Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ystäviinsä pettyneitä?
21.08.2014 |
Vähän aikaa sitten sain tietää, että paras ystäväni kuksi varattua. Muuten mukava ihminen, mutta tästä asiasta kertoi naureskellen. Olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt. Moinen käytös ei sovi ollenkaan omaan moraalikäsitykseeni ja nyt mietin voiko ystävääni enää luottaa. Missä muussa asiassa hänen moraalinsa oikein joustaakaan? Maku meni ja kunnioitus häntä kohtaan.
Kommentit (61)
No voi kamalaa, kumpikohan se pahis on, varattu mies joka panee toista vai sinkkunainen joka panee varattua? Jos ystäväsi ei ole sinkku, niin molemmat ovat yhtä pahoja. Mutta ihan turha voivotella, kuin mies ei olisi tehnyt mitään pahaa. Itse olisin kiitollinen sille naiselle joka saisi mieheni nalkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:23"]
Kaverit voi joo olla mysteeri välillä. Jos en ite laita viestiä tai ehdota tekemistä ym. niin ei hänestä kuulu koskaan mitään. Asuu muuten alle kilometrin päässä meistä. On oikein mukava tavatessa eikä ole mielestäni suuttunutkaan mulle mistään. Alkaa vähän turhauttaa kun ei tule kahvikutsuja, ei kauppaan huvita lähteä, ei tule meille itse koskaan, ei soita, ei puhu facessa, ainoastaan joskus kerran puolessa vuodessa saattaa kysyä lähdemmekö mieheni kanssa baariin silloin kun HEILLE sopisi. Onko mussa joku vika vai onko hän vain sellainen että poimii rusinat pullasta eli käyttää ystäviä silloin kun itselle sopii?
[/quote]
"Ei kauppaan huvita lähteä"? Sorry, mut miten tää liittyy mihinkään?
[/quote]
Jotkut naiset viettävät aikaa shoppaillen yhdessä tai ihan vain käyvät ikkunaostoksilla. Jos rahatilanne on muuttunut huonompaan suuntaan, niin voi olla ettei sitä halua kaverille mainostaa ja siksi tällainen aktiviteetti jää pois.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:21"]
No voi kamalaa, kumpikohan se pahis on, varattu mies joka panee toista vai sinkkunainen joka panee varattua? Jos ystäväsi ei ole sinkku, niin molemmat ovat yhtä pahoja. Mutta ihan turha voivotella, kuin mies ei olisi tehnyt mitään pahaa. Itse olisin kiitollinen sille naiselle joka saisi mieheni nalkkiin.
[/quote]
Minä en tässä ajattele muuta kuin sitä millainen ihminen ystäväni on. En henkilökohtaisesti tunne tätä varattua miestä, mutta itsellä on sellainen moraalikäsitys että varattuihin ei kosketa. Se on yksinkertaisesti väärin. Ystäväni on sinkku, mutta teki mielestäni ihan yhtä väärin kuin varattu mies, koska tiesi tämän varatuksi. Omat vanhempani ovat eronneet kolmannen osapuolen takia, enkä todellakaan katso pettämistä hyvällä. Sinkkunaisena ystäväni ei saa mitään vapaapassia pettämiseen.
Ystävän ajatusmaailma on niin erilainen nykyisin. Kaikki pitäisi saada yhteiskunnalta ja aina valitetaan kaikesta. En jaksa. Petyin.
On vapaaehtoista onko tekemisissä, en pety kun en odota mitään mahdottomia. Sukulaiseni loukkaantui kun valitti miehen käytöksestä, sanoin ettei sen kummempia ihmisiä mistään löydy.
Kun on liian läheisissä väleissä on varauduttava kaikkeen, lähdin siis heti kävelemään kun petkutettiin.
Moni on ollut ihmeissään kun luulee olen vaivassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni, 53-vuotias timmissä kunnossa oleva nainen, kuksii 25-vuotiaita ja puhuu heistä "leluina". En voi arvostaa häntä enää.
Yksi ystäväni rehvastelee miehensä rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt muutaman ystävän kanssa niin, että oon jossain vaiheessa huomannut olevani se, joka ottaa aina yhteyttä. No, mun mielestä ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja olen jättänyt tarkoituksella ottamatta yhteyttä ja jäänyt odottamaan, josko ystävä vuorostaan soittaisi tms. Nämä muutama tyyppi ei ole antanut kuulua itsestään mitään, joten olen antanut olla ja ystävyys on loppunut. Onhan se pettymys, kun yhdenkin kanssa oltiin parhaita kavereita monta vuotta ja ikuista ystävyyttä vannottiin.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:05"]
Mulle on käynyt muutaman ystävän kanssa niin, että oon jossain vaiheessa huomannut olevani se, joka ottaa aina yhteyttä. No, mun mielestä ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja olen jättänyt tarkoituksella ottamatta yhteyttä ja jäänyt odottamaan, josko ystävä vuorostaan soittaisi tms. Nämä muutama tyyppi ei ole antanut kuulua itsestään mitään, joten olen antanut olla ja ystävyys on loppunut. Onhan se pettymys, kun yhdenkin kanssa oltiin parhaita kavereita monta vuotta ja ikuista ystävyyttä vannottiin.
[/quote] Ole huoleti, ja etsi sellaisia ihmisiä ystäviksi, jotka välittävät ja soittelevat sinullekin päin ja ihan oma-aloitteisesti, niin minäkin aion tästä lähtien tehdä, koska olen pettynyt yhteen ystävistäni, joka on myös ollut ns. pitkäaikainen bestisystäväni, mutta viime vuosien aikana, jolloin hänellä on kylläkin diagnisoitu jonkin asteinen masennus, jonka oireisiin hän syö lääkkeitä, mutta ilmeisesti ne lääkkeet eivät auta muuhun kuin siihen, että hän jaksaa juuri ja juuri käydä töissä. Minulle hän ei soita tai ota yhteyttä omin päin kuin harvoin. Haistakoon paskat koko tyyppi, en tule kaipaamaan, kadehtiikin niin älyttömiä asioita minunkin elämästäni, ettei tosikaan. Ei uskoisi, että minunkaan nimenomaisella ystävälläni on varaa jättää ystäväänsä eli minua ns. silloin tällöin tavattavakseen ihmiseksi, mutta häneltä on katkennut muitakin ystävyyssuhteita lopullisesti, joten en ihmettele. Onnekseni minulla on muitakin uskottuja ystäviä elämässäni, joten antaa olla omillaan moisen tyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:05"]
Mulle on käynyt muutaman ystävän kanssa niin, että oon jossain vaiheessa huomannut olevani se, joka ottaa aina yhteyttä. No, mun mielestä ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja olen jättänyt tarkoituksella ottamatta yhteyttä ja jäänyt odottamaan, josko ystävä vuorostaan soittaisi tms. Nämä muutama tyyppi ei ole antanut kuulua itsestään mitään, joten olen antanut olla ja ystävyys on loppunut. Onhan se pettymys, kun yhdenkin kanssa oltiin parhaita kavereita monta vuotta ja ikuista ystävyyttä vannottiin.
[/quote] Samankaltainen ystävä minullakin, joka ei aina vastaa puhelimeen, kun yritän soittaa, ja toisaalta ymmärtäisin, jos tämä tapahtuisi harvoin, ettei jostain syystä pysty vastaamaan puhelimeen, koska en kuitenkaan yöaikaan soittele, jolloin hän nukkuu. Ja onhan ymmärrettäviä tilanteita, jolloin ihminen ei voi vastata puhelimeensa, mutta jos tämä toistuu ystäväni ollessani vapaalla töistäkin, niin todellakin ihmettelen, että mikä mättää, kun ei vaan voi aina vastailla, kun yritän saada häntä "langan" päähän. Sitten olen ihmetellyt jo vuosia, että sen jälkeen kun hänen aviomiehensä jäi sairaseläkkeelle ja kotimieheksi, niin ystäväni soittaa minulle päin aina silloin, kun hänen miehensä on kotonta poissa. Sitten joskus kun hän vastaa miehensä paikalla ollessa minun soittamaani puheluun, hoksaan kyllä ystäväni puhetyylistä, että miehensä on kotona. Ystäväni ei voi siis puhua vapautuneesti puhelimessa kanssani silloin kun hänen miehensä on samassa tilassa. Outoa, koska minä kyllä voin puhua kaikesta kaikkien kanssa, ketkä minulle soittelevat, vaikka aviomieheni onkin likellä, ja kuulee jutusteluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 18:52"]
""Ihmiset muuttuu. Ei välttämättä tarvitse olla sen kummempaa syytä kuin se, ettei vaan jaksa tai halua tavata ihmisiä niin paljon kuin ennen vaan viihtyy oman perheen ja puolison kanssa.""
[/quote] Kyllähän ihminen saattaa muuttuakin, mutta on eri asia, jos ystävyyttään ei enää pidä yllä kuten aikaisemminkin, jos ei kuviot ole aivan totaalisesti muuttuneet esim. terveyden tilan kohdallakaan tai esim. ystävä on muuttanut jonnekin hornan perälle tiettömien teiden päähän; ja onhan silloinkin käytössä skypet ja kännykät jne. Kumma kyllä jaksan minäkin muitakin ihmisiä tavata, vaikka minullakin on puolisoni, ja oma perheeni, ja siinäkin enemmän jäseniä kuin mitä eräälläkin ystävistäni, joka enää harvoin ottaa yhteyttä oma-aloitteisesti, ja minä olen muutoinkin ollut se aktiivisemmin yhteyttä ottava ystäväpuolisko kautta koko ystävyytemme ajan, mutta nyt ajattelin katsella tulevaisuudessani, miten homma etenee ystävyytemme ylläpidossa. Pitkän ystävyytemme aikakauden aikana on ollut joskus todellakin tragikoomista huomata, kuinka sitten kyllä minunkin ns. olkapää kelpaa, kun ystäväni elämän piirissä on tapahtunut jotain negatiivista, niin kyllä sitten soittelee ja hakee lohdutusta minulta. Mitäpä, jos sellaisessa tilanteessa minä en vastaisikaan ystäväni puheluihin, ja olisin vaiti, enkä välittäisi paskan vertaa ystäväni elämän strategioiden pohtimisista yhdessä.
Toisekseen kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos hän ei kaipaa muidenkin seuraa kuin oman puolison ja oman perheen kanssa seurustelua vapailla ollessaan töistä. Kaiken huippu on eräs ystäväni, jolle työpaikan työkaverit ovat miltei perheenjäsenten asemissa. Minulle työpaikka ja työkaverit ovat omassa kategoriassaan, ja eivät ole sama asia kuin työpaikan ulkopuoliset ystävät. En sitä kiellä, etteikö työyhteisössäkin joku työkaveri ole myös vapaa-ajalla ystävä, mutta vain ystävä, eikä ns. perheenjäsenen asemassa oleva läheinen ihminen, jos ei nyt ole kyseessä perheyritys, jossa on töissä.:)
[/quote]
Ai kertoo ihmisen yksinkertaisuudesta, jos ei jaksa olla kavereiden kanssa :DD Voihan olla, että hän on vain löytänyt uutta seuraa tai mennyt jotenkin eteenpäin, ettei jaksa enää samoja vanhoja juttuja.
Itse en nykyään enää viihdy entisten kavereideni kanssa. Olen lukenut paljon kirjoja, saanut uusia ajatuksia ja muuttanut melkein koko elämän tyylini. Tuntuu, että entiset kaverini kiertävät vielä samaa ympyräänsä.
Kaikkea hyvää heille toivon ja muistelen hyvällä entisiä aikoja. Polkumme vain erkanivat niin kuin joskus voi käydä.
Ihmiset muuttuu. Ei välttämättä tarvitse olla sen kummempaa syytä kuin se, ettei vaan jaksa tai halua tavata ihmisiä niin paljon kuin ennen vaan viihtyy oman perheen ja puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:05"]
Mulle on käynyt muutaman ystävän kanssa niin, että oon jossain vaiheessa huomannut olevani se, joka ottaa aina yhteyttä. No, mun mielestä ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja olen jättänyt tarkoituksella ottamatta yhteyttä ja jäänyt odottamaan, josko ystävä vuorostaan soittaisi tms. Nämä muutama tyyppi ei ole antanut kuulua itsestään mitään, joten olen antanut olla ja ystävyys on loppunut. Onhan se pettymys, kun yhdenkin kanssa oltiin parhaita kavereita monta vuotta ja ikuista ystävyyttä vannottiin.
[/quote]
olen tylsä. Lapsuuden ja lukioaikaisia ystäviä minulla ei ole, koska yhteydenpito jäi minulle ja kun sen lopetin, heistä ei mitään kuulunut. Eivät itseasiassa enää tervehdi jos kadulla vastaan tulevat. Viimeisimmän ystävän kanssa ystävyys viileni kun hänen lapsensa (toinen kummilapsi) olivat samassa koulussa kuin minun koulukiusattu lapseni. Kuulema kemiat ei pelanneet, lapseni ei ollut tarpeeksi mielenkiintoinen ja ahdisti liikaa puhua hänelle. Lapseni seisoi yksin pylvään vieressä välitunnit kun kaikki inhosivat häntä ja haukkuivat vaikka miksi, kalkkunakastike ja hevoseksi.. Monet sanoo ettei ystäväni lapsilla ollut vastuuta huomioida häntä, reagoin yli, minä ajattelen heidät samanlaisiksi kiusaajaksi kuin mutkin. Me emme merkinneet heille mitään, miksi minun(meidän) pItäisi. Ostin tälle tytölle joka ei kehtaa tervehtiä edes minua joulu- ja syntymäpäivälahjan viime vuoteen asti eli kun tämä täytti 18 v. Minun kuulema oli tehtävä kummivelvollisuuteni.
Ymmärrän, että perheitä on monenlaisia ja että yhtä ainoaa kasvatustapaa ei ole.
En voi silti käsittää, miten jotkut tuttavaperheet tekevät lastensa kanssa elämisestä lähes tähtitiedettä! Kuitenkin ollaan kaverien kanssa tutustuttu jo aikaa ennen lapsia ja silloin oltu "samanlaisia". Lasten kanssa, kun tavataan tai yökyläillään, niin välistä alkaa oikein itsellä ahdistaa kaikki ihme säätäminen, aikataulutus ja oudot tavoitteet ja vaatimukset. Ei voi kuin ihmetellä, onko tuo sama ystäväni kuin silloin ennen.
Sitten on ihanaa, kun huomaa, että jonkun toisen ystävän kanssa lastenkin kanssa näkeminen voi olla niin mutkatonta.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:31"]
Yksi ystäväni, 53-vuotias timmissä kunnossa oleva nainen, kuksii 25-vuotiaita ja puhuu heistä "leluina". En voi arvostaa häntä enää.
[/quote]
Arvaas arvostanko ihmistä joka puhuu muista paskaa. Mistä sinä tiedät että joku eläkeläinen panisi parikymppisiä? Tuntuu saavan useinkin.. Meillä töissäkin on eräs tuollainen nainen joka kuulemma vie kotiinsa parikymppisiä, useammin kuin parikymppiset sinkkutytöt! Melkoista paskaa osa ihmisistä levittää ja tiedätkö: tuo on kunnianloukkausta jos jäät kiinni kenestä levität juoruja.
Kerroin omalla työpaikalla vuosien paskanjauhannat juuri kyseiselle mummolle ja hän meni tekemään siitä poliisille tutkintapyynnön. Se taas tietää syyttäjänpöydälle päätymisen.
[/quote]
Mitä ihmettä? Eihän kyseessä ole kunnianloukkaus, jos ihminen siteeraa toisen ihmisen sanoja. Enpä itsekään juuri arvosta ihmistä, joka ei totuutta kestä, vaikka olisi itse sitä ympäriinsä kailottanut.
Yhdelle ystävälleni kaikki on kilpailua: työ, vaatteet, mies ja auto. Töissä saa kilpailla ihan tarpeeksi. Vapaa-ajalla ei jaksa sellaista meininkiä ja pikku hiljaa yhteydenpito on jäänyt vähemmälle. Toinen ärsyttävä piirre on se, että hän puhuu jatkuvasti vain itsestään.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:21"]
No voi kamalaa, kumpikohan se pahis on, varattu mies joka panee toista vai sinkkunainen joka panee varattua? Jos ystäväsi ei ole sinkku, niin molemmat ovat yhtä pahoja. Mutta ihan turha voivotella, kuin mies ei olisi tehnyt mitään pahaa. Itse olisin kiitollinen sille naiselle joka saisi mieheni nalkkiin.
[/quote]
Vähän epäilen kiitollisuuttasi, jos joutuisit oikeasti tilanteeseen, jossa saisit miehesi kiinni pettämisestä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 13:53"]
Jep. Pari kaveria lopettanut yhteydenpidon saatuaan lapsen. Toinen ei antanut mitään selitystä, vältellen valitteli kiirettä, toinen sanoi syyksi että kun hän puhuu lapsestaan mielellään ja mulle lapsettomana ei uskalla siitä aiheesta puhua niin ei voida olla ystäviä. Jepjep.. Kuitenkin mulla on monta ystävää joilla lapsia on.
[/quote]
No itse olen ollut lähinnä kotona tai välillä joissain lapsijutuissa sen jälkeen, kun lapset ovat syntyneet. Eikö mene jakeluun, että intensiivinen, vastuuntäyteinen elämä lapsen kanssa voi todellakin väsyttää, näännyttää. Ei silloin jaksa tehdä mitään, mikä ei ole pakollista. Silloin tuntuu, että ei vaan ole kenellekään mitään annettavaa.