Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ruma ja outo. Rasittavaa, kun tuntuu että minulla ei ole oikeutta poistua kotoani.
24.10.2022 |
Kukaan ei tietenkään voi estää minua poistumasta kotoa, mutta on todella vaikeaa mennä mihinkään kun tuntuu, että minua ei sinne haluta. Turhaa tulla sanomaan mitään, että ei halutakaan ja pysy vain kotonasi, kun sen tiedänkin jo. Mutta kun en kestä istua vain kaiket päivät kotona, tuntuu että tulen hulluksi ja pakko päästä aina tuulettumaan johonkin. Mutta sitten kun menen johonkin niin ahdistaa, kun kaikki vaan mulkoilee ja pilaan muiden päivän. Tiedän, että ei pitäisi välittää, mutta en voi sille mitään että tuntuu ikävältä ajatukselta, että pilaan muiden päivän kun he näkevät minut jossakin..
Kommentit (15)
Sulla on kuule ihan samanlainen oikeus olla missä vaan kuin muillakin ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa paikoissa on vielä kirkkaat kohdevalot ja paljon ihmisiä sumpussa.
Anna joidenkin muiden ihmisten määritellä arvosi?
Älä anna, anna heidän painua kuuseen. Ihan yhtä rasittavia ovat kuin sinäkin. Rumakaan et varmaan ole, mutta jos et sisältä rakasta ja hyväksy itseäsi, se huokuu ulospäin. Hoida itsesi kuntoon, olet ihana.
Suurin osa ihmisistä ei kiinnitä suhun mitään huomiota, mutta jos itseäsi ahdistaa, mene vaikka metsään kävelylle (ei suosituille lenkkipoluille). Tai liiku ulkona pimeän aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset hoitoa masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ehkä johonkin muuhunkin mielenterveyden ongelmaan.
Varaa aika mielenterveystoimistoon. Todellinen ongelma on sinun omien korviesi välissä, ei ulkonäössä eikä muissa ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö etätöitä tai opiskeletko etänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon tällaisia kokemuksia ja jopa kuukausien jaksoja jolloin en poistu kotoani. Traumataustaa ja vaikea-asteinen masennus. Viimeiset traumatisoivat kokemukset viime vuosilta, jolloin *sairaus* eskaloitui lopullisesti kattamaan koko persoonallisuuteni. Ajoittain poistun kotoa, käyn kahvilla ja muuta, huolimatta rumuudestani ja outoudestani, mutta enää en puhu ihmisille edes parempina kausinani.
Voi kuule usko mua kun sanon, että suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän outoja ja harva on mitenkään erityisen hyvännäköinenkään eikä tietysti tarvitse ollakaan, sillä ei tämä elämä mikään missi- tai mister-kisa ole. Aivan varmasti sovit joukkoon, vaikka ehkä muuta kuvitteletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän yhteiskunta on hyvin ulkonäkökeskeinen ja normatiivinen, että en nyt ihan pelkästään yksilöön kohdistaisi koko ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule usko mua kun sanon, että suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän outoja ja harva on mitenkään erityisen hyvännäköinenkään eikä tietysti tarvitse ollakaan, sillä ei tämä elämä mikään missi- tai mister-kisa ole. Aivan varmasti sovit joukkoon, vaikka ehkä muuta kuvitteletkin.
Olen eri mutta myös komeusrajoitteinen. Aina törmää tuohon että "useimmat ole erityisen kauniita". Kun siis useimmat on ihan tavallisen keskiluokkaisen kivan näköisiä ja niihin tässä varmaankin verrataan, ei malleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ruma ja outo. Pakotan itseäni pois kotoa. Joskus joku on sanonut rumaksi, että kyllä ne jotkut kiinnittää huomiota muihin. Mutta sinne vaan tekemään jotain kivaa, koettaa olla välittämättä muista.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on noita ajatuksia aina kun olen vakavasti masentunut.