Lue keskustelun säännöt.
HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut
09.08.2021 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008038384.html
Opettajien mukaan lapset eivät jaksa katsoa esim. kokonaista elokuvaa, koska keskittymiskyky ei riitä. Pilkut ja pisteet, tai kielioppi ylipäätänsä eivät kiinnosta.
Moni ei opi tekemään solmua, tai kykene täyttämään värityskirjaa kunnolla. Opettajilta vaaditaan perusteluja esim. miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Itsekkyys on lisääntynyt. Osa ala-asteikäisistä on täysin ilottomia ja passiivisia, mikään ei kiinnosta.
Positiivisena mainitaan, että peruskoulun oppilaat tuovat seksuaalisen suuntautumisensa rohkeasti esiin ja sanovat rohkeasti ääneen käyvänsä terapiassa.
Nämä lapset ovat aikalailla peilikuva alle 50-vuotiaista suomalaisista aikuisista.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten kukaan voi nykypäivänä haluta opettajaksi. Meno on varmaan ihan hullua. Sukulaisilla on eräänlainen museo, joka on perinteisesti ollut suosittu luokkaretkipaikka ja muutenkin siellä käy lapsia vanhempineen. Käytännössä mistään ei tahdo tulla enää mitään. Lapset eivät jaksa keskittyä kuin minuutin ja kiipeilevät vitriinien päällä ym. Eikä kyse ole mistään poikkeustapauksista, näistä klassisista yksinhuoltaja-alkoholistiperheen nikopettereistä, joita ei ole kukaan kasvattanut ym. kliseistä vaan ihan tavallisista perheistä tulevista lapsista. Se porukan kilteinkin voi olla sellainen, että 80-luvulla koulun koviskin olisi mennyt nurkkaan nyyhkyttämään tämän nähdessään. Vanhemmat voivat olla tosi fiksuja, mukavia, koulutettuja ym., mutta lapset ovat täysin pitelemättömiä. Eli sanoisin, että ne ajat ovat menneet, jolloin voi sormella osoittaa toisia ja puhua ns. huonoista perheistä. Olemme lähes kaikki samaa sakkia.
En oikeastaan keksi muuta selitystä kuin älylaitteet, sillä se on käsittääkseni ainoa juttu, joka koskettaa kaikkia lapsia. Mutta syyllistä nyt sitten vanhempia, sillä lapsi, jolla on rajat, on yksinäinen lapsi. Koulun jälkeen kökit yksin kotona, koska kaverit ovat pelaamassa tai somessa. Meillä hankittiin esikoiselle älypuhelin vasta yläkouluun mennessä (tästä on viitisen vuotta), koska oli pakko, koulu käytännössä vaati sitä. Tänään juuri luin kaksivuotisesta esikoulusta, jossa yhtenä painopistealueena ovat digitaidot. Kyse ei siis aina ole siitä, että vanhemmat tyrkyttämällä tyrkyttäisivät lapsilleen näitä laitteita. Ainoa mikä auttaisi on kunnon kapina, sanottaisiin, että nyt riittää, päiväkodissa katsotte että lapset leikkivät ja koulussa voi asiat kirjoittaa vaikka liitutaululle. Mietin, onko missään muussa maassa näin hullu meininki, että jopa kasvatusalan asiantuntijat juoksevat propellit lakin päällä pyörien kaiken uuden tekniikan perässä ja kaikki uusi on aina jee jee.
Tämä. Olen itsekin kahden koululaisen äiti, ja ihmettelen tätä digikiimaa, mikä Suomea vaivaa nykyään: kouluilla ei ole varaa kunnollisiin välineisiin kaikilla tunneilla, mutta jokaiselle ekaluokkalaiselle pitää olla lainaksi henkilökohtainen iPad (jonka käyttöä harjoitellaan nykyään jo päiväkodissa). Minä opin atk-taitoni alkeet tietokoneluokassa MikroMikolla, ja kummasti osaan tänä päivänä tehdä laitteilla yhtä sun toista. Väitän, että sama pätee myös nykykoululaisiin.
Ja jokainen pienikin rike ja typeryys raportoidaan sähköisesti, miten tämmöinen kyttääminen palvelee ketään? Korostan, että omat lapseni ovat hyväkäytöksisiä (saaneet siitä stipenditkin), mutta en tajua kenen etu on, että kaikki raportoidaan vanhemmalle tyyliin "Eetu heitti kuminsa lattialle", "Markus ja Maria irvistelivät tunnilla" tai "Jonne kaatoi energiajuomansa lattialle". Ennen koulussa oli AIKUISET, jotka ottivat tilanteet ja tilat haltuunsa, eivätkä jaksaneet miettiä jokaista pikkujuttua. Toki jos huono käytös toistuu tms., siitä voi ilmoittaa kotiin, mutta rajansa kaikella. Entinen reissuvihko, johon ope kirjoitti lyhyet kuulumiset joka perjantai ala-asteella, saisi mielestäni tehdä paluun. Jatkuva päivystäminen netissä on turhauttavaa, enkä ymmärrä miten opettajat jaksavat muistaa sekä kirjata näitä tyhjänpäiväisyyksiä.
Itsearviointi pitäisi heittää roskiin, ainakin nepsylasten ja/tai pikkukoululaisten osalta. Se siis toimii niin, että oppilas arvioi osaamisensa tason eri aineissa ja opettaja tekee saman. Arvosana perustuu opettajan mielipiteeseen, mutta itsensä arvioiminen ei tuo mitään lisäarvoa lapselle, joka ei osaa arvioida sitä realistisesti: lähipiirissäni on nepsytapaus, joka kokee olevansa "erinomainen" kaikessa, vaikka todellinen osaaminen on hyvin vaihtelevaa.
Eniten kaipaan 90-luvulta pysyvyyttä. Kyllä, keskellä lamaa koulunkäynti oli pysyvää: sama opettaja ekalta kutoselle (omillani on vaihtunut joka vuosi, jopa ilman ennakkovaroitusta), valinnaisaineet samassa koulurakennuksessa (luin kauhulla eilen miten A2-kieltä opiskeleva esikoiseni joutuu jatkossa siirtymään toiselle puolelle kuntaa aamukahdeksaksi kerran viikossa- miten sinne mennään + tullaan takaisin järkevästi, kun korona on vienyt kunnasta toimivan joukkoliikenteen?? Ja vaikka omassa koulussa ryhmien sekoittamista vältetään, nyt onkin ok pistää neljän tai viiden koulun oppilaat samalle tunnille viikottain..?), ruoka tehtiin koulun keittiössä ja se oli suhteellisen laadukasta nykyaikaan verrattuna. Terkkari oli myös yläasteella aina tavattavissa, nykyään edes alakoululaiset eivät joka päivä pääse hänen luokseen. Siinä missä ennen oli yksi ja sama luokka, jossa opiskeltiin tietyt jutut (oma luokka, käsityöluokka jne.), kaikki on nykyään rikottu erilaisiin moduuleihin ja "oppimisympäristöihin". Voi sopia juu lukiolaisille, vaan miten käy pienten koululaisten kanssa, varsinkin jos lapsilla on vaikeuksia keskittyä hälinän tms. takia? Niinpä.
Yläpeukutin ja tuli samalla automaattisesti alapeukku, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Olen ollut opettajana eikä kaikkea kasvatustyötä tarvitse mielestäni raportoida kotiin. Jos luokassa on kuminpalasia lattialla, luokka ei pääse välkälle ennen kuin palat on siivottu, jos oppilas sotkee pulpettia, oppilas laitetaan siivoamaan tuo pulpetti jne.
Raportointia ja kyttäysjärjestelmiä tärkeämpää on kasvattaa ja opettaa, mikä on väärin, mitä siitä seuraa ja miten vääryydet korjataan. Omasta näkökulmastani keskeistä on, että "rangaistus" kytkeytyy itse tekoon, jolloin nuori tai lapsi myös ymmärtää sen merkityksen. Jos tosiaan sotket jotain, siivoat sen jne.
Jos jokainen pienikin rike raportoidaan, luodaan negatiivisen kehityksen kehä ja raportointi menettää tehonsa silloin, kun ihan oikeasti olisi kotiinkin raportoitavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se jo kertoo paljon, että nämä insinöörit, jotka kehittävät älylaitteita, eivät anna lastensa käyttää niitä.
https://www.verkkouutiset.fi/piilaakson-johtajat-kieltavat-omilta-lapsi…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/23/somepioneerin-lapsilla-ei-ole-…
Itse olen opettaja yläkoulussa ja olen kyllä huomannut tuon kehityksen. Nykysuuntaus on järjetön. Esimerkiksi käsin kirjoittamisessa on todettu olevan monia hyötyjä, mutta se on nykyisessä digihuumassa toissijaista. Joten sitten näemme yläkouluikäisiä, joiden käsiala ei ole yhtään kehittynyt, kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa, vaikka puhelimella osataan kirjoittaa nopeasti.
Aivoja pitäisi käyttää aktiivisesti ja haastaa itseään, mutta eivät aivot paljoa kulu kun ei tarvitse koskaan miettiä mitään, kun voi vain Googlettaa. Tai käyttää aikansa Tiktokia selaillen.
Tiktok on kyllä varsinainen järjen köyhdyttäjä. Mikseivät vanhemmat asennan lastensa puhelimiin rahoja tähän. Jopa pienet lapset tuijottavat sitä 10h päivässä!
Vierailija kirjoitti:
Luulen, mitattiin millä mittarilla tahansa, tämän päivän lapset ovat paljon fiksumpia kuin ennen ja se valtava tietomäärä mitä opitaan jo ennen 10v. Nykyään moni puhuu 10v jo useampaa kieltä.
Joillakin mittareilla lapset varmasti ovatkin fiksumpia kuin ennen. Mutta miksi oma-aloitteisuus ja se kuuluisa järjen käyttö loistavat poissaolollaan? Ei se riitä, että osaa lukea ja puhua, pitäisi myös ymmärtää ja osata soveltaa.
Yksi syy lasten käytökseen ja avuttomuuteen voi olla kyttäys, mitä yhteiskunta harrastaa lapsiperheiden suhteen. Pitää ikäänkuin täyttää tietyt normit.
Kun meillä oli keväällä lapsen terveystarkastus, koululääkäri kysyi harrastuksista. Kerroin, että molemmat liikuntaharrastukset ovat koronan takia tauolla. Lääkäri ihmetteli sitten, emmekö harrasta perheenä yhdessä liikuntaa? Selitin että puolisoni tekee fyysisesti raskasta vuorotyötä, eikä meillä oikein kukaan ole innostunut lenkkipoluista muutenkaan. Siitäkös tuli palautetta! Kuulemma pitäisi arkisinkin jaksaa lähteä ulkoilemaan ja puuhaamaan, viis väsymyksestä tai kiireisestä arjesta. Jotenkin tuossa tilanteessa kulminoitui siistiä sisätyötä tekevän ja duunarin todellisuuksien erot; lääkäri itse koki lenkkeilyn palauttavaksi sisällä istumisen jälkeen, kun taas meillä kotiin raahautuu usein ylitöitäkin tehnyt, fyysisesti kuormittavassa työssä ollut vuorotyöläinen joka haluaa vain suihkuun ja nukkumaan. Suositukset ovat yksi juttu, realiteetit toinen.
Lääkäri antoi mukaan kotiin jonkun ohjevihkosen, jossa tentattiin perheen tekemisiä ja syömisiä. Siinä kysyttiin kaikki vanhempien työnteosta lapsen vanukkaiden syömiseen (ilmeisesti vain vanukkaat voivat olla haitallisia lapsille?) per viikko. Sivuja oli useita, muistutti neuvolakorttia. En täyttänyt yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.
Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.
Olin jokin aika sitten ostoksilla Lidlissä ja avoinna oleville kassoille oli pitkät jonot. Nuori nainen kaivoi siitä huolimatta puhelimen työpaidan taskusta ja alkoi kaikessa rauhassa selaamaan sitä. Viis siitä että asiakkaat odottavat tavaroineen jonossa. Oli jotenkin käsittämätön ja surkuhupaisa tilanne. Olen itsekin työskennellyt ko. ketjun palveluksessa, siitä on tosin vuosia aikaa, eikä moinen olisi tullut kuuloonkaan.
Työohjeet saattoivat olla kirjoitettu puhelimeen. Itselläkin muistiinpanot on puhelimessa.
Ei ollut työohjeita vaan whatsapp auki. Näin hyvin puhelimen näytön, kun satuin olemaan sopivassa kohdassa pakkaamassa ostoksiani. Ja kyseinen myyjä vielä näpytteli jonkun viestinkin menemään.
Monella työpaikalla on nimenomaan oma whatsapp-ryhmä, jossa puhutaan työasioista. Ihan normaalia nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se jo kertoo paljon, että nämä insinöörit, jotka kehittävät älylaitteita, eivät anna lastensa käyttää niitä.
https://www.verkkouutiset.fi/piilaakson-johtajat-kieltavat-omilta-lapsi…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/23/somepioneerin-lapsilla-ei-ole-…
Itse olen opettaja yläkoulussa ja olen kyllä huomannut tuon kehityksen. Nykysuuntaus on järjetön. Esimerkiksi käsin kirjoittamisessa on todettu olevan monia hyötyjä, mutta se on nykyisessä digihuumassa toissijaista. Joten sitten näemme yläkouluikäisiä, joiden käsiala ei ole yhtään kehittynyt, kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa, vaikka puhelimella osataan kirjoittaa nopeasti.
Aivoja pitäisi käyttää aktiivisesti ja haastaa itseään, mutta eivät aivot paljoa kulu kun ei tarvitse koskaan miettiä mitään, kun voi vain Googlettaa. Tai käyttää aikansa Tiktokia selaillen.
Eihän kouluissa enää edes opeteta kaunokirjoitusta kun se on nykylapsille liian vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Arkiliikunnan puute ja ulkona leikkiminen on vähentynyt selkeästi, ja uskon sen vaikuttavan painoonkin. Lapsille on hankala löytää tekemistä, kun kaikki on joko tavoitteellista treenaamista tai sitten tauolla koronan takia. Lapset eivät nykyään enää mene spontaanisti potkimaan palloa tai esim. uimaan keskenään läheskään yhtä paljon kuin vaikkapa ysärillä.
Elintason noustessa osalla vanhemmista on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on sopiva herkkumäärä tai vaikkapa viikkoraha minkäkin ikäiselle. Muistan omastakin nuoruudesta pojan, joka aina retkillä osti leirikiskan tyhjäksi, mutta tuntuu että ilmiö olisi laajentunut? Toisella lapsistani on kavereita, jotka syövät järkyttäviä määriä herkkuja ihan joka päivä. Vähän aikaa sitten löysin tyhjän irtokarkkipussin yökyläilyn jäljiltä, pikkukoululaisen kaveri oli tuonut mukanaan itselleen vajaa puoli kiloa karkkia. Kaukana ovat ajat, jolloin ostettiin vitosella kiskalta namia! Myös limujen juonti, sipsien syönti "välipalana" jne. on normalisoitunut, ja annoskoot ovat järjettömiä. Ysärillä jätskipaketti oli 0,5 litraa, ja siitä riitti isollekin porukalle. Samoin limsapullot olivat litran, eivät puolentoista. Ym.
Niin eivät menekään pelaamaan ja potkimaan palloa kuten ennen vanhaan, ja tuo on mielestäni juuri sitä aloitekyvyn puutetta ja passivoitumista, mikä nykylapsissa ja nuorissa on selkeästi havaittavissa. Nykyään se olisi vielä niin hemmetin helppoa kutsua porukkaa koolle pelaamaan, senkun lähettää viestin whatsappissa. Me jouduimme kuitenkin hakemaan kavereita kotoa tai vähintäänkin soittamaan kotinumeroon ja sopimaan tarkan ajan, koska sinne kentälle mennään. Mutta sekin tehtiin, kun halutti pelata ja olla ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, mitattiin millä mittarilla tahansa, tämän päivän lapset ovat paljon fiksumpia kuin ennen ja se valtava tietomäärä mitä opitaan jo ennen 10v. Nykyään moni puhuu 10v jo useampaa kieltä.
Olet väärässä. Suomalaisten älykkyys on tutkitusti laskenut. Myös suomalaisten kielitaito on huonontunut.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kyllähän aikuisetkin ovat nykyään itsekkäämpiä. Myös heidän keskittymiskykynsä on heikko.
Miksi HS puhuu vain lapsista?
Jos puhuttaisiin aikuisista, alkaisivat persut heti uhriutua ja valitta: "Byhyy, ei me suomalaiset olla sen itsekkäämpiä kuin muutkaan byääh" "taas suomalaisia syyllistetään byhyy" "miksei hesari kirjoita m us l i mi en itsekkyydestä byääh"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.
Kannattaa muistaa, että nykylapset on päiväkotikasvatteja, harva on ollut lapsuuttaan kotona. Muutama hoitaja katsomassa 40 lapsen perään, siellä ne on tottuneet rymyämään.
Olet väärässä: tilastollisesti ei näin ei ole. Nykylapset ovat paljon pidempään kotona kuin heidän vanhempiensa sukupolvi oli.
Jotkut vanhemmat käyttäytyy kuin teinit,lapset ottaa oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy lasten käytökseen ja avuttomuuteen voi olla kyttäys, mitä yhteiskunta harrastaa lapsiperheiden suhteen. Pitää ikäänkuin täyttää tietyt normit.
Kun meillä oli keväällä lapsen terveystarkastus, koululääkäri kysyi harrastuksista. Kerroin, että molemmat liikuntaharrastukset ovat koronan takia tauolla. Lääkäri ihmetteli sitten, emmekö harrasta perheenä yhdessä liikuntaa? Selitin että puolisoni tekee fyysisesti raskasta vuorotyötä, eikä meillä oikein kukaan ole innostunut lenkkipoluista muutenkaan. Siitäkös tuli palautetta! Kuulemma pitäisi arkisinkin jaksaa lähteä ulkoilemaan ja puuhaamaan, viis väsymyksestä tai kiireisestä arjesta. Jotenkin tuossa tilanteessa kulminoitui siistiä sisätyötä tekevän ja duunarin todellisuuksien erot; lääkäri itse koki lenkkeilyn palauttavaksi sisällä istumisen jälkeen, kun taas meillä kotiin raahautuu usein ylitöitäkin tehnyt, fyysisesti kuormittavassa työssä ollut vuorotyöläinen joka haluaa vain suihkuun ja nukkumaan. Suositukset ovat yksi juttu, realiteetit toinen.
Lääkäri antoi mukaan kotiin jonkun ohjevihkosen, jossa tentattiin perheen tekemisiä ja syömisiä. Siinä kysyttiin kaikki vanhempien työnteosta lapsen vanukkaiden syömiseen (ilmeisesti vain vanukkaat voivat olla haitallisia lapsille?) per viikko. Sivuja oli useita, muistutti neuvolakorttia. En täyttänyt yhtäkään.
Hyvää sillä kuitenkin vain tarkoitetaan, vaikka joidenkin kohdalla onkin haastavaa toteuttaa. Ehkä pitäisi miettiä luovasti miten sitä liikuntaa saisi liitettyä arjen liikkumisiin. Tai sitten jotain sisäjumppaa. Ruokavaliokin on kasvaville lapsille oikeasti tosi tärkeetä, että oppisi syömään järkevästi oikeaa ruokaa. Lapsiin pitäisi yrittää jaksaa panostaa, kun ne on pieniä. Jälkikäteen se on enää usein liki mahdotonta.
Katsokaa nyt miten pohjoismaissa lapsille annetaan kaikki periksi ja mistään teoista ei tule sanktioita, tai ehkä puhelin pois päiväks, heh heh.
Koulukiusaamisessa sama juttu. Ennen olisi otettu palaveri vanhempien kanssa ja kiusaaja olisi saanut selkäsaunan kotona, opettaa kummasti tottelemaan. Sellaista lässytystä kuulee esim. lentokoneessa missä kakarat huutavat ja kiljuvat, vanhemmat vain hymyilevät typerästi ja anteeksi pyytävänä. Suomi on menetetty monin tavoin ja ainut mitä täältä voi maailmalle ponkaista on ihmeellisiä väripäitä ja sateenkaariperverssejä joista Suomea jo nyt ihmetellään maailmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy lasten käytökseen ja avuttomuuteen voi olla kyttäys, mitä yhteiskunta harrastaa lapsiperheiden suhteen. Pitää ikäänkuin täyttää tietyt normit.
Kun meillä oli keväällä lapsen terveystarkastus, koululääkäri kysyi harrastuksista. Kerroin, että molemmat liikuntaharrastukset ovat koronan takia tauolla. Lääkäri ihmetteli sitten, emmekö harrasta perheenä yhdessä liikuntaa? Selitin että puolisoni tekee fyysisesti raskasta vuorotyötä, eikä meillä oikein kukaan ole innostunut lenkkipoluista muutenkaan. Siitäkös tuli palautetta! Kuulemma pitäisi arkisinkin jaksaa lähteä ulkoilemaan ja puuhaamaan, viis väsymyksestä tai kiireisestä arjesta. Jotenkin tuossa tilanteessa kulminoitui siistiä sisätyötä tekevän ja duunarin todellisuuksien erot; lääkäri itse koki lenkkeilyn palauttavaksi sisällä istumisen jälkeen, kun taas meillä kotiin raahautuu usein ylitöitäkin tehnyt, fyysisesti kuormittavassa työssä ollut vuorotyöläinen joka haluaa vain suihkuun ja nukkumaan. Suositukset ovat yksi juttu, realiteetit toinen.
Lääkäri antoi mukaan kotiin jonkun ohjevihkosen, jossa tentattiin perheen tekemisiä ja syömisiä. Siinä kysyttiin kaikki vanhempien työnteosta lapsen vanukkaiden syömiseen (ilmeisesti vain vanukkaat voivat olla haitallisia lapsille?) per viikko. Sivuja oli useita, muistutti neuvolakorttia. En täyttänyt yhtäkään.
Kyttäys on ehdottomasti syy. Tyhmillä, epäonistuneilla vanhemmilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Missä kouluissa ja millä paikkakunnilla kyseinen "tutkimus" on tehty? Äitinä ja kotiäitinä en allekirjoita yhtään väitettä omien lastemme osalta!
Omat lapsemme jaksavat katsoa kokonaisen elokuvan. Pilkut ja pisteet ja kielioppi kiinnostavat. Lapsemme osaavat tehdä solmun ja kykenevät täyttämään värityskirjan kunnolla. Lapsemme ymmärtävät, miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Lapsemme eivät ole itsekkäitä. He eivät ole ilottomia ja passiivisia ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista.
Vai ovatko suuret ikäluokat taas täällä valittamassa? Vanhukset, siirtykää Vauva.fi-palstalta oman ikäluokkanne ET-lehden (Ennen Tuonelaa) palstalle valittamaan! Appiukko ja anoppi (s. 1940-luvulla) ihmettelivät, miksi nykyajan lapset eivät hiihdä kouluun? Siksi, kun Suomessa ei ole talvella enää välttämättä lunta. Hiekalla ja asfaltilla on aika ikävä hiihtää.
Appivanhempien on mahdotonta tajuta, että kehitys kehittyy ja lasten ruumiillinen kuritus on Suomessa kielletty 1980-luvulla lailla. 2000-luvulla koulussa opettaja tai rehtori ei enää lyö ja pahoinpitele lapsia, revi lapsia hiuksista, lyö karttakepillä lasta sormille tai seisota lasta nurkassa häpeämässä. Appivanhempien mielestä lapsen alistaminen, julkinen nolaaminen, huutaminen, häpäisy, pelottelu, uhkailu ja kaikenlainen henkinen ja fyysinen väkivalta ovat hyviä "kasvatusmenetelmiä". Näitä "kasvatusmenetelmiä" he käyttivät omien lastensa kanssa 1960- ja 1970-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy lasten käytökseen ja avuttomuuteen voi olla kyttäys, mitä yhteiskunta harrastaa lapsiperheiden suhteen. Pitää ikäänkuin täyttää tietyt normit.
Kun meillä oli keväällä lapsen terveystarkastus, koululääkäri kysyi harrastuksista. Kerroin, että molemmat liikuntaharrastukset ovat koronan takia tauolla. Lääkäri ihmetteli sitten, emmekö harrasta perheenä yhdessä liikuntaa? Selitin että puolisoni tekee fyysisesti raskasta vuorotyötä, eikä meillä oikein kukaan ole innostunut lenkkipoluista muutenkaan. Siitäkös tuli palautetta! Kuulemma pitäisi arkisinkin jaksaa lähteä ulkoilemaan ja puuhaamaan, viis väsymyksestä tai kiireisestä arjesta. Jotenkin tuossa tilanteessa kulminoitui siistiä sisätyötä tekevän ja duunarin todellisuuksien erot; lääkäri itse koki lenkkeilyn palauttavaksi sisällä istumisen jälkeen, kun taas meillä kotiin raahautuu usein ylitöitäkin tehnyt, fyysisesti kuormittavassa työssä ollut vuorotyöläinen joka haluaa vain suihkuun ja nukkumaan. Suositukset ovat yksi juttu, realiteetit toinen.
Lääkäri antoi mukaan kotiin jonkun ohjevihkosen, jossa tentattiin perheen tekemisiä ja syömisiä. Siinä kysyttiin kaikki vanhempien työnteosta lapsen vanukkaiden syömiseen (ilmeisesti vain vanukkaat voivat olla haitallisia lapsille?) per viikko. Sivuja oli useita, muistutti neuvolakorttia. En täyttänyt yhtäkään.
Kyttäys on ehdottomasti syy. Tyhmillä, epäonistuneilla vanhemmilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Yhtä asiaa olen ihmetellyt kovasti. Miksi koukut on nykyään ympäröity aidoilla niin että saa pahimmillaan kiertää korttelin löytääkseen portin. Onko normaali koulut nykyään täynnä kehitysvammaisia jotka karkaisivat ilman aitoja. Ei vielä ysärin lopulla aitoja ollut kuin päiväkotien ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Missä kouluissa ja millä paikkakunnilla kyseinen "tutkimus" on tehty? Äitinä ja kotiäitinä en allekirjoita yhtään väitettä omien lastemme osalta!
Omat lapsemme jaksavat katsoa kokonaisen elokuvan. Pilkut ja pisteet ja kielioppi kiinnostavat. Lapsemme osaavat tehdä solmun ja kykenevät täyttämään värityskirjan kunnolla. Lapsemme ymmärtävät, miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Lapsemme eivät ole itsekkäitä. He eivät ole ilottomia ja passiivisia ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista.
Vai ovatko suuret ikäluokat taas täällä valittamassa? Vanhukset, siirtykää Vauva.fi-palstalta oman ikäluokkanne ET-lehden (Ennen Tuonelaa) palstalle valittamaan! Appiukko ja anoppi (s. 1940-luvulla) ihmettelivät, miksi nykyajan lapset eivät hiihdä kouluun? Siksi, kun Suomessa ei ole talvella enää välttämättä lunta. Hiekalla ja asfaltilla on aika ikävä hiihtää.
Appivanhempien on mahdotonta tajuta, että kehitys kehittyy ja lasten ruumiillinen kuritus on Suomessa kielletty 1980-luvulla lailla. 2000-luvulla koulussa opettaja tai rehtori ei enää lyö ja pahoinpitele lapsia, revi lapsia hiuksista, lyö karttakepillä lasta sormille tai seisota lasta nurkassa häpeämässä. Appivanhempien mielestä lapsen alistaminen, julkinen nolaaminen, huutaminen, häpäisy, pelottelu, uhkailu ja kaikenlainen henkinen ja fyysinen väkivalta ovat hyviä "kasvatusmenetelmiä". Näitä "kasvatusmenetelmiä" he käyttivät omien lastensa kanssa 1960- ja 1970-luvuilla.
Siinä näet nyt itse miltä tuntuu yleistys. Minä voisin kysyä samaa, että millä paikkakunnalla on nämä teidän vanhempanne, jotka lukevat jotain "ennen tuonelaa", en ole koskaan kuullutkaan. Mistä paikkakunnalta ovat nämä suuret ikäluokat kotoisin, jotka kurittivat ja häpäisivät lapsiaan. Ei meilläpäin ollut tällaisia vanhempia, vaan ihan täysipäisiä. Jossain päin Suomea ollaan kasvatuksessa laahattu sukupolvia jäljessä. Mihin tutkimukseen perustuu nämä väitteet sodanjälkeisen sukupolven lastenkasvatuksesta? En ole sodanjälkeistä sukupolvea, vaan heidän lapsensa.
Älypuhelimet on poistaneet lapsilta (ja aikuisilta) tylsyyden tuntemukset. Tällöin ei tarvi käyttää mielikuvitusta. Seurauksena henkinen kapasiteetti heikkenee ja mielenterveysongelmat lisääntyy. Nämä on netti syöttää propagandaa esim. että tulee olla tietynlainen, "influensserit" (kuinka naulan kantaan osuukaan!) levittää tätä tautia kuinka et ole mitää jos et tee/ole näin. Tää se on se pahan alku ja juuri, Netti.
Rivien välistä loistaa sana "nettiporno".
Kuinka paljon netillä ja peleillä on ollut osuutta kehitykseen? Herra M36 ainakin on hyvä esimerkki nettipornon kuluttajasta jo nuoresta iästä lähtien. Onko kaikki päräyttävä netissä ja peleissä ja todellisuus todellisine ihmisineen pelkkää tylsyyttä? Siinäkö on nuortenkin ongelmien ydin? Täydellinen valaistus löytyy vain Instagramista ja kauniit ihmiset onlyFansista? Elämä ilman filttereitä ei enää kiinnosta?