Lue keskustelun säännöt.
Kaverin lapsi on aistiyliherkkä. En jaksa sitä enää.
19.08.2014 |
Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta. Olen tarjoutunut hoitamaan kaverin lasta silloin tällöin, että pääsee vaikka kauppaan tai jumppaan. Neljä menee tässä ihan samalla vaivalla kuin kolmekin, en ole siis kokenut asiasta periaatteellisella tasolla mitään vaivaa.
Lapsella on nyt alkanut ilmaantua erilaisia ärsykeongelmia. Aistiyliherkkyyttä on epäilty jo pidemmän aikaa. Aiemmin nämä ärsykeongelmat ovat olleet hoidettavissa, kuten kiristämättömät vaatteet tai tietynlainen ruoka (ei kokkareita). Nyt alkaa kuitenkin olla jo sen verran hankalaa tämä elämä, etten enää oikeasti jaksaisi ottaa sitä meille. Lapsi alkaa itkeä pienimmästäkin äänestä. Keskimmäinen lapseni, 3v, puhuu kovalla äänellä ja tämä kaverin lapsi alkaa itkeä tavallisesta puheestakin. Puhumattakaan siis kovemmista äänistä.
Tänään alkoi itkeä, kun alkoi sataa. Peltikatosta tuli kova ääni. Alkoi itkeä, kun 1v alkoi itkeä. Oksensi ruokaa, kun perunamuusiin olikin jäänyt puolen kynnen kokoinen muussaamaton peruna. Riisuu jatkuvasti kaikki vaatteet, myös vaipan, pois, koska ei kestä mitään kiristävää, puristavaa tai hankaavaa ihoa vasten.
Ymmärrys ja empatiakyky alkaa jo murentua, kun näistä hyvää hyvyyttäni tarjoamista päivistä alkaa tulla painajaismaisia ja uuvuttavia. Voisin hyvin tietenkin sanoa, etten enää jaksa, mutta taustalla painaa yksinhuoltajan oma aika..
ÄH!
Kommentit (194)
Minulla oli aikoinaan "ystävä", jonka ystävyys oli vain yksipuolista kaikkine avunpyyntöineen. Aina sain olla se antaja, auttaa, kuunnella ja tehdä palveluksia ystävyyden varjolla. Ystäväni ei koskaan ollut valmis mihinkään vastaavaan toimintaan. Kerran testasin pienellä jutulla (tyyliin: voitko viedä tämän vaatekappaleen naapuritaloon) ja sekin oli hänelle liikaa. Tuohon loppui yksipuolinen ystävyytemme. Vieläkin tuo henkilö silloin tällöin yrittää naamioida pyyntöjään kaverimaisiksi yhteydenotoiksi, mutta ensimmäisen 5 minuutin aikana hän esittää toiveitaan ja vaatii jotain. Koskaan hän ei soita sanoakseen vain "hei, mitä kuuluu", vaan hän haluaa jotain. En pidä enää yhteyttä ja hänen soiteltuaan/viestiteltyään vastaan hyvin lyhyesti. Rasittava ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojallani oli pienenä vaikeuksia syödä kokkareista ruokaa. Puolenkin herneen kokoinen kikkare aiheutti oksennuksen. Paitojen kaulukset, hattujen nauhat, kaulahuivit, kaulurit, takkien vetoketjut aiheuttivat oksereaktion. Kun heitteli palloa, laittoi kädet korvilleen, kun pallo muka kolahti liian kovaäänisesti lattiaan/seinään. Vielä nytkin, 8 vuotiaana, suurin osa näistä jutuista on olemassa, mutta eivät häiritse kenenkään elämää.
En koskaan ajatellut, että hänellä olisi joku ääniyliherkkyys. Olisi kai pitänyt hankkia diagnoosi!?!? Liioittelua tuollainen. Kaikkeen tarvitsee ilmeisesti olla diagnoosi, jottei lastansa tarvitse kasvattaa!!
Mitä jos tekisit nuo hoidot ehdollisiksi? Sanot että hoidat tästä lähtien ainoastaan vastavuoroisesti. 6 tuntia hoidat sinä ja 6 tuntia hän. Jos hän sanoo ettei hänellä ole voimia, niin sanot ettei ole sinullakaan, koska et saa koskaan levätä tuollaisia tuntimääriä. Pyydät itsellesi ainoastaan sen saman mitä hän pyytää. Luulen että homma alkaa tasoittumaan, kun hän joutuu olemaan edes pari tuntia 4 lapsen kanssa. Tai sitten pyydät että hankkii sinulle toisen kaverin lisäavuksi, kun lapsi tulee hoitoon.
On siihen näköjään oikeaa apuakin saatavissa, jos diagnoosi vahvistuu:
http://www.vauva.fi/keskustelu/1343846/ketju/mita_tapahtuu_jos_lapsella_todetaan_aistiyliherkky
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:44"]
No josset kestä niin älä enää hoida lasta.
[/quote] Juuri näin. Minäkään en ymmärtänyt muuta pointtia aloitukselle, kuin että nyt alettaisiin haukkumaan sitä aistiyliherkkää lasta ja sen äitiä
Et hoida ja sillä selvä. Ei kai sinua kukaan haulikko ohimolla ole pakottanut.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:23"]Pojallani oli pienenä vaikeuksia syödä kokkareista ruokaa. Puolenkin herneen kokoinen kikkare aiheutti oksennuksen. Paitojen kaulukset, hattujen nauhat, kaulahuivit, kaulurit, takkien vetoketjut aiheuttivat oksereaktion. Kun heitteli palloa, laittoi kädet korvilleen, kun pallo muka kolahti liian kovaäänisesti lattiaan/seinään. Vielä nytkin, 8 vuotiaana, suurin osa näistä jutuista on olemassa, mutta eivät häiritse kenenkään elämää.
En koskaan ajatellut, että hänellä olisi joku ääniyliherkkyys. Olisi kai pitänyt hankkia diagnoosi!?!? Liioittelua tuollainen. Kaikkeen tarvitsee ilmeisesti olla diagnoosi, jottei lastansa tarvitse kasvattaa!!
[/quote]
Olet äärimmäisen yksinkertainen (tyhmä) ihminen. Pahoitteluni läheisillesi, eritoten lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika epäreilulta kuulostaa. Ensinnäkin hoidat tuota lasta TODELLA paljon, ja toisekseen ei ole reilua että vain sinä hoidat, eikä hoitaminen ole vastavuoroista. Tottakai sinun pitää ottaa asia puheeksi, ja sanoa ystävälle että vaikka aiemmin hoidit lasta mielellään, niin ikävä kyllä omienkin lasten kasvettua työtä on nyt niin paljon, että et enää jaksa "ylimääräistä" lasta niin usein. Sanot että sinulle käy esim. joka toinen viikko 3 tuntia kerrallaan ilta-aikaan, mutta ei enempää. On ystäväsi asia sopeutua annettuun VAPAAEHTOISEEN apuun, ei niinpäin, että sinä sopeudut hänen elämäänsä. Kahdessa tunnissa hän voi käydä vaikka pitkällä lenkillä, ja siitäkin pitäisi olla kovin kiitollinen.
Jos ystäväsi suuttuu siitä että asetat rajoja oman jaksamisesi mukaan, niin eipä ollut kovin kummoinen ystävä. Mainittakoon vielä, että on myös väärin valittaa asiasta selän takana, jos et ole ystävälle suoraan puhunut. Et voi olettaa että toinen ajattelee niinkuin sinä, joten sinun velvollisuutesi on myös tuoda omat ajatuksesi ja jaksamisesi ilmi. Ei niin, että marttyyrinä kärsit muttet sano mitään. Olisi pitänyt sanoa jo kauan aikaa sitten.
En jaksa lukea koko ketjua mutta tiedän ton. Puolitutun pennuilla molemmilla noi yliherkkyydet ja ihan liikaa paapoo heitä. Kelalta mamma vetää vammaistuet mutta unohtaa mainita että dokasi, poltti ja veti tabuja raskausajat, molemmat siis!! Ihmettelen miten lähibaari kehdannut raskaana olevalle olutta myydä kun kännissä kuin käki..
En jaksa näitä penskoja yhtään, kiusaa tekevät muille ja kun heitä toruu itkevät ja piipittävät kuin madot, miten lie pärjäävät maailmassa aikuisina kun ei edes haarukalla koululaiset syö VAAN KÄSIN kuin jotkut alkuasukkaat!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PPH:t eivät myöskään hoida lapsia, joilla on useampia erityistarpeita. Heidän paikkansa on päiväkodissa, eirtyisryhmässä, jossa hoitajilla on koulutus.
En käsitä, AP, miksei ystäväsi hae lapselleen vaikka puolipv-paikkaa päiväkodissa, erityisryhmässä. Kaikki hyötyisivät, lapsi, lapsen äiti kuin myös sinä.
Mikä pakko sinun on sitä lasta hoitaa? Maksakoot jollekin hoitamisesta. Eiköhän kela maksa jotain tukea jos on diagnosoitu asia. Sillä voi maksaa, jotta pääsee itse hengähtämään.
Joku täällä sanoi, että karma kostaa jos ei hoida tuota kaverin lasta ja ettei itse saa sitten apua kun sitä tarvisi. Mutta jos ei ole tuollaista lasta hoitanut niin ei ties mitä se on. Itse joskus tutun erityislasta hoitanut ja jos esim jatkuvaan puremiseen ym tulee varautua niin eihän sit jaksa. Ja kun kaikki piti tehdä niin kuin mielenvikaisen kanssa aivan käsittämättömällä tarkuudella jottei ärtyisi niin muillakin olisi jokin roti olemisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:49"]Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?
[/quote]
Ei taida olla omakohtaista kokemusta asiasta. Googleta si-häiriö. Urpo.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:49"]
Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?
[/quote]
Aistiyliherkkyys on aivan todellinen asia. Jos lapsi säikähtää kovia ääniä, se taipumus ei katoa lohdutuksella eikä millään kasvatuksella, koska se on aivan kauttaaltaan koko hermostoon liittyvä asia. Aistiyliherkkien hermosto reagoi huomattavasti voimakkaammin eri asioihin, mutta sellaista ei voi tajuta, jos oma hermosto ei reagoi samalla tavalla. Siinä on hyvä syyttää kasvatusta tai lapsen huomionkipeyttä, kun oma ymmärrys ei tule vaivaksi sanoessaan, että tässä asiassa on jotain, mitä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:49"]
Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?
[/quote]
Aistiyliherkkyys on niiiiiin kätevä tapa manipuloida ympäristöään. Ja tyhmät ihmiset menevät tähän mukaan ja surkuttelevat, kuinka kauheaa se yliherkän elämä onkaan ja menevät vaikka mutkalle, kunhan vaan ei se yliherkkä hermostu. voi jeesus, on upeaa kun "sairaat" kyykyttävät sairaan tyhmiä.
[/quote] Näin puhuvat ihmiset, joilla ei ole minkään valtakunnan oikeaa tietoa, saati empatiakykyä. Sana sairaan tyhmä kuvaa tässä vain ja ainoastaan teidän kaltaisia ihmisiä.
Miettikää, miltä aistiyliherkästä lapsesta itsestään tuntuu. Esikoisellamme on todettu sensorisen integraation häiriö, eli aistiyliherkkyys ja puutetta käsitellä saapuvaa aisti-informaatiota.
Kyllä vaan on meidän 3v taitava huiputtaja, kun menivät neurologit, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja muut neurologisen osaston asiantuntijat sitten lankaan. Tavallisessa päivävalossa silmät alkavat vuotaa vettä ja lapsi häikäistyy. Ja onpa hyvä huiputuskeino aina lähes tukehtua ruokaan, kun siinä on kokkareita. Henki hiuskarvan varassa alinomaa, mutta kunhan menee täydestä. Onpa sisukas valehtelijalapsi, kun jaksaa istua tuntitolkulla kädet korvien peittona hälinässä, eikä mennä mukaan hauskoihin lapsille suunnattuihin juttuihin. Onpa hauskaa, miten lapsi kysyy, miksi hän on erilainen, miksei hän ole normaali. Älykkyydessä ei ole todettu vikaa. Vauvana oli jo taitava manipuloimaan, kun alkoi itkeä, jos hiuksia silitettiin vastakarvaan, tai laitettiin villasukat tai villalapaset käsiin. Jo raskausaikana vauva kohdussa manipuloi, kun kauhea säpsähdys kävi, kun vessanpytyn kansi kolahti hieman kovempaa paikoilleen.
[/quote]
aaaaaAAAAAAah, MARTTYYRIORGASMI on ihan parasta, AaaAAAAAAAAAAH!
[/quote]
Saitko nyt marttyyriorgasmin siitä, ettet osaa vastata asiallisesti?
Herra isä, minusta sinä olet osuutesi tehnyt! Voin antaa sinulle luvan keskittyä vain omiin lapsiisi. Tuollainen erityislapsi tarvii ammattiauttajan, eihän tuollaiseen kenenkään voimat riitä. Aivan käsittämätöntä jos joku kehtaa vinkua ja arvostella jaksamistasi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tollanenkin juttu lapsella on? Oliko ennen vanhaan aistiyliherkkiä lapsia tai onko kehitysmaissa? Miten pärjäävät?
Näitä ei ole kehitysmaissa eikä sotaisissa maissa. Niissä ollaan kiitollisia siitä mitä saa.
Nämä on hyvinvointivaltioiden vaivoja.
Vanha juttu, mutta huvittaa tuo kasvatuksen aiheuttama homma. Juu, lapsi oli kuumissaan ihan kasvatuksen vuoksi jo syysvauvana heti alkuun, kun puin suosituksen mukaan. Lapsi ihan kasvatuksella oppi tunnistamaan jopa eri puutarhojen kurkut. Söi kyllä, mutta totesi, että tämä ei maistu tavalliselta. jne.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap. Sinuna puhuisin ystäväsi kanssa ja lopettaisin tuon lapsen hoitamisen. Ihan vain siksi, että olen varma, ettei tuo lapsi saa sinulta enää minkäänlaista ymmärrystä, empatiaa tai apua. Parempi lapsen olisi jonkun muun hoidossa.
Itselläni on lievästä aistiyliherkkyydestä kärsivä lapsi ja sekin rajoittaa jo hirveästi; ei mene kokkareet eikä liian löllö ruoka. Grillimakkara tuntuu kurkussa kiemurtelevalta madolta ja maito maistuu kuravedeltä. Pumpuliin koskeminen oksettaa fyysisesti ja vaatteiden sovitus onkin oikea tapahtuma. Puhtaat petivaatteet tuntuvat niin pahalta ihoa vasten, että lapsi nukkuu jalkaterät ja kädet sängyn ulkopuolella, pari viikkoa vanhat petivaatteet tuntuvat jo hyviltä.
Sohvalle kipuaa koskematta siihen, karvalankamatolle ei voi astua ollenkaan. Kiitän luojaani, että kuulo- ja näköärsykkeet eivät tuota lapselle ongelmia.
Siis herranjestas, multa ei heruisi mitään sympatiaa tai myötätuntoa kuvailemallesi lapselle. On se kumma että tarvitsee kaikelle yökötellä! Kuulostaa niin raivostuttavalta, että jos oma lapsi olisi tuollainen niin antaisin pois. Eihän tuollaista jaksa kukaan.
Minä ainakin ymmärrän, että olet tehnyt jo paljon auttaaksesi ystävää, ja tuo nykytilanne on jo liikaa. Ei auttaminen voi toimia niin, ettei avun saaja yhtään arvosta sitä eikä ymmärrä mitään vastavuoroisuutta. Jos ystäväsi vain kyselemättä ja mitään vasta-apua antamatta tuo lapsensa sinun hoitoosi jopa kahdeksi kokonaiseksi työpäiväksi viikossa, kyseessä ei ole mikään satunnainen kaveriapu. Tuo on osa-aikaista päivähoitoa, ja kaverisi nauttii siitä palvelusta ihan ilmaiseksi sinun kustannuksellasi. Kyllä sinun on vähintäänkin pistettävä nyt hoitopäiville selkeä, paljon nykyistä pienempi raja. Sekin on liikaa siinä tapauksessa, että kaveri vain olettaa saavansa kuormittaa sinua näin ilman vastavuoroisuutta.
Olet ehkä tehnyt virheen, jos olet kovin monesti sanonut, että ko. lapsi menee ilman vaivaa joukon jatkona, kaveri saattaa luulla että olet joku superäiti jolle toisen perheen erityislapsi ei tosiaan tuota työtä ja rasitusta vaikka hänelle itselleen tuottaisikin. Koeta selittää hänelle myönteisessä hengessä, että lapsen erityistarpeet, hoitopäivien tämänhetkinen määrä ja oman perheesi hyvinvointi eivät sovi yhteen, vaan tällä hetkellä joustetaan sekä teidän perheen että hänen lapsensa hyvinvoinnista - eihän hänelläkään tunnu olevan kovin hyvä olla, kun reagoi noin voimakkaasti perheenne normaaliin elämänmenoon, vaikka on ollut osana sitä jo noin kauan. Jos lapsella ei ole vielä diagnoosia aistiyliherkkyydestä, niin ehkä sen saaminen auttaisi äitiä saamaan vaikka päivähoitopaikan, jossa erityistarpeet voidaan huomioida?