Lue keskustelun säännöt.
Onko tuossa 2-vuotisessa eskarissa mitään järkeä?
Miksi tuota 2-vuotista eskarikokeilua ei annettu kuntien valmistella paremmin ja pidempään?
Oma lapsi aloittaa nyt varsinaisen, normaalin eskarin. Hän ei kuitenkaan saa tehdä sitä tutussa päiväkodissa vaan eri tiloissa, koska päiväkodin eskaritiloissa ovat nyt 5-vuotiaat, jotka osallistuu kokeiluun.
Ei mitään järkeä. Oma lapsi oppinut ihan kotona leikkien yhteydessä suurimman osan aakkosista (Suomen kielen äännemaailman mukaiset) ja numerot sekä laskemaan yhteen/ ja vähennyslaskuja lukualueella 0-20. Hän on vaan itse kysellyt asioita ja sitä kautta oppinut.
Miksi pitäisi olla jo 5v sen erikoisempaa opettamista?
Kommentit (338)
Mä olen tästä tosi innoissani koska päiväkodissa lapsi joka tapauksessa on, nyt vain päivähoitomaksut reilusti pienemmät! En voi ymmärtää aikuisia joiden mielestä 5v laitetaan nyt kouluun. Se on ihan samaa leikkiä ja aamupiiriä kuin viskarissakin. Eri nimi ja pätevä lto vaan erona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tirrikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.
Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.
Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.
Mistä ihmeestä tulee oletus, että ne kotihoidetut möllöttäisi keskenään vain siellä kotona? Esim sitä mainitsemaasi ryhmässä toimimista oppii kyllä myös kavereiden kanssa leikkiessä, kerhoissa ja erilaisissa harrastuksissa. Toivottavasti niitä käytöstapojakin opetetaan ihan siinä arjessa, syntymästä asti eikä odoteta 5v eskari in asti 😅
Jännä juttu, että lapsen harrastusryhmät on täynnä päiväkotikavereita... Kenen kanssa ne kotihoidetut leikkii, kun kaikki kaverit on päiväkodissa? Ja päiväkodissa muuten oppii olemaan kaikkien kanssa, ei vaan niiden kavereiden. Ainakin oman lapseni ryhmässä tähän todella panostettiin.
Elämää on myös sen päiväkodin ulkopuolella. Kyllä meillä ainakin on monia ystäväperheitä joita treffataan lapsineen useinkin. Harrastuksiakin useampia ja hienosti on lapsi solahtanut sisään jokaiseen ryhmään ja saanut kavereita. En nyt ihan ymmärtänyt ehkä pointtiasi ettei kotona ollut lapsi osaisi olla kaikkien kanssa kaveri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun pohjalta vaikuttaa tosiaan siltä, että on pilvin pimein valveutuneita, sivistyneitä ja koulutettuja vanhempia, jotka ovat valmiita jättämään työuransa jäähylle jopa 6-7 vuodeksi ja elämään ilmeisesti kohtuullisen hyvin tienaavan puolisonsa tuloilla...
Yhä vähemmän ikävä kyllä. Ne lapset ovat kyllä senkin puolison lapsia, joka käy töissä ja tienaa perheelle elatuksen. Nämä osapuolet muodostavat ikään kuin yksikön, jossa yksikön aikuiset katsovat, että on kaikkien ja erityisesti lasten etu, että toinen laittaa "uransa" jäähylle hetkeksi. Yleensä se maailma odottaa siellä ihan samanlaisena kuin ennen kotiäitiyttäkin. Usein kotiäidit myös kokevat, että kotona lasten kanssa vietetyt vuodet olivat mukavia ja hyödyttivät koko perhettä ja lapsia erityisesti.
"Työurasta" vielä sen verran, että tuntuu olevan joku oletus, että kaikki Suomen naiset työskentelisivät tai pyrkisivät korkeapalkkaisiin huippuhommiin. Todellisuus taitaa olla se, että naiset ovat usein sairaanhoitajia, lähihoitajia ja kaupan kassoja. Itse toki arvostan esim. hyvää kaupan kassaa enemmän kuin jotain "Middle manager of managerial middle management" -tyyppiä, joka tekee yhteiskunnassa alati kasvavaa epätyötä, josta kukaan (usein työntekijä itsekään) ei oikein tiedä, että mitä tehdään. Kai sitä voi sanoa "uraksi", mutta ei se välttämättä ole yhtä arvokasta kuin olla muutama vuosi lasten kanssa kotona, saatika yhtä mielekästä.
Olin itsekin 3 vuotta kotona, ja pidän tuota aika ideaalina mitä se on myös monen vakavasti otettavan ammattilaisen mukaan. Pointtini oli se, että jos vanhempi oikeasti pystyy tarjoamaan lapselle eskaria parempaa ohjelmaa/edukaatiota, niin on ihme, että tällainen ihminen jää kotiin surkealle työttömyyskorvaukselle. Yleensä näillä tyypeillä on kuitenkin kunnianhimoa, eikä se tee heistä huonoja vanhempia. Ihmettelen sitä, että yhteiskunta tarjoaa palvelun, ja se aiheuttaa kiitollisuuden sijaan nurinaa.
Alle vuoden ikäisten vauvojen hoitoon vientiä en pidä mielekkäänä, mutta 5-vuotias hyötyy jo usein ryhmästä ja koulutetusta opettajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika nyt 2 vuotinen eskari esikoisella enkä nää millään sen olevan huono asia.
Kielenkehityksen viivästymä ja ylivilkkaus on sellanen yhdistelmä, että hyvä vaan kun pääsee harjoittelemaan pari vuotta ennen kun pitää tosissaan mennä kouluun.
Itse lukihäiriöisenä pidän vaan hyvänä, että 2 vuotinen eskari antaa mahdollisuuden nähdä jo ennen koulun alkua mahdolliset oppimisvaikeudet lapsilla.
Elät kuplassa. Meidän lievästi puhevikainen lapsi ei saanut puheterapiaa päiväkodissa eikä eskarissa, kouluun mennessä oli jo myöhäistä eli "kunta ei korvaa, koska ei ole aloitettu ajoissa". Hieno tunne, kun oli 4 vuotta yrittänyt lapselle apua ja aina sai kuulla asiantuntijoilta, että ei vielä. Oppimisvaikeuksia ei huomata eikä toisaalta oppimistakaan.
Lievä puhevika on kyllä ihan eri asia kuin kielen kehityksen viivästymä. Puheesta puuttuvia äänteitä voi harjoitella kotonakin. Harva lievistä ongelmista kärsivä saa puheterapiaa ihan resursseista johtuen. Yksilöterapiaa ei myöskään yleensä anneta normiryhmässä päiväkodin henkilökunnan toimesta. Toki joku ulkopuolinen puheterapeutti voi käydä päivän aikana päiväkodin tiloissa. Suujumppaa tms. toki voidaan tehdä isollakin porukalla.
Kielellistä kehitystä voidaan tukea monin eri tavoin. Ne sisällytetään arjen rakenteisiin eivätkä ole vain erillistä hetkiä silloin tällöin. Tälläisillä lapsilla on monesti tukikerroin eli he ovat tehostetun tuen piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Eli sun lapsi aloittaa nyt 5v eskarin eikä osaa vielä toimia muiden lasten kanssa, ei osaa käytöstapoja jne? Ok, miksi ette ole opetelleet?
Me ollaan oltu lapsen kanssa ihan vauvasta asti paljon muiden lasten kanssa esim perhekerhoissa ja hyvin osaa toimia muiden kanssa eikä käytöstavat tuota ongelmia.
Perhekerho ei ole eskari. Eskariin tuodaan kaikenlaisia lapsia, perhekerhoon heitä, joiden vanhempia kiinnostaa perhekerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma, ettei vuosi riitä? Koko pk:n kuuluu ideologisesti VaSuun, eikö se riitä?
Tässä taitaa olla taustalla se ajatus, että esiopetukseen osallistuminen on pakollista, varhaiskasvatukseen osallistuminen ei. Halutaan siis saada vuotta nuoremmat osallistumaan johonkin yhteiskunnan järjestämän ja valvoman kasvatuksen ja opetuksen piiriin.
Miksi ei sitten vaan määrätä viisivuotiaat pakolliseen varhaiskasvatukseen. Eli niin, että ihan päiväkoti tai aktiivinen kerhoilukin tms. harrastaminen riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tästä tosi innoissani koska päiväkodissa lapsi joka tapauksessa on, nyt vain päivähoitomaksut reilusti pienemmät! En voi ymmärtää aikuisia joiden mielestä 5v laitetaan nyt kouluun. Se on ihan samaa leikkiä ja aamupiiriä kuin viskarissakin. Eri nimi ja pätevä lto vaan erona.
Kai se on ok, jos lapsi on muutenkin päiviksessä. Mutta en mä näe kaksivuotista kaikille pakollista eskaria mitenkään tavoiteltavana asiana. Loppuvuodesta syntyneet lapset olisivat eskarin alkaessa 4v. Minusta 4-5-vuotiaat voivat harjoitella hiekkalaatikkoleikkejä myös kotona. Monella on myös pienempiä sisaruksia, ja kun yleensä iskän ollessa töissä on päivisin vain äiti lapsiavhoitamassa, niin väkisinkin lapsi joutuu harjoittelemaan oman vuoron odottamista, sisaruksen auttamista, lelujen vuorottelua, jakamista jne. Lauluja, leikkejä, retkeilyä, ulkoilua, piirtämistä, askartelua jne. harrastetaan varmaankin jokaisessa täyspäisessä perheessä. Suomessa on kuitenkin toimiva neuvolasysteemi. Eiköhän sieltä ohjata varhaiskasvatukseen ne, ketkä sitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Eli sun lapsi aloittaa nyt 5v eskarin eikä osaa vielä toimia muiden lasten kanssa, ei osaa käytöstapoja jne? Ok, miksi ette ole opetelleet?
Me ollaan oltu lapsen kanssa ihan vauvasta asti paljon muiden lasten kanssa esim perhekerhoissa ja hyvin osaa toimia muiden kanssa eikä käytöstavat tuota ongelmia.
Perhekerho ei ole eskari. Eskariin tuodaan kaikenlaisia lapsia, perhekerhoon heitä, joiden vanhempia kiinnostaa perhekerho.
Perhekerho voi olla aivan erinomainen vaihtoehto. Riippuu siitä, miten siellä toimitaan. Pääasia, että oppii toimimaan ryhmässä ja on arkitoimien osaamisessa samalla tasolla kuin muutkin. Tarkoitan tällä sitä, että jos ei ole vertailukohtaa, moni ei tajua, miten osaamaton lapsi on. "Eristyksessä" elävät saattavat auttaa pikkuista ihan turhaan ikävin seurauksin.
Aika moni täällä pitää itseään tosi sivistyneenä ja pätevänä. Osa varmaan onkin, ja osa yliarvioi kykynsä. Ymmärrän vielä sen, että maalla työn ollessa kodin yhteydessä ja esikoulon mahdollisesti kymmenien kilometrien päässä kaksivuotinen eskari tuntuu hankalalta ja turhalta, mutta kaupungissa luulisi kaikkien olevan tyytyväisiä. Ei se lapsuus tosiaan lopu eskariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin esikoistani kotona pitkään. Pikkusisaruskin syntyi siinä välissä. Lopulta lapsi meni päiväkotiin 4,5-vuotiaana.
Lopputulos: lapsen puheterapia päästiin aloittamaan liian myöhään, ja motoriseen kömpelyyteen ei saatu muuta apua kuin puoliväkisin neuvolalääkäriltä ruinattu fysioterapeutin konsultaatio. Sosiaaliset suhteet päiväkodissa olivat tosi vaikeita, huolimatta vuosikausien perhekerhoista. Nohevana ihmisenä toki opetin lapsen lukemaan ja kirjoittamaan, mutta näin rehellisesti sanoen vertaisryhmästä olisi ollut paljon enemmän hyötyä.
Nuoremmat lapseni ovat menneet hoitoon viimeistään kolmivuotiaana, ja samaa suosittelen muillekin.
Itseäni ainakin ahdistaa ajatus siitä että tuosta tehdään pakko, se särähtää.
Toinen juttu, en tiedä miten eskari sta voi olla pois. Esim itse teen osa-aikaista työtä ja koen lapsille todellisena rikkautensa että saavat tehdä lyhyempää viikkoa, viettää enemmän aikaa perheensä kanssa.
Matkailu, meidän perhe on (ennen koronaa) reissannut paljon ja viettänyt pidempiäkin jaksoja ulkomailla, miten eskarissa suhtaudutaan tähän. Toivoisin lapsilleni suht vapaata elämää ennen koulun alkua, en liikaa koulumaisia sääntöjä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.
Hangem high!
Ei kyllä kiinnosta korona-aikana viedä lasta 100 päiseen päiväkotiin yhtään aikaisemmin. Muutenkin ensimmäinen puoli vuotta on yhtä sairastelua. Meillä lapset olivat päiviksen alkaessa joka toinen viikko kipeinä. Täit, kihomadot, norot ym. riesana. Normaali 5-vuotias voi harjoitella jonottamista ja leivän voitelua kotonakin, ja normaalijärjellä varustettu vanhempi osaa häntä ohjata.
Eihän ne päiviksen tädit ole kuin ammattikoulun käyneitä lähihoitajia. Ja sinne koulutukseen pääsee peruskoulun 6-7 keskiarvolla. Lastentarhaopeksi pääsee, kun konttaa lattialla ja maukuu kuin kissa. Tiedän, koska olen ollut pääsykokeissa. Sain vielä täydet pisteet. Onneksi pääsin myös muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minäpä olin juuri tällainen kotiopetettu lapsi. Eskari oli silloin vapaaehtoinen. Osasin taidot hienosti, mutta en saanut ystäviä koulusta. Luulen että eskari ja päiväkoti olisi auttanut tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Nyt taitaa olla vähä liioitellut kyvyt tai sitten lapsesi on tokaluokkalaisen tasolla.
Lukemaan ja kirjoittamaan opetellaan ekalla luokalla. Laskemaan opetellaan ekalla luokalla. Englanninkielen opinnot ovat alkaneet ekalla luokalla, mutta aika vähäistä vielä.
Mun lapsi oli myös tällanen. Oppi lukemaan suomea neljävuotiaana ja englantia viisivuotiaana. Kouluun mennessä kirjoitti molempia myös ja laski plus- ja miinuslaskuja isoilla luvuilla sekä osasi kerto- ja jakolaskuja. Eka luokka meinasi olla katastrofi, kun opettaja ei osannut eriyttää yhtään vaan vaati lasta etenemään muiden kanssa samaan tahtiin ja ”opettelemaan” asioita, jotka oli oppinut 2-3 vuotta aiemmin. Onneksi opettaja vaihtui pätevämpään.
Kaksivuotinen eskari on hyvä, jos vähän tasaa eroja. Kunhan ei taannuta näitä taitavampia.
T. Eri kuin tuo jota lainasit
Meillä Suomessa tämä on ehkä uutta, mutta kyllähän suurimmassa osassa sivistysvaltioista aloitetaan koulu jo paljon aiemmin. Se sisältää paljon leikkiä ja valmistautumista ”oikeaan” kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Nyt taitaa olla vähä liioitellut kyvyt tai sitten lapsesi on tokaluokkalaisen tasolla.
Lukemaan ja kirjoittamaan opetellaan ekalla luokalla. Laskemaan opetellaan ekalla luokalla. Englanninkielen opinnot ovat alkaneet ekalla luokalla, mutta aika vähäistä vielä.
Mun lapsi oli myös tällanen. Oppi lukemaan suomea neljävuotiaana ja englantia viisivuotiaana. Kouluun mennessä kirjoitti molempia myös ja laski plus- ja miinuslaskuja isoilla luvuilla sekä osasi kerto- ja jakolaskuja. Eka luokka meinasi olla katastrofi, kun opettaja ei osannut eriyttää yhtään vaan vaati lasta etenemään muiden kanssa samaan tahtiin ja ”opettelemaan” asioita, jotka oli oppinut 2-3 vuotta aiemmin. Onneksi opettaja vaihtui pätevämpään.
Kaksivuotinen eskari on hyvä, jos vähän tasaa eroja. Kunhan ei taannuta näitä taitavampia.
T. Eri kuin tuo jota lainasit
Se, ettei pystytä eriyttämään, on täysin resurssikysymys. Koulussa luokat ovat isoja, yksi opettaja ja osan aikaa koulunkäynninohjaaja läsnä. Erityisopettajan osaamista on mahdollista käyttää hyvin rajatusti. Esim. koulu, jossa minä olin yhden lukuvuoden sijaisena: yksi erityisopettaja 400 oppilasta kohden. Koko koulussa oli siis vain 2 erkkaopea, jotka pystyivät ottamaan oppilaita vain erityisestä syystä. Meillä eriytettiin äikän tunnit a- ja b-ryhmään, joista a eteni nopeammin. Koska ryhmien vaihdolle voi olla vanhemmilla syitä, ei sekään taannut, että a-ryhmän eteneminen ja tehtävät olisivat kovin erilaisia. Perheiltä tulee pyyntöjä, voiko joku oppilas siirtyä toiseen ryhmään, kun naapurikin on siellä ja koulukyydit yhteiset jne. Matematiikassa oli kaksi eritasoista koetta: helpompi eli normaali ja haastavampi koe. Opetus oli silti yleensä sama. Tunnin alussa opetetaan asiaa, jonka jälkeen oppilaat siirtyvät laskemaan tehtäviä ja saavat apua tarpeen mukaan. Jokaisen oppilaan työpöydän luona ei ehdi käydä oppitunnin aikana. Jos jollain on vaikeuksia, opettaja yrittää auttaa eteenpäin, mutta se voi viedä 5 min. tai jopa kauemmin. Jos tehtäviä tehdään 25 min. itsenäisesti, ei ainakaan taitavampia laskijoita ehdi käydä edes katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Sillä tavalla jäljessä, että yhä enemmän on nelosluokkalaisia, jotka eivät osaa lukea sujuvasti, ymmärrä lukemaansa ja matemaattiset taidot ovat olemattomat. Suomen koulujärjestelmä on vanhanaikainen ja jäykkä, pudokkaita on koko ajan enemmän.
Jos ei 10-vuotiaalla nelosluokkalaisella ole vielä ollut valmiuksia opetella em. taitoja, niin olisiko hänellä ollut niitä vielä 5-6-vuotiaanakaan?
Ei ole kyse lapsen valmiuksista vaan koulusysteemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Minuakin kiinnosta: millä tavalla vanhoina? Millä tavalla jäljessä?
Maailmalla on normaali käytäntö, että lapset aloittavat koulun 7-vuotiaana. Peruskoulua vastaava koulu kestää n. 7 vuotta ja sen jälkeen lukio 3 vuotta.
Näin on ihan kehitysmaissakin. Siellä toki se ero, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta käydä koko koulua läpi.Normaali käytäntö? No ei kyllä ole. Suurimmassa osassa maita mennään 5-vuotiaana kouluun. Kehitysmaihin Suomen vertaaminen taas… En edes aloita.
Se muiden maiden 5-vuotiaiden koulu vastaa hyvin paljon suomalaista esiopetusta.
Kyllä, esiopetusta nimenomaan. Suomessa aiemmin viskaritehtävät eivät ole vastanneet esikoulua mitenkään päin.
Eikö eskarin voi vaan tuplata, jos on kieli- tai muita ongelmia? Viisivuotiaisiin eskaria on turha aikaistaa, keskittymiskykyä ei välttämättä löydy vielä paljon yhtään.