Lue keskustelun säännöt.
Muistilista yhteensopivuuden selvittämiseksi
Mitkä kaikki asiat olisi hyvä muistaa selvittää yhdessä kumppaniehdokkaan kanssa ennen parisuhteeseen sitoutumista, jotta kummallekaan ei tulisi myöhemmässä vaiheessa yllätyksiä?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
No, tytöt - ei muuta kuin Excel-taulukko kainaloon ja baariin. Kertokaa ihmeessä, kuinka monta unelmien prinssiä löysitte. Suosittelen vastausten aitouden varmentamiseksi, että tilaatte valheen paljastus välineet sekä kirjallinen lupa äänittää kaikki keskustelut ensimmäiset viisi vuotta, ei, kyllä siihen kymmenen vuotta on parempi varata. Onnea parin metsästykseen, maailman kaikki kriteerinne täyttävät miehet (0,000001 kpl) jo kiihkeinä odottelevat ristikuulusteluanne.
No tässäpäs nyt aivan loistava esimerkki ihmistyypistä, jonka edustajien kanssa minulla ei todellakaan olisi tiedossa yhteistä tulevaisuutta, mikäli joskus tapaisimme treffailun merkeissä, ja jonka kanssa yhteensopimattomuus olisi täysin nolla, ellei jopa miinuksen puolella. Jos ihminen ei ymmärrä mistä tässä ketjussa puhutaan, ja jos vieläpä sen lisäksi kokee tarvetta heittää typerää läppää toisille tärkeästä asiasta, niin se on selvä merkki kykenemättömyydestä kahden vastuuntuntoisen aikuisen kommunikaatioon. Kehottaisin kyllä nyt muitakin ottamaan tästä esimerkistä opiksi, ja kiertämään kaukaa sellaiset parisuhdemarkkinoilla pörräilevät ihmiset, joille järkevä keskusteleminen yhteensopivuudesta näyttäisi olevan täysin mahdotonta, ja menisi heti alkumetreillä pelkäksi vitsailuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävää että kukaan ei ole vielä maininnut pituutta yhteensopivuuden mittarina. Eikös se ole av:n suosituimpia kinastelun aiheita, että saako pituus olla kriteerinä vai ei?
Ensin pitää olla kemiaa. Sitä joko on tai ei ole. Toimivat kemiat eivät silti yksinään kanna pitkälle. Siksi pitää olla myös yhteensopivuutta. Eikä yhteensopivuus tarkoita aina samanlaisuutta, vaan se voi olla myös erilaisuuksien sopimista yhteen toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että kukaan ei ole vielä maininnut pituutta yhteensopivuuden mittarina. Eikös se ole av:n suosituimpia kinastelun aiheita, että saako pituus olla kriteerinä vai ei?
Aloituksessa puhuttiin kumppaniehdokkaasta. Ainakin minulle on itsestään selvää, että kumppaniehdokas miellyttää silmää, eli tuossa vaiheessa ulkoiset asiat ovat jo kunnossa. Harva etenee tilanteeseen jossa harkitaan parisuhdetta, jos toisen osapuolen ulkonäkö ei miellytä. Epämiellyttävä ei ole mikään ehdokas.
Vierailija kirjoitti:
Erot poliittisissa kannoissa eivät olleet niin paha asia kuin kuvittelin. Kolmessa vuodessa olen saanut vihreästä miehestä muokattua pesunkestävän persun :D
Tätä ketjua lukiessa ajattelin, että vihervasemmistolaisuus olisi arvomaailmallisesti niin nounou, että sellaiseen kumppaniehdokkaaseen en tuhlaisi aikaani. Mutta sulle on käynyt hyvin. t. persunainen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että kukaan ei ole vielä maininnut pituutta yhteensopivuuden mittarina. Eikös se ole av:n suosituimpia kinastelun aiheita, että saako pituus olla kriteerinä vai ei?
Aloituksessa puhuttiin kumppaniehdokkaasta. Ainakin minulle on itsestään selvää, että kumppaniehdokas miellyttää silmää, eli tuossa vaiheessa ulkoiset asiat ovat jo kunnossa. Harva etenee tilanteeseen jossa harkitaan parisuhdetta, jos toisen osapuolen ulkonäkö ei miellytä. Epämiellyttävä ei ole mikään ehdokas.
Ilta-Sanomissa oli tänään juttu, jonka mukaan ihannekumppanin ulkonäkökriteerit menettävät merkityksen rakastuessa. Tämän vahvistaa jopa tiede. Tutkija kertoo ihastumisen olevan tiedostamaton prosessi, johon emme juurikaan pysty itse vaikuttamaan. Biologian valossa emme pysty ennalta määräämään, mihin ominaisuuksiin toisessa lopulta ihastumme.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008158383.html
”Ennen oli todella tärkeää, että mies olisi minua pidempi. Viimeisillä treffeillä minua huomattavasti lyhyempi mies vei jalat alta ja nyt olemme olleet yhdessä reilu 1,5 vuotta.” – Nainen, 32
Lukijoiden kokemukset käyvät järkeen myös tutkijan näkökulmasta katsottuna.
– Ihastuminen sotkee aivojemme loogista ajattelukykyä ja muuttaa sitä, miten näemme ihastuksen kohteemme.
Voisi siis sanoa, että rakastuessa kumppanista tulee omaan silmään juuri täydellinen – siitäkin huolimatta, ettei hän täytä kriteerilistan jokaista kohtaa.
Seksuaalinen yhteensopivuus. Esim jos on erikokoiset vehkeet niin ei ainakaan nainen saa yhdynnästä nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että kukaan ei ole vielä maininnut pituutta yhteensopivuuden mittarina. Eikös se ole av:n suosituimpia kinastelun aiheita, että saako pituus olla kriteerinä vai ei?
Aloituksessa puhuttiin kumppaniehdokkaasta. Ainakin minulle on itsestään selvää, että kumppaniehdokas miellyttää silmää, eli tuossa vaiheessa ulkoiset asiat ovat jo kunnossa. Harva etenee tilanteeseen jossa harkitaan parisuhdetta, jos toisen osapuolen ulkonäkö ei miellytä. Epämiellyttävä ei ole mikään ehdokas.
Voihan olla alussa tapailukumppaniehdokas tai -ehdokkaita, joiden kohdalla mietitään haluaako ylipäätään tapailla ja tutustua lähemmin. Myöhemmässä vaiheessa voi joku olla sitten jo seurustelukumppaniehdokas, jonka kohdalla tulee pohdittavaksi onko valmis sitoutumaan seurusteluun. Ja jos suhde tästä edelleen syvenee, niin sitten tulee mietittäväksi sitoutuminen pitkäaikaisesti, ja jonain päivänä kenties myös avoliitto, avioliitto ja lasten hankkiminen.
Yksi kohta lisää muistilistaan:
Tarkista, että miehellä ei on ylihuolehtivaa äitiä!
Kauhutarinoita aikuisten poikiensa elämään puuttuvista äideistä IS:n artikkelissa:
”Yritin seurustella nelikymppisen miehen kanssa, joka oli asunut äitinsä luona vielä kolmekutosena” – huonostihan siinä kävi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, oletteko samankaltaisia ajattelijoita:
Oletteko kevyitä pintaliitäjiä jotka kulkevat massan perässä, seuraavat muotia ja kuluttavat viihdettä, vai ajatteletteko asioita syvemmin ja osaatte myös kyseenalaistaa?
Samankaltaisesti toimivan ja ajattelevan kanssa tulee hyvin toimeen, mutta jos toinen on pinnallinen hupsu ja toinen syvällinen filosofi, homma ei todennäköisesti kanna alkua pitemmälle, jos edes alkaakaan.
Näin neuvoo Väestöliiton työelämävalmentaja ja yksilö- ja pariterapeutti Maritta Joki Ilta-Sanomien jutussa.
Neljä asiaa, joita jokaisen pitäisi pohtia ennen suhteeseen ryntäämistä:
1. Kuka minä olen – siis oikeasti?
Kaikkein keskeisintä on Joen mukaan itsetuntemus. Usein suhteen alussa ollaan sellaisessa mielentilassa, että toisesta halutaan tietää paljon ja itsestä halutaan antaa se kuva, mikä vastaisi täysin toisen tarpeisiin. On hyvä pohtia, tekeekö juuri hän minut onnelliseksi – vai ajatus rakkaudesta ja parisuhteesta. – Rakkauden ensihuuman jälkeen voi tajuta, että toinen ei teekään minua onnelliseksi kaikilta osin.
2. Mikä on rakkauden kieleni?
Joillekin rakkauden kieli on tekoja ja tekemistä, joillekin sanoja, halaamista ja koskettamista. Kun kaksi erilaista päätyy yhteen ja rakkauden kielistä ei keskustella ennakkoon, jossain kohtaa toiselle voi tulla olo, että toinen ei rakasta.
3. Mitä haluan saada tältä suhteelta?
Mitä sellaista tämä parisuhde tuo elämääni lisää, että se kasvattaa tyytyväisyyttäni. Päinvastainen ja valitettavan yleinen tilanne on se, että moni etsii parantajaa uudesta kumppanista, joka täyttäisi vajeet. – Onkin hyvä tarkastella, mitä haavoja tai traumoja itsellä on, ja odottaako kumppanin parantavan ne.
4. Millainen olo hänen lähellään tulee?
Intuitiotakin kannattaa kuulostella alkuhuumassa. Jos täydelliseltä tuntuva kumppani tiuskii tarjoilijoille, pimittää asioita menneisyydestään tai haukkuu entisiä kumppaneitaan, jotain voi olla pielessä. Tai silloin, jos kumppani puhuu jatkuvasti vain itsestään tai omista saavutuksistaan. Jos jostain pienistä merkeistä tulee epämääräinen olo, niitä ei kannata jättää lukematta. Suhteen edetessä tilanne voi kääntyä niin, että kumppani alkaakin kohdella sinua huonosti.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008175714.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistän merkille kumppaniehdokkaissa, että miten he puhuvat muista ihmisistä, miten he kohtelevat muita, onko hän rauhallinen ja avarakatseinen ja viihtyykö hän kotona. Haluan myös nähdä, millaisessa kunnossa hänen asuntonsa on, että eläkö hän siivosti ja saako hän hoidettua perusasiat. Reppanaa en tule koskaan huolimaan kumppanikseni. Kumppanini täytyy huolehtia perushygieniastaan hyvin, hänen täytyy kyetä pitämään yllä siisteyttä kodissa, vaikkei haittaakaan, jos viikonlopun aikana vähän syntyy sekasortoa, kunhan se kämppä huolehditaan takaisin kondikseen.
Loppupeleissä haen itselleni lähestulkoon peilikuvaa. En hae suhteissa koskaan minkään maailman jännitystä ja uusia käänteitä, enkä varsinkaan draamaa. Pidän harmonisesta muuttumattomasta arjesta, jossa ei tapahdu kokoajan jotain uutta tai erikoista. Seksikin saa olla samanlaista vaikka joka päivä, kunhan se on kivaa. En ole vieläkään kyllästynyt, vaikka se on lähes aina samaa kaavaa noudattavaa.
Hitsi, en tajunnut käydä mitään listaa läpi ennen mieheeni rakastumista. Muutamia havaintoja ehdin kuitenkin tehdä siitä kuinka kohteli minua, vanhempiaan, minun perhettäni ja mistä asioista piti. Edes tuota lapsia-asiaa ei tullut udeltua, ei ollut teini-iässä vielä omakaan kanta selvillä, mutta useimmathan kyllä haluavat lapsia jossakin vaiheessa elämää jonkun kanssa jos sattuvat saamaan. Ja kai sitä voi suhteeseen alkaa vaikkei olisikaan takeita, että se kestää loppu elämän? Olen ehkä hölmö, mutta en ikinä alkaisi mitään listaa kirjaamaan ja ruksimaan vaan luottaisin muihin havaintoihin ja vaistooni näissä asioissa jatkossakin. Meillä kyllä mennyt varsin ihanasti yli 10 vuotta ja on toivotus lapset ja mieleiset työt jne. ihan ilman haastatteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä jo eläkeiässä olevan ajatuksia aiheesta.Taustalla pitkä avioliitto, jossa alusta alkaen tuli tunne kumppanista, joka oli turvallisen ja luotettavan tuntuinen. Kaikki päivät eivät olleet auringonpaistetta, mutta ei se haitannut kun arki sujui ja toisistamme tykättiin. Erimielisyyksiä oli, mutta ei koskaan haukuttu toisiamme pahasti eikä menty esim. eri huoneisiin nukkumaan. Nyt leskeys. Jos kohtaisin vielä kumppanin, toivoisin ihmistä, joka haluaisi sitoutua kahden aikuisen seurusteluun. Sitoutumisella en tarkoita avio-tai avoliittoa vaan sitä että kun on kumppani, silloin on uskollinen ja vasta seurustelun mahd.päättyessä ruetaan uutta etsimään. Omillaan toimeen tuleva, mutta ei tarvii olla suuria tuloja. Alkoholin kohtuukäyttö, ei henkisesti eikä fyysisesti yhtään väkivaltainen, sanoisinko tavallinen mies. Tärkeänä pidän luotettavuutta tarkoittaen mm. että toistemme asioista kertoisimme ulkopuolisille hyvin harkiten, vaikka mitään salattavaa tai hävettävää ei kummankaan menneisyydessä tai nykyisyydessä olisikaan.
Tässä tärkeää yleispätevää muistilistaa esim. pidemmästä suhteesta eronneille, jotka toivovat löytävänsä elämäänsä uuden ihmisen.
1. Puhuuko millä tavoin exästään. Jos exä esitetään jatkuvasti huonossa valossa ja mustamaalaten, kannattaa ottaa takapakkia.
2. Miten hän käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan ollessanne vaikkapa ravintolassa, kaupan kassalla tai muussa vastaavassa tilanteessa.
3. Miten hän reagoi jos olet eri mieltä jostain aiheesta josta puhutte. Sivuuttaako mielipiteesi täysin, ja jatkaa omaa näkemystään.
4. Oletteko tapailleet jo muutaman kuukauden ja viestitelleet molemmin puolin esim. kerran päivässä. Sitten tuleekin yllättäen täysi hiljaisuus. Viesteihin ei vastata, niitä ei edes lueta (ainakaan näkyvästi). Muutaman päivän päästä saat viestin/soiton ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Taustalla voi olla jotain, joka ehdottomasti halutaan pitää salassa, esim. ongelmat alkoholin kanssa. Toki voi olla muutakin, mutta tällainen käytös ei lupaa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Itse selvitän aina miesten päihteiden käytön historiaa, koska en kykene jakamaan elämääni alkoholistin tai edes entisen alkoholistin kanssa. Jos jollakin on aiemmin ollut vaikeuksia alkoholin kanssa, niin saattaa ongelma valitettavasti joskus palata.
Ei alkoholisti ole koskaan entinen alkoholisti. Alkoholisti pysyy alkoholistina, vaikka ei joisikaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, en tajunnut käydä mitään listaa läpi ennen mieheeni rakastumista. Muutamia havaintoja ehdin kuitenkin tehdä siitä kuinka kohteli minua, vanhempiaan, minun perhettäni ja mistä asioista piti. Edes tuota lapsia-asiaa ei tullut udeltua, ei ollut teini-iässä vielä omakaan kanta selvillä, mutta useimmathan kyllä haluavat lapsia jossakin vaiheessa elämää jonkun kanssa jos sattuvat saamaan. Ja kai sitä voi suhteeseen alkaa vaikkei olisikaan takeita, että se kestää loppu elämän? Olen ehkä hölmö, mutta en ikinä alkaisi mitään listaa kirjaamaan ja ruksimaan vaan luottaisin muihin havaintoihin ja vaistooni näissä asioissa jatkossakin. Meillä kyllä mennyt varsin ihanasti yli 10 vuotta ja on toivotus lapset ja mieleiset työt jne. ihan ilman haastatteluja.
Järjen jättiläinen :D Varmaan ne SINULLE kaikkein olennaisimmat asiat kuitenkin varsin nopeasti selvisivät, koska tuskin olisitte muuten yhteen päätyneet ja yhdessä pysyneet. Ilman mitään haastatteluja. Daa?
Nuoruudessani tapasin ihanan naisen tanssilavalla, hänen vanhempansa olivat myös siellä ja isänsä kävi minuun kiinni väkivaltaisesti.
Vaikka ei naisen vika ollutkaan uskoisin molempien hyväksi lopetin tapailun vaikka pitkään naiselta viestejä sain. Tosi ikävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve joillain ihmisillä on tulla kritisoimaan muiden tapaa valita oma elämänkumppani. Jos joillekin ei pelkkä rakkaus riitä sitoutumisen perusteeksi, ja aikomuksena on käyttää myös järkeä puolisovalinnan tekemisessä, niin mitä se kenellekään toiselle kuuluu.
Tietysti saa kritisoida. Saa myös itse asettaa millaiset kriteerit tahtoo.
Saa myös tulla tänne valittamaan, kun mies pettää ja haluaa avoimen liiton. Tai että vaimo halusikin lapsen, vaikkei ensin halunnut, ja jätti ja meni tekeen lapsen jonkun muun kanssa. Tai puolison seksihalut lopahti, pitääkö lähteä hakemaan vieraista. Tai jouduin työttömäksi enkä pystykään enää maksamaan osuuttani menoista, vaikka lupasin.
Siinä ei yhtään auta kitistä, että muttakun näin sovittiin yhdessä. Elämä ei mene listojen ja kriteerien mukaan.
Näin on.
Tärkeää olisi, että sekä itsellä että puolisolla olisi resilienssiä, kykyä sietää ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin esimerkiksi seksin, lapsitoiveiden, raha-asioiden ja ajankäytön osalta. Ja kykyä myös sopeuttaa omia toiveitaan sekä keskustella niistä aidosti kumppanin kanssa. Toki muutamat asiat ovat niin tärkeitä, että mahdollisuutta kompromissiin ei ole (kuten lapsihaaveet), mutta silloin on näitä vaatimuksia asettavan henkilön kannettava vastuunsa ja tarvittaessa lopetettava tapailu tai seurustelu, jos toinen osapuoli ei selkeästi myönny näiden kynnyskysymysten osalta.
Nykyinen vaimoni teki selväksi lapsihaaveensa heti seurustelun aluksi, ja lupasin hänelle, että alamme yrittää lapsia pian sen jälkeen, kun olemme molemmat valmistuneet. Näin myös tapahtui. Toisen lapsen hankkimisen tultua ajankohtaiseksi kerroin, että tämän jälkeen aivan ehdottomasti minun lapsilukuni on täynnä, ja kerroin avoimesti, että lapsen syntymän jälkeen hankin vasektomian. Puolisoni tyytyi tähän, eikä kummankaan ole tarvinnut katua valintojaan.
Onko sinulla myös entisiä vaimoja vai miksi sanot "nykyinen vaimoni" etkä "vaimoni"?
Minä en sopisi ollenkaan yhteen miehen kanssa, joka alkuhuumassa vannoisi ja lupailisi vaikka kuun taivaalta, kunhan saisi minusta itselleen vakipimpan. Siksi minulla onkin olemassa toimivaksi todetut keinot myös tämän asian selvittämiseksi, jotta en vain vahingossakaan päätyisi suhteeseen täysin väärän ihmisen kanssa.