HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut

Vierailija kirjoitti:

Koulukuria pitää koventaa ja opetyksen vaatimustasoa nostaa.

Vaatimustaso on noussut. Nykyään ei pärjää opettelemalla ulkoa vaan pitää pohtia asioiden välisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Yläkoulu on liikaa monelle ja sen tilalla pitäisi joillekin olla kansalaiskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat kestää nykyisin kolme tuntia. Kuka helvattu semmoista jaksaa katsoa? Nykyään on parempaakin tarjolla.

M36

Rivien välistä loistaa sana "nettiporno".

Kuinka paljon netillä ja peleillä on ollut osuutta kehitykseen? Herra M36 ainakin on hyvä esimerkki nettipornon kuluttajasta jo nuoresta iästä lähtien. Onko kaikki päräyttävä netissä ja peleissä ja todellisuus todellisine ihmisineen pelkkää tylsyyttä? Siinäkö on nuortenkin ongelmien ydin? Täydellinen valaistus löytyy vain Instagramista ja kauniit ihmiset onlyFansista? Elämä ilman filttereitä ei enää kiinnosta?

Kyllä minun mielestäni ihmiset ovat muuttuneet tylsemmiksi kuin ennen somen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boss kirjoitti:

Katsokaa nyt miten pohjoismaissa lapsille annetaan kaikki periksi ja mistään teoista ei tule sanktioita, tai ehkä puhelin pois päiväks, heh heh. 

Koulukiusaamisessa sama juttu. Ennen olisi otettu palaveri vanhempien kanssa ja kiusaaja olisi saanut selkäsaunan kotona, opettaa kummasti tottelemaan. Sellaista lässytystä kuulee esim. lentokoneessa missä kakarat huutavat ja kiljuvat, vanhemmat vain hymyilevät typerästi ja anteeksi pyytävänä. Suomi on menetetty monin tavoin ja ainut mitä täältä voi maailmalle ponkaista on ihmeellisiä väripäitä ja sateenkaariperverssejä joista Suomea jo nyt ihmetellään maailmalla. 

Lapsia ei saa kieltää enää lainkaan, aivan käsittämätöntä touhua! Nykyajan ihmiset saavat lapsia aina vain vanhempina, ovat monesti niin vanhoja, että pitäisi oikeastaan olla jo isovanhempia. 

Ihan turhaa yleistämistä. Missä muka on oikeasti tuollaista, ettei kieltääkään saisi? Itse sain omat lapseni keskivertoa nuorempana, en nyt teini-ikäisenä sentään vaan parikymppisenä, mutta lähipiiriin kuuluu eri-ikäisiä äitejä. Itse en tunnista ollenkaan tuota että vähän vanhempana lapsensa saavat olisivat automaattisesti jotenkin huonoja vanhempia. Tässä keskustelussa on aika paljon yleistämistä ja haukkumistakin, mutta olisi kiva kuulla vaikka jotain kehitysideoita että kuinka näitä nykyajan ongelmia teidän viisaampien mielestä voisi lähteä ratkomaan.

Ratkaisuehdotus: käytetään kerrankin johonkin hyvään tätä valtavaa digitalisaation kehitystä ja keksitään laite jolla voi blokata säädetyltä alueelta digitalisaation :D tulipahan vaan mieleen kun työpaikalla tulee joskus täyssähkökatkoja, ja ai että miten hermo lepää silloin kun kaikki valo-ja melusaaste, laitteiden hurinat ja vilkkuvat merkkivalot vaan katoavat, on kuin aika pysähtyisi :)

Hyvä ajatus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, mitattiin millä mittarilla tahansa, tämän päivän lapset ovat paljon fiksumpia kuin ennen ja se valtava tietomäärä mitä opitaan jo ennen 10v. Nykyään moni puhuu 10v jo useampaa kieltä.

Joillakin mittareilla lapset varmasti ovatkin fiksumpia kuin ennen. Mutta miksi oma-aloitteisuus ja se kuuluisa järjen käyttö loistavat poissaolollaan? Ei se riitä, että osaa lukea ja puhua, pitäisi myös ymmärtää ja osata soveltaa. 

Minusta nykynuoret ovat sivistymättömämpiä kuin ennen, olen ollut yläkoulun opena 35 vuotta. Sivistymättömyys johtuu somekuplista, joiden sisäään ei pääse tunkeutumaan mitään muuta tietoa kuin mistä tämä ihminen on kiinnostunut. Uutisetkin valikoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy lasten käytökseen ja avuttomuuteen voi olla kyttäys, mitä yhteiskunta harrastaa lapsiperheiden suhteen. Pitää ikäänkuin täyttää tietyt normit. 

Kun meillä oli keväällä lapsen terveystarkastus, koululääkäri kysyi harrastuksista. Kerroin, että molemmat liikuntaharrastukset ovat koronan takia tauolla. Lääkäri ihmetteli sitten, emmekö harrasta perheenä yhdessä liikuntaa? Selitin että puolisoni tekee fyysisesti raskasta vuorotyötä, eikä meillä oikein kukaan ole innostunut lenkkipoluista muutenkaan. Siitäkös tuli palautetta! Kuulemma pitäisi arkisinkin jaksaa lähteä ulkoilemaan ja puuhaamaan, viis väsymyksestä tai kiireisestä arjesta. Jotenkin tuossa tilanteessa kulminoitui siistiä sisätyötä tekevän ja duunarin todellisuuksien erot; lääkäri itse koki lenkkeilyn palauttavaksi sisällä istumisen jälkeen, kun taas meillä kotiin raahautuu usein ylitöitäkin tehnyt, fyysisesti kuormittavassa työssä ollut vuorotyöläinen joka haluaa vain suihkuun ja nukkumaan. Suositukset ovat yksi juttu, realiteetit toinen.

Simppeli juttu järkätä: haittavero sokerisille haitallisille tuotteille ja makkaroille yms. Hedelmien ja täysjyvätuotteiden hinnat alas. Nyt tyhjä ruoka on halvimpaa.

Lääkäri antoi mukaan kotiin jonkun ohjevihkosen, jossa tentattiin perheen tekemisiä ja syömisiä. Siinä kysyttiin kaikki vanhempien työnteosta lapsen vanukkaiden syömiseen (ilmeisesti vain vanukkaat voivat olla haitallisia lapsille?) per viikko. Sivuja oli useita, muistutti neuvolakorttia. En täyttänyt yhtäkään.

Hyvää sillä kuitenkin vain tarkoitetaan, vaikka joidenkin kohdalla onkin haastavaa toteuttaa. Ehkä pitäisi miettiä luovasti miten sitä liikuntaa saisi liitettyä arjen liikkumisiin. Tai sitten jotain sisäjumppaa. Ruokavaliokin on kasvaville lapsille oikeasti tosi tärkeetä, että oppisi syömään järkevästi oikeaa ruokaa. Lapsiin pitäisi yrittää jaksaa panostaa, kun ne on pieniä. Jälkikäteen se on enää usein liki mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Missä kouluissa ja millä paikkakunnilla kyseinen "tutkimus" on tehty? Äitinä ja kotiäitinä en allekirjoita yhtään väitettä omien lastemme osalta!

Omat lapsemme jaksavat katsoa kokonaisen elokuvan. Pilkut ja pisteet ja kielioppi kiinnostavat. Lapsemme osaavat tehdä solmun ja kykenevät täyttämään värityskirjan kunnolla. Lapsemme ymmärtävät, miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Lapsemme eivät ole itsekkäitä. He eivät ole ilottomia ja passiivisia ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista.

Yläkoulun opena voin  todeta, että onneksi on lastesi kaltaisia lapsia vielä olemassa, ei tätä työtä muuten  jaksaisikaan. Totta kai on edelleen onnistunutta kasvastusta ja huolenpitoa.

Mutta entistä enemmän on myös välinpitämätöntä vanhemmuutta ja sellaista  avuttomuutta, käsien levittelyä vaikkapa kiusaamispalaverissa tai lintaus-palaverissa: vanhempi toteaa, ettei mahda lapselle mitään, ja yleensä äiti kyseessä.

Ja laiminlyödyille lapsille some on paikka, jossa saa hyväksyntää ja löytää kiinnostavia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaislapset vanhempineen kun tulevat ulkomailla kylään niin puhutaan törkeästi ja istutaan sohvalla odottamassa että joku tekee tai ruokaa ja juomaan eteen. Loisitaan sängyssä koko päivä. Miksi ihmeessä suomalaiset haluavat ulkomaille lomalle kun siellä ei haluta tehdä muuta kuin lojua joko sängyssä tai uimarannalla/altaalla ja syödä ja juoda känny kädessä. Ei mitään kiinnostusta mihinkään muuhun toimintaan. Kauhea arvostelu jatkuvasti kaikesta. Ja oletus että muut maksavat kaiken. Onneksi Covidin takia ei ole tarvinnut keksiä tekosyitä miksi ei nyt voikaan tulla tänä vuonna...

Tuttavapiirissä teinejä, jotka saattavat lomaviikon olla puhumatta puhelimellaan jossain nurkassa. Ruokapöytään raahautuvat syömään niitä heille erikseen väännettyjä lastenruokia, kuten nakkeja ja ranskalaisia. Mitään kontaktia ei oteta aikuisiin eikä pienempiin lapsiin, ei jutustella eikä tervehditä oma-aloitteisesti. Kuitenkin ollaan ”läheisiä” sukulaisia ja koko ikämme tunnettu, eikä mekään olla mitään tätejä, jotka jankkaavat ja utelevat. Teinien vanhemmat passaavat minkä ehtivät ja kertovat kahden kesken että lapsensa ovat ujoja! Siis kolme lasta ovat lähes katatonisen ujoja....

No ei ne oo ujoja, vaan helvetin huonosti kasvatettuja eikä mitään käytöstapoja ole vaadittu. Puhumattakaan, että joskus voisivat vaikka hakata saunapuut, tehdä salaatin, kattaa pöydän tai tiskata. Ei luulis olevan liian vaikeaa lähes täysi-ikäisille, joista toinen taitaa olla menossa armeijaan ensi vuonna ja varmaan joskus aikovat ihan muuttaa pois kotoa. Omat alakouluikäiset lapseni ovat reippaampia ja käytännöllisempiä.

Tämä on muuten mielenkiintoista, ettei lapsilta nykyään vaadita yhtään mitään. Kun itse olin lapsi (olen syntynyt 78), oli selvää, että mummulassa MINÄ keitin ja tarjoilin kahvin noin 12-vuotiaasta alkaen ja pappa moitti, jos heilutin pannua (joivat aina pannukahvia). Samoin minun hommaani oli tiskata, mummu ja pappa eivät tietenkään keskenään tarvinneet tiskikonetta, ja kun oltiin kylässä, minä tiskasin.

Samanlaista se oli muidenkin kotona, tietysti tietyin variaatioin. Kenen hommaa oli imuroida alakerta, kenen pestä vessat tms. Mutta viimeistään yläasteelle mennessä jokaisella oli tiettyjä tehtäviä, jotka vaan tehtiin.  Niistä ei siis saanut rahaa eikä mitään, vaan oli selvää että nuoriso osallistuu perheen ylläpitoon liittyviin hommiin.

Ja selvää oli myös, että alle 50-vuotiaat ottaa viimeiseksi tarjottavia, jos oltiin kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten mielenkiintoista, ettei lapsilta nykyään vaadita yhtään mitään. Kun itse olin lapsi (olen syntynyt 78), oli selvää, että mummulassa MINÄ keitin ja tarjoilin kahvin noin 12-vuotiaasta alkaen ja pappa moitti, jos heilutin pannua (joivat aina pannukahvia). Samoin minun hommaani oli tiskata, mummu ja pappa eivät tietenkään keskenään tarvinneet tiskikonetta, ja kun oltiin kylässä, minä tiskasin.

Samanlaista se oli muidenkin kotona, tietysti tietyin variaatioin. Kenen hommaa oli imuroida alakerta, kenen pestä vessat tms. Mutta viimeistään yläasteelle mennessä jokaisella oli tiettyjä tehtäviä, jotka vaan tehtiin.  Niistä ei siis saanut rahaa eikä mitään, vaan oli selvää että nuoriso osallistuu perheen ylläpitoon liittyviin hommiin.

Ja selvää oli myös, että alle 50-vuotiaat ottaa viimeiseksi tarjottavia, jos oltiin kylässä.

Mutta nykyään jos lapsi herätetään lomalla ennen klo 12, se on monien vanhempien mielestä henkistä pahoinpitelyä ja kiusantekoa :D. On maailma mallillaan. Lapset ovat ikään kuin joku muusta perheestä ja koko maailmasta erillinen yksikkö, jota eivät koske mitkään säännöt ja velvollisuudet ja joita ei voi käskeä eikä edes sanoa mitään negatiivista, ettei vain tule paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miten kukaan voi nykypäivänä haluta opettajaksi. Meno on varmaan ihan hullua. Sukulaisilla on eräänlainen museo, joka on perinteisesti ollut suosittu luokkaretkipaikka ja muutenkin siellä käy lapsia vanhempineen. Käytännössä mistään ei tahdo tulla enää mitään. Lapset eivät jaksa keskittyä kuin minuutin ja kiipeilevät vitriinien päällä ym. Eikä kyse ole mistään poikkeustapauksista, näistä klassisista yksinhuoltaja-alkoholistiperheen nikopettereistä, joita ei ole kukaan kasvattanut ym. kliseistä vaan ihan tavallisista perheistä tulevista lapsista. Se porukan kilteinkin voi olla sellainen, että 80-luvulla koulun koviskin olisi mennyt nurkkaan nyyhkyttämään tämän nähdessään. Vanhemmat voivat olla tosi fiksuja, mukavia, koulutettuja ym., mutta lapset ovat täysin pitelemättömiä. Eli sanoisin, että ne ajat ovat menneet, jolloin voi sormella osoittaa toisia ja puhua ns. huonoista perheistä. Olemme lähes kaikki samaa sakkia.

En oikeastaan keksi muuta selitystä kuin älylaitteet, sillä se on käsittääkseni ainoa juttu, joka koskettaa kaikkia lapsia. Mutta syyllistä nyt sitten vanhempia, sillä lapsi, jolla on rajat, on yksinäinen lapsi. Koulun jälkeen kökit yksin kotona, koska kaverit ovat pelaamassa tai somessa. Meillä hankittiin esikoiselle älypuhelin vasta yläkouluun mennessä (tästä on viitisen vuotta), koska oli pakko, koulu käytännössä vaati sitä. Tänään juuri luin kaksivuotisesta esikoulusta, jossa yhtenä painopistealueena ovat digitaidot. Kyse ei siis aina ole siitä, että vanhemmat tyrkyttämällä tyrkyttäisivät lapsilleen näitä laitteita. Ainoa mikä auttaisi on kunnon kapina, sanottaisiin, että nyt riittää, päiväkodissa katsotte että lapset leikkivät ja koulussa voi asiat kirjoittaa vaikka liitutaululle. Mietin, onko missään muussa maassa näin hullu meininki, että jopa kasvatusalan asiantuntijat juoksevat propellit lakin päällä pyörien kaiken uuden tekniikan perässä ja kaikki uusi on aina jee jee.

Tämä. Olen itsekin kahden koululaisen äiti, ja ihmettelen tätä digikiimaa, mikä Suomea vaivaa nykyään: kouluilla ei ole varaa kunnollisiin välineisiin kaikilla tunneilla, mutta jokaiselle ekaluokkalaiselle pitää olla lainaksi henkilökohtainen iPad (jonka käyttöä harjoitellaan nykyään jo päiväkodissa). Minä opin atk-taitoni alkeet tietokoneluokassa MikroMikolla, ja kummasti osaan tänä päivänä tehdä laitteilla yhtä sun toista. Väitän, että sama pätee myös nykykoululaisiin.

Ja jokainen pienikin rike ja typeryys raportoidaan sähköisesti, miten tämmöinen kyttääminen palvelee ketään? Korostan, että omat lapseni ovat hyväkäytöksisiä (saaneet siitä stipenditkin), mutta en tajua kenen etu on, että kaikki raportoidaan vanhemmalle tyyliin "Eetu heitti kuminsa lattialle", "Markus ja Maria irvistelivät tunnilla" tai "Jonne kaatoi energiajuomansa lattialle". Ennen koulussa oli AIKUISET, jotka ottivat tilanteet ja tilat haltuunsa, eivätkä jaksaneet miettiä jokaista pikkujuttua. Toki jos huono käytös toistuu tms., siitä voi ilmoittaa kotiin, mutta rajansa kaikella. Entinen reissuvihko, johon ope kirjoitti lyhyet kuulumiset joka perjantai ala-asteella, saisi mielestäni tehdä paluun. Jatkuva päivystäminen netissä on turhauttavaa, enkä ymmärrä miten opettajat jaksavat muistaa sekä kirjata näitä tyhjänpäiväisyyksiä.

Itsearviointi pitäisi heittää roskiin, ainakin nepsylasten ja/tai pikkukoululaisten osalta. Se siis toimii niin, että oppilas arvioi osaamisensa tason eri aineissa ja opettaja tekee saman. Arvosana perustuu opettajan mielipiteeseen, mutta itsensä arvioiminen ei tuo mitään lisäarvoa lapselle, joka ei osaa arvioida sitä realistisesti: lähipiirissäni on nepsytapaus, joka kokee olevansa "erinomainen" kaikessa, vaikka todellinen osaaminen on hyvin vaihtelevaa. 

Eniten kaipaan 90-luvulta pysyvyyttä. Kyllä, keskellä lamaa koulunkäynti oli pysyvää: sama opettaja ekalta kutoselle (omillani on vaihtunut joka vuosi, jopa ilman ennakkovaroitusta), valinnaisaineet samassa koulurakennuksessa (luin kauhulla eilen miten A2-kieltä opiskeleva esikoiseni joutuu jatkossa siirtymään toiselle puolelle kuntaa aamukahdeksaksi kerran viikossa- miten sinne mennään + tullaan takaisin järkevästi, kun korona on vienyt kunnasta toimivan joukkoliikenteen?? Ja vaikka omassa koulussa ryhmien sekoittamista vältetään, nyt onkin ok pistää neljän tai viiden koulun oppilaat samalle tunnille viikottain..?), ruoka tehtiin koulun keittiössä ja se oli suhteellisen laadukasta nykyaikaan verrattuna. Terkkari oli myös yläasteella aina tavattavissa, nykyään edes alakoululaiset eivät joka päivä pääse hänen luokseen. Siinä missä ennen oli yksi ja sama luokka, jossa opiskeltiin tietyt jutut (oma luokka, käsityöluokka jne.), kaikki on nykyään rikottu erilaisiin moduuleihin ja "oppimisympäristöihin". Voi sopia juu lukiolaisille, vaan miten käy pienten koululaisten kanssa, varsinkin jos lapsilla on vaikeuksia keskittyä hälinän tms. takia? Niinpä. 

Minun yksi tuttuni on erityisopettaja (tai mikä se oikea sana on, opettaa sellaisia tosi mahdottomia tapauksia joita ei edes nykyään integroida tavallisiin luokkiin, siis aggressiivisia ym.) Hänellä on se linja, että ei ota kotoa vastaan mitään "Petteri nukkui huonosti, Petteriä pitää ymmärtää" -heippalappuja. Hän kuulemma sanoo aina vanhemmille, että te hoidatte sen, mitä kotona tapahtuu, hän vastaa siitä, mitä koulussa tapahtuu -ja koulussa käyttäydytään tietyllä tavalla täysin riippumatta siitä, mitä kotona on tapahtunut. Piste.

Samanlaista jämeryyttä minusta tarvittaisiin ihan normiluokillekin. Minusta on suuri vahinko, että opettajakunta on niin naisistunut ja ilmeisesti koko opetusministeriö, kun lapsilta kerran ei enää saa vaatia mitään eikä kuria pitää. Tässä kärsivät ihan kaikki lapset, erityisesti ne syyttömät kiltit jotka tahtoisivat vaan opiskella rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi

Olennaisempaa kuin kielioppi on teksti rakentamisen oppiminen, se, miten ajatusten epämääräisesta massasta muodostetaan lauseketjuja.

Paitsi että virkkeitä kirjoitetaan, lauseita puhutaan.

Virkkeet koostuvat lauseista.

Koko seuraava tekstipätkä on virke, tummennuttu osa on lause: Katja käveli kirjastoon, koska myöhästyi linja-autosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi

Olennaisempaa kuin kielioppi on teksti rakentamisen oppiminen, se, miten ajatusten epämääräisesta massasta muodostetaan lauseketjuja.

Paitsi että virkkeitä kirjoitetaan, lauseita puhutaan.

Niin voisi luulla, jos ajattelee, että lause tulee lausua-sanasta. Mutta itse asiassa virkekin tulee puhumista merkitsevästä vanhasta "virkkoa"-verbistä.

Wikipedia: "Kirjoituksessa lause tai yhdyslause ilmenee tavallisesti virkkeenä, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin. Puheessa lause ilmenee lausumana, joka edustaa jotain tilanteeseen sopivaa puhetoimintoa, kuten käskyä, kysymystä tai vastausta.

Olisi hauska tietää, miksi joku oli alapeukuttanut tämän infon. Ehkä siksi, että menee ohi aiheen? On hassua, että näillä sivuilla kyllä alapeukutetaan faktojakin, joista ei pidetä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boss kirjoitti:

Katsokaa nyt miten pohjoismaissa lapsille annetaan kaikki periksi ja mistään teoista ei tule sanktioita, tai ehkä puhelin pois päiväks, heh heh. 

Koulukiusaamisessa sama juttu. Ennen olisi otettu palaveri vanhempien kanssa ja kiusaaja olisi saanut selkäsaunan kotona, opettaa kummasti tottelemaan. Sellaista lässytystä kuulee esim. lentokoneessa missä kakarat huutavat ja kiljuvat, vanhemmat vain hymyilevät typerästi ja anteeksi pyytävänä. Suomi on menetetty monin tavoin ja ainut mitä täältä voi maailmalle ponkaista on ihmeellisiä väripäitä ja sateenkaariperverssejä joista Suomea jo nyt ihmetellään maailmalla. 

Lapsia ei saa kieltää enää lainkaan, aivan käsittämätöntä touhua! Nykyajan ihmiset saavat lapsia aina vain vanhempina, ovat monesti niin vanhoja, että pitäisi oikeastaan olla jo isovanhempia. 

Ihan turhaa yleistämistä. Missä muka on oikeasti tuollaista, ettei kieltääkään saisi? Itse sain omat lapseni keskivertoa nuorempana, en nyt teini-ikäisenä sentään vaan parikymppisenä, mutta lähipiiriin kuuluu eri-ikäisiä äitejä. Itse en tunnista ollenkaan tuota että vähän vanhempana lapsensa saavat olisivat automaattisesti jotenkin huonoja vanhempia. Tässä keskustelussa on aika paljon yleistämistä ja haukkumistakin, mutta olisi kiva kuulla vaikka jotain kehitysideoita että kuinka näitä nykyajan ongelmia teidän viisaampien mielestä voisi lähteä ratkomaan.

Ratkaisuehdotus: käytetään kerrankin johonkin hyvään tätä valtavaa digitalisaation kehitystä ja keksitään laite jolla voi blokata säädetyltä alueelta digitalisaation :D tulipahan vaan mieleen kun työpaikalla tulee joskus täyssähkökatkoja, ja ai että miten hermo lepää silloin kun kaikki valo-ja melusaaste, laitteiden hurinat ja vilkkuvat merkkivalot vaan katoavat, on kuin aika pysähtyisi :)

EMP-iskulta suojautuminen on itse asissa nykyaikaisen sodankäynnin isoja kysymyksiä.

Ja jos meillä käy oikein hyvä tuuri, aurinko tuottaa oikein kunnon EMP:n ja saadaan olla kivasti ilman sähköä koko Tellus. Määrämättömän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukuria pitää koventaa ja opetyksen vaatimustasoa nostaa.

Vaatimustaso on noussut.

Jos vaatimustaso olisi noussut, oppimistulokset paranesivat eivätkä heikkenisi niin kuin nyt tapahtuu. 

Ei auta, että paperilla ollaan edistyksellisiä, jos oppilaita ei saada tekemään töitä. Oppimisen taustalla on aina kova työn tekeminen, eikä tätä tosiasiaa voi kiertää ihanteilla, tavoitteilla, digillä tai pedagogiikalla. 

Olen kielten opettaja ja tunnen työni turhaksi, koska oppilailta ei voi vaatia enää sanojen osaamista. Heillä ei ole enää kykyä tai halua sanojen pänttäämiseen, eikä sanoja voi oppia nopeasti suurta määrää ilman ulkolukua.

Niin kauan meni hyvin kuin pystyin pitämään sanakokeita ja reputtamaan kurssit niiden perusteella, mutta nykyohjeistuksen mukaan sitä ei voi tehdä. Oppilaat on päästettävä eteenpäin, vaikka sanavarasto ei kehittyisi. Ilman sanoja taas minkään muun opettelusta ei ole iloa. Kielioppiakaan ei opi käyttämään, jos ei osaa sanoja, joilla sitä käyttäisi.

Monika Meimer

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi

He muuttivatkin korpimökkiin ja syrjäytyivät.

Eivät he sinne korpimökkiin jääneet. Kaikki opettelivat lopulta lukemaan.

Naimisiinkin pääsi ainakin Eero.

Keskittymiskyky voi olla tai olla olematta heikompi - enemmän kyse on siitä, että kyllästyminen uskalletaan ilmaista. Toista se oli omassa lapsuudessani 80-luvun koulussa, missä nöyryyttäminen ja lasten paremmuusjärjestykseen asettaminen hiihtoharrastuksen (tai sen puutteen) perusteella oli arkipäivää. Nöyränä ja nöyryytettynä sieltä putkestä ulos sai lopulta putkahtaa. Ehkä se oli tarkoituskin.

Olen iloinen siitä, että nykyperuskoululaisilla on parempi itsetunto ja uskallus tuoda itseään esiin. Nöyryyttäminen ei ole KOSKAAN oikea kasvatusfilosofia.

Eikö kuulostakin tutulta?

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta."

Ote on Toisen Timoteuskirjeen luvun 3 alusta. Raamatusta siis. 

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky voi olla tai olla olematta heikompi - enemmän kyse on siitä, että kyllästyminen uskalletaan ilmaista. Toista se oli omassa lapsuudessani 80-luvun koulussa, missä nöyryyttäminen ja lasten paremmuusjärjestykseen asettaminen hiihtoharrastuksen (tai sen puutteen) perusteella oli arkipäivää. Nöyränä ja nöyryytettynä sieltä putkestä ulos sai lopulta putkahtaa. Ehkä se oli tarkoituskin.

Olen iloinen siitä, että nykyperuskoululaisilla on parempi itsetunto ja uskallus tuoda itseään esiin. Nöyryyttäminen ei ole KOSKAAN oikea kasvatusfilosofia.

Kyllä nykyajan ihmisillä on uskomattoman heikko keskittymiskyky. Lajimme tyhmistyy kiihtyvällä tahdilla ja muutaman vuosikymmenen päästä meillä on harvoja pitkäkestoiseen ajatteluun pystyviä, sekä suuri joukko ainoastaan selkeisiin ärsykkeisiin reagoivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.

Kannattaa muistaa, että nykylapset on päiväkotikasvatteja, harva on ollut lapsuuttaan kotona. Muutama hoitaja katsomassa 40 lapsen perään, siellä ne on tottuneet rymyämään.

Olet väärässä: tilastollisesti ei näin ei ole. Nykylapset ovat paljon pidempään kotona kuin heidän vanhempiensa sukupolvi oli.

Voi olla, mutta tästä tulikin mieleeni, että tämä tilastojen, käyrien ja tutkimusten liika tuijottelu on kyllä kans sieltä itsestään. Näistä puhutaan paljon aiempaa enemmän nykyään joka yhteydessä, hukkuukohan ihmisen/ lapsen kohtaaminen yksilönä jo senkin ilmiön alle ja kohdellaan todella kuin tasapäistä lammaslaumaa, vivahteita ainakin on ilmassa.

Nykyaikaan kuuluu puhuminen, mutta ei tekeminen. Vaatiminen on kiellettyä lapsilta ja pikkuhiljaa työelämässäkin.

Nyt on pakko olla vastarannankiiski, mutta: 

Keskittymiskyvyn puute: 

Tämä tuntui koskevan vain tiettyä osaa luokkaa, jolta odotettiin hiljaisuutta ja syvää perehtymistä aiheeseen kuin aiheeseen. Luokan suosikit, niin tytöt tai pojat, saivat pelleillä aivan vapaasti tai jopa luokan pojat saivat sanella tunnin tahdin. Tämä ei koskaan haitannut. 

Muistan ala- ja yläasteelta ja vielä lukiostakin loputtomat määrät tunteja, joista aika meni kaikkeen käsittämättömään turhuuteen. Opettaja haahuilee luokassa, opettaja ei pääse millään asiaan vaikka puhetta tulee ja tulee. Opettaja tekee muistiinpanoja tai tekee sitten jotain mikä ei tunnu liittyvän mihinkään. Kerrankin opettaja piti pitkän monologin, jolloin koulunkäyntiavustajakin kysyi että voitko toistaa tehtävänannon, häneltä meni ohi. Jatkuvien draamojen ratkonta vei myös hirveästi aikaa, ja itselläni oli vaikea keskittyä mihinkään. Jos nyt pitäisi toistaa toi sama, niin ottaisin puhelimen esille. 

Jotkin tehtävänannot olivat aivan umpisurkeita eikä tehtävien pointti selvinnyt ikinä. En ole koskaan antanut anteeksi neljännen luokan norppatehtäviä! :D Meille annettiin aukeallinen matikantehtäviä jostain norpista, ja kun en osannut, jätin tekemättä. Koulussa selvisi, että koko luokka oli jättänyt tehtävät väliin samasta syystä - ja niitä piti sitten koko seuraava tunti tehdä. Ainoastaan yksi ihminen istui tehtävät valmiina, koska hänen äitinsä oli ne läksyt tehnyt. Ne eivät silloinkaan tulleet valmiiksi, mutta muistan sen hälinän ja sorinan kun kukaan ei edelleenkään tajunnut niitä. Keskittymiskyvyn puutetta kuulemma. 

Totta kai meiltä odotettiin kiltisti hiljaa paikallaan istumista, tehtäviin paneutumista ja auktoriteettiuskovaisuutta sun muuta. En olisi ikinä uskaltanut kapinoida vastaan, mutta koulussa 90% ajasta oli tylsää - olen aivan varma, että peruskoulun koulupäivien pituus perustuu pelkästään sille, että se on alaikäisten hoitopaikka. Jos nyt joutuisin samaan myllyyn, niin keskeyttelisin opettajaa, kertoisin että nyt ei oikein homma toimi ja saattaisin keskittyä johonkin muuhun kunnes päästään aiheeseen.