Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun mies on paska mutta en halua erota
21.08.2014 |
Onko muilla sitä tilannetta, että mies on kusipää mutta ette silti halua erota? Miten miehen kanssa tulee parhaiten toimeen, jos hän tekee koko ajan paskamaisia temppuja? En jaksa enää riidellä eikä siitä ole mitään apukaan ja ystävällinen suhtautuminen tekee sen, että rauha on maassa mutta mies jättää kaiken siivoamisen, lasten hoidon yms minulle ja tekee vain omia puuhiaan eikä halua olla edes samassa huoneessa. Mies ei tee osuuttaan kotitöistä, saa raivareita pikkuasioista, jättää lastenhoidon minun vastuulle, ei puhu eikä pussaa. Jos olen "näkymätön" niin arki sujuu enimmäkseen ihan ok. En haluaisi kuitenkaan erota ja syy on juuri se, että minulla on haastava työ ja en halua keikuttaa venettä ja myllertää omaa ja muiden elämää, tykkään kodista, naapureista, enkä ole varma olisinko hyvä äiti yh:na jne. Rakastan jollain tavalla miestäkin. Joskus mietin että annanko lapsille ihan kauhean kuvan aikuisten ihmissuhteista ja sukupuolten tasa-arvosta. Mutta olisi kai järjetöntä erota jos ei halua? Mutta jatkuvaa paskaa saa silmilleen ja ikäviä juttuja niellä. Tulee mieleen sellaiset vanhan ajan huonot parisuhteet, joissa ihmiset olivat kun ero oli vaikea saada. Onko kenelläkään muulla tällaista ja mitä olette tehneet?
Kommentit (70)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama tilanne paitsi se mies pussaakin joskus. Kai se on jotenkin yrittää, muttei osaa. Välillä haluaisin miehen ulos talosta, mutta toisaalta en jaksa. Rahallisesti olisi vaikeaa asumisen kanssa, mutta muuten ei. Ehkä kun pääsen töihin, otan eron, tai sitten en jos asiat on paremmin.
Joskus mietin että annanko lapsille ihan kauhean kuvan aikuisten ihmissuhteista ja sukupuolten tasa-arvosta.
- Kyllä annat ja teet lasten(KIN) elämästä vaikeaa.
Mutta olisi kai järjetöntä erota jos ei halua? Mutta jatkuvaa paskaa saa silmilleen ja ikäviä juttuja niellä.
- No eikö sinun mielestäsi ole järjetöntä saada jatkuvasti paskaa silmilleen ja joutua nielemään ikäviä juttuja.
Koita ajatella niin, että ansaitset mieheltäsi saamasi kohtelun. Ettet parempaa tarvitsekaan/ansaitsekaan. Tyydy kohtaloosi. Muistuta itseäsi 50 kertaa päivässä, että olet onnellinen ja tämä kärsimys on oma valintasi. Luota siihen, että saat lapsiltasi aikanaan marttyyrikruunun ja jos et saakaan, niin kosta se lapsillesi muistuttamalla, miten kittänättömiä paskoja he ovat sinun uhrattua koko elämäsi heidän hyvinvointiin.
Eiku.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans tollanen huono mies!!!
Vierailija kirjoitti:
Surullista on mielestäni se, että vielä tänäkin päivänä monet naiset luulee, että lapsille on parempi se, että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikka ovat onnettomia kuin se, että erotaan.
Monissa keskusteluissa vedotaan siihen, että on pakko jäädä huonoon suhteeseen lasten vuoksi.
Mä olen kasvanut tuollaisessa perheessä. Jatkuvaa lyttäämistä, väheksyntää, hyväksikäyttöä ja lekottelua toisen kustannuksella. Sain aivan kammottavan parisuhteen mallin, ja niillä eväillä valitsin ensimmäisen puolisoni täysin väärin. Toisessa liitossa 15 vuoden jälkeenkin ihmettelen, kuinka helppoa ja hyvä on olla. Vanhempani ovat edelleen elossa, asetelmat toisinpäin, se kiusaaja on nyt autettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyit, annatko lapsille kauhean mallin.
Kyllä annat. Ihan hirveää seurata, miten kaverini, joka on itse kasvanut perheessä jonka vanhempien olisi pitänyt erota, roikkuu nyt itse ilkeässä ja mielenterveysongelmaisessa miehessä, josta KAIKKI kaverit sanoivat jo alussa, että älä ole sinua tuolla tavalla kohtelevan miehen kanssa.
No hän kuitenkin teki miehen kanssa pari lasta ja nyt hänen elämänsä on sitä, että häntä loukataan ja itketetään ainakin muutaman kerran kuussa, lastenhoito jää kokonaan hänen harteilleen, mies syyttää että nainen ja lapset pilaa hänen elämänsä.
Mutta kaverini ei saa erottua, koska paska malli lapsuudesta että aina vaan pitää ymmärtää, yrittää ja sietää ja kiva asunto on tärkeämpi kuin henkinen hyvinvointi. Onnea vaan hänen ja sinun lapsille, hyvä esimerkki jatkaa kulkuaan!
Kyseessä on sitten todella vanha ketju taas. Turha lienee aloittajalle vastailla.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa on vain se ongelma, että jos joudut koko ajan joustamaan, väistämään, uhrautumaan ja kieltämään sen, mitä oikeasti haluat tai tarvitset, sairastut ennen pitkää. Olin itse tuossa tilanteessa kunnes tajusin, että jos jatkan näin, muutaman vuoden kuluttua minulla on rintasyöpä. Oma äitini oli juuri tuollainen uhrautuvainen, vaikkei millään tavalla marttyyri ja kuoli syöpään alle 50-vuotiaana. Erosin siis (toki mietin sitä kauan, ehkä parin vuoden ajan) ja pelkäsin myös niitä mahdollisia muutoksia. Mutta kaikki meni todella hyvin, enkä ole katunut eroa kertaakaan! Lastenkin suhde isäänsä muuttui paljon paremmaksi, kun isä joutui ottamaan heistä vastuuta ihan itsekseen.