Ystävä ei enää pidä yhteyttä

Ihmiset muuttuu iän myötä. Vaikka toki perusminä onkin olemassa. Ehkä hän on loukkaantunut sinulle jostakin, jota olet sanonut/tehnyt? Itselläni kokemusta appiukon kavereiden menetyksestä, että pahoitti vanhoilla päivillään kaveriensa mielet.

Sitä olen miettinyt myös, olisiko loukkaantunut jostakin. Mutta en keksi mistä. Myöskään lapsesta ei kysele koskaan eikä toivota hyvää syntymäpäivää tai muuten osoita kiinnostusta vaikka on kummi. Lahjoilla ei minusta niin välilä, jos niitä ei hanki, mutta muuten olisi kiva jos olisi edes vähän kiinnostunut. 

Eikö tää tullut jo selväksi viimeisellä kymmenellä aloituksella?

Niin, tiedät että hänellä isoja haasteita elämässä. Ehkei jaksa nyt mitään muuta kuin pitää itsensä ja perheensä koossa? 

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinyt myös, olisiko loukkaantunut jostakin. Mutta en keksi mistä. Myöskään lapsesta ei kysele koskaan eikä toivota hyvää syntymäpäivää tai muuten osoita kiinnostusta vaikka on kummi. Lahjoilla ei minusta niin välilä, jos niitä ei hanki, mutta muuten olisi kiva jos olisi edes vähän kiinnostunut. 

No KYSY äläkä spekuloi ja arvaile turhaan. 

Sinähän vastaat itse kysymykseesi. Hänellä on isoja haasteita elämässä, ei kuitenkaan ole juurikaan niistä puhunut sinulle. Eli sanoisin että te ette ole erityisen läheisiä ja hän ei ainakaan juuri nyt jaksa seuraasi. 

Lopeta se yksin seuraa hakeminen ja keskity muihin ihmissuhteisiisi.

Valitettavasti jotkut ihmissuhteet vain kuihtuvat jostain käsittämättömästä syystä. Toiset taas pysyvät hengissä vuosikymmeniä minimaalisellakin yhteydenpidolla. Onneksi ainakin minun elämääni on tullut uusiakin ystäviä teinivuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinyt myös, olisiko loukkaantunut jostakin. Mutta en keksi mistä. Myöskään lapsesta ei kysele koskaan eikä toivota hyvää syntymäpäivää tai muuten osoita kiinnostusta vaikka on kummi. Lahjoilla ei minusta niin välilä, jos niitä ei hanki, mutta muuten olisi kiva jos olisi edes vähän kiinnostunut. 

Koko kummisysteemi pitäisi lopettaa. Elämässä tulee kaikenlaista ja olosuhteet muuttuu, ei siinä välttämättä jaksa enää toisten lapset kiinnostaa kun on ne omatkin huolet ja murheet ja stressit. 

Joskus vaan ihmiset muuttuu. Vaikka olisi kenenkä kummi, ei jaksa kiinnostaa jos ei mitään yhteistä tunnu olevan.

Minuakin kaduttaa että kummiksi aikanaan suostuin kaverini lapselle. Kaikki synttärit yms kävin, riparin jälkeen katsoin että ei tarvitse enää roikkua väkipakolla tekemisissä, kun ei mitään yhteistä enää ollut. Kerran pyysin heitä käymään lapseni synttäreillä, heti vastasi kiireesti että he eivät ainakaan tule. Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tiedät että hänellä isoja haasteita elämässä. Ehkei jaksa nyt mitään muuta kuin pitää itsensä ja perheensä koossa? 

Näin. Onko ap tarjonnut apua?

Itsellä oli sama juttu pitkäaikaisen kaverin kanssa. Lapsia tai kummeutta ei liity tähän, mutta ihan samalla tavalla hän alkoi käyttäytyä. Muutenkin alkoi tuntua ettei hän ehkä arvosta kaveruuttamme paljoakaan. Olin viimeinen joka otti yhteyttä, sitten annoin olla enkä ole kuullut hänestä enää. Minusta vähän höhlää käytöstä hylätä ystäviä, ei kai niitä maailmassa liikaa ole kuitenkaan? Mutta ei väkisin, itselläkin parempi mieli kun en turhaan enää yritä ja tule torjutuksi.

Jotkut ihmiset vaan ovat huonoja pitämään yhteyttä. Oli sitten oikein tai ei. Ei se tarkoita, ettei haluaisi nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset vaan ovat huonoja pitämään yhteyttä. Oli sitten oikein tai ei. Ei se tarkoita, ettei haluaisi nähdä. 

Höpö höpö.

Vähän samanlainen tilanne täällä. Olen viimeisen vuoden ollut se, joka ottaa yhteyttä.  Kävin taannoin viime vuoden viestittelyä läpi ja ymmärsin viimein, että ei ole enää ystävyyttä. 

Poistin kaiken. Numeron, viestit. Aivan kaiken. Jatkan elämääni eteenpäin yrttäen unohtaa kyseisen ihmisen. Harmillisesti omaa mieltä ja muistoja on vaikea noin vain tyhjentää.  Semmoinen epäonnistumisen tunne ja suru seuraa mukana. Häpeä siitä, että en enää kelpaa ystäväksi hänelle. 

Tein samalla päätöksen, että en enää ole koko ajan aloitteen tekijänä ihmissuhteissa. Jos ei vastavuoroisesti toinen ota yhteyttä, niin ihmissuhde jää sitten siihen.