*~* HAAHUT viikko 34 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 kk vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]limetti1[/b] olen 23-vuotias 1 1/2vuotiaan pikkutaaperon äiti. Toinen raskaus meni kesken 6+0. Kovasti olisi toiveissa toinen lapsi tähän perheeseen ja sisarus esikoiselle.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Nonna-80[/b] minä -80, mies -78, yritys aloitettu 10/03, keskenmeno 12/04 rv 14. Lapsettomuushoidot aloitettu 1/2006.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]Pirpaliina[/b] Itse olen 28-vuotias, mies 26. Lapsia on kaksi, molemmat tärpänneet ensimmäisestä yrityskierrosta. Nyt spontaani km 08/06, todettu rv 8+6, ja toivottavasti jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la 5.9.2006
[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006
[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la 8.9.2006
[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la 22.9.2006
[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la 12.9.2006
[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la 5.10.2006
[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] nonna80
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat
[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri
[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!
[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (79)
Jumppis: " kyllä se sieltä tulee, älä stressaa" , on tosiaan mullekin niin tuttua. Monet ovat kanssa sanoneet tuota ja samaten sitä, että " onhan teillä vielä aikaa" . Helppoahan se on niiden sanoa, jotka raskautuu kerrasta tai parista, eikä ole mitään ongelmaa koko aikana. Mua kanssa ärsyttää kun noita hoetaan sitten niin joka paikassa.
Helga: " Rättipäiviä" täälläkin vietetään, vaikkei menkkoja ole. Ei sitä ole uskaltanu ilmankaan kulkea, kun olisi kerran pitäny jo alkaakin. En kyllä usko raskauden mahdollisuuteen alkuunkaan. Jos just sain kuukausi sitten km:n eikä olla miehen kanssa sen jälkeen peuhailtu, niin tuskinpa raskaana olen. Ja tuossa välissähän mulla loppui vähäksi aikaa tuo rintojen kylmänarkuuskin. Nyt on palannut, mutta eipä se nyt välttämättä sitä tarkota, ainakaan mun mielestä. Tänäänhän niitä on taas vihlonnu, varsinkin aamusella, aika julmetusti.
Vainukolmikko ry: Tässä taas viikonlopun aikana tuli kaikenlaisia hajuhavaintoja tehtyä. En nyt muista mikä päivä haistoin mitäkin, mutta hajut oli multa, madot ja jotain muutakin, mitä en nyt taas enää muista. Kaikki kuitenkin mahdollisimman kuvottavia hajuja...
ON: Menkkoja siis edelleen odotellaan. Lämmöt edelleen koholla.... jotain 37.1-37.2, kun mun normaalilämpö on 36.3-36.5. Pientä flunssamaista oloakin on ollu, joten lieköhän on flunssakin tulossa. Vielä ei ole kyllä puhjennu. Hieman on vain kurkun karheutta ollu ja reisiä ja käsivarsia on jomotellu.
Tänään sitten tuli matkaliput. Kyllä niitä on odotettukin. =) Nyt vain tutkiskelemaan ja miettimään mitähän sitä tilais.... ;)
Illanjatkoja kaikille!! *poistuu laittamaan voileipää, kun on taas nälkä*
Siis mitä ihmettä...
Mun lämmöt vaan näyttää sitkeesti 36.1 vaik normi lämpö on 36,6.
Tuo mitattuna ihan kainalosta ja abaut tunnin oon istua röhnöttäny täs tietsikalla miltei liikkumatta.
Onkohan se vika vaan sittenkin tuossa puol vuotta vanhassa mittarissa? Tarttee muistaa raahata se sängyn viereen huomis aamua varten ja kattoo mitä se sillon näyttää..
Eikös lämpöjen pitäis olla koholla jos on raskautunu? Sori.. Mut mä en vaan muista _ikinä_, et miten ne lämmöt nyt meneekään..
Tuli hyvä yllärikin tälle illalle! töistä soitettiin, et käviskö jos iltavuoroon tulisin huomenna sen aamuvuoron sijaan. Ai että käykö? Saan nukkua rauhassa aamulla!
Äh, nyt lähden kuoriutumaan rintsikoista ne ahdistaa mua kyljistä, jotenkin perin ärsyttävästi!
Voi elämä enää tylsempää olla? Mua väsyttää edelleen niin ei vaan jaksa innostua mistään... Tylsää... Mieskin on töissä...
Ai joo, ja tää mun raskaana oleva ystäväni nyt sit yllättäen on soitellu jo parina päivänä ihan vain siks, et no joko testasit... Enne tätä saattoi mennä viikkokin ettei hänestä kuulu yhtään mitään! Silloin kun se mun km tapahtui, niin sillä viikolla kyllä puhelin soi jne. Mut sit kun huomas, et pysyn taas ihan järjissäni niin eipä kummemmin ol puhelin soinu..
Vähänkö raivostuttavaa, et nyt mun seura taas kelpais jos oisin raskaana. Tai siis tolta musta tuntuu! Ja oon ihan hiljaa mielessäni ajatellu, että viddu, minähän en kerro mitään, näyttäköön testi sit vaik ölömöötä, mut sanon vaan etten tiiä... Tai et en jaksa testata...
Onks teil muil käyny vastaavaa?
P.s yritän pihtailla pissaa tässä viimeseen asti, jos nyt täs ehtool sit testaisin ennen kun mies kotiutuu töistä... Nyt mun hermot sit tuli tiensä päähän.
Jännittää.....
Ja se jossittelu alko taas! Huomasin äsken miettiväni, et höh, jos nyt oon raskaana ostin ihan turhaan uuden askin röökiä!
Voi herra siunakkoon....
Hirvee kiire ollu koko päivän...
Helga: Mä vaan jotenkin tiedän, ettei ole tärpännyt. En tiedä mistä fiilis tulee, mutta kun ajoitus ei edes varmaan osunut kohdalleen. Ja muutenkin on vaan sellainen luovuttanut olotila. Luin liian nopeesti silmäillen tän ketjun lopun... ethän sä Helga vielä testannut...? Vai...
Mä kirjoittelen aamulla töistä enemmän. Pakko vaan oli tulla nopeesti käymään.
Ja yllätys yllätys.... Ja höpö höpö ihan nega tuli.
Mutta siltikin hajut näemmä kuvottaa, en tajuuaaaaaa!
Voimakas yökkäys reaktio tuli tällä kertaa sellasesta painettavasta vessan raikastimesta...
Huoh... No katsellaan tilannetta taas seuraavan viikon verran tai jotain?
Helga: No voi jee, meinasin juuri kirjoittaa, että testaa nyt jo, kun muiden (tai ainakaan ei mun) hermot ei kestä ;-) Kumma juttu, että testitulos oli nega, kun raskausoireita olisi kyllä vaikkapa muille jakaa... No, niin kuin sanoit, ehkä sitten viikon päästä...
Jumppis: Mä en ole pahemmin testailusta kenellekään muille kertonut kuin täällä palstalla, kun tuntuu, etteivät lapsettomat kaverini oikein näitä hommia jaksa ymmärtää. Kyllähän sitä itsekin ymmärtää (ennen kuin testejä kaupasta ostaa), ettei ylenmäärinen testaus mitään auta, mutta kun sitä kuitenkin haluaisi tietää tuloksen mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisessä raskaudessa jaksoin vissiin odottaa muutaman päivän laskettujen menkkojen alkamispäivän jälkeen ennen testausta ja tästä toisesta km:oon päättyneestä raskaudesta testasin muistaakseni heti samana päivänä kuin menkat olisi pitänyt alkaa. Seuraavasta testaan jo varmaan paljon, paljon aikaisemmin... Onkohan mun kärsivällisyys lyhentynyt entisestään?
ON: Tänään oli jälkitarkastus, jossa lääkäri totesi, että hyvältä värkki näyttää ;-) Että siitä vain yrittämään toista lasta. Hyvä uutinen oli, että menkatkin olisi ihan pian tulossa. Jipii! Mä en ollut aiemmin käynyt tällä gynellä ja mies oli aivan hulvaton. Harvemmin mulla on ollut näin hauskaa lääkärinvastaanotolla. Taisi gyne saada musta vakiasiakkaan ;-)
Vihdoinkin kotona! Tein sellasen 12h työvuoron, joten kohta saa mennä suihkun kautta sänkyyn..
Katri: Ihanaa, kun matka lähestyy! Saatte nauttia oikein olan takaa ja sen jälkeenkö se " yrittäminen" sitten virallisesti taas alkoi?
Helga ja Juuliar: Samaa mieltä noista kavereista. Yksi raskaana oleva kaveri soitteli koko ajan, kun oli viikoilla 11-17. Kaipasi tukea ja " tietoa" , koska tässä kuumeillessa oon osoittautunut aikamoiseksi tietopankiksi. Valitti sitten lihomistaan ym. mulle ja kuuntelin kiltisti. Kun pääsi alkupaniikin ohi, ei seura enää kelvannutkaan ja puhelin ei ole soinut yli kahteen kuukauteen...Itselle ei ihan heti tulisi mieleen soitella km:n kokeneelle kaverille ja VALITTAA jotain vi..un väsymystä. Itse olisin mielelläni ihan poikki ja pinossa koko ajan, jos vaan tulisi raskaaksi.
Tällaisen filosofian kehittelin tänään:
Tuntuu, että ihmiset ei ymmärrä, että mulle plussa ei ole sama kuin lapsi. Se on vasta mahdollisuus lapseen, jos se pysyy mukana koko raskauden ajan. Ja jos sen mahdollisuudenkin saisin, olisin ikionnellinen.
ON: Vatsakivut on välillä aika pahat ja se enteilee tädistä. Onneksi ei ole rahaa enää tuhlattavaksi testeihin, joten en voi testata. Olo on sellainen, että kohta alkaa ja lujaa. Rinnat edelleen " painavat" , närästää ja on välillä hieman heikotusta. Järki sanoo, että rintalihas se vain on kireä, koska treenasin sen eilen. Ja närästää, koska oon syönyt huonosti ja väsyttää/heikottaa, koska nukuin huonosti ja olin 12h töissä!
Helga muuten...Ihana tuo sinun tupakka-ajattelu. Mulla on ihan samanlaista, kun eilen askin ostin. Oon vähän tällanen erilainen " liikunta-alan ihminen" , kun tykkään tupakasta, mutten polta ikinä julkisesti. Mutta se loppuu heti kun seinään plussan tullessa. Eikös kaikilla psykiatreillakin ole ongelmia ihan omasta takaa:) Tää on niinkuin samanlainen juttu...
Hyvää yötä ja kiitos taas vertaistuesta!
Jumppis
Jumppis: Joo, niin se matka lähestyy, enää kolmisen viikkoa. =) Oikeastaan ei miehen kanssa olla vielä sen tarkemmin päätetty koska aloitellaan, kunhan nyt nämä menkat ensin tulisivat, niin joskus sen jälkeen kuitenkin. ;)
Huh, kun noihin rintoihin sattuu sitte tää kylmyys ja veto... melkein sietämätöntä. =( Mutta jos ei oo tuuletin päällä ja parvekkeen ovi auki, niin tänne läkähtyy. Asteita 27 ja kosteus ties mitä.... varmaan huitelee n. 80 %:ssa. Ainakin tuntuu siltä.
Helga helga helga... Vai nega tuli. No, mä luulen, etten mä ehdi edes testailee kun olo on sellainen, että menkat alkaa hetkenä minä hyvänsä. Mulla on niin surkee olokin, että itku meinaa tulla koko ajan. Miehen kanssa oli pientä riitaa, ja aamun kiireissä ei tietenkään ehditty juttelee. Nyt sitten koko päivän kärvistelen täällä töissä ja ravaan vessassa *joko alkaa*. Viikonloppuna vasta on pitäisi alkaa vuoto, mutta mulla tulee aina tuhruttelua pari päivää aikaisemmin.
Mutta tää on niin tätä. hermot tässä menee jokakuukautisten odotusten ja pettymysten kanssa. Mä ajattelinkin, että jos ei vuoden loppuun mennessä tärppää, jätetään vauvahaaveet. Mä en halua pilata loppuelämääni tällä hermoilulla... Katotaan vaan, niin tammikuussakin roikun vielä täällä tuskailemassa...
Jumppis: mäkin sorruin viikonloppuna tupakoimaan. Myöskään minä en koskaan polta julkisesti. Hassua... Olen poltellut aina silloin tällöin koko aikuisikäni, nyt ollut pidempi tauko. Toivottavasti en jatka nyt tupruttelua.. Maistui ihan hyvältä...
vm69: Mäkin olen ollu välillä ajatuksissani lopettamassa koko vauvatouhut, mutta sitten se mieli taas muuttuu. Aina joskus masentaa, kun ei ole vieläkään vauvaa, vaikka yritetty on 3 ½ vuotta.
Helga: Vai nega sieltä sitten tuli.... no höh. =(
ON: Täällä sitte alko menkat eli tänään on kp 1. Tuossa aiemmin ajattelin, että no niin, vihdoin päästään jatkamaan yrityksiä, mutta ootas kun tästä kerroin miehelle aamiaispöydässä, niin se sano ettei vielä kannata kun kuitenki tulee matkalla juotua ja kun taukoa on ollu jo sen 3 kk, niin mitä haittaa vielä muutama?? kuukausi lisää. Siis mitä mitä?? Mistäköhän senkin ajatukset nyt tohon meni ihan yhtäkkiä.
Tuon kuullessani meinasin purskahtaa itkuun. Siis ei voi olla tosikaan... nytki itkettää ja raivostuttaa yhtä aikaa tää touhu. Mä en kestä, jos menee vielä haaskiin aikaa. Pakko ottaa kyllä tää vielä puheeksi, kun tulee sopivampi aika. Nyt jo yritin selitellä, mutta siitähän se meinas ottaa herneen nenäänsä.
Toivottavasti muilla on alkanu päivä paremmin kuin mulla...
Alunperin oli tarkotus jatkaa heti oviksen lähestyessä, mutta kuten tuossa yllä olevasta pidemmästä jutusta näet, niin pieleen meni.. =(
Mä täällä meinaan vetää hernettä nenään pomon vitkastelujen kanssa! Tilanne on nyt sillä lailla, että pomo vaan kylmän viileesti ilmotti, että töitä ei nyt ihan heti ainakaan ole enää tiedossa. No, eikun soittamaan konservatiivisen puolen ylihoitajalle, että oliskos hommia (olen siis ollut ortopedisellä osastolla vuoden vaihteesta). Nyt olisi siis juttutuokio maanantaina kons. puolen yh:n kanssa ja arvaatte varmaan, että kädet on kyynärpäitä myöten ristissä!!! Ens kesän kesälomat nimittäin kärsii, jos ei työsuhdetta saada jotenkin talossa jatkettua (vaikka toivonkin, että ensi kesänä ei enää tarvitse töissä hikoilla...)! Talollisen, autollisen, velallisen ynnä perheellisen ei paranisi kyllä tosin jäädä työttömäksikään! Työsopimushan on ensi sunnuntaihin.
Jotta ihan kiva... Jotain varmuutta elämänsä jatkuvuudesta haluaisi saada, että uskaltaa alkaa yrittämään sitä uutta raskauttakin. Voi suhari!!! Kyllä tällainen vatvominen ja epävarmuus syö naista ihan himmusesti! Ja kynnet kuluu!
Yökkäilystä ja vainuamisesta: tänään vessassa tuli kyllä niin vahva ykä tunne, että luulin oikeesti oksentavani. Haju oli " vain" vaipparoskis, jossa muutama muhinut kakkavaippa oli aiheuttanut lähes ulkohuussia muistuttavan lemun! YÖK! Ja toiseksi mikä haisee kilsan päähän on puusta pudonneet muumioituneet omenat! Ja huom. km jälkeisiä menkkoja vasta odottelen.
Ja omanapaisista kommenteistani eteenpäin;
Katri: *ole hyvä, ota nenäliina...* Voiko olla tuollaista miestä, joka ei halua sekstailla!!! Mä voisin lainata omaa ukkoani, kun se tuntuu olevan valmis ihan milloin vain. :D Mä olen meillä yleensä se " ei-nyt-kultaseni" .
Helga: Nyt et usko siihen negaan ennen kuin toisin todistetaan! Vaadit päästä tutkimuksiin! Vaikka yksityiselle, mutta eikös tuossa jo hermot mene, kun ei voi varmaksi sanoa suuntaan eikä toiseen! Ainakin mulla menee sun puolesta, kun täälä kanssa elän jännityksessä!
Ja näin hän poistuu laittamaan ruokaa omalle apinaorkesterilleen... Huoh... Täytyypä palailla, kun kiukuttelevat ipanat ovat nukkumassa...
Kiitos nenäliinasta. ;)
Siis kyllä mä uskon, että mies haluaa sekstailla, mutta kumin kanssa. Se vain nyt haluaa vielä tän matkan ajan pihtailla siemeniään. Paitsi jollen saa sen päätä käännettyä. Toisaalta on kuitenkin siihen ovikseenkin aikaa... ;) Mutta jotenkin tänään vain taas tuntui, ettei se ajattele yhtään mun tunteita ja että miltä musta tuntuu ja että miettii vain oman itsensä kannalta... Huoh... =(
Ruokailua odotellessa pikainen visiitti.
Katri, mä halaan ja rutistan sua vainukolmikon nimissä ja ihan yksityisestikin. Tiedän ton " yksi kuukausi sinne tai tänne" -odottelun. Mehän jouduttiin pakosta odottelemaan kolme kk silloin km:n jälkeen, kun kokeiden tulosten saaminen kesti. Musta yksikin hukattu kuukausi oli liikaa. Joten ihan luonnollista on, että reagoit tuolla tavalla. Anna itkun tulla ja huuda ja räyhää... Ei se mitään auta, mutta tuntuu hyvältä..!!
Nyt kohta syömään. ..
P.S. Mä en muuten ole enää haistellut mitään, mutta katri ja helga, pitänette mut sitten vaikka kunniajäsenenä vainukolmikossa. Ja mahakin on tavallista litteämpi tädin ollessa jo kuitenkin melkein ovella koputtelemassa. Mutta pysyn silti myös möllömassuissa.
Helga, mustakin tuntuu niin että noi sun oireet olis ihan plussaa enteileviä. Mutta niinkuin itse sanoit, pessimistisyys on ihan hyvä olla, (tai ainakin realistisuus) Eipä ainakaan putoa kovin korkealta. Mutta peukut on täälläkin pystyssä!!! On muuten ihanaa kuulla että teilläkin on annettu raskaudelle mahdollisuus heti ekasta km jälkeisestä kierrosta. Mua ahdistaa ihan älyttömästi ajatus että pitäisi ehkäistä ja odotella seuraavaa kiertoa. Ja lääkärit sanoivat että sen takia että kierto tasaantuu, ja että sitten on helpompi laskea kierron pituus ja raskauden kesto. Jotenkin tuntuu että raskaus saa alkaa jos on alkaakseen vaikka heti. Tämä suru on ollut musertavaa ja tuntuu että jos rupeamme ehkäisemään, en pääse siitä yli ennekuin uudelle raskaudelle annetaan mahdollisuus.
Katri, toivottavasti saat miehesi ymmärtämään kantasi. Jokainen kuukausi on todella ajan haaskausta!!! Jaksamisia!!!
Pirpaliinalle onnea töihin! Kunpa sun työsuhdetta ei katkaistais! Peukut on pystyssä sinuakin varten! Määräaikaisuuden kierre on kyllä rasittavaa ja ahdistavaa. Aina saa olla huolissaan jatkosta. Itsekin tein sitä jokusen vuoden, kunnes hetkeä ennen esikoisen odotusta työsuhteeni vakinaistettiin.
Ja niistä ystävistä ym. Tuntuu ettei monellakaan läheisellä ole tosiaan hajua siitä millainen voi olla mielenmaisema tässä tilanteessa. Toisaalta en mäkään voi ymmärtää niitä jotka ovat lapsettomia ja toivoneet lasta vaikka vuosia. Mutta ymmärrän nyt miten asiat ei mene suunnitelmien mukaan. Kaikki kysymykset on raastavia, ja raskaana olevien ja vauvojen näkeminen sattuu. Ja tällä hetkellä mua suututtaa erään ystäväni suhtautuminen tuohon km-raskauteen. Se arvasi asian laidan ja kun itse otin asian varovasti enkä riemuinnut, vaan tavallaan olin valmistautunut pahimpaan, niin se jotenkin piikitteli siitä " ettei voi muka hymyilläkään" ja että " mitä mä oikein kuvittelen, tietysti kaikki menee hyvin" . Ihan kuin se raskaus olisi tosiaan merkinnyt jo vauvaa. Ja kun asia just niinkuin Jumppis sanoi, se raskautuminen ei ole sama kuin vauva, se on vain mahdollisuus saada se. Nyt mua jotenkin suututtaa että miksi pitää suhtautua niin, ja yrittää saada mut iloitsemaan... ja sitten kävi näin...
Lisää ON:aa: Elämä alkaa voittaa. Eilen tuntui ajoittain hyvältä, vaikka itku tulee edelleen tosi herkästi. Olen minäkin tässä surussani sortunut tupakoimaan iltaisin lapsen mentyä nukkumaan. On joo huono omatunto, mutta toisaalta tuntuu että mitä hel****in väliä sillä on kun kerran tämä varjeltu raskaus meni kesken. Mutta heti jos ja kun uusi raskaus alkaa, lentää röökit rodeen.
Maailma om edelleen jotenkin väritön. Ilo on aikalailla kadoksissa. Mutta olen kyllä jollain tavalla hyväksynyt sen, että elämä tuntuu nyt tältä. Ehkä tämä on helpompi kestää kun ei ajattele että pitäisi jo päästä nopeasti yli. Suru on sallittu ( ja siksi olen edelleen vihainen anopin asenteesta).
Ihanaa että te olette siellä!!! Näistä kun ei voi oikein puhua juuri kenellekään, eikä mieskään jaksa loputtomiin kuunnella. Ja on ihanaa että jos joskus vielä tulen raskaaksi niin voin sen jossain sanoa, koska se on varmaa etten sitä kerro kenellekään ennekuin vähintään se 3kk on mennyt.
Olen myös tehnyt päätöksen vaieta mahdollisesta raskaudesta tosi pitkään. Meillä meni maaliskuussa kesken vasta viikolla 20+5, joten ihan niin kauan en voi salailla. Mulla nimittäin on taipumus kasvaa (=lihoa) heti alusta alkaen. Mutta niin pitkään kuin vaan voi hissukseen olla niin olen. TE TIETTY kuulette asiasta HETI!!!
Mukavaa suunnitella tuollaisia etukäteen... no, osaan ainakin jollain lailla olla positiivinen ja toiveikas.
Hetkittäin vain tuntuu, ettei tästä mitään tule. Mulla nää mielialat tosiaan vaihtelee niin, että taidanpa taas käydä vessassa tutkimusmatkalla josko täti koputtelisi...
Siis sain jatko aikaa duuniini ja sen etsimiseen! Just soitti mulle se kons. puolen ylihoitaja, että lähdenkö pariksi viikoksi arkityöhön työaika 7-15, neuron kuntoutusosastolle! Siis että lähdenkö!? Ei siinä kyllä tullut paljon mietittyä, että nyt läksi sitten vuorotyölisät. TOTTAKAI MULLE TYÖ KELPAA! Ennen kaikkea mulle kelpaa säännölliset työajat ja varmaan kelpaa miehelle ja lapsillekin! Huh, kun vierähti sellanen iso kivi sydämeltä!
Moila: meille luvattiin, että ensimmäisten kuukautisten jälkeen voi aloittaa yrittämisen. No, nyt ei sitten ole yritetty, muttei sitä niin viattomasti olla peiton alla " nukuttukaan" ...
Jos tuohon raskautumiseen osaisi varautua silleen hissukseen olemalla, niin km ei varmasti sattuisi niin paljon. Mä en itse osannut pitää päätäni kiinni, kun olin plussannut ja se tätikin jätti tulematta... No, sitten kävi miten kävi ja ala siinä kaikille selittämään, että ei sitä vauvaa meille nyt tulekaan.
Ensi kerta jos joskus tulee, niin kyllä siitä pidetään vähän matalampaa profiilia. Toki on muutama ihminen - mm. oma äitini, jolle aion kyllä asiasta kertoa, että osaa olla tukena, jos vielä kesken menee.
vm69: hätistele sitä tätiä tänne päin sieltä teidän ovelta koputtelemasta. Vois meille jo tulla... *huoh* Odottavan aika on pitkä, saati sitten kun raskaana on ja vielä pitäisi 9kk odottaa.
Katsoinkin tuolta listalta että sinulla on pieni enkelityttö. En osaa edes kuvitella teidän suruanne! Mutta on ihanaa lukea että olet edes jonkin verran positiinen ja toiveikas! Toivon totisesti että saan lukea ennen vuoden vaihdetta ilouutisia sinulta! ja pysyviä semmoisia!
Puuh, napa täys pikana vedettyä makaroonilootaa ja sen mukainen on olokin! Ensin kärvistellä koko päivä yhden kälysen banaanin kanssa töissä, kun tyhmä blondi unohti ottaa eväsrahaa aamulla mukaan! No jos vaikka yhden 0,5g olis vahingossa laihtunu siinä samalla tai jotain..
Aamusta puheen ollen¿. Ei en tehny testiä, koska olin taas niin vä-sy-nyt, ettei mitään rajaa. Meinasin unohtaa ovistestinkin, vaikka pissa oli jo kupissa oottamassa, et senkun vaan tikkua sinne tuikkais. Siis meinasin ihan pokkana kipata sen pissan jo pois ilman testausta¿ Blondi mikä blondi! Sit kun jo huuhtelin sitä pissakippooni muistin, et hetkinen mä unohdin jotain..
Äääh, miksei kukaan keksi lakia, joka kieltäis aamuvuorot?
Sitten kun pääsin töihin, niin kävi oksennus jo aika ylhäällä¿ Hiippailin kaupan käytävällä koiranruoka säkkien ohi ja se haju oli jotain niiiiiiiiiin kamalaa, et yök! ja mullahan on itselläni koira, jonka ruokasäkki on avonaisena keittiössä¿ Eikä se taas tee pahaa! Enkä kyllä viitti mennä testaamaankaan, et tunkisin nenäni siihen säkkiin kiinni, et tulisko paha olo vai ei..
Yks kaveri vaan tuumas sit ohimennen siinä, et ootko miettiny jos vaikka raskaana olisit.. Ei enhän mä sellasia mieti ollenkaan, enpä¿
Huh huijakkaa¿.
Vielä 2pv töitä ja sit alkaa ke-sä-lo-ma!!!!!! Ihanaa¿. Mä ootan kun kuuta nousevaa, et saan vaan maata ja olla ja löhöillä.
Jaahas olikohan jotain kommentoitavaakin..Hmmm¿ Lunttaus kierrokselle siis.
Katri: Mitenkäs se sun tilanne nyt sit meneekään? Oisko mahkuja kuitenkin olla raskaana? Mielenkiintoiselta näyttää mun silmääni sunkin tilanne..
VM69: Höh, mistäs sä sen nyt satavarmaks tiiät ettet ol raskautunu¿. No mutta negatiivinen asenne kunniaan, sillä pääsee näis meidän tapauksissa pidemmälle, kuin yltiöpositiivisella huokailulla¿ Eikö? Paitsi, et mun itsekuri alkaa rapista¿. Yllätin itseni tänään miettimästä, et _jos_ nyt oon raskaana niin tyttö, ( siis mähän teen vaan tyttöi mun ajatuksissani) syntyy sopivasti siinä kesän korvalla. Ja ai kuin kivaa onkaa sit lykkäillä vaunuja lämpimällä kelillä¿ *Kops* Koputin itteeni päähän, nyt ei ämmä ruveta lipsuun¿
Ja etkai sä sinne ens viikolle asti meinaa pihdata ¿ ;)
Jumppis: Ystävät¿ Ne on vaan niin pihalla meidän km ihmisten kanssa. Siihen tulokseen mä olen tullu. Myöskin viimeisin kommentti ¿kerta ja laaki¿ raskautuneelta ystävältäni; Mitä, et sä voi miettiä tuollasta et mitä jos et koskaan saa lapsia, Ja onhan teil aikaa yrittää, eikä hää ymmärätny ollenkaan kun kuukausi km jälkeen sanoin, että voi ihan rehellisesti tunnustaa olevani kateellinen sulle tuosta mahasta.. Sillä meni pasmat ihan sekaisin. Sanoin kyllä siihen perään, et toki olen onnellinen sun puolesta jne., mutta myös kateellinen.
Ja rauhottunu¿ No joo¿. =)
Ommoo Nappoo: Tuhru töhryt loppus eilen illal sit¿ Tänään ei mitään. Mut vainoharhainen meni siltikin ¿vaipat housuissa¿ koko päivän.
Sekä ovistikkuun jäi haaleen vaalee viiva¿ Ja sitä hailukkaa viivaa ei sit oo ollu näkyvissä taas hetkeen ollenkaan.
Että jännitys tiivistyy¿. * Mission imbossible musaa*