Lue keskustelun säännöt.
HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut
09.08.2021 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008038384.html
Opettajien mukaan lapset eivät jaksa katsoa esim. kokonaista elokuvaa, koska keskittymiskyky ei riitä. Pilkut ja pisteet, tai kielioppi ylipäätänsä eivät kiinnosta.
Moni ei opi tekemään solmua, tai kykene täyttämään värityskirjaa kunnolla. Opettajilta vaaditaan perusteluja esim. miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Itsekkyys on lisääntynyt. Osa ala-asteikäisistä on täysin ilottomia ja passiivisia, mikään ei kiinnosta.
Positiivisena mainitaan, että peruskoulun oppilaat tuovat seksuaalisen suuntautumisensa rohkeasti esiin ja sanovat rohkeasti ääneen käyvänsä terapiassa.
Nämä lapset ovat aikalailla peilikuva alle 50-vuotiaista suomalaisista aikuisista.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.
Minkä takia Suomen elintaso ja koulutustaso on kuitenkin noussut kohisten suurista ikäluokista alkaen?
Paitsi, että juuri viimeiset tulokset ja havainnot kertoo, että Suomi on menossa koululaisten menestyksessä alaspäin. Just oli Hesarissa tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvia on eripituisia. Minkä minuuttimäärän kohdalla menee se raja, että keskittymiskyky loppuu?
Ennen elokuvat olivat lähes poikkeuksetta 1,5h. Nyt on melkein kaikki pierukomedioista lähtien 2-4 tuntisia eepoksia ilman väliaikoja.
Ja ne leffat on nykyään hirveetä tykitystä, ettei vaan tule tylsää. Mä en jaksa enää katsoa uusia isoja tuotantoja, kun ne leikataan parin sekunnin välein. Vanhat Bondit on hyvä esimerkki miten tointakohtauksiakin voi kuvata pitkillä otoksilla eikä silmiin satu.
Kyllä toi some pilaa jo 80-luvun kasvatin keskittymiskyvyn. Kun noi tiktokit ja youtube shortsit kestää vain sen muutaman minuutin niin siihen formaattiin tottuu ja koko illan elokuva alkaa tuntua pitkältä. Eikä enää ole mahdollisuutta elää ilman älypuhelimia kun koronapassi kun tulee niin se on melkein pakko jostain puhelimesta näyttää. Samoin ei edes tiedä missä pääsee vaikka pankkiin tai saa terveydenhoitoa ilman puhelinta.
Hulluinta oli kun en saanut puhelimeen tietoa labra-ajasta ja lähdin kysymään sitä paikalliselta terveysasemalta ja siellä sanottiin ettei terveydenhuolto ole yhteydessä labran järjestelmään ja annettiin puhelinnumero. Labrassa ei taas ollut mitään toimistoa...kaikki sihteerit on näemmä hävitetty joka paikasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi
He muuttivatkin korpimökkiin ja syrjäytyivät.
Luepas se loppuun
En jaksa keskittyä ja lukea niin pitkälle.
jonne, 15v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi
Onneksi veljekset olivat Kiven luomus, eivät oikeita ihmisiä.
Mutta taisivat olla todenmukainen kuvaus suomalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaislapset vanhempineen kun tulevat ulkomailla kylään niin puhutaan törkeästi ja istutaan sohvalla odottamassa että joku tekee tai ruokaa ja juomaan eteen. Loisitaan sängyssä koko päivä. Miksi ihmeessä suomalaiset haluavat ulkomaille lomalle kun siellä ei haluta tehdä muuta kuin lojua joko sängyssä tai uimarannalla/altaalla ja syödä ja juoda känny kädessä. Ei mitään kiinnostusta mihinkään muuhun toimintaan. Kauhea arvostelu jatkuvasti kaikesta. Ja oletus että muut maksavat kaiken. Onneksi Covidin takia ei ole tarvinnut keksiä tekosyitä miksi ei nyt voikaan tulla tänä vuonna...
Vierailija kirjoitti:
Suomalaislapset vanhempineen kun tulevat ulkomailla kylään niin puhutaan törkeästi ja istutaan sohvalla odottamassa että joku tekee tai ruokaa ja juomaan eteen. Loisitaan sängyssä koko päivä. Miksi ihmeessä suomalaiset haluavat ulkomaille lomalle kun siellä ei haluta tehdä muuta kuin lojua joko sängyssä tai uimarannalla/altaalla ja syödä ja juoda känny kädessä. Ei mitään kiinnostusta mihinkään muuhun toimintaan. Kauhea arvostelu jatkuvasti kaikesta. Ja oletus että muut maksavat kaiken. Onneksi Covidin takia ei ole tarvinnut keksiä tekosyitä miksi ei nyt voikaan tulla tänä vuonna...
Tuttavapiirissä teinejä, jotka saattavat lomaviikon olla puhumatta puhelimellaan jossain nurkassa. Ruokapöytään raahautuvat syömään niitä heille erikseen väännettyjä lastenruokia, kuten nakkeja ja ranskalaisia. Mitään kontaktia ei oteta aikuisiin eikä pienempiin lapsiin, ei jutustella eikä tervehditä oma-aloitteisesti. Kuitenkin ollaan ”läheisiä” sukulaisia ja koko ikämme tunnettu, eikä mekään olla mitään tätejä, jotka jankkaavat ja utelevat. Teinien vanhemmat passaavat minkä ehtivät ja kertovat kahden kesken että lapsensa ovat ujoja! Siis kolme lasta ovat lähes katatonisen ujoja....
No ei ne oo ujoja, vaan helvetin huonosti kasvatettuja eikä mitään käytöstapoja ole vaadittu. Puhumattakaan, että joskus voisivat vaikka hakata saunapuut, tehdä salaatin, kattaa pöydän tai tiskata. Ei luulis olevan liian vaikeaa lähes täysi-ikäisille, joista toinen taitaa olla menossa armeijaan ensi vuonna ja varmaan joskus aikovat ihan muuttaa pois kotoa. Omat alakouluikäiset lapseni ovat reippaampia ja käytännöllisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkät youtube videot vaan tuo paremmin massia ja yhteistyökumppanitkin tykkää.
Kun tukee tätä ketjua, niin tulee fiilis, että tää nykyaika on monessa mielessä aika shittiä. Ei sillä, etteikö kivoja juttuja olis, mutta paljon on kaikkee menny pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo aiemminkin todettu: 80-luvulla syntyneet olivat viimeinen resilientti, ahkera sukupolvi. He tulevat elättämään nämä myöhemmin syntyneet, tulevat nuoret eläkeläiset.
Jään omien säästöjen ja työttömyystuen varaan ennen 60v, siinähän elätätte.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että häiriköiviä, huutavia ja kiroilevia adhd-pentuja on nykyään paljon. Kuri puuttuu täysin.
Oli meitä kasareissakin, ja viuhdottiin vieläpä pääasiassa ilman diagnooseja ja lääkitystä. Olisin seonnut ADHDna minäkin tähän nykyaikaan kyllä, passiivista sisällä hengailua, huonommat mahdollisuudet harjoittaa kädentaitoja jotka lohdutti kun lukeminen ei kiinnostanut/onnistunut, nettikiusaamista, ulkonäköpaineita, ja etenkin SÄÄNTÖJÄ ja KYTTÄÄMISTÄ, kun en meinannut sietää ysärikasvatuksenkaan muutamaa hassua sääntöä :D ei pitäs puristaa sitä mailaa liian kovaa ja eriyttää ihan valmiiksi hankalasti moneen asiaan sopeutuvia yksilöitä liian ahtaaseen nurkkaan, tulee vaan isompi kapina kun erilaisuudesta tehdään numero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten kukaan voi nykypäivänä haluta opettajaksi. Meno on varmaan ihan hullua. Sukulaisilla on eräänlainen museo, joka on perinteisesti ollut suosittu luokkaretkipaikka ja muutenkin siellä käy lapsia vanhempineen. Käytännössä mistään ei tahdo tulla enää mitään. Lapset eivät jaksa keskittyä kuin minuutin ja kiipeilevät vitriinien päällä ym. Eikä kyse ole mistään poikkeustapauksista, näistä klassisista yksinhuoltaja-alkoholistiperheen nikopettereistä, joita ei ole kukaan kasvattanut ym. kliseistä vaan ihan tavallisista perheistä tulevista lapsista. Se porukan kilteinkin voi olla sellainen, että 80-luvulla koulun koviskin olisi mennyt nurkkaan nyyhkyttämään tämän nähdessään. Vanhemmat voivat olla tosi fiksuja, mukavia, koulutettuja ym., mutta lapset ovat täysin pitelemättömiä. Eli sanoisin, että ne ajat ovat menneet, jolloin voi sormella osoittaa toisia ja puhua ns. huonoista perheistä. Olemme lähes kaikki samaa sakkia.
En oikeastaan keksi muuta selitystä kuin älylaitteet, sillä se on käsittääkseni ainoa juttu, joka koskettaa kaikkia lapsia. Mutta syyllistä nyt sitten vanhempia, sillä lapsi, jolla on rajat, on yksinäinen lapsi. Koulun jälkeen kökit yksin kotona, koska kaverit ovat pelaamassa tai somessa. Meillä hankittiin esikoiselle älypuhelin vasta yläkouluun mennessä (tästä on viitisen vuotta), koska oli pakko, koulu käytännössä vaati sitä. Tänään juuri luin kaksivuotisesta esikoulusta, jossa yhtenä painopistealueena ovat digitaidot. Kyse ei siis aina ole siitä, että vanhemmat tyrkyttämällä tyrkyttäisivät lapsilleen näitä laitteita. Ainoa mikä auttaisi on kunnon kapina, sanottaisiin, että nyt riittää, päiväkodissa katsotte että lapset leikkivät ja koulussa voi asiat kirjoittaa vaikka liitutaululle. Mietin, onko missään muussa maassa näin hullu meininki, että jopa kasvatusalan asiantuntijat juoksevat propellit lakin päällä pyörien kaiken uuden tekniikan perässä ja kaikki uusi on aina jee jee.
Tämä. Olen itsekin kahden koululaisen äiti, ja ihmettelen tätä digikiimaa, mikä Suomea vaivaa nykyään: kouluilla ei ole varaa kunnollisiin välineisiin kaikilla tunneilla, mutta jokaiselle ekaluokkalaiselle pitää olla lainaksi henkilökohtainen iPad (jonka käyttöä harjoitellaan nykyään jo päiväkodissa). Minä opin atk-taitoni alkeet tietokoneluokassa MikroMikolla, ja kummasti osaan tänä päivänä tehdä laitteilla yhtä sun toista. Väitän, että sama pätee myös nykykoululaisiin.
Ja jokainen pienikin rike ja typeryys raportoidaan sähköisesti, miten tämmöinen kyttääminen palvelee ketään? Korostan, että omat lapseni ovat hyväkäytöksisiä (saaneet siitä stipenditkin), mutta en tajua kenen etu on, että kaikki raportoidaan vanhemmalle tyyliin "Eetu heitti kuminsa lattialle", "Markus ja Maria irvistelivät tunnilla" tai "Jonne kaatoi energiajuomansa lattialle". Ennen koulussa oli AIKUISET, jotka ottivat tilanteet ja tilat haltuunsa, eivätkä jaksaneet miettiä jokaista pikkujuttua. Toki jos huono käytös toistuu tms., siitä voi ilmoittaa kotiin, mutta rajansa kaikella. Entinen reissuvihko, johon ope kirjoitti lyhyet kuulumiset joka perjantai ala-asteella, saisi mielestäni tehdä paluun. Jatkuva päivystäminen netissä on turhauttavaa, enkä ymmärrä miten opettajat jaksavat muistaa sekä kirjata näitä tyhjänpäiväisyyksiä.
Itsearviointi pitäisi heittää roskiin, ainakin nepsylasten ja/tai pikkukoululaisten osalta. Se siis toimii niin, että oppilas arvioi osaamisensa tason eri aineissa ja opettaja tekee saman. Arvosana perustuu opettajan mielipiteeseen, mutta itsensä arvioiminen ei tuo mitään lisäarvoa lapselle, joka ei osaa arvioida sitä realistisesti: lähipiirissäni on nepsytapaus, joka kokee olevansa "erinomainen" kaikessa, vaikka todellinen osaaminen on hyvin vaihtelevaa.
Eniten kaipaan 90-luvulta pysyvyyttä. Kyllä, keskellä lamaa koulunkäynti oli pysyvää: sama opettaja ekalta kutoselle (omillani on vaihtunut joka vuosi, jopa ilman ennakkovaroitusta), valinnaisaineet samassa koulurakennuksessa (luin kauhulla eilen miten A2-kieltä opiskeleva esikoiseni joutuu jatkossa siirtymään toiselle puolelle kuntaa aamukahdeksaksi kerran viikossa- miten sinne mennään + tullaan takaisin järkevästi, kun korona on vienyt kunnasta toimivan joukkoliikenteen?? Ja vaikka omassa koulussa ryhmien sekoittamista vältetään, nyt onkin ok pistää neljän tai viiden koulun oppilaat samalle tunnille viikottain..?), ruoka tehtiin koulun keittiössä ja se oli suhteellisen laadukasta nykyaikaan verrattuna. Terkkari oli myös yläasteella aina tavattavissa, nykyään edes alakoululaiset eivät joka päivä pääse hänen luokseen. Siinä missä ennen oli yksi ja sama luokka, jossa opiskeltiin tietyt jutut (oma luokka, käsityöluokka jne.), kaikki on nykyään rikottu erilaisiin moduuleihin ja "oppimisympäristöihin". Voi sopia juu lukiolaisille, vaan miten käy pienten koululaisten kanssa, varsinkin jos lapsilla on vaikeuksia keskittyä hälinän tms. takia? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En 8käsitä miten kukaan voi nykypäivänä haluta opettajaksi. Meno on varmaan ihan hullua. Sukulaisilla on eräänlainen museo, joka on perinteisesti ollut suosittu luokkaretkipaikka ja muutenkin siellä käy lapsia vanhempineen. Käytännössä mistään ei tahdo tulla enää mitään. Lapset eivät jaksa keskittyä kuin minuutin ja kiipeilevät vitriinien päällä ym. Eikä kyse ole mistään poikkeustapauksista, näistä klassisista yksinhuoltaja-alkoholistiperheen nikopettereistä, joita ei ole kukaan kasvattanut ym. kliseistä vaan ihan tavallisista perheistä tulevista lapsista. Se porukan kilteinkin voi olla sellainen, että 80-luvulla koulun koviskin olisi mennyt nurkkaan nyyhkyttämään tämän nähdessään. Vanhemmat voivat olla tosi fiksuja, mukavia, koulutettuja ym., mutta lapset ovat täysin pitelemättömiä. Eli sanoisin, että ne ajat ovat menneet, jolloin voi sormella osoittaa toisia ja puhua ns. huonoista perheistä. Olemme lähes kaikki samaa sakkia.
En oikeastaan keksi muuta selitystä kuin älylaitteet, sillä se on käsittääkseni ainoa juttu, joka koskettaa kaikkia lapsia. Mutta syyllistä nyt sitten vanhempia, sillä lapsi, jolla on rajat, on yksinäinen lapsi. Koulun jälkeen kökit yksin kotona, koska kaverit ovat pelaamassa tai somessa. Meillä hankittiin esikoiselle älypuhelin vasta yläkouluun mennessä (tästä on viitisen vuotta), koska oli pakko, koulu käytännössä vaati sitä. Tänään juuri luin kaksivuotisesta esikoulusta, jossa yhtenä painopistealueena ovat digitaidot. Kyse ei siis aina ole siitä, että vanhemmat tyrkyttämällä tyrkyttäisivät lapsilleen näitä laitteita. Ainoa mikä auttaisi on kunnon kapina, sanottaisiin, että nyt riittää, päiväkodissa katsotte että lapset leikkivät ja koulussa voi asiat kirjoittaa vaikka liitutaululle. Mietin, onko missään muussa maassa näin hullu meininki, että jopa kasvatusalan asiantuntijat juoksevat propellit lakin päällä pyörien kaiken uuden tekniikan perässä ja kaikki uusi on aina jee jee.
Tämä. Olen itsekin kahden koululaisen äiti, ja ihmettelen tätä digikiimaa, mikä Suomea vaivaa nykyään: kouluilla ei ole varaa kunnollisiin välineisiin kaikilla tunneilla, mutta jokaiselle ekaluokkalaiselle pitää olla lainaksi henkilökohtainen iPad (jonka käyttöä harjoitellaan nykyään jo päiväkodissa). Minä opin atk-taitoni alkeet tietokoneluokassa MikroMikolla, ja kummasti osaan tänä päivänä tehdä laitteilla yhtä sun toista. Väitän, että sama pätee myös nykykoululaisiin.
Ja jokainen pienikin rike ja typeryys raportoidaan sähköisesti, miten tämmöinen kyttääminen palvelee ketään? Korostan, että omat lapseni ovat hyväkäytöksisiä (saaneet siitä stipenditkin), mutta en tajua kenen etu on, että kaikki raportoidaan vanhemmalle tyyliin "Eetu heitti kuminsa lattialle", "Markus ja Maria irvistelivät tunnilla" tai "Jonne kaatoi energiajuomansa lattialle". Ennen koulussa oli AIKUISET, jotka ottivat tilanteet ja tilat haltuunsa, eivätkä jaksaneet miettiä jokaista pikkujuttua. Toki jos huono käytös toistuu tms., siitä voi ilmoittaa kotiin, mutta rajansa kaikella. Entinen reissuvihko, johon ope kirjoitti lyhyet kuulumiset joka perjantai ala-asteella, saisi mielestäni tehdä paluun. Jatkuva päivystäminen netissä on turhauttavaa, enkä ymmärrä miten opettajat jaksavat muistaa sekä kirjata näitä tyhjänpäiväisyyksiä.
Itsearviointi pitäisi heittää roskiin, ainakin nepsylasten ja/tai pikkukoululaisten osalta. Se siis toimii niin, että oppilas arvioi osaamisensa tason eri aineissa ja opettaja tekee saman. Arvosana perustuu opettajan mielipiteeseen, mutta itsensä arvioiminen ei tuo mitään lisäarvoa lapselle, joka ei osaa arvioida sitä realistisesti: lähipiirissäni on nepsytapaus, joka kokee olevansa "erinomainen" kaikessa, vaikka todellinen osaaminen on hyvin vaihtelevaa.
Eniten kaipaan 90-luvulta pysyvyyttä. Kyllä, keskellä lamaa koulunkäynti oli pysyvää: sama opettaja ekalta kutoselle (omillani on vaihtunut joka vuosi, jopa ilman ennakkovaroitusta), valinnaisaineet samassa koulurakennuksessa (luin kauhulla eilen miten A2-kieltä opiskeleva esikoiseni joutuu jatkossa siirtymään toiselle puolelle kuntaa aamukahdeksaksi kerran viikossa- miten sinne mennään + tullaan takaisin järkevästi, kun korona on vienyt kunnasta toimivan joukkoliikenteen?? Ja vaikka omassa koulussa ryhmien sekoittamista vältetään, nyt onkin ok pistää neljän tai viiden koulun oppilaat samalle tunnille viikottain..?), ruoka tehtiin koulun keittiössä ja se oli suhteellisen laadukasta nykyaikaan verrattuna. Terkkari oli myös yläasteella aina tavattavissa, nykyään edes alakoululaiset eivät joka päivä pääse hänen luokseen. Siinä missä ennen oli yksi ja sama luokka, jossa opiskeltiin tietyt jutut (oma luokka, käsityöluokka jne.), kaikki on nykyään rikottu erilaisiin moduuleihin ja "oppimisympäristöihin". Voi sopia juu lukiolaisille, vaan miten käy pienten koululaisten kanssa, varsinkin jos lapsilla on vaikeuksia keskittyä hälinän tms. takia? Niinpä.
Tuo kyttääminen kohdistuu vielä aivan tavallisiin nuoriin ja ns. uhrittomiin rikoksiin. Sen sijaan väkivaltaisesti käyttäytyvät häiriköt saavat terrorisoida muita mielensä mukaan. Kasarilla nämä eristettiin muista tarkkailuluokille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi some pilaa jo 80-luvun kasvatin keskittymiskyvyn. Kun noi tiktokit ja youtube shortsit kestää vain sen muutaman minuutin niin siihen formaattiin tottuu ja koko illan elokuva alkaa tuntua pitkältä. Eikä enää ole mahdollisuutta elää ilman älypuhelimia kun koronapassi kun tulee niin se on melkein pakko jostain puhelimesta näyttää. Samoin ei edes tiedä missä pääsee vaikka pankkiin tai saa terveydenhoitoa ilman puhelinta.
Hulluinta oli kun en saanut puhelimeen tietoa labra-ajasta ja lähdin kysymään sitä paikalliselta terveysasemalta ja siellä sanottiin ettei terveydenhuolto ole yhteydessä labran järjestelmään ja annettiin puhelinnumero. Labrassa ei taas ollut mitään toimistoa...kaikki sihteerit on näemmä hävitetty joka paikasta!
Puhut kyllä niin totta. Tik Tok -videothan tosiaan ovat niin lyhyitä, että niitä kaiket päivät tuijottavien lasten keskittymiskyky myös virittyy samalle taajuudelle eli lyhyeksi. Toisekseen nuoret tukeutuvat tekniikkaan kaikessa. He käyttävät paikannusta vieraissa paikoissa suunnistamiseen, kännykkää muistin apuna jne. Kaikki se, mitä ihminen ei käytä, ajan saatossa surkastuu.
Meidät on tehty tekniikasta täysin riippuvaiseksi. Itse en oikeastaan suoranaisesti tarvitsisi kännykkää mihinkään, ellei yhteiskunta siirtämällä palvelunsa siitä riippuvaisiksi pakottaisi minua siihen.
ohis,kuinka paljon aikuiset käyttää autossa gpsssää kun menevät johonkin? Minun tuttu pistää aina opastuksen vaikka samaa reittiä mennään aina..
Vierailija kirjoitti:
ohis,kuinka paljon aikuiset käyttää autossa gpsssää kun menevät johonkin? Minun tuttu pistää aina opastuksen vaikka samaa reittiä mennään aina..
Oisko vaik suunnilleen saman verran kuin käyttivät KARTTAA ennen, aika hemmetin ohis tosiaan olikin :D
Itselläni myös useampi lapsi. Meillä on aina ollut puhelin- ja peliajat, etenkin pienemmille lapsille, ja olen huomannut että olemme olleet vähemmistössä tässä jos vertaa lasten kavereita. Ruutuaika on ollut 1-2h päivässä, joskus poikkeuksellisesti vähän enemmän. Pienemmillä lapsilla on ollut myös täysin pelittömiä päiviä. Yksi lapsista on saanut nepsy-diagnoosin ja hänen tapauksessaan jopa tuo peliaika tuntuu olevan liikaa.
Riippuen hyvin paljon lapsesta n. 10v ylöspäin lapsi on saanut itse opetella säännöstelemään puhelimen käyttöä. Mutta jos näyttää siltä, että se ei onnistu, niin sitten vanhempi auttaa siinä, eli huomauttaa asiasta, ja jos sekään ei toimi, niin käytännössä sulkee puhelimen. Nukkumaanmenoajat on myös isommilla lapsilla, eikä se ole ongelma kun ovat tottuneet tähän ja heille on opetettu että se on hyväksi heille huolehtia unen riittävyydestä.
Meillä lapsilla on harrastuksia, asumme ympäristössä jossa ulkona on paljon tekemistä isommillekin lapsille. Myös perheenä teemme asioita yhdessä, liikumme, käymme museioissa jne. Lapset auttavat kotitöissä, myös pojat. He tietävät että äiti (tai isä) ei jaksa yksin tehdä kaikkea. Lapsille on ihan vauvasta asti opetettu syömään erilaisia ruokia, ja ovat käytännössä kaikkiruokaisia, ja he tietävät mikä on terveellistä ja hyväksi heille.
Lapset ovat pärjänneet erinomaisesti koulussa, huolehtivat itse läksyistään ja myös pojat lukevat kirjoja. Jopa tämä nepsy-diagnoosin saanut pystyy keskittymään lukemiseen, mutta jos hänellä olisi rajattomat peliajat, niin ei varmasti lukisi yhtään mitään.
Ja täytyy muutenkin sanoa, että välillä on täytynyt vanhempana olla tosi tiukka. On pitänyt kieltää asioita:herkkuja, peliaikaa, valvomista jne ja myös vaatia lapsia ottamaan vastuuta esim kotitöissä. Välillä on myös pitänyt patistaa lapset pihalle, jos ovat meinanneet jumiutua sohvalle kännykkä kourassa. Voi antaa vaihtoehdon että nyt joko autat siivouksessa tai lähdet kaverin/sisaruksen kanssa ulos esim pyöräilemään.
Itse myös olen välillä ollut pöyristynyt joidenkin kavereiden lepsusta kasvatustyylistä, jossa kaikki annetaan periksi, eikä lapsilta vaadita mitään. Ihmettelen myös sitä miksi vanhemmat eivät välitä siitä että lapset ovat ylipainoisia, vaikka itse saattavat olla hoikkia ja urheilullisia. Se herkkujen määrä on jotain aivan järjetöntä.
Vaikuttaa siltä, että mini vanhempi ei ymmärrä että lapsi, etenkään pieni lapsi, ei ymmärrä mikä
on parhaaksi hänelle, tai sitten ei vaan välitetä?
Minusta se jo kertoo paljon, että nämä insinöörit, jotka kehittävät älylaitteita, eivät anna lastensa käyttää niitä.
https://www.verkkouutiset.fi/piilaakson-johtajat-kieltavat-omilta-lapsi…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/23/somepioneerin-lapsilla-ei-ole-…
Itse olen opettaja yläkoulussa ja olen kyllä huomannut tuon kehityksen. Nykysuuntaus on järjetön. Esimerkiksi käsin kirjoittamisessa on todettu olevan monia hyötyjä, mutta se on nykyisessä digihuumassa toissijaista. Joten sitten näemme yläkouluikäisiä, joiden käsiala ei ole yhtään kehittynyt, kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa, vaikka puhelimella osataan kirjoittaa nopeasti.
Aivoja pitäisi käyttää aktiivisesti ja haastaa itseään, mutta eivät aivot paljoa kulu kun ei tarvitse koskaan miettiä mitään, kun voi vain Googlettaa. Tai käyttää aikansa Tiktokia selaillen.
Tuosta ruokailusta, ylipainosta jne.
Mielestäni nykypäivän paino-ongelmat eivät johdu ruutuajasta/pelaamisesta. Pelatessa ei tule mässytettyä, koska käsillä on puuhaa, eikä kukaan halua sotkea ohjainta/näppistä. Usein nälkäkin unohtuu, kun innostuu pelaamaan. Sama juttu kännykän selaamisessa, tosin silloin on helpompi napsia suuhunsa jotain samalla. Kuitenkin aikuisella on valta tässä, napsiiko nuori sipsejä vaiko vihanneksia jne.
Arkiliikunnan puute ja ulkona leikkiminen on vähentynyt selkeästi, ja uskon sen vaikuttavan painoonkin. Lapsille on hankala löytää tekemistä, kun kaikki on joko tavoitteellista treenaamista tai sitten tauolla koronan takia. Lapset eivät nykyään enää mene spontaanisti potkimaan palloa tai esim. uimaan keskenään läheskään yhtä paljon kuin vaikkapa ysärillä.
Elintason noustessa osalla vanhemmista on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on sopiva herkkumäärä tai vaikkapa viikkoraha minkäkin ikäiselle. Muistan omastakin nuoruudesta pojan, joka aina retkillä osti leirikiskan tyhjäksi, mutta tuntuu että ilmiö olisi laajentunut? Toisella lapsistani on kavereita, jotka syövät järkyttäviä määriä herkkuja ihan joka päivä. Vähän aikaa sitten löysin tyhjän irtokarkkipussin yökyläilyn jäljiltä, pikkukoululaisen kaveri oli tuonut mukanaan itselleen vajaa puoli kiloa karkkia. Kaukana ovat ajat, jolloin ostettiin vitosella kiskalta namia! Myös limujen juonti, sipsien syönti "välipalana" jne. on normalisoitunut, ja annoskoot ovat järjettömiä. Ysärillä jätskipaketti oli 0,5 litraa, ja siitä riitti isollekin porukalle. Samoin limsapullot olivat litran, eivät puolentoista. Ym.
Milloin tämä ennen oli, jolloin vanhemmat eivät olleet laiskoja?
Ennen nimenomaan vanhemmat eivät tarvinneet tehdä mitään lapsensa koulun eteen. Ennen 2000-lukua vanhemmat ajattelivat koulun ja opettajien tehtävä on hoitaa lapsen opetus ja koulu, eikä suinkaan vanhempien.
Ihmettelen mihin peruskoulu on vajonnut, kun lapsi ei itsenäisesti opettajan avustuksella selviä koulutehtävistä ja läksyistä, vaan siihen tarvitaan vanhempien apua. Mitä siellä koulussa nykyään tehdään? Ja luokkakokoon on turha vedota, sillä ennen saattoi olla luokassa 35-40 lasta ja luokka rauhaton.
Ja entä niiden lasten vanhemmat, jotka tekevät iltatyötä, useampi lapsi perheessä, isovanhemmat hoidettavana jne. jäävät nämä lapset oman onnensa nojaan, kun vanhemmat eivät ole auttamassa läksyissä.