Onko muita ystäviinsä pettyneitä?

Muutama kaveri ei enää pitänyt yhteyttä, kun muuttivat eri paikkakunnalle. Itse yritin meilata alussa, mutta olemattomat vastaukset söi intoa. Lopulta välit kylmenivät kokonaan. Nyt yksi näistä kavereista muutti takaisin samalle paikkakunnalle kuin missä itse olen, mutta ei ne välit enää palanneet ennalleen. Saatan moikata kadulla, mutta ystäviä emme enää ole.

Yhteisellä lomalla huomasin, että pystyn olemaan ystäväni seurassa vain jos en joudu asumaan hänen kanssaan samoissa tiloissa. Maksimissaan vuorokauden kestän ilman että diivailu ottaa päähän. Seuraa johtajaa ei ollut lapsenakaan lempileikkini.

Kaveri seuraa Big Brotheria. Huokaus.

Jep. Pari kaveria lopettanut yhteydenpidon saatuaan lapsen. Toinen ei antanut mitään selitystä, vältellen valitteli kiirettä, toinen sanoi syyksi että kun hän puhuu lapsestaan mielellään ja mulle lapsettomana ei uskalla siitä aiheesta puhua niin ei voida olla ystäviä. Jepjep.. Kuitenkin mulla on monta ystävää joilla lapsia on.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 13:49"]

Kaveri seuraa Big Brotheria. Huokaus.

[/quote]

Tiedän, mitä tarkoitat. :(

Lainasin huivia ystävälle ja kun sain sen takaisin, niin huivi löyhkäsi tupakalle. Haju ei lähtenyt pesussa.

Kaverit voi joo olla mysteeri välillä. Jos en ite laita viestiä tai ehdota tekemistä ym. niin ei hänestä kuulu koskaan mitään. Asuu muuten alle kilometrin päässä meistä. On oikein mukava tavatessa eikä ole mielestäni suuttunutkaan mulle mistään. Alkaa vähän turhauttaa kun ei tule kahvikutsuja, ei kauppaan huvita lähteä, ei tule meille itse koskaan, ei soita, ei puhu facessa, ainoastaan joskus kerran puolessa vuodessa saattaa kysyä lähdemmekö mieheni kanssa baariin silloin kun HEILLE  sopisi. Onko mussa joku vika vai onko hän vain sellainen että poimii rusinat pullasta eli käyttää ystäviä silloin kun itselle sopii?

Ei ystäviä, ei pettymystä. Aviomies löytyy, se riittää

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:16"]Lainasin huivia ystävälle ja kun sain sen takaisin, niin huivi löyhkäsi tupakalle. Haju ei lähtenyt pesussa.

[/quote]

Millä pesit? Kyllä mä oon saanu lainatusta takista hajun pois..

Kaveri jauhaa aina samoista asioista kun näemme. Jotkut aiheet on niin loppuunkaluttu, että joskus sanon suoraan, että puhutaan jostain muusta. Kaveri on tällöin loukkaantunut. En vain jaksa jatkuvasti kuunnella toisen ihmisen työstä. Se on ihan yhtä puuduttavaa kuin jos hän puhuisi jatkuvasti vain lapsistaan.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:16"]Lainasin huivia ystävälle ja kun sain sen takaisin, niin huivi löyhkäsi tupakalle. Haju ei lähtenyt pesussa.

[/quote]

Millä pesit? Kyllä mä oon saanu lainatusta takista hajun pois..

[/quote]

Käsinpesu ja hieman bioluvilia. Huivi oli sen verran ohut, ettei kestänyt konepesua. En enää lainaa kaverille mitään tekstiilejä.

Mun ystävä ei osaa kiittää. Jotenkin jään aina hölmistyneenä odottamaan sanaa "kiitos" kunnes huomaan, ettei sitä ole tulossa (edelleenkään). Saattaa kyllä kiittää esim. kahvilassa tarjoilijaa, minkä oletan tulevan siitä, että toimii itsekin palveluammatissa.

Sai lapsen pari vuotta sitten, olen ostellut lapselle ja ystävälle joulu- ja synttärilahjoja, auttanut ym. ja KOSKAAN ei tule kiitosta. Myöskään lastaan ei ole opettanut kiittämään, joskus olisi hänen kiva kuulla sanovan lapselleen esimerkiksi: "Nyt sanotaankin Maijalle kiitos paketista." Ei siis kiitä itsekään lapsen puolesta.

Ystäväni ei arvosta aikaani. Hän myöhästelee jatkuvasti ja olettaa, että kun näemme niin varaan koko päivän häntä varten. Myöhästeleminen vaihtelee puolesta tunnista kolmeen tuntiin.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:23"]

Kaverit voi joo olla mysteeri välillä. Jos en ite laita viestiä tai ehdota tekemistä ym. niin ei hänestä kuulu koskaan mitään. Asuu muuten alle kilometrin päässä meistä. On oikein mukava tavatessa eikä ole mielestäni suuttunutkaan mulle mistään. Alkaa vähän turhauttaa kun ei tule kahvikutsuja, ei kauppaan huvita lähteä, ei tule meille itse koskaan, ei soita, ei puhu facessa, ainoastaan joskus kerran puolessa vuodessa saattaa kysyä lähdemmekö mieheni kanssa baariin silloin kun HEILLE  sopisi. Onko mussa joku vika vai onko hän vain sellainen että poimii rusinat pullasta eli käyttää ystäviä silloin kun itselle sopii?

[/quote]

"Ei kauppaan huvita lähteä"? Sorry, mut miten tää liittyy mihinkään?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 13:03"]

Vähän aikaa sitten sain tietää, että paras ystäväni kuksi varattua. Muuten mukava ihminen, mutta tästä asiasta kertoi naureskellen. Olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt. Moinen käytös ei sovi ollenkaan omaan moraalikäsitykseeni ja nyt mietin voiko ystävääni enää luottaa. Missä muussa asiassa hänen moraalinsa oikein joustaakaan? Maku meni ja kunnioitus häntä kohtaan.

[/quote]

Muuttunut vuodessa kuin toiseksi ihmiseksi, nai ympäriinsä vanhempia miehiä, käyttää runsaasti alkoa, pukeutuu kuin maksullinen, jutut pinnallisempia kuin ennen. Vänkää ja änkää joka asiasta. Ei taida enää paljon yhteistä olla hänen kanssaan. Elämästä pitää kuulemma nauttia ja ihmisistä ottaa hyöty irti. Joo, ottakoon ihan vapaasti vain.

Yksi ystäväni on sellainen, ettei hän koskaan soita minulle. Minä otan aina ensin yhteyttä. Miten vaikeaa voi olla tarttua luuriin?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 13:03"]

Vähän aikaa sitten sain tietää, että paras ystäväni kuksi varattua. Muuten mukava ihminen, mutta tästä asiasta kertoi naureskellen. Olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt. Moinen käytös ei sovi ollenkaan omaan moraalikäsitykseeni ja nyt mietin voiko ystävääni enää luottaa. Missä muussa asiassa hänen moraalinsa oikein joustaakaan? Maku meni ja kunnioitus häntä kohtaan.

[/quote]

Muuttunut vuodessa kuin toiseksi ihmiseksi, nai ympäriinsä vanhempia miehiä, käyttää runsaasti alkoa, pukeutuu kuin maksullinen, jutut pinnallisempia kuin ennen. Vänkää ja änkää joka asiasta. Ei taida enää paljon yhteistä olla hänen kanssaan. Elämästä pitää kuulemma nauttia ja ihmisistä ottaa hyöty irti. Joo, ottakoon ihan vapaasti vain.

[/quote]

Niin sinun ystäväsi on siis muuttunut noin radikaalisti. Harmi. Minun ystäväni on tietääkseni ollut vain yhden varatun miehen kanssa eikä hänen käytöksensä ole radikaalisti muuttunut. En vain olisi koskaan uskonut hänestä, että olisi varatun kanssa. Jotenkin kuvani hänestä muuttui kertaiskusta enkä oikein enää osaa suhtautua häneen samoin kuin ennen. Surullista.

aloittaja

Mä olen pettynyt useisiin ystäviini. (Ja juu, olen miettinyt, miten oma käytökseni voisi olla osasyynä asiaan.) pari esimerkkiä:

Sain lapsen 5 kk sitten. Kaukana asuva ystäväni kävi toisen ystävänsä mökillä ihan kotikaupunkini lähellä, mutta ei sitten voinut tulla mun lasta katsomaan ennen tai jälkeen mökkireissun. Sain tietää mökkireissusta facebookista.

Toinen ystävä on ensimmäisen lapseni kummi. Hän asuu vartin päässä meistä, mutta ei juuri koskaan vieraile meillä, eikä nähdessämme edes kysele kummilapsestaan. Haluaisin katkaista teennäisen kummisuhteen (sinänsä helppoa, kun kyse on siviilikummiudesta, ei ole missään kirjoissa ja kansissa siis), mutta en lopettaa ystävyyttä. Sama ystävä on niin addiktoitunut jumppaamiseen, ettei jätä menemättä jumppaan edes päivinä, jolloin hänen (toinen) ystävänsä on tullut ulkomailta häntä tapaamaan. Itse juuri muutin jumppasuunnitelmaani, jotta voisin tavata hänet kahvilla sen jälkeen, kun hän on ollut kahdessa jumpassa. Mainittakoon, että itse pääsen vauvan takia jumppaan tosi harvoin. En voi sanoa mitään, koska silloin MINÄ olisin se paska ystävä.

Onko muilla tällaista, että ystävät voivat tehdä mitä vain, eikä siitä saa loukkaantua tai varsinkaan SANOA mitään, tai muuten susta tehdään syntipukki kaikkeen, SINÄ olet se, joka on loukannut? Ikävä sanoa, mutta naisten välinen ystävyys on joskus karseeta. Parhaimmillaan mahtavaa, elämän suola, mutta pahimmillaan rikki repivää.

Ystävä ei kutsunut häihinsä tai tupareihinsa. Näytti vain myöhemmin kuvat juhlista.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:03"]

Onko muilla tällaista, että ystävät voivat tehdä mitä vain, eikä siitä saa loukkaantua tai varsinkaan SANOA mitään, tai muuten susta tehdään syntipukki kaikkeen, SINÄ olet se, joka on loukannut? Ikävä sanoa, mutta naisten välinen ystävyys on joskus karseeta. Parhaimmillaan mahtavaa, elämän suola, mutta pahimmillaan rikki repivää.

[/quote]

Joskun on hyvä joustaa, muttei aina. Liikaa jos joustaa niin hermot menee ja jousi niin sanotusti katkeaa, eikä enää palaa entiselleen. Tietääkö ystäväsi, että joudut sumplimaan aikatauluasi, jotta voisitte nähdä? Voi olla, ettei hän ole asiaa edes ajatellut. Ensi kerralla menet sinne jumppaan tai menette vaikka yhdessä ja sitten vasta kahville.