesti kuin osaan. Täysin mjielijohteesta, kuin itsepuolustukseksi. Lapsi hämmästyy ja vaikenee ihmetellen. Ei inahdakaan koko sinä aikana, kun on sisällä kaupassa ja minä pääsen pelestautumaan ostoksieni kanssa raikkaaseen ulkoilmaan.
Enkä häpeä, en.
Kommentit (105)
Mulla on pahimmassa uhmassa oleva taapero, joka juuri tällä hetkellä on siinä vaiheessa, että kiihdytys hymystä itkupotkuraivariin kestää noin nanosekunnin. Minun ei kannata yrittää lasta hiljentää, koska se ei vain yksinkertaisesti tämän lapsen kanssa toimi, joten siinä kaupan kassalla voin olla tuo tyynen rauhallinen äiti, joka ei luo edes katsettaan tenavaan, joka huutaa. Hiljaa mielessäni olen toki pahoillani kanssaihmisten puolesta, en minäkään tykkää huutavista kakaroista. Joskus tilanteille ei vain voi mitään. Olisin tosi kiitollinen ap:n kaltaisille irvistelijöille kassajonossa, minunkin uhmaikäinen todennäköisesti hiljenisi hetkeksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä mun nyt pitäisi tehdä? Onnitella sua sankarillisesta toiminnasta tässä kriisitilanteessa?
Ihan hauska juttu oli ap :D tylsyyttään se lapsi itki, minusta reaktiosi oli hauska :) t. Väshnyt mutsi jonka lapset itkee joskus kaupassa
...taidan olla sadisti kun musta tuo kuminauhojen ampujakin oli aika hauska :D
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:29"]
Mä oon muuten miettinyt, että onko soveliasta ylipäätään ottaa mitään kontaktia jonkun toisen lapseen, siis jos lapsi esim. mölyää, kitisee huutaa? Jos vaikka tyyliin vilkuttelee ja puhelee lapselle jotain niin ottaako jotkut äidit siitä sitten nokkiinsa? Olen monta kertaa kyllä halunnut ''auttaa'' muita kaupassakävijöitä kuin äitiäkin (lapset pitävät minusta) mutta olen sitten kuitenkin pysytellyt hiljaa koska on pelottanut, että joku äiti ei pidäkään siitä, että hänen lapselle leperrellään tai hassutellaan, ihan kuin uhkaisin äitiä tai arvostelisin.
Mielipiteitä?
[/quote]
Kyllä lapseen saa ottaa kontaktia, ihan kuin ihmisiin muutenkin. Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta, eikä vanhemmalla ole oikeutta päättää, kuka lapselle puhuu esim. kassajonossa (jos ei uhkaa lasta). Jos äiti siitä hermostuu, niin tekee hyvää hänellekin oppia elämään ihmisten kanssa. Toivottavasti satut meidän kohdallemme, joskus nimittäin tosiaan ne äidin keinot eivät vaan riitä!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 16:15"]
Lapsi todellakin osasi puhua, kitinänsä välillä mankui ja marisi ihan selvällä suomella. Ja jos lapsella todella olisi ollut hätä, niin eikä äidin olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin lappaa ostoksia hihnalle ja olla huomioimatta lasta lainkaan.
ap
[/quote]
No eihän se lapsen syy ole. Ja jos vedät esiin "ihmisten ilmoilla ollaan ihmisiksi"-kortin, niin se pätee myös sinuun. Riippumatta lapsista, ihmisten ilmoilla on lähes aina jonkin verran meteliä, ja jos et kestä sitä, sinun on syytä pysyä kotona (siis oman logiikkasi mukaan, minulta riittää kyllä sympatiaa niin lapsille, vanhuksille, migreenipotilaille kuin muillekin). Ihan yhtä hyvin sinun kohtauksesi olisi voinut laukaista jonkun kovaääninen puhelimeen pajatus. Olisitko mennyt pyytämään aikuista puhumaan hiljempaa? Yrittänyt pelotella, jos ei suostuisi? Entä jos kaupassa olisi ollut kehitysvammainen ihminen, joka olisi kiljahdellut? Olisitko pelotellut häntä? Miksi/miksi et?