Miesystävä ilmoitti erosta TEKSTARILLA

Jaksaisiko joku vielä tsemppailla?

Meillä on jokaisella täällä oikeus valita, kenen kanssa on tekemisissä ja kenen ei. Mies valitsi niin, ettei halunnut olla minun kanssani. Minun on hyväksyttävä se tai olenkin jo. Kamppailen vain ikävän ja tyhjyyden kanssa. Jotenkin putosi kaikelta pohja pois.

Kauanko tässä pahimmassa olossa menee? Mikä voisi helpottaa? Olen puhunut ja puhunut koko viikonlopun. Uusiin harrastuksiin ei juuri ole nyt mahdollisuuksia. Lasten kanssa pitää yrittää olla läsnäolevasti enemmän. Kuitenkin ikävää on hirvittävän vaikeaa tappaa, koska tämä todella oli elämäni antoisin parisuhde ja siltä minusta myös tuntui sen aikana eli hän ei muuttunut aarteeksi vasta nyt.

Hei, hyvä kuulla, että olet selvinnyt pahimman yli ja purkanut pahaaoloasi puhumalla.  Ja aivan upeaa, että tiedostat lasten kanssa läsnäolon tärkeyden, olet asian ytimessä.  Sinulla on vahva hoivaamisvietti jonka takia ehkä otitkin tuon "ukonrehjakkeen" siipiesi suojaan. Olet ehkä hoitoalalla. Toki en väheksy tunteitasi, ne olivat varmaan ihan aitoja ja on surullista kun tulit petetyksi. 

Näin lyhyen keskustelun perusteella on tietenkin väärin tehdä hätäisiä johtopäätöksiä ja kirjoittaa vahvoja kannanottoja.  Kuitenkin muutaman kertomasi asian perusteella suhde vaikutti kovasti sairaalta.  Huomaatko mitkä asiat toit itsevahvasti esille. Itsesuojeluvaistosi on siis  toiminut erinomaisesti ja vältyit suuremmalta "maalliselta katastrofilta".  Hyvä Sinä!

Koeta saada päivärutiinisi säännölliseksi ulkoilua unohtamatta. Laita koti kauniiseen kuntoon ihan itseäsi varten ja lasten nukkumaan mentyä kuuntele vaikka musiikkia tai lue kirjaa. Jotain sellaista josta nautit.  Nauti pienistä iloisista asioista.  Niistä se elämän valoisampi puoli muodostuu.  Pitää vain osata katsoa tätä elämän menoa pieni pilke silmäkulmassa.  Elämä yllättää sekä positiivisilla että vähemmän mukavilla asioilla.  Ilman tuota jälkimmäistä ei osaa nauttia hyvistä hetkistäkään.

Kirjoittele vaan myös tänne keskustelupalstalle.  Täällä tuntuu olevan ihan asiallisesti keskustelevia ihmisiä, joilla on paljon elämänkokemuksia. Suodatinta tietenkin aina tarvitaan.

Toivon, että syksyn alkaminen tuo sinulle pirteyttä, voimaa ja lämpimiä ajatuksia itseäsi ja perhettäsi kohtaan.

Siis otit miehen, joka oli hylännyt toisen naisen vuoksi häntä raitistumisprosessissa tukeneen vaimonsa, ja nyt itket, kun se jätti sut?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 08:59"] 
Olimme yhdessä 1,5 vuotta. Mies halusi todella paljon, mutta minulla oli haastava elämäntilanne ja halusin edetä rauhallisesti. Mies lupasi minulle kaiken ajan, jota tarvitsen, koska olimme viimein löytäneet toisemme, eikä ollut mihinkään kiire. Mies tiesi, että minulla oli henkisestikin rankkaa, mutta että yritin kaikkeni. Sittenkin olisi pitänyt kiirehtiä...

Viikonloppuna olimme yhdessä. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kuukauden sisällä oli tiedossa kaksi reissua, jotka minä olin luvannut maksaa, jotta meille löytyisi yhteistä aikaa. Torstaina sain tekstiviestin, että jatkamme elämää erillään. Hän ei halunnut puhua, laittoi vain joitakin viestejä, että ei jaksa olla tukena ja että on varmasti epäreilua hylätä ihminen tällaisella hetkellä, mutta hän haluaa helpompaa elämää, koska on jo kokenut niin paljon vaikeuksia itse (ollut mm. alkoholisti ja raitistumisprosessissa tuki oma vaimo, nykyinen ex, eikä jättänyt).

Minulle jäävät reissut nyt käteen ja on aika vaikeaa kasailla itseäni arjenkin haasteisiin. Kaikki vinkit miten tällaisesta selviäisi paremmin ja ajatukset siitä, kuinka keskustelevassa, välittävässä suhteessa ero hoidetaan asiallisesti ovat tervetulleita! Minusta tuntuu käsittämättömältä, että mies yhtäkkiä toimii näinkin kylmästi kaiken sen jälkeen mitä on puhunut koko tuntemisemme ajan.

Tuntuu siltä, että miehellä olisi joku toinen. Hän kyllä lupasi aikanaan, ettei koskaan satuttaisi minua niin, mutta ei ole koskaan elämässään ollut yksin. Meidän tutustumisemme tapahtui, kun hänen edellisestä erostaan oli 3 viikkoa ja siinä välissäkin hänellä oli ollut joku vanha tuttu, jonka kanssa yrittivät lämmitellä suhdetta. Alunperin hän jätti vaimonsa toisen naisen vuoksi.

Yhden lyhyen puhelun hän soitti, minulle ei vastaa. Siinä kysyin, onko hänellä toinen, vastasi lyhyesti ei ja jatkoi vaivaantuneena muuta ja lopetti lyhyeen ylipäätään. Kuulema liian herkkä ja raskas asia.

 
[/quote]

3 viikkoa? Välissä joku tuttu? Alkoholisti? Hei haloo. Ei sullakaan sitten hälytyskellot soineet!

No, älä mene samaan miinaan uudelleen.

Tyyppi on läheisriippuvainen. Erotessa on jo uusi valmiiksi katottu, ja seurustellessa sitten pitäisi olla koko ajan yhdessä ja muuttaa nopeasti yhteen.

ihan niin kuin mun mutsi. Ei ikinä ole asunut yksin, ja juopompikin lapsevihaajaäijä on kelvannut. Onnea vaan sillekin eukolle vanhuuteen...

"minulla oli henkisestikin rankkaa".

Rakas ystävä, rauhoitu.

Ota askeleita kauemmas koko tilanteesta (ota aikaa, vaikka vaan viikko, jossain poisa tuosta kuumeisesta tilanteesta). Jos mahdollista.

Ihan todella vaikeatahan on. Entinen alkoholisti. Lapsia kuvioissa. Ja mitä kaikkea.

Onko kyseessä siis vanha kunnon se rakkaus / himo...

Suhteen rakentamiseen tuntuu olevan kovin vaikea aloitus.

Olisiko pitänyt edetä nopeammin? Ei olisi. Teit oikein, kun kuuntelut itseäsi. Jos olisi siitä tullut hyvä suhde ja kestävä, niin sitten olisi. Nyt ei tullut. Sillä etenemisnopeudella ei ollut merkitystä. Toki, jos olisi edennyt nopeammin, olisi erosin ehkä tullut nopeammin. Tuet ihan oikei , kun kuuntelet itseäsi. Se on tärkeää jatkossakin.

Onko miehellä uusi tai ei? Ei se ole tärkeää. Tärkeää on , että sinä voit hyvin. Hae tukea ja hae apua. Mene reissuun yksin tai jonkun kanssa tai jätä väliin. Ne on vaan rahoja ja matkoja.

Jos joku jättää tekstarilla, niin se on järkyttävää. Sitä kannattaa käsitellä. Mutta siihen ei kantaa jäädä kiinni. Se jättäminen loukkaa. Ja se tapa loukkaa.

Voimia ja tsemppiä. Jotenkin luulen, että tuo oli sinulle onneksi kääntyvä juttu. Aloita oma jatko tästä. Toivon, että ravistelet sulistasi tuon miehen. Se oli aikansa. Siinä oli hyvääkin. Mutta se oli se juttu.hae oma tasapaino.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:11"]

Ikävää että suhde loppui. Ei silti kannata lynkata tuntematonta miestä, jonka kertomus suhteesta on varmaan erilainen kuin ap:n.

[/quote]

Minkätakia pitäisi kuunnella näissä parisuhdeongelmissa toisen osapuolen kertomusta - varsinkin jos se toinen on mies ?? Ja jolla on vielä ollut ongelmia alkoholin kanssa !! Sinähän haluat tietentahtoen romuttaa kaiken yksisilmäisyyteen ja yleistämiseen perustuvan AV-logiikan...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 08:59"] 

Olimme yhdessä 1,5 vuotta. Mies halusi todella paljon, mutta minulla oli haastava elämäntilanne ja halusin edetä rauhallisesti. Mies lupasi minulle kaiken ajan, jota tarvitsen, koska olimme viimein löytäneet toisemme, eikä ollut mihinkään kiire. Mies tiesi, että minulla oli henkisestikin rankkaa, mutta että yritin kaikkeni. Sittenkin olisi pitänyt kiirehtiä...

Viikonloppuna olimme yhdessä. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kuukauden sisällä oli tiedossa kaksi reissua, jotka minä olin luvannut maksaa, jotta meille löytyisi yhteistä aikaa. Torstaina sain tekstiviestin, että jatkamme elämää erillään. Hän ei halunnut puhua, laittoi vain joitakin viestejä, että ei jaksa olla tukena ja että on varmasti epäreilua hylätä ihminen tällaisella hetkellä, mutta hän haluaa helpompaa elämää, koska on jo kokenut niin paljon vaikeuksia itse (ollut mm. alkoholisti ja raitistumisprosessissa tuki oma vaimo, nykyinen ex, eikä jättänyt).

Minulle jäävät reissut nyt käteen ja on aika vaikeaa kasailla itseäni arjenkin haasteisiin. Kaikki vinkit miten tällaisesta selviäisi paremmin ja ajatukset siitä, kuinka keskustelevassa, välittävässä suhteessa ero hoidetaan asiallisesti ovat tervetulleita! Minusta tuntuu käsittämättömältä, että mies yhtäkkiä toimii näinkin kylmästi kaiken sen jälkeen mitä on puhunut koko tuntemisemme ajan.

Tuntuu siltä, että miehellä olisi joku toinen. Hän kyllä lupasi aikanaan, ettei koskaan satuttaisi minua niin, mutta ei ole koskaan elämässään ollut yksin. Meidän tutustumisemme tapahtui, kun hänen edellisestä erostaan oli 3 viikkoa ja siinä välissäkin hänellä oli ollut joku vanha tuttu, jonka kanssa yrittivät lämmitellä suhdetta. Alunperin hän jätti vaimonsa toisen naisen vuoksi.

Yhden lyhyen puhelun hän soitti, minulle ei vastaa. Siinä kysyin, onko hänellä toinen, vastasi lyhyesti ei ja jatkoi vaivaantuneena muuta ja lopetti lyhyeen ylipäätään. Kuulema liian herkkä ja raskas asia.

[/quote]

Katso vaan peiliin. Siellä on syyllinen. Et sinä voi kaataa omia paskojasi toisten niskoille. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 09:24"]

En jäisi paljoa suremaan vaan olisin tyytyväinen. Nyt sait sitä aikaa mitä halusit ja voit keskittyä hoitamaan asiasi kuntoon. Älä takerru sitä ennen muihin ihmisiin, vaan keskity itseesi. Suhteenne ei ollut kovin pitkä, mutta ehkä opettavainen, joten mieti tarkkaan mitä tulevilta suhteilta haluat ja mitä olet niille valmis antamaan. Älä soittele enää miehelle, ei siitä ole mitään hyötyä kuitenkaan. Mies halusi lopettaa suhteenne ja jätti sinut nyt näin, asia selvä ja elämä jatkuu molemmilla. Sure aikasi, sitten lopetat menneiden jahkailun ja katsot tulevaan.

[/quote]

Jo alussa kerroin miehelle, etten ole vielä valmis mihinkään vakavaan ja hän lupasi minulle aikaa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan jo muutaman kuukauden jälkeen hän alkoi haluta yhteenmuuttoa. Hän oli jo kerran perustanut uusperheen nopealla vauhdilla ja siinä kävi huonosti. Silti hän halusi samaa uudelleen.

En minä tätä halunnut. Halusin aikaa, mutta yhdessä miettiä ja järjestellen, myös niin, että yhteispelillä meillä olisi enemmän aikaa yhdessä. Mies ei halunnut sumplia ja suunnitella, vaan toivoi, että kaikki voisi onnistua helposti.

[/quote]

Joko olette yhdessä tai ette ole. Tuollainen ollaan mutta ei kuitenkaan olla on aivan sairasta. Kyllä minäkin olisin sinut jättänyt. Et selvästi halunnut suhdetta

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 09:34"]

Mies tykkää matkustella, vaikka hänellä ei olekaan siihen varaa. Hän on laittanut ylimääräiset viime keväänä toivomaansa uuteen autoon (vaihtoi 2010-vuosimallisen 2014-malliin). Minä puolestani halusin panostaa nyt, kun viimein on siihen vähän mahdollisuus. Kesä meni pakollisesti vähän nähden.

Onko minulla oikeus tietää onko hänellä toinen?

[/quote]Please, älä jatka jankutusta enää! Ei sinulla ole mitään ihmeen oikeuksia tietään miehen asioista! Poikki mikä poikki, anna olla, unohda mies ja opi suhteesta. Kirjoituksesi alkavat kuulostaa niin ikäviltä, että uskon miehenkin huomanneen jo virheensä sinun kanssasi.

[/quote]

Kyllä ap:llä on täysi oikeus vatvoa suhdetta hieman. Ihmettyttää, että ihmisen pitäisi olla jokin robotti ja nollata kaikki saamansa kuprut samantien. Ja vieläpä sen vuoksi, että se on miehistä vaivaannuttavaa ja aiheuttaa kenties jotain syyllisyyden tapaista? No ihan hyvä, että jotain tunne-elämää ameebaltakin löytyy! Mutta ehkä se on näiden miesten logiikka, että kaikki tapahtuu heidän ehdoillaan. Naiselle ei tarvitse selittää mitään. Jotain falskia siinä on. Roikutaan suhteessa vain muodon/seksin vuoksi, vaikka ei olisi mitään tunteita ja sitten kun tulee sopiva tilaisuus itselle - toinen voidaan nakata menemään.

Ja jos sinua vaivaa ap:n tuska, täällä on paljon muitakin ketjuja, joissa voit levittää negatiivishenkistä ilosanomaasi.

[/quote]

Seksin takiahan sitä suhteessa ollaan.

Hei ap, on hieman kokemusta tuosta "tyhjyyden" tunteesta. Olet herkillä ja haavoittuvainen nyt, mutta se tavallaan kuuluu asiaan. Mielessä on surua, vihaa, kaipausta. Kaikenlaisten tunteiden myllerrystä. Kaikki tunteet ovat oikeita. Annan niiden hyökyä ylitsesi kuin meri. Jos itkettää niin itke. Parempi antaa tulla ulos vain, eikä hautoa niitä sisällään.

Täällä on tullut paljon hyvää vinkkiä ja näkökulmaa. Esimerkiksi se, jossa käskettiin listaamaan miehen sanat ja teot sekä miettimään niiden ristiriitaa.

Kaikesta päätellen sinussa on paljon hyvää ihmisenä. Olet tunteva, myötätuntoinen, empaattinen, ystävällinen ja antelias. Itse arvostan tällaisia ominaisuuksia ihmisessä ja uskon, että niin tekee moni muukin. Olet arvokas ja hyvä ihminen. Muista se aina. Se on sinun vahvuutesi. Heikkoutesi on niin yleismaailmallinen. Me kaikki tarvitsemme, jonkun jolle olemme tärkeitä. Jonkun jota rakastaa ja joka rakastaa meitä. Tuo ihminen ei ollut "se" ihminen sinulle. Mitä pikemmin pääset sinuksi tämän ajatuksen kanssa, sitä helpompi sinun on jatkaa eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 05:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:11"]

Ikävää että suhde loppui. Ei silti kannata lynkata tuntematonta miestä, jonka kertomus suhteesta on varmaan erilainen kuin ap:n.

[/quote]

Minkätakia pitäisi kuunnella näissä parisuhdeongelmissa toisen osapuolen kertomusta - varsinkin jos se toinen on mies ?? Ja jolla on vielä ollut ongelmia alkoholin kanssa !! Sinähän haluat tietentahtoen romuttaa kaiken yksisilmäisyyteen ja yleistämiseen perustuvan AV-logiikan...

[/quote]

Aina pitää kuunnella kummatkin puolet. Miksi miehet olisivat yhtään naisia huonompia?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 05:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:11"]

Ikävää että suhde loppui. Ei silti kannata lynkata tuntematonta miestä, jonka kertomus suhteesta on varmaan erilainen kuin ap:n.

[/quote]

Minkätakia pitäisi kuunnella näissä parisuhdeongelmissa toisen osapuolen kertomusta - varsinkin jos se toinen on mies ?? Ja jolla on vielä ollut ongelmia alkoholin kanssa !! Sinähän haluat tietentahtoen romuttaa kaiken yksisilmäisyyteen ja yleistämiseen perustuvan AV-logiikan...

[/quote]

Aina pitää kuunnella kummatkin puolet. Miksi miehet olisivat yhtään naisia huonompia?

[/quote]

Sinäpä se sanoit ihan itse, eikä kukaan muu. Mene hoidattamaan miehistä alemmuuskompleksiasi johonkin muuhun ketjuun.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:49"]

Hei,

huomaan, että olet välittävä ihminen ja joutunut tukipilariksi ihmiselle, joka on lähesriippuvainen joko omista lapsuuden aikaisista traumaattisista kokemuksistaan johtuen tai muutoin epätasapainossa.

Tällainen suhde on tukahduttava, toisen tarpeet huomioimaton ja epäkypsä.  Jossakin vaiheessa ero olisi tullut kuitenkin todennäköisesti eteen, joten ajattele asiaa siltä kannalta, että nyt se on vielä kuitenkin helpompaa.  Kokemusta löytyy.

Itse aloin opiskella ja hankin itselleni kunnon ammattitaidon jotta olin taloudellisesti riippumaton ja sitten yli 20 vuoden perhehelvetin jälkeen muutin omaan kotiin lapseni kanssa.  Huojennus oli valtava.

Ex-mieheni oli löytänyt jo ennen eroamme itselleen uuden naisystävän ja siitä asiasta olin ja olen edelleen ikionnellinen.  Elämä jatkui siis myös siinä huushollissa.  Tosin eivät asu yhdessä ja se on heidän pitkän suhteensa pelastus.

Mitä jos pitäisit pienen paussin parisuhteen etsiskelyssä ja aloittaisit harrastamaan jotain aivan uutta.  Näin syksyllä ihmisen on jostain syystä helppo uudistua kun "akut ovat täynnä" valoisan ja aurinkoisen kesän jälkeen.  Kuuntele itseäsi ja laita paperille asioita, joita olet aina halunnut tehdä.  Sitten vaan se ensimmäinen rohkea askel ja  pääset alkuun.

Muista, että olet roolimalli myös lapsillesi.  Keskustele myös heidän kanssaan positiivisessa hengessä asioista sitten kun olet päässyt mahdollisesta katkeruudesta eroon.  Asioilla on tapana selvitä ja mitä enemmän ohjaat asioita haluamaasi suuntaan, sitä todennäköisempäää on, että saavutat tavoitteesi.

Elämä ei ole helppoa kenelläkään, mutta se miten vaikeaksi vastoinkäymiset kokee, riippuu täysin jokaisen ihmisen omasta asenteesta.

Korvamerkkaa tämän ketjun keskustelut ja lue ne muutaman viikon kuluttua uudelleen.  Huomaat paljon asioita, joita nyt juuri tällä hetkellä surultasi tajua.

Muista, että olet arvokas ihminen, äiti, ystävä.  Suo itsellesi mahdollisuus kasvamiseen omana itsenäsi.

[/quote]

Kiitos. Analyyttinen viesti. Sinun kanssasi kirjoittelisin myös mielelläni, jos sinulla vain olisi mahdollisuus jakaa viisauttasi privaatisti.

Mies on kertonut, että hänelle on ollut tärkeää saada naisten huomiota sen jälkeen, kun hän raitistui. Itse en pystynyt siihen viimeisen vuoden aikana kunnolla, koska oli vain niin paljon muutakin oikeasti pakollista. Mies tiesi sen kyllä ja vaati minua valitsemaan, kilpaili jollakin tasolla ajasta lastenikin kanssa.

Joka tapauksessa miehessä oli todella paljon sellaista hyvää, jota en ole elämässäni koskaan saanut kokea. Sen kerroin hänelle usein. Hän tiesi, kuinka tärkeä hänelle olen ja kuinka tällainen viestellä leikaten minuun tulisi sattumaan.

[/quote]

Mulla ei ole missään vaiheessa auennut, mitä hyvää tuo niljake on sinulle mukanaan tuonut?

Miehen puheet kuullostavat todella kylmiltä, itsekeskeisiltä ja tietoisilta, jopa hiukan vallankäytöltä ("tiedän, että tämä sattuu sinuun"), ja sinä vielä niinkuttelet siellä takaisin jolla vahvistat että miehellä on ote sinuun? ("Kyllä sattuu. Yhy.") Mitä hyvää mies toi? Kehui kauniiksi, aikaansaavaksi, olet hyvä sängyssä? Kaikkea tällaista lämpimikseen jauhettua paskaa? Kuitenkin jotain sellaista antoi sinulle, mitä aiemmissa suhteissa on jäänyt saamatta, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista mikä olisi oikeasti parasta lapsiasikin ajatellen?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:06"]

Jos ei, huokaisen helpotuksesta.  Tuo ihmistyyppi näkee olevansa oikeutettu mihin tahansa toista loukkaavan toimintaan ja toimii omasta mielestään esimerkillisenä kansalaisena. 

[/quote]

Amen! Miten nämä miehet ovat vielä niitä, jotka kaiken aikaa ovat omissa puheissaan laupiaita samarialaisia, joiden teoissa ei ole mitään väärää. Silti kaiken aikaa liikkeet ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Jutellaan ummet ja lammet ja perustellaan hämäräteot yhteisellä hyvällä.. Usein mun kohdalla nää miestyypit on olleet vielä helvetin hallitsevia ja yrittäneet piilottaa naisen selkänsä taakse, jotta vapaatsi touhuaminen parisuhteen ulkopuolella onnistuisi paremmin.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:06"]

Ap olet edelleen miehen bullshitin lumoissa. Laitapa paperille kaksi saraketta: ensimmäiseen kirjoitat Sanat ja toiseen Teot. Kohtaan Sanat listaat mitä lupasi, ja kohtaan Teot mitä teki tai miten toteutti asian. Tulet huomaamaan että herran sanat kertovat yhtä, teot toista.

Sinä uskot vain sanoihin, mutta kuten englanniksi sanotaan, talk is cheap -- äijä on puhunut sulle suut silmät täyteen lupauksia, mutta mitään katetta niille ei näy.

Hän on addikti, joka on vaihtanut alkoholin toiseen päihteeseen: naisten huomioon.Hän on itsekeskeinen henkilö, joka sanoo mitä vaan saadakseen "pullonsa", joten kun ei saanut sulta tarpeeksi huomiota eli pistit korkin kiinni, vaihtoi toiseen pulloon. Matkalle sun kanssa hän ei voinut mitenkään lähteä, koska eihän hän halua kiinteää suhdetta sellaiseen baariin, joka on useimmiten kiinni.

Tylysti sanottu, mutta kunhan teet rehellisesti kaavion, ja kirjoitat paperille sen miten hän on pitänyt lupauksensa, huomaat etti tyypissä ollut mitään selkärankaa.

Itke yksi viikonloppu, siirry sitten elämässäsi eteenpäin. Takaan, että tulet kuulemaan vielä paljon ikäviä totuuksia tästä miehestä, ne saavat sinut näkemään hänet sellaisena kuin hän on.

[/quote]

Tän tekstin tulostin talteen omaan kaapinoveeni. Kiitos! ei-ap

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:53"]Minulla on ollut tässä iso merkitys. En ole viimeiseen vuoteen voinut hyvin, johtuen monestakin eri syystä. Sitä jouduin usein pohtimaan minkälainen merkitys sillä on, että en koe olevani miehelle tarpeeksi. Viime syksynä sängynpohjalta yksin ilman tukiverkkoa talon lämmitysjärjestelmä hajalla, abortin kokeneena, hirveässä yskässä ja työsähköpostitulvassa laitoin hänelle viestin, että minulle olisi tärkeää tietää, että riitän hänelle. Hän ei rientänyt apuun, ei edes tiennyt kokonaistilannetta ja vastasi vain, että "ei tämä kyllä ole sitä mitä haluan, mut nyt on näin ja tyydyttävä tähän". Hän siis on aina halunnut elää naisensa kanssa yhdessä ja että asumisjärjestely ja lasten iät ovat sellaiset, että lapset ovat "mahdollisimman paljon kavereillaan, että meillä on aikaa yhdessä"...

Jos olisin osannut ottaa työni eri asenteella ja miehen ihailun ja hyvän palautteen ilman heikkoa itsetuntoa ja itsekriittisyyttä, jos olisin pystynyt hakemaan apua (tammikuussa soitin, mutta ei mitenkään mahtunut aikatauluun ulkopuolinen apu vielä silloin) ja jos olisin jostakin saanut taiottua lisää aikaa ja voimia viime vuoden aikana, olisi kaikki nyt ihan toisin.

[/quote]

Kauheaa lukea tällaista itsesyytöstä.

Käännäpä roolit kokeeksi toisinpiän: ole sinä ent miesystäväsi ja laita hänet omalle paikallesi. No, miten olisit toiminut vastaavassa tilanteessa?

Kyllä, sitä arvelinkin.

Ymmärrä nyt jo, että sitä mistä et koskaan tarvinnut. Olet tullut henkisesti riippuvaiseksi hänestä, tai siis kuvitelmaasi hänestä uljaana ja avuliaana prinssinä, joka tekee sinut onnelliseksi. Totuus on yoinen: ukko on todella itsekeskeinen, kaiken pitää tapahtua hänen lähtökohdistaan, hänen ehdoillaan. Hän ignoroi sinun henkisen tilasi ja resurssisi. Niin ei tehdä todellisesssa rakkaussuhteessa.

Mm. Kertomasi suunnitelma (siis Miehen) talonostosta oli kuvaava. Sinut (= sinun varallisuutesi) tarvittiin kustantamaan Hänelle (+lapsilleen) sopiva asunto.

Sinua vietiin kuin kuollutta rottaa. Siis olisi viety, mutta sen verran pidit kiinni itsekunnioituksestasi, ettei mies onnistunut. Ja siksi hän lähti. At the end of the day: Good for you!

Kyllä tämä keskustelu täytyy käsitellä ihmistasolla ja unohtaa sukupuoliroolit.  On väärin, että henkisesti noin epätasapainoon jäänyt henkilö käyttää tukihenkilönä ihmistä, jonka kanssa yrittää luoda parisuhdetta.  Tätä vaan tapahtuu eikä ihmiset tajua/halua hakea apua esim. alkoholistien tukiverkosta.  Helppoa ei ole alkoholistillakaan, mutta jokaisella on omat sairautensa jossakin vaiheessa elämää.

Eihän syöpäsairas ihminenkään vaadi parisuhteensa osapuolelta lääkityksensä tarkastamista tai leikkausta.  Näin se vaan on ja näitä riittää myös sairaan ihmisen jälkipolvessa, kun malli toimii.

Ihmettelen miksi lapset ovat jääneet erossa miehelle.  Oletko AP koskaan kysynyt tuota.

Palataan vielä narsismiin.  Siinä ihminen näkee itsensä erinomaisena ja maailman kunkkuna, joka keinoin millä hyvänsä haluaa toisten ihmisten ihailua. Ihminen on ulospäin olevissa ihmissuhteissaan itse ihanuus, mutta parisuhde narsistin kanssa on helvettiä.   Tällaisten henkisesti loppuun ajettujen ihmisten keskustelupalstoja löytyy kyllä netistä.  Helvetillisintä siinä on, että narsisti käyttää niin kieroja keinoja toisen ihmisen alentamiseksi ja syyllistämiseksi, että uhri ei itsekään usein tajua asiaa riittävän ajoissa, vaan sairaustuu ja uupuu myös itse.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 05:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:11"]

Ikävää että suhde loppui. Ei silti kannata lynkata tuntematonta miestä, jonka kertomus suhteesta on varmaan erilainen kuin ap:n.

[/quote]

Minkätakia pitäisi kuunnella näissä parisuhdeongelmissa toisen osapuolen kertomusta - varsinkin jos se toinen on mies ?? Ja jolla on vielä ollut ongelmia alkoholin kanssa !! Sinähän haluat tietentahtoen romuttaa kaiken yksisilmäisyyteen ja yleistämiseen perustuvan AV-logiikan...

[/quote]

Aina pitää kuunnella kummatkin puolet. Miksi miehet olisivat yhtään naisia huonompia?

[/quote]

Jep, olisi pitänyt laittaa se varoitus mahdollisesta sarkasmista tekstissäni.

On varsin luonnollista että ihmiset kertomuksissaan yrittävät antaa itsestään mahdollisimman positiivisen kuvan - etenkin parisuhdeongelmissa. Ulkopuolisten asiaksi jää tietysti pähkäillä missä määrin arvioivat tilanteen vain sen yhden osapuolen - oli se nyt mies tai nainen - kertomuksen mukaan.

Nämä "mies otti ja lähti"-tarinat täällä antavat usein kuvan siitä että vain ja ainoastaan miehessä ja miehen toiminnassa on vikaa. Ei minusta kovinkaan terve suhtautuminen asiaan jos oikeasti halutaan ruotia parisuhteiden ongelmia. Mutta joillekin tämä lähtökohta näyttää olevan ainoa oikea.

En nyt ota näitä AV-keskusteluja kovinkaan vakavasti, mutta varmaan täällä saisi parempia neuvoja elämänsä varrelle jos mielipiteet ja annetut neuvot eivät suurimmaksi osaksi olisi niin yksipuolisen syyllistäviä ja yleistyksiin perustuvia....jokaisella meillä on omia ongelmallisia toimintatapoja parisuhteessa ja se joka ei opi niitä itsessään tunnistamaan kantaa niitä sitten parisuhteesta toiseen muita syytellen.