Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvisi etten ole lapseni isä
26.08.2014 |
Lapseni syntyi 6 kuukautta sitten. Jokin vaisto sanoi että kaikki ei ole kunnossa, vaimoni reaktiot minuun ja eleet, se miten kylmästi hän suhtautui minuun raskausaikana... Päätin että en jätä nyt tätä kiveä kääntämättä ja vaadin isyystestiä. Itselläni ei ole käynyt mielessäkään pettää ja oli vaikea ajatella vaimostanikaan sitä, mutta tuntui siltä että jokin on vain pahasti pielessä. Vaimo tietysti veti aivan uskomattomat pultit, mutta kävin ottamassa lapsen syliin tai lähdin kävelylle aina kun valitus alkoi. Sillä selvittiin vähän aikaa.
Testin tulokset tulivat kuukausi sitten. Sanoin vaimolle että otetaan nyt yksi vapaa ilta ja viedään lapsi äidillesi. En tarjonnut vaimolle kynttiläillallista vaan sellaiset huudot ettei ole ikinä kuullut. Muuttui kyllä niin säälittäväksi nurkassa itkeväksi rievuksi koko akka. Lähdin hotelliin ja ennen lähtemistäni kävin sylkäisemässä vaimon naamalle. Olisi tehnyt mieli lyödä, mutta parempi etten anna hänelle mitään aseita.
Tein vielä pienen soittokierroksen sukulaisille ja ystäville sekä työnantajalle ja kerroin kaiken mitä oli tapahtunut. Aika moni sanoi, ettei halua enää nähdä koko naista, kun teki minulle tuollaisen tempun, vaikka olen aina antanut kaikkeni parisuhteelle ja perheelle. Pomo sanoi että pitää miettiä että ottaako hänet takaisin äitiysloman jälkeen, kun ei taida olla luotettava ihminen kyseessä. Aika moni hänen sukulaisensa ja ystävänsä näkyy hänet poistaneen facebook-kavereistaankin. Sitä voi jokainen miettiä, että onko tosiaan riskin arvoista. Mies voi meinaa pilata aika hyvin elämäsi etkä voi enää vierittää mitään miehen niskoille, kun hän voi näyttää ihmisille mustaa valkoisella siitä, ettei ole isä.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:46"]
Juu, varmaan sun tai naises pomo paskat nakkaa jotain siitä, mitä yksityiselämässäsi teet. Ja että nolaisit itsesi vielä tuolla tavalla? Keksi parempi.Miten mä nyt nolasin itseni? Tunnen kyllä tämän pomon, vaimoni oli töissä pienessä firmassa ja ollut useammat illanistujaiset joissa olen jutellut hänen kanssaan.
Sitä pomoa ei oikeesti kiinnosta teidän pettämiset. Ei vaikka oletkin jutellut sen kanssa illanistujaisissa. Mielessään se tuumaa, että oli helvetin hyvä että vaimosi pääsi tollosta miehestään eroon. Siten sä nolasit itsesi.
Jos minä olisin pomo, niin tietyllä tavalla minua kyllä kiinnostaisi se, miten alaiseni suhtautuu läheisiin ihmisiinsä. Työ ja muu elämä eivät ole erillisiä saarekkeita, kun niitä katsotaan ihmisen arvomaailman tai toimintatapojen valossa. Huijari on huijari useimmiten kaikilla elämänalueilla, kun kyseessä on tämän huijarin etua koskeva asia. Kyllä tuollaisesta erittäin vakavasta asiasta huijaava pyrkii myös työelämässä jollain tavalla huijaamaan, käytännössä tuollaiset ihmiset huijaavat joka tilanteessa saadakseen jotain hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaista tapahtuu. Ystävälleni (mies) kävi näin. Voisi olla jopa aloituksen tekijä, koska sai tietää lapsen ollessa noin puolivuotias. Ihan samalla tavalla teki soittokierroksen ja olin kiitollinen, että teki, ettei tarvinnut ihmetellä, miksi nuokin ovat nyt eronneet. Laitoin välit poikki naiseen heti ja koin kyllä, että hän oli pettänyt miehen lisäksi minuakin. Tuntui uskomattomalta, että pystyi tuon tason petokseen eikä tullut mieleenkään, että voisin olla ystävä tai millään tavalla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. Noin vain ei tehdä.
Myös tämä mies soitti vaimon pomolle - tosin harrastivat yhdessä ja laittoi harrastuksen tauolle, kun ei kestänyt nähdä mitään naiseen liittyvää. Ja aikanaan nainen oli ensimmäisten irtisanottavien listalla, kun tuli "taloudellisia vaikeuksia".
Aluksi tekivät sopimuksen, että mies tapaa lasta etäisänä mutta alle 6 kuukaudessa oli tilanne niin muuttunut, että tapaamiset lopetettiin. Lapsella oli elämässä uusi isä (joka muuten ei myöskään sitten ollut oikea isä dna-testien mukaan) ja harvat tapaamiset olivat tehneet tehtävän eikä isyys tuntunut enää samalta kuin alussa.
Minulta ei liikene mitään sympatiaa naista kohtaan, ei vaikka kävisi ilmi, että ystäväni olisi sylkenyt hänen päälleen. Toki en pidä sitä kovin rakentavana tekona mutta ymmärrän, että järkyttyneenä tulee tehtyä ja sanottua asioita, joita ei tekisi muuten. Vain me suomalaiset koemme, että mitään järkytystä ei saisi näyttää ja että heti on suurin syyllinen, jos tilanteen ollessa päällä harkintakyky pettää. En hyväksy sylkemistä mutta ymmärrän, että tuossa tilanteessa se vain oli se järkevin teko. Lyömisestä kun olisi paljon pahemmat seuraukset.
Ja rehellisesti - tuollainen nainen ansaitsisi kunnon selkäsaunan.
Raukkamainen tarina, jossa aikuisen etu menee syyttömän lapsen edelle.
Mun miehellä on vastaava tarina, kun hänen x-vaimonsa tuli raskaaksi kun olivat eroamassa ja eroa siirrettiin, kunnes lapsi oli syntynyt. Ei mennyt kuin muutama kun kaveri oli kertonut ettei mieheni ole lapsen isä ja tietää kuka hän on.
Mieheni mielestä oli saman tekevää kuka oli lapsen biologinen isä, sillä hän oli kuulunut lapsen elämään syntymästä lähtien ja muut lapset saaneet sisaren ja tuo lapsi on tuonut niin paljon iloa ja hyvää hänen elämään, että hän haluaa olla lapsen isä, siinä kuin kahdelle muulle lapselle. Eikä ole katunut ratkaisua vielä 20v jälkeen, vaan yhä edelleen avustaa lasten koulutuksesta ja aikoinaan maks. elatusmaksut ja tapaa lasta säännöllisesti. Ja yhä edelleen mies on todella onnellinen ja iloinen kaikista lapsistaan.Ja ehkä juuri siksi, yli 15 vuotta vanha suhteemme on onnellinen ja todella arvostan ja kunnioitan miehestä ja tiedän, että hänestä löytyy selkärankaa ja vastuullisuutta, myös vaikeissa asioissa, eikä ole ainoastaan oman edun tavoittelija.
Olen kauhuissani lukenut näitä kommentteja, jossa katkeruus ja kostonhimo, on mennyt viattoman lapsen edelle, vaikka rakkautta luulisi riittävän, vaikka ei olisi biologinen vanhempi.
Onhan se ikävää viattoman lapsen kannalta, mutta en ymmärrä mitä vastuuta AP:n olisi pitänyt lapsesta kantaa. Ihan samalla tavalla hän on syytön lapsen syntymään kuin kuka tahansa ohikulkijakin. Toki olisi lapselle hyväksi, jos huoltajia olisi kaksi ja hän saisi sekä miehen, että naisen mallin kasvaessaan. Kyllä tähän hommaan ensisijainen vastuu on lapsen äidillä ja isällä. Parempi ehkä kasvaa ilman isää kuin katkeran ukon kanssa. Ja onhan noita yksinhuoltajien lapsia muutenkin. Vai pitäisikö niillekin määrätä joku isä äidin lähipiiristä, jos biologista isää ei kiinnosta eikä vapaaehtoisia löydy?
Jos ei irtisanoa voi, on monta "hiljaista" keinoa tehdä kiusaa työpaikalla niin, että slut irtisanoo itse itsensä. .ettei tarvii nyt tähän asiaan takertua. Kyllä se ainakin pienessä puljussa äkkiä onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekkin selvisi ettei biologisena pitämäni tyttäreni sitä ollutkaan. Tokihan se oli kova kolaus ja vaati hieman aikaa päästä siitä yli, mutta mitä se loppupeleissä muutti?
Tytärtäni kohtaan ainoastaan sen, että piti / pitää miettiä missä vaiheessa tyttärelle kerron totuuden (nyt siis 9 vuotias), mikään muu ei muuttunut. Rakastan tytärtäni aivan yhtä paljon kuin "ennen tuota tietoa". Tytär asuu minun ja uuden naisystäväni kanssa (on asunut jo 7v, aina erosta lähtien), ja olen tytön lähihuoltaja (tyttö näkee äitiään joka toinen vkl, sekä välillä lomilla)
Lapsen äitiä en enää kunnioita "naisena tai ihmisenä" lapsen äitinä kylläkin. Enkä luota, muutenkuin lapseen liittyvissä asioissa. Emmekä muuten ole enää missään tekemissä, paitsi lapseen liittyvissä asioissa. Minä hoidan arkeen, kouluun, harrastuksiin jne liittyvät asiat, aivan kuten lähivanhemmat tekevätkin.
Minulle ei biologinen side ole tärkeintä, enkä olisi ikinä voinut hylätä tytärtäni kun kuulin totuuden, se olisi mielestäni ollut itsekästä ja lapsellista. Lapsen äiti teki väärin ja pitkään vihasinkin häntä, nyt en enää jaksa, viha on liian kuluttavaa ja turhaa.
Miten voit katsoa tytärtäsi ja olla muistamatta miten törkeästi sinua kusetettiin? Olen varmaan huono ihminen, mutta minä en tiedä pystyisinkö tuohon. Ainakaan en kykenisi yhteishuoltajuuteen sen petturin kanssa.
Vastaan jatkokysymyksellä. Mitä muutakaan "voisin tehdä"? Rakastan tyttöä niin paljon, ettei luopuminen hänestä ole vaihtoehto (paitsi tietenkin, sitten kun kerron hänelle totuuden ja jos hän päättääkin esim vihata minua sen vuoksi ja esim katkaista välit, sille en voi sitten mitään). Ja itse näen asian niin, että on vain nuo kaksi vaihtoehtoa, Mikään välimalli ei mielestäni toimisi.
Yhteishuoltajuuteen suostuin siksi, että silloin ei ollut voimia lähteä tappelemaan asiasta oikeuteen, ja suomessa kun ollaan olisi päätös voinut hyvinkin olla äidille suotuinen. Lisäksi äiti ei edes halunnut yksinhuoltajuutta.
Alussa toki olikin erittäin vaikeaa nähdä tuota henkilöä ja viha oli voimakasta, mutta aikaa myöten se on kadonnut kokonaan. Onhan tästä tosiaan jo n 7 vuotta. Molemmilla meillä on uudet elämät ja kumppanit. Ja ainoa mitä haluan exästä "tietää" on se, että tyttärelläni on siellä turvallista olla, se riittää minulle ja muuten häntä ei ole enää minulle olemassakkaan. Toki ilmoitan hänelle kaikki lapseen liittyvät tapaamiset, esim koululla vanhempainillat jne, jonne voi tulla niin halutessaan, yleensä jättää tulematta.
Ymmärrän, että haluat pitää tyttäresi, jota rakastat. Tosin itselleni se voisi olla vaikeaa tuossa tilanteessa, mutta sanoinkin olevani huono ihminen.
Sitä minä en käsitä, miten voit jättää lapsesi hoitoon jollekin, jota et kunnioita naisena tai ihmisenä? Ehkä olen turhan mustavalkoinen ihminen, mutta jos en todellakaan kunnioita jotain edes ihmisenä, en luota häneen varsinkaan lasteni suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Minullekkin selvisi ettei biologisena pitämäni tyttäreni sitä ollutkaan. Tokihan se oli kova kolaus ja vaati hieman aikaa päästä siitä yli, mutta mitä se loppupeleissä muutti?
Tytärtäni kohtaan ainoastaan sen, että piti / pitää miettiä missä vaiheessa tyttärelle kerron totuuden (nyt siis 9 vuotias), mikään muu ei muuttunut. Rakastan tytärtäni aivan yhtä paljon kuin "ennen tuota tietoa". Tytär asuu minun ja uuden naisystäväni kanssa (on asunut jo 7v, aina erosta lähtien), ja olen tytön lähihuoltaja (tyttö näkee äitiään joka toinen vkl, sekä välillä lomilla)
Lapsen äitiä en enää kunnioita "naisena tai ihmisenä" lapsen äitinä kylläkin. Enkä luota, muutenkuin lapseen liittyvissä asioissa. Emmekä muuten ole enää missään tekemissä, paitsi lapseen liittyvissä asioissa. Minä hoidan arkeen, kouluun, harrastuksiin jne liittyvät asiat, aivan kuten lähivanhemmat tekevätkin.
Minulle ei biologinen side ole tärkeintä, enkä olisi ikinä voinut hylätä tytärtäni kun kuulin totuuden, se olisi mielestäni ollut itsekästä ja lapsellista. Lapsen äiti teki väärin ja pitkään vihasinkin häntä, nyt en enää jaksa, viha on liian kuluttavaa ja turhaa.
On, sinulla on suuri sydän, ja ymmärrät inhimillisen elämän heikkoudet, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun selvisi, mutta sinulle lienee varmasti parasta, että pääset vielä eroon vihastasi. Tällaistä sattuu niille jotka antavat siihen mahdollisuuden. Itse olen pitänyt visusti huolta siitä, että lapsilleni on ollut vain yksi isäehdokas. Kysypä vielä häneltä, että miksi.
Aika jännästi ilmaistu. Kenen tarvitsee "pitää visusti huolta" tuollaisesta asiasta? Arvatenkin ihminen, joka panee myös muita. Tai ainakin mieli tekisi kovasti.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:46"]
Juu, varmaan sun tai naises pomo paskat nakkaa jotain siitä, mitä yksityiselämässäsi teet. Ja että nolaisit itsesi vielä tuolla tavalla? Keksi parempi.
Miten mä nyt nolasin itseni? Tunnen kyllä tämän pomon, vaimoni oli töissä pienessä firmassa ja ollut useammat illanistujaiset joissa olen jutellut hänen kanssaan.
Sitä pomoa ei oikeesti kiinnosta teidän pettämiset. Ei vaikka oletkin jutellut sen kanssa illanistujaisissa. Mielessään se tuumaa, että oli helvetin hyvä että vaimosi pääsi tollosta miehestään eroon. Siten sä nolasit itsesi.
Itse olen pienyrittäjä ja olen kyllä miettinyt uudestaan, kun olen kuullut että joku työntekijäni käyttäytyy siviilissä hyvin epärehellisesti. Aivan varmasti antaisin potkut jos kuulisin jonkun alaisen tehneen tuollaisen tempun, eihän siihen voisi yhtään luottaa ettei se esim. varasta kassasta tai kuseta kirjanpidossa!
Yrittäjä itsekin ja samaa mieltä. Luottamuksen menestys on irtisanomisperuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh mammat ulisee täällä : D Ihan oikein homman hoidit, tosta vaan sitten elämää eteenpäin. Itelles kehittelet uusia harrastuksia ja ajanvietettä, kyl se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta. Oltiin perustyytyväinen perhe, asuntolainaa makseltiin, minä töissä vaimo ei, pian jätimme ehkäisyn pois; vauva saa tulla :)
Pianhan se vaimo sitten kertoikin että odottaa lasta ja minä olin onneni kukkuloilla. Raskausaika meni hyvin, ei ongelmia ja sitten syntyikin terve poika, kaunis kuin mikä. Mutta. ei ollenkaan näköiseni, ei sitten yhtään. Yritin etsiä peilin edessä tuttuja piirteitä pojan kasvoista mutta ei mitään. Kukaan muu kuin vaimoni ei koskaan sanonut että onpas isänsä näköinen.
Lopulta asia alkoi kalvaa niin kamalasti että yöunet menivät lopullisesti ja suhde oli muutenkin koetuksella, vaimosta tuntui etääntyvän ja poikakaan ei tuntunut omalta koska en oikein uskaltanut kiintyä siihen, ulkonäön takia, kuulostaapa oudolta nyt kun tämän tähän kirjoitan.
Lopulta menin sitten isyystestiin, en muista mitä tulosta odotin testiltä mutta kun testi tuli takaisin negatiivisena, oli se totaalinen ja absoluuttinen järkytys. Menin ihan tolaltani ja traumatisoiduin, tuntui että kaikki oli murskana.
Pari viikkoa meni, en edes muista mitä tapahtui, olin aivan sumussa. Lopulta kun alkoi pää taas toimia niin pistin pelin poikki, pistin ämmän yönselkään pihalle asunnostani ja mukula perään, kerroin asiasta suvulle, juurikin soittokierros-tyylilllä, tosin asian kerroin vain lähimmille ihmisille.
Eroprosessin päätyttyä en ole ollut yhteyksissä eksääni enkä tiedä kuka pojan oikea isä on, ehkä paremmin niin, en ole halunnut kuulla lainkaan yksityiskohtia siitä mitä tapahtui ja kuinka tapahtui ja kenen kanssa, en halua ajatella asiaa.
Kyllä petollisia naisiakin löytyy, mutta onneksi sentään harvempi on oikeasti sellainen.
Itselläni oli samanlainen tilanne, että teetin isyystestin, kun en ollut varma olenko lapseni isä. Kävi ilmi, että en ole. Pyysin itkien vaimoltani anteeksi, että olen ollut niin huono mies, että hän joutui pettämään minua. Nyt kasvatan toisen miehen lasta ja vaimoni on kotona.
(tällaisen tarinanhan te av-mammat haluatte kuulla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli samanlainen tilanne, että teetin isyystestin, kun en ollut varma olenko lapseni isä. Kävi ilmi, että en ole. Pyysin itkien vaimoltani anteeksi, että olen ollut niin huono mies, että hän joutui pettämään minua. Nyt kasvatan toisen miehen lasta ja vaimoni on kotona.
(tällaisen tarinanhan te av-mammat haluatte kuulla)
Tai, mammathan voi tarjoutua hoitoavuksi, kun mies pistää jonkun syrjähyppynsä paksuksi. Makselee kuluja, jotka koituvat lapsesta yms. Kätevää!
Mammojen jaloudella ei ole rajoja, kuten ap:n saamista kommenteista voi päätellä. Tuollaista maailmojen syleilyähän aloittaja on saanut kuunnella ja kehotuksiakin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskumäärin jokaisessa koululuokassa on lapsi, jolla on isänä mies, joka luulee olevansa isä, muttei oikeasti ole.
Isyystestit pitäisi ottaa rutiinisti kaikilta.
Tälle olisi perusteet ihan jo lapsen terveyden vuoksi. Niin iso osa naisista kuitenkin lutkailee ettei tätä ikinä sallita.
Hehheh, lutkailee? Ja naiset vai?
Jos iso osa naisista lutkailee, niin eikö yhtä suuri osa myös miehistä lutkaile.
No ei.
Logiikka ei taida olla vahvin alueesi? Ei se mitään, kielioppi taas ei ole minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätin että en jätä nyt tätä kiveä kääntämättä ja vaadin isyystestiä. Itselläni ei ole käynyt mielessäkään pettää ja oli vaikea ajatella vaimostanikaan sitä, mutta tuntui siltä että jokin on vain pahasti pielessä.
Miettikääpä kun tämäkin mies olisi ajattelut, että "ei se varmaan mitään ole, eihän tuo vaimoni ole pettäjätyyppiä". Olisi siinä sitten kasvattanut, ehkä vuosia ehkä koko ikänsä, vieraan miehen lasta. Mutta tuolla toisessa ketjussa akat ovat kovasti sitä mieltä, ettei miehellä ole mitään oikeutta isyystestiin. Kertokaapa mistä mies voi olla varma, niin ei sitten tarvitse teidän pyhiä korkeuksianne epäillä mistään?
Täähän on keksitty juttu. Ihan naurettava kirjoitus. Ja jos ei ole, AP on niin sekaisin,että parempi on naiselle kun tuollaisesta pääsi eroon.
En usko,että tämä on totta, mutta jos olisikin, en kyllä olisi AP:näkään ylpeä itsestäni. Eikö asioita voi hoitaa muutenkin, kuin tuollaisella raivolla. Ja naurettavinta mitä olen kuullut on se että soitetaan työpaikalle perheasia?En kyllä pysty tuntemaan mitään sympatiaa kertomuksen AP:tä kohtaan. Ja näin työnantajana voin sanoa,että eipä voisi vähempää kiinnostaa jonkun työntekiän isyyssotkut.
Onhan näitä aisankannattajia. Yksikin sai vaimonsa rysän päältä kiinni toisen miehen kanssa. Nainen tuli raskaaksi eikä suostunut aborttiin. Saapa nähdä, keneltä poika alkaa näyttää...
Tämä on provo. Voin lähteä erittelemään syitä, miksi tämä on ilmiselvästi provo, jos joku on niin s*atanan jälkeenjäänyt, että oikeasti uskoo tähän. Samoin aloitus on provo, ja aloittaja on kirjoittanut tänne monta viestiä mm. tämän. Voin laittaa aijaaseen kuvan ipstä jos joku ei usko.
.Tää ihminen on sekopää, ei lapsia saati vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta. Oltiin perustyytyväinen perhe, asuntolainaa makseltiin, minä töissä vaimo ei, pian jätimme ehkäisyn pois; vauva saa tulla :)
Pianhan se vaimo sitten kertoikin että odottaa lasta ja minä olin onneni kukkuloilla. Raskausaika meni hyvin, ei ongelmia ja sitten syntyikin terve poika, kaunis kuin mikä. Mutta. ei ollenkaan näköiseni, ei sitten yhtään. Yritin etsiä peilin edessä tuttuja piirteitä pojan kasvoista mutta ei mitään. Kukaan muu kuin vaimoni ei koskaan sanonut että onpas isänsä näköinen.
Lopulta asia alkoi kalvaa niin kamalasti että yöunet menivät lopullisesti ja suhde oli muutenkin koetuksella, vaimosta tuntui etääntyvän ja poikakaan ei tuntunut omalta koska en oikein uskaltanut kiintyä siihen, ulkonäön takia, kuulostaapa oudolta nyt kun tämän tähän kirjoitan.
Lopulta menin sitten isyystestiin, en muista mitä tulosta odotin testiltä mutta kun testi tuli takaisin negatiivisena, oli se totaalinen ja absoluuttinen järkytys. Menin ihan tolaltani ja traumatisoiduin, tuntui että kaikki oli murskana.
Pari viikkoa meni, en edes muista mitä tapahtui, olin aivan sumussa. Lopulta kun alkoi pää taas toimia niin pistin pelin poikki, pistin ämmän yönselkään pihalle asunnostani ja mukula perään, kerroin asiasta suvulle, juurikin soittokierros-tyylilllä, tosin asian kerroin vain lähimmille ihmisille.
Eroprosessin päätyttyä en ole ollut yhteyksissä eksääni enkä tiedä kuka pojan oikea isä on, ehkä paremmin niin, en ole halunnut kuulla lainkaan yksityiskohtia siitä mitä tapahtui ja kuinka tapahtui ja kenen kanssa, en halua ajatella asiaa.
Kyllä petollisia naisiakin löytyy, mutta onneksi sentään harvempi on oikeasti sellainen.
Eiköhän siinä ole joku muu nolo, kuin vaimo, jos kerta pomollekin soittaa..
Vierailija kirjoitti:
Tämä on provo. Voin lähteä erittelemään syitä, miksi tämä on ilmiselvästi provo, jos joku on niin s*atanan jälkeenjäänyt, että oikeasti uskoo tähän. Samoin aloitus on provo, ja aloittaja on kirjoittanut tänne monta viestiä mm. tämän. Voin laittaa aijaaseen kuvan ipstä jos joku ei usko.
.Tää ihminen on sekopää, ei lapsia saati vaimoa.Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta. Oltiin perustyytyväinen perhe, asuntolainaa makseltiin, minä töissä vaimo ei, pian jätimme ehkäisyn pois; vauva saa tulla :)
Pianhan se vaimo sitten kertoikin että odottaa lasta ja minä olin onneni kukkuloilla. Raskausaika meni hyvin, ei ongelmia ja sitten syntyikin terve poika, kaunis kuin mikä. Mutta. ei ollenkaan näköiseni, ei sitten yhtään. Yritin etsiä peilin edessä tuttuja piirteitä pojan kasvoista mutta ei mitään. Kukaan muu kuin vaimoni ei koskaan sanonut että onpas isänsä näköinen.
Lopulta asia alkoi kalvaa niin kamalasti että yöunet menivät lopullisesti ja suhde oli muutenkin koetuksella, vaimosta tuntui etääntyvän ja poikakaan ei tuntunut omalta koska en oikein uskaltanut kiintyä siihen, ulkonäön takia, kuulostaapa oudolta nyt kun tämän tähän kirjoitan.
Lopulta menin sitten isyystestiin, en muista mitä tulosta odotin testiltä mutta kun testi tuli takaisin negatiivisena, oli se totaalinen ja absoluuttinen järkytys. Menin ihan tolaltani ja traumatisoiduin, tuntui että kaikki oli murskana.
Pari viikkoa meni, en edes muista mitä tapahtui, olin aivan sumussa. Lopulta kun alkoi pää taas toimia niin pistin pelin poikki, pistin ämmän yönselkään pihalle asunnostani ja mukula perään, kerroin asiasta suvulle, juurikin soittokierros-tyylilllä, tosin asian kerroin vain lähimmille ihmisille.
Eroprosessin päätyttyä en ole ollut yhteyksissä eksääni enkä tiedä kuka pojan oikea isä on, ehkä paremmin niin, en ole halunnut kuulla lainkaan yksityiskohtia siitä mitä tapahtui ja kuinka tapahtui ja kenen kanssa, en halua ajatella asiaa.
Kyllä petollisia naisiakin löytyy, mutta onneksi sentään harvempi on oikeasti sellainen.
Mitä sitten vaikka olisikin provo? Näitä kuitenkin tapahtuu jatkuvana. Itse ainakin olen mielenkiinnolla lukenut muiden kommentteja aiheeseen liittyen.
Alue: Aihe vapaa
Sitä pomoa ei oikeesti kiinnosta teidän pettämiset. Ei vaikka oletkin jutellut sen kanssa illanistujaisissa. Mielessään se tuumaa, että oli helvetin hyvä että vaimosi pääsi tollosta miehestään eroon. Siten sä nolasit itsesi.
Jos minä olisin pomo, niin tietyllä tavalla minua kyllä kiinnostaisi se, miten alaiseni suhtautuu läheisiin ihmisiinsä. Työ ja muu elämä eivät ole erillisiä saarekkeita, kun niitä katsotaan ihmisen arvomaailman tai toimintatapojen valossa. Huijari on huijari useimmiten kaikilla elämänalueilla, kun kyseessä on tämän huijarin etua koskeva asia.
Mutta irtisanomisperusteeksi tuosta ei ole. Ja jokainen oikea työnantaja sen tietääkin.