Serkkuni teki reilut ja päätin etten ikinä hanki lapsia!

Ei v*ttu mikä perjantai-ilta!

Serkkuni (22v, jos joku haluaa tietää) muuttaa ensi viikolla pienempään asuntoon vuoden ikäisen poikansa kanssa. Hän soitti minulle eilen, että tuunko auttaa pakkaamisessa, että hänen sisarpuolensakin tulevat auttamaan ja koko porukka jää yökylään. Hän lisäksi mainitsi, että olisi kiva jos vihdoinkin tapaisin hänen sisarpuolensa, jotka ovat kyllä olleet jo kymmenen vuotta kuvioissa mutta joihin en ole koko aikanaan onnistunut törmäämään. Mulle sopi mainiosti, joten pakkasin tavarani ja lähdin bussille sillä asenteella että kaikki kamat pahvilaatikoihin vain mitä ehditään pakata. Serkkuni ilmoitti velipuolineen, että voivat tulla puolivälistä matkaa yhdessä hakemaan, jotta mun ei tarvitse vaihtaa bussia.

Odottelin sitten välipysäkillä puoli tuntia, että missäs neiti veljineen on kun mitään ei kuulu eikä näy. Hetken kuluttua hän soittaa, että lähtisinkö viiden kilometrin päähän kävelemään, koska hän ei kaupungille asti aja, koska: "Mä eksyn siellä". Suutuin ensimmäistä kertaa, mutta sanoin hillitysti, että suoralla tiellä ja samassa kaupungissa asuva veli voi varmasti neuvoa, miten täällä kuuluu ajaa. Ei auttanut. Lähdin sitten kävelemään parkkipaikalle, jossa tämä kaksikko autoineen odotti minua.

Ei siinä kävelymatkassa mitään, mutta akkuni alkoi vähetä ja tää serkku soitti mulle valehtelematta kahden minuutin välein. "Joko olet täällä päin? Miten sulla voi kestää käveleminen näin kauan? Missä kohtaa sä nyt olet?" Lopulta ärähdin että lakkaa soittelemasta ja mä en vastaa ennen kuin olen oikeasti lähellä. Lopulta puhelimen vilkkuessa (ja akun punaisella samaten) kävelin vittuuntuneena sovitulle kohtaamispaikalle todetakseni, että kaksikko olikin vastaamattomuuteni vuoksi lähtenyt ajamaan vastaan, vaikka se ei aiemmin ollut sopinut. Nyt uusi soittelurumba, että minne he menivät ja silloin kilahdin kunnolla, kun neiti yritti saada mua kävelemään takaisin päin menevään suuntaan jotta löytäisin heidät. Kauhealla ragella hän sitten palasi takaisin sovitulle tapaamispaikalle.

Lopulta kun pääsin autoon, hänen velipuolensa aloitti sen saman tien. "Sä olet paljon paremman näköinen livenä" ja se tuli niin ällöttävällä äänensävyllä. En jotenkin odottanut, että se kuuno aloittaisi pokaamaan mua. Samassa serkkuni selitti, että hänestä on vihdoinkin kiva kun isovelipuoli pääsee tutustumaan munhun ja selitti uskovansa, että tulemme hyvin juttuun keskenämme. Olin enemmän vain wtf siellä takapenkillä, ja mainitsin, että asun yhdessä avopuolison kanssa - ei vaikutusta.  

Mutta vasta erillä mua odotti vastassa järkytys. Kaksi aivan umpitunnelissa olevaa sisarusta (siis täysi-ikäisiä) istuivat serkkuni vuoden ikäisen pojan kanssa olkkarissa ja olivat vahtivinaan lasta. Sisarpuoli istui sohvalla toisessa kädessä kalja ja toisella polvella lapsi ja mainosti kuinka haluaa äkkiä suuren perheen, koska lapset ovat kaikki kaikessa. Kaljan saatuaan alas hän haki uuden ja jatkoi palluttamistaan ja tämän saman asian selvittämistä. 

Kaikkein isompana järkytyksenä tuli, että mua hakeneen isovelipuolen muut kolme lasta olivat jo nukkumassa, ja vasta nyt perillä serkkuni sanoi, että lapset olivat hirveässä räkä- ja oksennustaudissa. Samassa suljetun oven takaa alkoi kuulua hirveä kakomisen ääni, ryöpsähdys ja itkuparkuhuuto, johon kukaan aikuisista ei reagoinut alkuun mitenkään. Lopulta serkkuni meni sinne ämpärin ja luutun kanssa, ja lasten isä meni hakemaan pienen oksentelijan toiselle puolelle rauhottumaan. Sitten joku kysyi, miksen mennyt auttamaan siivouksessa. 

Kun kysyin, että miksei mulle kerrottu ajoissa niin olisin jättänyt tulematta, niin serkkuni vastasi ettei tullut mieleen. Suomensin sen hiljaa mielessäni, että hän tarkoitti oikeasti, että muuten olisin jättänyt kokonaan tulematta - niin kuin olisinkin.

Koska ensimmäistäkään bussia ei enää kulkenut sinne peräkylään, jouduin jäämään pitkin hampain. Tajusin illan mittaan, että minua ei suinkaan haettu veljen maksamilla bensoilla siksi, että tulisin auttamaan pakkaamisessa, vaan siksi, että serkkuni voisi "tutustuttaa meidät kaksi keskenään". Kukaan ei pakannut mitään, vaan kaikki joivat kaljaa ja serkkuni riiteli koko illan saako musiikkia soittaa hiljaisella vai ei. Väistelin koko illan sen älykääpiön isoveljen todella huonoja iskureploja ja katselin kun aikuiset vetelivät hirveitä kännejä ja loppuillasta kaivoivat kirkkaat esille.

Vuoden ikäinen vauva valvoi serkkuni kanssa puoli viiteen asti yöllä. kun kyselin syytä, niin serkkuni vastasi että lasta ei saa yksin laitettua nukkumaan, koska se alkaa vain huutaa sängyllä, ja lapsi menee nukkumaan vain hänen kanssaan. Olin ihan puulla päähän lyöty, ja kyselin kauan hän meinasi antaa mukulan pompottaa itseään.

Tänä aamuna heräsin reilusti ennen muita, otin purkamattoman laukkuni lattialta ja lähdin todella kiukkuisena mutta vähin äänin bussipysäkille. Serkkuni soitti kolmen tunnin kuluttua lähtöni jälkeen, että voinko maksaa eilisestä bensarahaa ja että mulla ei ole aihetta kilareihin.

Mutta palaten serkkuuni ja hänen perheoloihinsa: onko mikään edellä mainituista normaalia vai suutuinko turhasta? Ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään, kaikki aikuiset ovat 20-30 vuotiaita.