Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ystäviinsä pettyneitä?
21.08.2014 |
Vähän aikaa sitten sain tietää, että paras ystäväni kuksi varattua. Muuten mukava ihminen, mutta tästä asiasta kertoi naureskellen. Olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt. Moinen käytös ei sovi ollenkaan omaan moraalikäsitykseeni ja nyt mietin voiko ystävääni enää luottaa. Missä muussa asiassa hänen moraalinsa oikein joustaakaan? Maku meni ja kunnioitus häntä kohtaan.
Kommentit (61)
Mitä kaikkea luottamuksellista ystävänne ovat kertoneet eteenpäin teistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi ystävä jolle ei voi oikein sanoa mitään negatiivosta kommenttia koska hän ottaa siitä niin nokkiinsa. Ei tietenkään myönnä ottavansa mutta kyllähän sen näkee. Hän usein sanoo että toisille pitää olla kiltti ja mukava jne suurin piirtein nuolla muiden persettä eikä saa olla ilkeä tai vastata ilkeään kommenttiin samalla mitalla. Tuo asia häiritsee ja ärsyttää . Ei elämässä pärjää jos on aina vaan kiltti ja kynnysmatto. Eniten kuitenkin häiritsee se miten hän on muuttunut nyt kun on laihtunut. Hänestä on tullut pinnallisempi ja itsekkäämpi. On puhunut pahasti poikaystävänsä painosta eikä "ymmärrä" ettei laihdutus jutuista kannata paljoa puhua meidän yhteisen ystävän (syömishäiriö tausta) läsnäollessa.
Painovertailut ovat mielestäni tarpeettomia ystävien kesken. Joskus ystävä olisi halunnut, että punnitsen itseni hänen luonaan. Kieltäydyin.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 18:52"]
""Ihmiset muuttuu. Ei välttämättä tarvitse olla sen kummempaa syytä kuin se, ettei vaan jaksa tai halua tavata ihmisiä niin paljon kuin ennen vaan viihtyy oman perheen ja puolison kanssa.""
[/quote] Kyllähän ihminen saattaa muuttuakin, mutta on eri asia, jos ystävyyttään ei enää pidä yllä kuten aikaisemminkin, jos ei kuviot ole aivan totaalisesti muuttuneet esim. terveyden tilan kohdallakaan tai esim. ystävä on muuttanut jonnekin hornan perälle tiettömien teiden päähän; ja onhan silloinkin käytössä skypet ja kännykät jne. Kumma kyllä jaksan minäkin muitakin ihmisiä tavata, vaikka minullakin on puolisoni, ja oma perheeni, ja siinäkin enemmän jäseniä kuin mitä eräälläkin ystävistäni, joka enää harvoin ottaa yhteyttä oma-aloitteisesti, ja minä olen muutoinkin ollut se aktiivisemmin yhteyttä ottava ystäväpuolisko kautta koko ystävyytemme ajan, mutta nyt ajattelin katsella tulevaisuudessani, miten homma etenee ystävyytemme ylläpidossa. Pitkän ystävyytemme aikakauden aikana on ollut joskus todellakin tragikoomista huomata, kuinka sitten kyllä minunkin ns. olkapää kelpaa, kun ystäväni elämän piirissä on tapahtunut jotain negatiivista, niin kyllä sitten soittelee ja hakee lohdutusta minulta. Mitäpä, jos sellaisessa tilanteessa minä en vastaisikaan ystäväni puheluihin, ja olisin vaiti, enkä välittäisi paskan vertaa ystäväni elämän strategioiden pohtimisista yhdessä.
Toisekseen kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos hän ei kaipaa muidenkin seuraa kuin oman puolison ja oman perheen kanssa seurustelua vapailla ollessaan töistä. Kaiken huippu on eräs ystäväni, jolle työpaikan työkaverit ovat miltei perheenjäsenten asemissa. Minulle työpaikka ja työkaverit ovat omassa kategoriassaan, ja eivät ole sama asia kuin työpaikan ulkopuoliset ystävät. En sitä kiellä, etteikö työyhteisössäkin joku työkaveri ole myös vapaa-ajalla ystävä, mutta vain ystävä, eikä ns. perheenjäsenen asemassa oleva läheinen ihminen, jos ei nyt ole kyseessä perheyritys, jossa on töissä.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni lainaa mm vaatteita, cd-levyjä ja leffoja. Leffat ja cd:t jäävät heidän kirjahyllyynsä. Harmitaa! Kerran "varastin" hyllystä oman cd:n takaisin enkä kertonut asiasta. Kaipasin sitä jo takaisin. Oli vuoden lainassa. Vaatteet saattavat palautua 5-6kk päästä takaisin kun oikein ruikuttaa. Yksi kirja on kadonnut hänen jäljiltään... Olen ottanut etäisyyttä kyseiseen "ystävään".
Ystävästäni tuli kunnallispolitiikkaan mukaan lähdön myötä sellainen tyhjänpäiväisyyksien lässyttäjä. Oikeastaan ihan sama, mistä puhutaan niin hän hokee vain että "meillä on hyvinvointivaltio eikä ketään saa jättää yksin" tai että "perheitä pitää tukea" (spesifioimatta millaista tukea millonkin tarkoitetaan). Ja korostan siis, ettei hänen kanssaan voi keskustella enää MISTÄÄN (siis kukkaistutuksista, marjasadosta tai mistään) ilman noita tyhjiä lauseita. Tulee sellainen olo, että puhuu jollekin puhuvalle päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:05"]
Mulle on käynyt muutaman ystävän kanssa niin, että oon jossain vaiheessa huomannut olevani se, joka ottaa aina yhteyttä. No, mun mielestä ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja olen jättänyt tarkoituksella ottamatta yhteyttä ja jäänyt odottamaan, josko ystävä vuorostaan soittaisi tms. Nämä muutama tyyppi ei ole antanut kuulua itsestään mitään, joten olen antanut olla ja ystävyys on loppunut. Onhan se pettymys, kun yhdenkin kanssa oltiin parhaita kavereita monta vuotta ja ikuista ystävyyttä vannottiin.
[/quote]
Jep, sama homma. Tämä nk. ystävä valitti kerran kuinka ystävät eivät tule käymään esim. kahvilla, "vaikka heillä olisi auto ja hänellä ei, heidän olisi helpompi kulkea" ja "menee se tie kumpaankin suuntaan, aina pitäisi itse mennä käymään". No, nyt viimeisen puolentoista vuoden aikana minä olen mennyt kylään ja aina ottanut yhteyttä. Hän on soittanut kerran, soitti koska tarvitsi kyytiä kotiin koska edellisillalta oli alkoa veressä. Nyt minulla ei ole ollut autoa hetkeen ja olen useasti pyytänyt kylään, kysellyt kuulumisia yms, mutta eipä ole kuulunut, saatikka näkynyt. Nyt en enää ota yhteyttä, en jaksa olla ainut joka panostaa. Ja niin oltiin muka joskus bestiksiä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:31"]
Yksi ystäväni, 53-vuotias timmissä kunnossa oleva nainen, kuksii 25-vuotiaita ja puhuu heistä "leluina". En voi arvostaa häntä enää.
[/quote]
Arvaas arvostanko ihmistä joka puhuu muista paskaa. Mistä sinä tiedät että joku eläkeläinen panisi parikymppisiä? Tuntuu saavan useinkin.. Meillä töissäkin on eräs tuollainen nainen joka kuulemma vie kotiinsa parikymppisiä, useammin kuin parikymppiset sinkkutytöt! Melkoista paskaa osa ihmisistä levittää ja tiedätkö: tuo on kunnianloukkausta jos jäät kiinni kenestä levität juoruja.
Kerroin omalla työpaikalla vuosien paskanjauhannat juuri kyseiselle mummolle ja hän meni tekemään siitä poliisille tutkintapyynnön. Se taas tietää syyttäjänpöydälle päätymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävän kannabismyönteisyys ärsyttää. Negatiiviset asiat ko. huumesta hän kuittaa olan kohautuksella, mutta jaksaa siteerata jatkuvasti valikoituja tutkimuksia kannabiksen hyvistä puolista ja paasaa muutenkin jatkuvasti kukasta. Tuntuu, että hänen elämänsä pyörii kannabiksen ympärillä, ainakin puheissa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:21"]
No voi kamalaa, kumpikohan se pahis on, varattu mies joka panee toista vai sinkkunainen joka panee varattua? Jos ystäväsi ei ole sinkku, niin molemmat ovat yhtä pahoja. Mutta ihan turha voivotella, kuin mies ei olisi tehnyt mitään pahaa. Itse olisin kiitollinen sille naiselle joka saisi mieheni nalkkiin.
[/quote]
Molemmat on pahiksia. Riippumatta siitä onko tuo nainen sinkku vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä on perustanut oman kaveripiirin. En tiedä mistä haalinut. Faceen päivittää ravintolakuvia jotta kaikki näkee kuinka kivaa on ja vieressä tietty uusi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 18:52"]
""Ihmiset muuttuu. Ei välttämättä tarvitse olla sen kummempaa syytä kuin se, ettei vaan jaksa tai halua tavata ihmisiä niin paljon kuin ennen vaan viihtyy oman perheen ja puolison kanssa.""
[/quote] Kyllähän ihminen saattaa muuttuakin, mutta on eri asia, jos ystävyyttään ei enää pidä yllä kuten aikaisemminkin, jos ei kuviot ole aivan totaalisesti muuttuneet esim. terveyden tilan kohdallakaan tai esim. ystävä on muuttanut jonnekin hornan perälle tiettömien teiden päähän; ja onhan silloinkin käytössä skypet ja kännykät jne. Kumma kyllä jaksan minäkin muitakin ihmisiä tavata, vaikka minullakin on puolisoni, ja oma perheeni, ja siinäkin enemmän jäseniä kuin mitä eräälläkin ystävistäni, joka enää harvoin ottaa yhteyttä oma-aloitteisesti, ja minä olen muutoinkin ollut se aktiivisemmin yhteyttä ottava ystäväpuolisko kautta koko ystävyytemme ajan, mutta nyt ajattelin katsella tulevaisuudessani, miten homma etenee ystävyytemme ylläpidossa. Pitkän ystävyytemme aikakauden aikana on ollut joskus todellakin tragikoomista huomata, kuinka sitten kyllä minunkin ns. olkapää kelpaa, kun ystäväni elämän piirissä on tapahtunut jotain negatiivista, niin kyllä sitten soittelee ja hakee lohdutusta minulta. Mitäpä, jos sellaisessa tilanteessa minä en vastaisikaan ystäväni puheluihin, ja olisin vaiti, enkä välittäisi paskan vertaa ystäväni elämän strategioiden pohtimisista yhdessä.
Toisekseen kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos hän ei kaipaa muidenkin seuraa kuin oman puolison ja oman perheen kanssa seurustelua vapailla ollessaan töistä. Kaiken huippu on eräs ystäväni, jolle työpaikan työkaverit ovat miltei perheenjäsenten asemissa. Minulle työpaikka ja työkaverit ovat omassa kategoriassaan, ja eivät ole sama asia kuin työpaikan ulkopuoliset ystävät. En sitä kiellä, etteikö työyhteisössäkin joku työkaveri ole myös vapaa-ajalla ystävä, mutta vain ystävä, eikä ns. perheenjäsenen asemassa oleva läheinen ihminen, jos ei nyt ole kyseessä perheyritys, jossa on töissä.:)
[/quote]
Ai kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos ei jaksa olla kavereiden kanssa :DD Voihan olla, että hän on vain löytänyt uutta seuraa tai mennyt jotenkin eteenpäin, ettei jaksa enää samoja vanhoja juttuja.
Itse en nykyään enää viihdy entisten kavereideni kanssa. Olen lukenut paljon kirjoja, saanut uusia ajatuksia ja muuttanut melkein koko elämän tyylini. Tuntuu, että entiset kaverini kiertävät vielä samaa ympyräänsä.
Kaikkea hyvää heille toivon ja muistelen hyvällä entisiä aikoja. Polkumme vain erkanivat niin kuin joskus voi käydä.
[/quote]
Hyvä ettet enää vaivaa entisiä ystäviäsi tekoystävyydelläsi. He pärjäävät varmasti paremmin ilman sinua. Viestisi löyhkäsi ylenkatseelta, mikä ei ole ystävyydelle otollinen asenne.
Paras lapsuudenystäväni lopetti kokonaan yhteydenpidon sen jälkeen kun tapasi nykyisen naisystävänsä ja alkoi seurustelemaan. Lapsesta asti aina oltu parhaat kaverit ja touhuttu kaikkea aina. Ei kaverista mitään kuulunut kunnes jossain vaiheessa kuulin että oli muuttanut samalle asuinalueelle ja vielä melkein naapuritaloon....
Minulla on paljon hyviä ystäviä ja kaikki todella erilaisia. Silti pari heistä ovat pysyneet aina lähellä minua, toiset eivät tunnu välittävän. Eivät kysy mitä kuuluu tai tule auttamaan jos on surua.
Parasystäväni on kamala narsisti. Pitää itseään parhaana ja minua huonona melkeenpä kaikessa. Tosi masentavaa kun rupeaa uskoa niihin.. Välillä mietin pitäisikö kokonaan jättää ottammatta yhteyttä heihin? Ja olla vaan niiden kanssa joiden lähellä on hyvä olla.. Ystävät ovat elämässä äärimmäisen tärkeitä. Siksi isosiskoni onkin parasystäväni aina! :)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 18:52"]
""Ihmiset muuttuu. Ei välttämättä tarvitse olla sen kummempaa syytä kuin se, ettei vaan jaksa tai halua tavata ihmisiä niin paljon kuin ennen vaan viihtyy oman perheen ja puolison kanssa.""
[/quote] Kyllähän ihminen saattaa muuttuakin, mutta on eri asia, jos ystävyyttään ei enää pidä yllä kuten aikaisemminkin, jos ei kuviot ole aivan totaalisesti muuttuneet esim. terveyden tilan kohdallakaan tai esim. ystävä on muuttanut jonnekin hornan perälle tiettömien teiden päähän; ja onhan silloinkin käytössä skypet ja kännykät jne. Kumma kyllä jaksan minäkin muitakin ihmisiä tavata, vaikka minullakin on puolisoni, ja oma perheeni, ja siinäkin enemmän jäseniä kuin mitä eräälläkin ystävistäni, joka enää harvoin ottaa yhteyttä oma-aloitteisesti, ja minä olen muutoinkin ollut se aktiivisemmin yhteyttä ottava ystäväpuolisko kautta koko ystävyytemme ajan, mutta nyt ajattelin katsella tulevaisuudessani, miten homma etenee ystävyytemme ylläpidossa. Pitkän ystävyytemme aikakauden aikana on ollut joskus todellakin tragikoomista huomata, kuinka sitten kyllä minunkin ns. olkapää kelpaa, kun ystäväni elämän piirissä on tapahtunut jotain negatiivista, niin kyllä sitten soittelee ja hakee lohdutusta minulta. Mitäpä, jos sellaisessa tilanteessa minä en vastaisikaan ystäväni puheluihin, ja olisin vaiti, enkä välittäisi paskan vertaa ystäväni elämän strategioiden pohtimisista yhdessä.
Toisekseen kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos hän ei kaipaa muidenkin seuraa kuin oman puolison ja oman perheen kanssa seurustelua vapailla ollessaan töistä. Kaiken huippu on eräs ystäväni, jolle työpaikan työkaverit ovat miltei perheenjäsenten asemissa. Minulle työpaikka ja työkaverit ovat omassa kategoriassaan, ja eivät ole sama asia kuin työpaikan ulkopuoliset ystävät. En sitä kiellä, etteikö työyhteisössäkin joku työkaveri ole myös vapaa-ajalla ystävä, mutta vain ystävä, eikä ns. perheenjäsenen asemassa oleva läheinen ihminen, jos ei nyt ole kyseessä perheyritys, jossa on töissä.:)
[/quote]
Ai kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos ei jaksa olla kavereiden kanssa :DD Voihan olla, että hän on vain löytänyt uutta seuraa tai mennyt jotenkin eteenpäin, ettei jaksa enää samoja vanhoja juttuja.
Itse en nykyään enää viihdy entisten kavereideni kanssa. Olen lukenut paljon kirjoja, saanut uusia ajatuksia ja muuttanut melkein koko elämän tyylini. Tuntuu, että entiset kaverini kiertävät vielä samaa ympyräänsä.
Kaikkea hyvää heille toivon ja muistelen hyvällä entisiä aikoja. Polkumme vain erkanivat niin kuin joskus voi käydä.
[/quote]
Miksi ystävistä pitäisi eristäytyä samalla, kun muuttaa elämäntyylinsä?
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:49"]Minulla on paljon hyviä ystäviä ja kaikki todella erilaisia. Silti pari heistä ovat pysyneet aina lähellä minua, toiset eivät tunnu välittävän. Eivät kysy mitä kuuluu tai tule auttamaan jos on surua.
Parasystäväni on kamala narsisti. Pitää itseään parhaana ja minua huonona melkeenpä kaikessa. Tosi masentavaa kun rupeaa uskoa niihin.. Välillä mietin pitäisikö kokonaan jättää ottammatta yhteyttä heihin? Ja olla vaan niiden kanssa joiden lähellä on hyvä olla.. Ystävät ovat elämässä äärimmäisen tärkeitä. Siksi isosiskoni onkin parasystäväni aina! :)
[/quote]öö
taidat itse pitää itseäsi huonona ja oot kateellinen kaverilles
Ystävä muuttui vahingoniloiseksi ja ilkeäksi. Annan olla. Soronnoo. Toinen ystävä samoin. Soronnoo vaan sillekin. Oon luovuttanut enkä usko et tässä maailmassa on sellaisia naisia olemassakaan jotka kykenisi tasapuoliseen kannustavaan ystävyyteen. Kerroin yhdelle kaverille sairaudestani ja surun tunteistani. Ystävä vain nauroi. En tiedä minkälaisia psykopaatteja vaan haalin aina ympärilleni. :\ kaipaisin vain joskus heikkona hetkenä kopautusta olalle tyyliin et hyvin oot tsempannu kaveri. Koeta jaksaa. Paistaa se päivä risukasaankin. Mutta ei ni ei.
nosto