Mikä on pahin todistamasi alipukeutuminen?

Sukulaiseni sanoi kerran että ihmiset on typeriä. Syynä se että joku lapsi oli sanonut hänen lapselleen että aikooko tämä tulla taas johonkin juhliin arkivaatteissa kun oli ollut arkivaatteissa aiemmin jossain juhlissa. No oli sitten sukuhäät isot ja mitäs näin: Tämä juuri kyseinen jo kouluikäinen tyttö oli juhlissa juuripa juuri arkivaatteissa. Todella vaatimaton peruspaita ja tavalliset farkut päällä. Perhe on ihan normaalituloinen.

Minä itse kaverin häissä vuonna kivi ja kanto. Mulla oli valkoinen pitkänpuoleinen mekko, ei alushametta joten todennäköisesti näkyi auringossa lahjakkaasti läpi. Mekko oli safarityylinen mutta silti moukkamista olla valkoisissa. Olin jättänyt mekon hankkimisen liian myöhään, asuin pienellä paikkakunnalla jossa oli yksi vaatekauppa, rahat oli opiskelijalla vähissä. En löytänyt kaupasta mitään kelvollista.

Lähisukulaisen hautajaisissa n. 50- vuotiaalla naisella polven yläpuolelle ulottuva sifonki(!)hame, luojan kiitos musta. Sääret paljaina, jaloissa arkiset, kengät.

Ystävän häissä oli vieraana mies, jolla oli farkut ja musta nappipaita sekä bootsit. Kuuluu tähän elämämkoulu-sarjaan, joka ei mitään "turhia" pukuja ostele, kun "ei niille ole käyttöä". Kulkee siten kaikki elämänsä pukukoodijuhlat läpi farkkuihin pukeutuneena, kun sille vitun puvulle ei muka tule käyttöä.

Kyllä tuollaiset epäkypsät junttimiehet herättävät enemmän myötähäpeää hienoissa juhlissa kuin ymmärrystä. Perkele kuin teini-ikäiset "kapinalliset" farkuissaan... Murr!! Puku se joka miehellä olla pitää, edes yksi.

Tuttavan hautajaisissa yli viisikymppisellä naisella musta, lyhyt trikoomekko, paljaat sääret ja urheilusandaalit, joista näkyivät paljaat varpaat. 

huppari ja collarit, hautajaisissa..

Mieheni isoäidin hautajaisissa miehen veljen vaimo oli pukeutunut todella ryppyiseen ja täynnä kissan- ja koirankarvoja olevaan pitkään takkiin. Ihmettelin todella. 

Omat hääni. Miehen sisko perheineen protestoivat melkoosen värikkäästi liittoamme. Kruunasivat vastalauseensa pukeutumalöa häihin seuraavasti: kahdella lapsella kuraiset kumpparit ja tuulipuvut. Miehen siskolla joku rumariepumekko ja crocksit. Vanhimmalla lapsella likaiset farkut ja farkkutakki. Kutsussa pukukoodina tummapuku. Että näin. Itsensä siinä kyllä nolasivat!

Morsiammella oli omissa häissään valkoinen, lyhyt, vatsan paljastava "mekko", joka oli ostettu pornokaupasta ja shokkiväreillä värjätty tukka.

Tädilläni oli farkut ja poolopaita serkkuni häissä. Miehensä pukeutunut samaan tyyliin. Ovat tosin pukeutuneet samanlaisesti esim. kaikkiin minunkin juhliini, mutta jotenkin oletin että edes häihin laittautuisivat paremmin.

Häissä lihavalla vieraalla valkoiset minisortsit ja perus trikootoppi

Lökkärit ja huppari mummon 70-vuotis päivillä.

Hutsumekot häissä, liian lyhyt helma ja paljastavat kaula-aukot.
Liian paljastavia kaula-aukkoja ollut myös morsiammilla.

Legginssit housuina, monessa eri tapahtumassa..

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:05"]Keväisenä hellepäivänä kävin lapseni koululla, ylipainoinen ja iso rintainen  matikan opettaja  noin 50v oli pukeutunut vaalean keltaiseen ohueen t-paitaan ja beigen värisiin shortseihin. Shortsit riittivät kyllä polviin ja t-paitakin olisi mennyt, vaikka ei erityisemmän edustava ollutkaan, mutta rintaliivit olivat jääneet kotiin, lisäksi ohut polkkatukka oli niin lihainen että näytti  märältä. 
[/quote]

Onkohan mun ope? :D Opettaa myös musiikkia välillä sijaisena ja sillä on kyllä tosi harvoin rintsikat päällä. Aina välillä jaksaa myös puhua miten vittumaista on pestä hiuksia, ei jaksa. Muuten tosi kiva ope :)

T. 15v

Ammattikoulun päätösjuhlassa kauniilla ja hoikalla tytöllä oli niin lyhyt vesirajamekko, että joutui nyppimään sitä alas jatkuvasti. Katsomosta kuului kohahdus elokuvatyyliin, kun tyttö sipsutteli hakemaan päättötodistusta helmoja nyppien. Oli varmasti hyvät näkymät perheenisillä lavan alapuolella.

Tunnettu lesbo-pariskunta (kirjailija ja elokuvaohjaaja) olivat ensiksi mainitun lapsen isän hautajaisissa.

Molemmilla kulahtaneet farkut ja t-paidat. Paikalla oli muitakin tunnettuja näyttelijöitä, kaikki muut asiallisesti pukeutuneita. Myötähäpeä oli melkoinen (tuskin oli rahasta kiinni).

Miehen sisko tuli meidän häihin farkuissa ja villapaidassa.

Eno saapui ylioppilasjuhliin kuluneessa verkkatakissa, joka oli miltei napaan asti auki, alla ei mitään paitaa. Lisäksi jalassa farkut ja kuluneet lenkkitossut. Oli aika erikoinen ihminen , ei omistanut pukua, mutta olisi nyt voinut edes kauluspaidan laittaa farkkujen kanssa, ja jotkut siistimmät kengät.

Omassa rippijuhlassani 90-luvulla minulla oli rumat oranssit kangashousut ja samaa kangasta liivi jonkin ribbipaidan päällä. Olin itse valinnut tuon "juhla-asun" ja muistaakseni nimenomaan ostanut sen rippijuhlaa varten. Se oranssi hirvitys paistoi konfirmaatiossa alban alta.

Jälkeenpäin harmittaa, ettei vanhempia kiinnostanut sen vertaa, että olisivat lähteneet ostamaan kanssani jonkin oikean juhla-asun tuon halpahallivirityksen sijaan. Tosin vanhempani eivät osaa itse juhlapukeutua ollenkaan. Esimerkiksi äitini kuvittelee, että jos hän on ostanut uudet ja kalliit vaatteet, niin se on hyvää juhlapukeutumista, vaikka lopulta kyse on vain siitä, että hän on ostanut kaupungin kalleimmasta liikkeestä ihan tavallisia arkivaatteita.

Itse opin kunnolla juhlapukeutumista vasta yliopistossa, kun osallistuin vuosijuhliin, ja kun töitä varten tuli vähitellen hankittua sellaisia siistejä vaatteita, joihin voi yhdistellä kaikenlaista ja asusteilla muokata asua eri tilaisuuksiin sopivaksi.

Tämä.