Keksin keinon pysyä rauhallisena ja asiallisena

Täytyy kai kokeilla... paitsi jos en olisi, heittäisin miehen ulos ilkeilyjen vuoksi

Samaa mieltä!! Itsekin kolme vuotta olin naama norsunvitulla, verenpaineet koholla, unettomia öitä ym. Kunnes tajusin lähteä. Olo ei ole koskaan ollut näin hyvä :) nämä kolme vuotta myrkyttivät minut ja vaikuttivat kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Niin mä en lasten takia ole lähdössä ja välitän miehestä kuitenkin. Mutta oma jaksaminen on nyt priorisoitava. Siihen sisältyy sekin, että lakkaan elättelemästä toiveita, että mies alkaisi yhtäkkiä kohdella minua kuten toivoisin, järjestäisi kahdenkeskistä aikaa tai ylipäätään mitenkään huomioisi minut naisena. En myöskään itse enää yritä mitään, sillä kaikki yritykset ovat kääntyneet minua vastaan. Jotenkin hankin edes henkisesti oman elämän näissä olosuhteissa. Ap

Mies on myös itse joku vuosi sitten sanonut, ettei koe meillä olevan parisuhdetta ja ettei pysty enää näkemään minua naisena. Se tuli mulle ihan shokkina, eikä mies yrittänyt korjata asiaa mitenkään. Ap

Jokaisen kannattaa löytää keino, jolla rauhoitaa itsensä toisen käytöksestä välttämättä. Voisitko ap muokata keinoasi niin, että lähtöajatus olisi esim "Olen itsenäinen. En välttämättä tarvitse miestäni. Olen hänen kanssaan yhdessä, kunhan ei ala tuntumaan liian pahalta. Silloin lähden. Olen arvokas omana itsenäni."

Koin  suuren menetyksen eräässä ihmissuhteessa. Opin siitä, että tulen selviämään ja osaan olla onnellinen ihan vain kun minulla on tämä oma elämänikin. Olen mennyt naimisiin, mutta missään vaiheessa en koe enää olevani pysyvästi riippuvainen miehestäni. Olisin onnellinen ilman häntäkin.

Tilanteita tulee ja menee ja elän ne yksin kerrallaan. Huomautan taatusti, jos mieheni kommenteillaan yrittää syödä itsetuntoani. En menetä helposti hermojani, loukkaannu tai lannistu. Hänen negatiiviset kommenttinsa voivat kertoa hänestä itsestäänkin, ainakin välillä.

6, muuten hyvä, mutta en voi lähteä ennen kuin lapset ovat isoja. Ap

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:21"]Mies on myös itse joku vuosi sitten sanonut, ettei koe meillä olevan parisuhdetta ja ettei pysty enää näkemään minua naisena. Se tuli mulle ihan shokkina, eikä mies yrittänyt korjata asiaa mitenkään. Ap

[/quote]

sori vahingossa tuli alapeukku

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:21"]Mies on myös itse joku vuosi sitten sanonut, ettei koe meillä olevan parisuhdetta ja ettei pysty enää näkemään minua naisena. Se tuli mulle ihan shokkina, eikä mies yrittänyt korjata asiaa mitenkään. Ap

[/quote]

Sanoo tuollaisia ja laittaa sut tekeen ratkaisun ja ehkä erota. Miehet on just noin munattomia eroamaan ja tekeen ratkaisuja. Paitsi jos on uus nainen katsottuna valmiiksi.

Itse aikanani huomasin, etten enää jaksanut reagoida asioihin vähän ennen eroa. Ja mies tietysti kuvitteli, että nyt kaikki on paremmin, kun en enää valita. No joo, ei ollut ei.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:58"]Itse aikanani huomasin, etten enää jaksanut reagoida asioihin vähän ennen eroa. Ja mies tietysti kuvitteli, että nyt kaikki on paremmin, kun en enää valita. No joo, ei ollut ei.

[/quote]

Täysin sama meillä! Yritin aikani keskustella ja parantaa liittoamme muttei miestä kiinnostanut. Nyt en jaksa enää puhua mitään vaan luovutin.

Nyt mies on tyytyväinen kun en enää puhu enkä vaadi mitään. Muttei samalla tajua että teen erotyötä sisälläni kaiken aikaa. Voi tulla yllätyksenä sitten jonkin ajan kuluttua.

Parasta tässä on se, jos mies nyt kuitenkin tällä hetkellä ajattelee, että tässä muka joku parisuhde on olemassa! Ap

Up

yksi keino on ajatella, että olen itse vastuussa siitä, olenko onnellinen vai ei. Mieheltä ei pidä odottaa, että hän tekisi onnelliseksi, koska jos ei löydä sitä onnea itsestään, niin ei kukaan edes voi tehdä onnelliseksi, ei vaikka yrittäisi. Ja sinulla mies ei taida erityisemmin edes yrittää.

Minä tajusin tämän liian myöhään, vasta kun olimme eronneet, miehen tahdosta, ei hänkään jaksanut sitä että vaimo oli jatkuvasti onneton ja odotti, että miehen olisi pitänyt tehdä asialle jotain. Oikeasti olisi pitänyt ensin hakea se onni ja ilo elämään itsestä, omista jutuista ja harrastuksista, lapsesta jne, ja ehkä mieskin olisi sitten jaksanut paremmin minua rakastaa. Tai sitten ei, olihan hänellä toki omat ongelmansa, ei avioliitto olisi välttämättä pelastunut tuolla, mutta olisinpahan ollut onnellisempi eikä tarvitsisi jälkikäteen miettiä, olisiko asiat voineet mennä paremmin. Tai ehkä olisin itse ollut se, joka tahtoo erota, silloin eroki olisi ollut  helpompi.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:11"]

yksi keino on ajatella, että olen itse vastuussa siitä, olenko onnellinen vai ei. Mieheltä ei pidä odottaa, että hän tekisi onnelliseksi, koska jos ei löydä sitä onnea itsestään, niin ei kukaan edes voi tehdä onnelliseksi, ei vaikka yrittäisi. Ja sinulla mies ei taida erityisemmin edes yrittää.

Minä tajusin tämän liian myöhään, vasta kun olimme eronneet, miehen tahdosta, ei hänkään jaksanut sitä että vaimo oli jatkuvasti onneton ja odotti, että miehen olisi pitänyt tehdä asialle jotain. Oikeasti olisi pitänyt ensin hakea se onni ja ilo elämään itsestä, omista jutuista ja harrastuksista, lapsesta jne, ja ehkä mieskin olisi sitten jaksanut paremmin minua rakastaa. Tai sitten ei, olihan hänellä toki omat ongelmansa, ei avioliitto olisi välttämättä pelastunut tuolla, mutta olisinpahan ollut onnellisempi eikä tarvitsisi jälkikäteen miettiä, olisiko asiat voineet mennä paremmin. Tai ehkä olisin itse ollut se, joka tahtoo erota, silloin eroki olisi ollut  helpompi.

[/quote]

Joo, sulla ei tainnut olla semmosta, et lähdet iloisesti koiran kanssa ulos, kavereiden kanssa kahville tai treenaamaan salille niin kotona vastassa on tympeä äijä, joka on ottanut pari kaljaa, jättänyt margariinin, juuston ja muruset pöydälle ja istuu sohvalla pieruverkkareissa kattomassa jotain nauhotusta sadanteen kertaan. Ja sitten tulee huutamaan ja huorittelemaan ja esittämään vaatimuksiaan, kunhan noilta kiireiltään tokenee.

t. Yksi, joka lopetti valittamisen, teki erotyön mielessään ja jätti sormuksen pöydälle eräänä iltana - ja mies yllättyi