Mitä läheisen syöpä opetti

Up

Kolme viikkoa sitten sain tietää sairastavani syöpää, ja kumppanillani on parantumaton syöpä.

Kyllä tästä on opittu ja opitaan vaikka mitä. Elämässä ei ole mitään varmaa ja pysyvää, mikä vain voin muuttua koska tahansa, eikä ole mitään paha saa palkkansa -sääntöjä tai oikeudenmukaisuutta, terveelliset elämäntavat eivät takaa mitään. Syöpä tappaa jos on tappaakseen, tahdonvoimalla ei voiteta kamppailua syöpää vastaan.

Läheiset saattavat hylätä silmää räpäyttämättä sairastuneen. Toisilla ei ole mitään tilannetajua, alkavat pölöttää levinnyttä suolistosyöpää sairastavalle omista ilmavaivoistaan. Toisaalta taas on paljon ihania ja aidosti myötätuntoisia ihmisiä jotka auttavat hädän iskiessä, usein apua ja hyvyyttä tulee aivan odottamattomalta suunnalta.

Huumori on ihana asia, elämä on kaunista - kunnes muuttuu tuskaisaksi rimpuiluksi kohti kuolemaa.

Ajatukseni ja toiveeni kuolen äkilliseen sydän kohtaus! Enkä syöpään, ihan syystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen se opetti, että rintasyöpäänkin voi kuolla. Vaikka sen hoito nykyään kuinka hyvää on, ei sekän aina kuitenkaan ole riitä.

Ystäväni miestä joku lohduttikin, että senhän saa hoidettua nykyään...puoliso kuoli kolmen viikon päästä.

Rintasyöpään sairastuu noin 5000 ihmistä ja kuolee noin 800 vuosittain. Harva kuolee kolmessa viikossa, useimmat elävät vuosia tai jopa yli 10 vuotta ja useimmat syöpä vie vasta uusintakierroksella. Silti rintasyöpädiagnoosi on kuin pelaisit venäläistä rulettia niin, että jos luoti osuu se vie hengen joskus myöhemmin.

Tämä fakta Ei lohduta sitä jolta rintasyöpä vei läheisen.

Juuri näin. Se että luet joka artikkelista "2 kolmasosaa selviää syövästä!" kun itse kuulut siihen yhteen kolmasosaan, jolle lääkäri sanoo, että mitään ei ole tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen on saatava eutanasian mahdollista laki heti. Yhdenkään ihmisen kiduttamista elämänsä loppumetreillä ei tule sallia.

Suomessa lemmikkieläimet saavat arvokkaamman lopun nykyään. Kun se rakas lemmikki sairastuu vakavasti, se hyvin lempeästi ja hellästi rauhoitetaan, nukutetaan ja sitten lopetetaan. Kun taas ihminen roikkuu elossa geeneistään riippuen niin pitkään kuin roikkuu, kaikki eivät saa kunnolla kipulääkettä eivätkä pääse "nukkumaan" loppuvaiheessa.

Mitä hyötyä tällaisesta loppuvaiheen kärsimyksestä on? Kuinka kaunista ja hyvää olisi sallia lääkecocktail loppuvaiheessa, jolloin saisi vain nukkua pois?

Ei näköjään tule kommentit läpi mitenkään päin. Sairastuin itse syöpään ja hoitojen ajan en tavannut yhtä ystävää melkein ollenkaan. Hän oli niin järkyttynyt sairaudestani ja sai oloni aina pahemmaksi. En jaksanut lohduttaa häntäkin. Apua tarjosi monesti, mutta mitäs minä sillä, kun mies teki kotitöitä ja itsekin niistä suoriuduin. Olisin halunnut vain juttukaverin, välillä unohtaa koko sairauden vaikka. Mutta hän suhtautui koko ajan kuin potilaaseen ja pahimmillaan kuin kuolisin pian.

Läheisellä oli epilepsialääke levinneen syövän hoidossa, johtuiko se siitä että kasvain oli levinnyt aivoihinkin?

"" Kun ihminen kuolee syöpään, takana on pitkä ja monimutkainen prosessi: aineenvaihdunta on muuttunut, elintoiminnot pettäneet ja puolustusjärjestelmä romahtanut. Useimmiten ihminen kuihtuu hiljalleen kohti rauhallista kuolemaa. Lopulta sydän vain lakkaa lyömästä.""

Kohti rauhallista kuolemaa. Kohti kärsimystä ennemminkin.

Sen, että syöpä ei ole mikään taistelu, joka voitetaan jollain tsemppilauseilla.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että syöpä ei ole mikään taistelu, joka voitetaan jollain tsemppilauseilla.

Tämä. Syöpää ei voiteta vain tahdonvoimalla, eikä siitä selvinnyt ole suuri soturi. Itseäni ärsyttää myös "f**k cancer" -iskulause. Syöpähän on osa ihmisen omia soluja, ne ovat vain mutatoituneet tai villiintyneet. Ne ovat vähän hakoteillä ja toimivat väärin. Silti ne ovat osa ihmistä, eikä mikään vihamielinen alien tai demoninen kosto toisesta ulottuvuudesta.

Lähipiirissäni olleista syöpätapauksista olen oppinut sen että syöpä on täysin arvaamaton. Samanlaisesta syövästä on lähipiirissäni kuollut nuori terve ihminen vanhan heiveröisen selvitessä omastaan.

Lasten ja nuorten syöpä järkyttää. Omalla yläasteella meni 15-vuotias tyttö suht nopeasti. Luokkakaverinsa meni katsomaan että saavat päivän vapaata koulusta.

Armotonta menoa.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni olleista syöpätapauksista olen oppinut sen että syöpä on täysin arvaamaton. Samanlaisesta syövästä on lähipiirissäni kuollut nuori terve ihminen vanhan heiveröisen selvitessä omastaan.

Samanlaisia syöpiäkin on paljon eri ominaisuuksilla. Esim rintasyöpä voi olla agressiivinen tai rauhallinen, triplanegatiivinen tai hormonipositiivinen, imusolmukkeissa tai ei, löydetty varhain tai ei, iso tai pieni, tulehduksellinen tai ei, verisuoni-invaasiolla tai ei, yms yms yms.

Ja yleinen harhaluulo onkin, että nuori selviää helpommin, mutta totuus on, että nuorella on usein myös agressiivisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, että syöpä ei ole mikään taistelu, joka voitetaan jollain tsemppilauseilla.

Tämä. Syöpää ei voiteta vain tahdonvoimalla, eikä siitä selvinnyt ole suuri soturi. Itseäni ärsyttää myös "f**k cancer" -iskulause. Syöpähän on osa ihmisen omia soluja, ne ovat vain mutatoituneet tai villiintyneet. Ne ovat vähän hakoteillä ja toimivat väärin. Silti ne ovat osa ihmistä, eikä mikään vihamielinen alien tai demoninen kosto toisesta ulottuvuudesta.

Itse syövän sairastaneena myös inhoan taistelu-vertausta. Mutta f*ck cancerin ymmärrän, se on kirjaimellisesti juuri sitä ja käytin/käytän sitä itsekin. Välillä tulee sellaisia vi*un syöpä-hetkiä, että oksat pois.

Sen, että tuntuu olevan tuurista kiinni, paraneeko syövästä vai ei. Suomalainen lääketiede ei ole lähellekään niin kehittynyttä kuin kuvittelin joskus aiemmin. Sen, että joka ikisestä terveestä päivästä tulee nauttia. Joka ikisestä terveestä HETKESTÄ tulee nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Se opetti sen, että pysyy loppuun saakka omana ilkeänä itsenään!

Sama. Äidilläni todettiin syöpä ja alkoi kauhea itsesääli, että voivoi jos hälle sattuu jotain. Ei ajatustakaan että voivoi miten paska ihminen on ollut ja viimeistään nyt olisi aika alkaa olla ihminen muille. Edelleen samanlainen itsekäs mulkku.

Kun näkee läheisen menehtyvän keuhkosyöpään, sitä miettii miksi ihmeessä meillä ei seulota kyseistä syöpää? Meillä on pohjoismaiden huonoin tilanne keuhkosyövän hoidossa.

https://www.epressi.com/tiedotteet/terveys/seulonta-parantaisi-keuhkosy…

Ystäväni, joka urheilija, sairastui syöpään nuorena. Kyllä se herätti että mitä vain voi käydä milloin vain kelle vain. Arvostan omaa elämääni ja terveyttäni tuplana nykyisin.

Välit tähän ystävään myös katkesivat, vaikka yritin parhaani tukea. Katkeroitui sairastumisestaan ja oli muutenkin vaativa persoona. Itsekeskeinen, ankara, lopulta jopa ilkeä. Ymmärrys ja yhteys vain loppui sairastumisen myötä. Tajusin, että ihminen ei ole milloinkaan niin itsekeskeinen kuin voidessaan huonosti. Ei näe mitään hyvää ja välittämistä ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

"" Kun ihminen kuolee syöpään, takana on pitkä ja monimutkainen prosessi: aineenvaihdunta on muuttunut, elintoiminnot pettäneet ja puolustusjärjestelmä romahtanut. Useimmiten ihminen kuihtuu hiljalleen kohti rauhallista kuolemaa. Lopulta sydän vain lakkaa lyömästä.""

Kohti rauhallista kuolemaa. Kohti kärsimystä ennemminkin.

Tuo lainaamasi teksti on kyllä ihan älytön väite ja todella rumaa tosiasioiden kaunistelua.

Useimmiten ei tosiaan vaan kuihdu hiljalleen eikä kuolemakaan ole rauhallinen vaan päinvastoin kuolinkamppailu joka sitten päättyy siihen viimeiseen hengenvetoon joka on enemmänkin korahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"" Kun ihminen kuolee syöpään, takana on pitkä ja monimutkainen prosessi: aineenvaihdunta on muuttunut, elintoiminnot pettäneet ja puolustusjärjestelmä romahtanut. Useimmiten ihminen kuihtuu hiljalleen kohti rauhallista kuolemaa. Lopulta sydän vain lakkaa lyömästä.""

Kohti rauhallista kuolemaa. Kohti kärsimystä ennemminkin.

Tuo lainaamasi teksti on kyllä ihan älytön väite ja todella rumaa tosiasioiden kaunistelua.

Useimmiten ei tosiaan vaan kuihdu hiljalleen eikä kuolemakaan ole rauhallinen vaan päinvastoin kuolinkamppailu joka sitten päättyy siihen viimeiseen hengenvetoon joka on enemmänkin korahdus.

Turha sinunkaan pelotella ihmisiä syöpäkuoleman "hirveydellä". Nykyisin Suomessa annetaan sekä kipulääkitystä että ns. nukutus niille potilaille, jotka ovat kipeitä. Toki nämä toiveet kannattaa laittaa hoitotahtoon ylös, ettei käy niin että lähiomaiset esimerkiksi haluavat pitää kuolevaa loppuun asti "keskustelukykyisenä", vaikka toinen haluaisi jo nukahtaa pois.

Ja tosiaan tarkistakaa kuka on teidän lähiomainen. Tehkää testamentti tarvittaessa. Kirjatkaa hoitotahto kanta.fi:n.

Ja sitten kun päivät alkavat loppua, ottakaa ilo irti niistä itselle tärkeistä asioista. Syökää leivos, istukaa tupakalla, käykää metsässä. Mikä se sitten onkaan se oma ilon lähde.