Kaverin lapsi on aistiyliherkkä. En jaksa sitä enää.

Vierailija kirjoitti:

Hoidat "silloin tällöin"..Ajattele sen kaverin elämää, se on jatkuvasti tota..Pieni hetki yksin kaupassa tai jumpassa saattaa olla se ainoa henkireikä, jolloin voi olla itsekseen. Mieti sitä! Nimimerkillä add+aistiyliherkkyys 24/7-yh

Kaveri siis yh vai miksei mies hoida vuorollaan lasta?

Vanha ketju juu mutta kommentoin silti. Jotkut ihmettelevät miksi ap halusi "uhriutua" ja näki valtaosan vastauksista lyttäämisenä.

Luultavimmin siksi että oli väsynyt ja koki (turhaa) syyllisyyttä väsymisensä takia, silloin yksinkertaisesti herkkä ihminen kiinnittää huomion siihen negatiivisuuteen joka vahvistaa syyllisyyttä, ei tarkoituksella mutta niin ihmismieli toimii.

Karmeita vastauksia tosiaan osa.

Minusta tuo ei ollut valittamista, vaan neuvon ja mielipiteen kysymistä hankalassa tilanteessa. Se on mielestäni paljon parempi asia, kuin hautoa yksin ajatuksia tuskaisena. Kokeile sinäkin, asiallisella kielenkäytöllä.

Juttele ystäväsi kanssa avoimesti. Mieti itseksesi ja yhdessä, olisiko sinulla voimia auttaa ystävääsi hänen lapsensa kanssa niin, että itse et kärsi kohtuuttomasti tilanteesta. Hienoa, että ajattelet hänen parastaan! Jos oma tilanteesi kuitenkin kärjistyy liikaa, et varmaan lopulta enää voi olla hänelle avuksi ja suhteenne kärsii. Keskustelusta voi olla hyötyä teille molemmille, hänen arkensa on varmaan tosi raskasta lapsen kanssa. Nyt hänellä on joku, joka tietää minkälaisia haasteita hän kohtaa! Tsemppiä, olet hyvä ystävä - ole sitä myös itsellesi!

Hei mun kaverin lapsi oksentaa joka kerta ku ite paskoo. Ei kestä sitä paskan tai paskan näkwmistä. Ympäri korvua vedellä pitäs tollasta mukulaa

Minulla on myös aistiyliherkkä lapsi, jonka kanssa on välillä hyvinkin haastavaa. Olen saanut tukiperheen, joka ottaa lapsen hoitoon aina yhden kerran kuukaudessa ja se on auttanut paljon. En edes viitsisi laittaa lastani ystävilleni hoitoon, kun edes sukulaiset eivät suostu häntä hoitamaan hankalan luonteen takia. Kannattaa tosiaan ehdottaa ystävällesi tukiperhettä ja vaikka osa-aika päivähoitoa, ei sinun tarvitse jaksaa ottaa vastuuta toisen lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]

Ei jumankauta näitä helvetin 'ystäviä' täällä palstalla valittamassa..

Joka päivä, joku on valittamassa muiden 'kakaroista', säälittäviä tapauksia.

Karma is a bitch, toivottavasti sinäkään et enää hädän hetkellä saa keneltäkään apua.

Noh. Kun minulla on jo 1v, 3v ja 4v omasta takaa, niin tekemistä riittää muutenkin. Tuon kaverin 3v:n olen ottanut tähän syssyyn mukaan hyvää hyvyyttäni, koska omista hetkistä on ollut kaverille apua. Aiemmin tästä lapsesta ei ole ollut mitään vaivaa, koska on mennyt siinä sivussa, samoilla syöttämisillä ja päiväunilla. Muiden joukossa.

Nyt vaan kaikki energia menee tuon lapsen kanssa, kun mitään ei voi tehdä normaalisti. En voi tehdä ruokaa (tulee kova ääni), en voi pestä pyykkiä (kova ääni), en voi imuroida (kova ääni). Pitää juosta perässä pukemassa vaatteita päälle, koska riisuu ne koko ajan (myös ulkona!). Syöminen on todella hankalaa, koska kaiken pitää olla lähes juotavassa muodossa lihapullista lähtien. Lapsi saattaa herätä kesken päiväunien johonkin ääneen ja alkaa sitten kiljua suoraa huutoa niin, että herättää kaikki muut lapset.

Ei kai tämä nyt niinkään voi mennä, että kun kerran olen tähän lähtenyt, minulla on tämä nakki lopun ikäni? Niin ja siis tämä ei ole mitenkään vastavuoroista, kaverille ei mahdu meidän kolmea lasta oman lisäksi, eikä omien sanojensa mukaan jaksa tai edes osaisi olla neljän lapsen kanssa samaan aikaan.

ap

Sinä olet vähän liian kiltti ihminen. Ymmärtäisin tuon jos se olisi teillä edes jollain lailla vastavuoroista, eli joskus sinäkin saisit kaikki lapset yhtaikaa hoitoon.

En ymmärtäisi tuollaista, että yhtä ystävää käytetään ilmaisena lastenhoitopalveluna koko ajan säännöllisesti, ilman mitään vastapalveluksia, vaikka ei olisi edes mikään erityislapsi. Sinä et ole mikään tukiperhe etkä hoitolaitos, vaan tavallinen ystävällinen ihminen, jota nyt on luisuttu käyttämään hyväksi sen kummempia miettimättä.

Ei hän ehkä sitä tietoisesti alkanut tehdä, mutta asia on nyt luisunut siihen, ja hänen on helpompi vain uskoa, että koska et kieltäydy, asia on sinulle ihan ok.

Nyt seuraavan hoitokerran otat niin että sanot, "voin mä vielä tän kerran ottaa, mutta nyt alkaa olla itellä lasten kanssa sen verran jo kaikkea, että valitettavasti sit en voi ottaa kyllä enempää." Jos haluaa syitä, voithan sanoa että "en vaan jaksa kun on nyt niin kaikkee" mutta ei sun pitäisi joutua selitteleen mitään.

Jos on yhtään sun oikea ystävä, alatte keskustella että mistä löytyy joku muu. Jos vain sinua hyväksi käyttävä, hän loukkaantuu tai heittäytyy marttyyriksi, ja alkaa inttää ja taivutella. Silloin pysyt kohteliaana mutta lujana, ja jos ei muu auta, lopetat puhelun niin että sanot että sun täytyy nyt mennä.

Sä olet oikeassa että et sä ole mihinkään sitoutunut. Ihan kuin olisit jollekin antanut hyvää hyvyyttään kympin, ja sulta alettaisiin odottaa että maksat sen säännöllisesti joka viikko. Mikä helkkarin avoin päiväkoti sinä olet.

Olet kiltti ihminen, sellaisia helposti aletaan käyttää hyväksi kun heidän on vaikea pitää rajoja.

Voimia sekä sinulle, että lapsen äidille. Olen itse tuntoaistiyliherkkä aikuinen, vieläkään mm. märillä käsillä en voi koskea mihinkään kankaaseen ilman että koko ihoni menee kananlihalle, en voi syödä sitkeää ruokaa oksentamatta, tai käyttää tiettyjä vaatteita ilman ääretöntä epämukavuuden tunnetta.

Kasvoin kyllä sinä aikana, kun ei näitä diagnosoitu... Siinä tuli paljon siedätyshoitoa.

Mielestäni olet tärkeä aikuinen sekä erityislapsen, että hänen äitinsä elämässä. Sanon tämän nyt tietämättä mitään yleisestä hoitolinjauksesta, mutta erityisherkkä lapsi voi kasvaa liian suojassa ärsykkeiltä kotonaan, erityisesti jos vanhemmilla ei ole turvaverkostoa.

Valinta on tietty sinun, haluatko hoitaa erityisherkkää lasta. On toki suuri kynnys lähteä sanomaan ystävälle, että et enää halua hoitaa hänen lastaan lainkaan (miksi muuten kysyisit mielipidettä palstalla). Ehkä voisitte keskustella hoitotaakan jakamisesta jonkun kolmannen osapuolen yms. kanssa, jotta sinun ei tarvitsisi aivan noin usein hoitaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aistiyliherkkä aikuinen. Kuuloni on todettu erittäin yliherkäksi, samoin tuntoaistini. Onneksi näistä asioista ei tiedetty mitään minun lapsuudessani, ja jouduin väkisin oppimaan pärjäämään tilanteissa ja ympäristöissä jotka on minulle todella stressaavia. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi.

Elän nykyään aivan normaalia elämää. Jos joudun häiritsevään meluun, käytän korvatulppia tai vastamelukuulokkeita siitäkin huolimatta, että ne tuntuvat epämukavilta ja korvatulpat jopa sattuvat. Valitsen kahdesta pahasta sen sillä hetkellä pienemmän. Melupäänsärkyyn otan buranaa. Tuntoaistin herkkyyden vuoksi vältän esim. farkkuja ja rintaliivejä, mutta pystyn sietämään sitä kipua ja epämukavuutta, jonka lähes kaikki vaatteet päällä aiheuttavat. Olen vähitellen tottunut siihen niin, että harvoin kiinnitän siihen aktiivisesti huomiota.

Nykyään tämä jatkuva erityisherkkien paapominen aiheuttaa sen, että ihmiset eivät totu ja sopeudu, eivätkä siis opi elämään vammansa kanssa. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minut on pakotettu sopeutumaan.

Ja ennen kuin tänne tulee laumaa erityisherkkiä huutamaan, että heidän herkkyytensä on varmasti pahempaa kuin minun, niin tiedoksenne, että minua tutkineiden hoitohenkilöiden mukaan kuuloni on yksi herkimpiä heidän koskaan näkemiään. Minä vaan osaan elää vammani kanssa valittamatta.

Tasan ei mene nallekarkit tässä elämässä. Arvostan sun laisia selviytyjiä, jotka elää vaikeutensa/sairautensa/vammansa kanssa niinkuin kuka tahansa. Sä oot vahva :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aistiyliherkkä aikuinen. Kuuloni on todettu erittäin yliherkäksi, samoin tuntoaistini. Onneksi näistä asioista ei tiedetty mitään minun lapsuudessani, ja jouduin väkisin oppimaan pärjäämään tilanteissa ja ympäristöissä jotka on minulle todella stressaavia. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi.

Elän nykyään aivan normaalia elämää. Jos joudun häiritsevään meluun, käytän korvatulppia tai vastamelukuulokkeita siitäkin huolimatta, että ne tuntuvat epämukavilta ja korvatulpat jopa sattuvat. Valitsen kahdesta pahasta sen sillä hetkellä pienemmän. Melupäänsärkyyn otan buranaa. Tuntoaistin herkkyyden vuoksi vältän esim. farkkuja ja rintaliivejä, mutta pystyn sietämään sitä kipua ja epämukavuutta, jonka lähes kaikki vaatteet päällä aiheuttavat. Olen vähitellen tottunut siihen niin, että harvoin kiinnitän siihen aktiivisesti huomiota.

Nykyään tämä jatkuva erityisherkkien paapominen aiheuttaa sen, että ihmiset eivät totu ja sopeudu, eivätkä siis opi elämään vammansa kanssa. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minut on pakotettu sopeutumaan.

Ja ennen kuin tänne tulee laumaa erityisherkkiä huutamaan, että heidän herkkyytensä on varmasti pahempaa kuin minun, niin tiedoksenne, että minua tutkineiden hoitohenkilöiden mukaan kuuloni on yksi herkimpiä heidän koskaan näkemiään. Minä vaan osaan elää vammani kanssa valittamatta.

Erityisherkkä ei huuda koska ei siedä omaa huutoaan...

Olen myös ajalta, jolloin herkkyyksistä ei välitetty enkä ole sopeutunut. Keskittymis- ja sietokykyni eivät ole venyneet yhtään ja nyt keski-ikäisenä aggressiivisuus, joka on häiriötekijän aiheuttamaa, tulee entistä nopeammin. Luultavasti vanhuksena kajahdan samalla hetkellä, eikä sietokykyä ole sen vertaa kuin nyt. Olisin menestynyt koulussa paljon paremmin jos siellä olisi ollut hiljainen tila jossa työskennellä. Onneksi työpaikoilla olen pääasiassa voinut pyytää päästä hiljaisempaan työtilaan. Vain yhdessä paikassa olen lopettanut meluisan työtilan takia. Kyse ei ole valittamisesta vaan siitä, että aktiivisesta yrittämisestä ja harjoittelusta huolimatta esimerkiksi tietynlaiset äänet tekevät kertakaikkiaan hulluksi. Aina ei ole mahdollista sulkea esimerkiksi julkisten tilojen ääniä pois. Sama juttu valojen kanssa. Sitten ei voi muuta kuin lähteä tilasta pois.

Erityisherkkyys ja aistiherkkyydet eivät ole vammoja vaan ominaisuuksia. Ajattele kuinka haluttuja nämä ominaisuudet olivat metsästäjä-keräilijöiden aikaan. Aina askeleen edellä muita havainnoinnissa joka parantaa selviytynistä. Nykyinen rakennettu meluisa ja valoilla kyllästetty elinympäristö ei ole ihmislajille normaali elinympäristö.

Mä en ikinä suostuisi säännölliseksi auttajaksi, eli esim. lapsenvahdiksi kerran viikossa jumpan ajan. Kaverit ei ole tällaista varten. Ei muuten mielestäni isovanhemmatkaan... En itse haluaisi elää edes yhtä päivää viikossa jonkun toisen rytmien mukaan. Säännöllinen auttaminen on jo enemmän työtä ja velvollisuutta kuin vain auttamista.

Kaikki kunjoitus sinulle ap!Olet hieno ihminen kun olet yrittänyt auttaa ystävääsi!Mutta raja se on sinunkin jaksamisella!

Se kaverisi voi jättää lapsensa jumppapaikan lastenhuoneeseen, oikeasti! Lopetat samantien ilmaisena hoitopaikkana olemisen. Sano vaikkapa, että tästä edes päin 6-8 h ei käy, mutta 2-3 h käy maksimissaan.

Ihanko oikeasti ihmiset on täällä sitä mieltä että kun on kerran suostunut niin pitää jatkossakin suostua vaikka voimat ei riittäisi? Jos ap ei olisi koskaan tarjonnut apua niin kukaan ei pitäisi häntä huonona ystävänä tai pahana ihmisenä mutta nyt kun hän on jo pidempään lasta säännöllisesti pitkiä aikoja hoitanut niin uupuminen on pahin synti ikinä koska lapsella on vaikeampaa ja vanhemmalla on vaikeampaa ja palstamammalla on vaikeampaa ja ja ja... Olet auttanut ystävääsi todella paljon, mutta sinun pitää huolehtia myös itsestäsi. Kun voimat lapsen hoitoon loppuvat, on sinun aika puhua asiasta ystäväsi kanssa, ja hänen on puolestaan aika etsiä apua muualta. Sinä olet antanut sen mitä voit.

Ystäväsi varmastikin elää siinä luulossa, että hänen lapsensa tosiaan menee siinä kolmen muun joukossa. Mitä jos kertoisit ystävällesi, että lapsesi ovat kasvaneet ja pitävät nykyään enemmän ääntä? Leikit ovat tulleet rajummiksi ja äänekkäämmiksi. Ja omilla lapsillasi on tarpeita, joiden takia sinun on tehtävä äänekkäitä kotitöitä päivisin. Kolmen kanssa esim. sotkua tulee nopeasti, ja on pakko imuroida ja pestä pyykkiä. Tämän keskellä olet huomannut, että erityisherkkä lapsi ahdistuu ja reagoi koko ajan voimakkaammin. Voitteko yhdessä jutella, onko tällainen ympäristö enää erityisherkälle sopiva? Oli pari vuotta sitten, mutta omien lapsiesi kasvun ja toiminnan muuttuessa ei välttämättä enää. 

Et ole huono ihminen, paljon voimia sinulle.

Minä ainakin siedättäisin tuo hemmotellun lumihiutaleen normaaliksi lapseksi. Seuraavalla kerralla sanot pennulle, että vaikka kerjäät kotona huomiota tempuillasi niin täällä ne eivät onnistu. Ja pidät kiinni siitä että tämä tukkii turpansa, syö mitä muutkin ja pitää vaatteet päällään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:49"]

Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?

Täysin samaa mieltä. Äänet ärsyttää, vaippa kiristää, ruoka on pahaa....kaikki yliherkkyydet samalla lapsella. Hei haloo! Ei käy kateeksi tarhan tätiä, kun pikkutyranni aikanaan sinne viedään.

Tietämättömien on turha arvostella! Itse olen 37v ja ollut aistiyliherkkä niin kauan kuin muistan. Erityisesti tuntoaisti. Vatsan kohdalla pystyn pitämään vai täysin sileitä ilman saumoja olevia vaatteita. EN ikinä pystyisi olemaan paita housujen päällä... Huh. Pelkkä ajatuskin saa tukalan olon. Ensimmäinen muistikuvani on muuten juurikin kutiavat alushousut. Kärsin todella paljon henkisesti kun äitini huusi ja raivosi ja luuli minun kiukuttelevan kun ongelma olisi ratkennut oikeanlaisilla vaatteitteilla. Esim alushousut joissa olisi sauma on täysin mahdoton ajatus. En pystyisi keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen tukalaan oloon. Samoin miehen silitys sattuu iholla. Tämä on ihan yleinen sivuoire ADHD / ADD kanssa.

AP:nä sanoisin kaverille että lapselle hankittava vaatteita joita pystyy pitämään. Lapsella kuitenkin on huono olla itselläänkin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä nämä kaikki yliherkät tulevat, onko vanhemmilla samoja oireita

Itse olen aikuinen aistiyliherkkä. Ongelma ilmenee vaatteiden kanssa ja samoin en kestä kuumaa. 

Olen miettinyt paljon miksi minulle piti tällainen tulla. Huomaan itselläni lähes kaikki ADHD oireet muutenkin. Tämähän on melko tavallista ADHD:n yhteydessä. Oma äitini vaati saada synnyttää minut ennenaikaisesti koska pelkäsi minun kuolevan. Ennenaikaista syntymää on epäilty yhdeksi tekijäksi. TOinen mitä itse olen ajatellut on vanhemman käyttämät psyykenlääkkeet. Niiden käyttäminen on lisääntynyt huimasti samalla kuin lasten ongelmat. Äitini käytti voimakkaita rauhoittavia ennen minun raskauttani. En voi tietenkään olla varma mutta esim näiden epäilen vaikuttavan ja omalla kohdallani vaikuttaneen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]

Ei jumankauta näitä helvetin 'ystäviä' täällä palstalla valittamassa..

Joka päivä, joku on valittamassa muiden 'kakaroista', säälittäviä tapauksia.

Karma is a bitch, toivottavasti sinäkään et enää hädän hetkellä saa keneltäkään apua.

Noh. Kun minulla on jo 1v, 3v ja 4v omasta takaa, niin tekemistä riittää muutenkin. Tuon kaverin 3v:n olen ottanut tähän syssyyn mukaan hyvää hyvyyttäni, koska omista hetkistä on ollut kaverille apua. Aiemmin tästä lapsesta ei ole ollut mitään vaivaa, koska on mennyt siinä sivussa, samoilla syöttämisillä ja päiväunilla. Muiden joukossa.

Nyt vaan kaikki energia menee tuon lapsen kanssa, kun mitään ei voi tehdä normaalisti. En voi tehdä ruokaa (tulee kova ääni), en voi pestä pyykkiä (kova ääni), en voi imuroida (kova ääni). Pitää juosta perässä pukemassa vaatteita päälle, koska riisuu ne koko ajan (myös ulkona!). Syöminen on todella hankalaa, koska kaiken pitää olla lähes juotavassa muodossa lihapullista lähtien. Lapsi saattaa herätä kesken päiväunien johonkin ääneen ja alkaa sitten kiljua suoraa huutoa niin, että herättää kaikki muut lapset.

Ei kai tämä nyt niinkään voi mennä, että kun kerran olen tähän lähtenyt, minulla on tämä nakki lopun ikäni? Niin ja siis tämä ei ole mitenkään vastavuoroista, kaverille ei mahdu meidän kolmea lasta oman lisäksi, eikä omien sanojensa mukaan jaksa tai edes osaisi olla neljän lapsen kanssa samaan aikaan.

ap

Voiko noihin ääniin vaikuttaa mitenkään muuten kuin lakkaamalla elämästä eli onko olemassa esim. kuulokkeita, millä äänille yliherkän elämää voisi helpottaa?

Vanhemmat usein kämmäävät koko jutun jos lapsella on jokin aistiyliherkkyys, menevät jotenkin mukaan siihen ja myötäleivät niitä lapsen tuntoja, sen sijaan että pyrkisivät siedättämään lasta epämukavuuteenkin.

Itse olen töissä (pk:ssa) sellainen, että autan lasta pukemaan, lapsi sanoo jonkin vaatteen olevan huonosti, kokeilen kerran laittaa paremmin ja sen jälkeen jos alkaa marina/kiukku/raivoaminen, niin selitän lapselle, että paremmin en osaa sitä laittaa ja että se ei ole vaarallista jos joku tuntuu vähän ikävältä, että ymmärrän kyllä miltä se tuntuu, kun minullakin on joskus joku vaate huonosti/ahdistaa, mutta se kyllä unohtuu kun leikkii jne. Enkä enää korjaile mitään, en vaikka lapsi kuinka kinuaisi, koska tiedän että joidenkin kohdalla se on päättymätön homma ja ainoa ratkaisu olisi antaa periksi ja sanoa lapselle ettei hänen tarvitsekkaan sitä vaatetta pukea.

Sama juttu äänien yms. kanssa, ymmärrän jos joskus käyttää kuulosuojaimia, mutta kyllä se tekee lapselle ihan hyvää tottua myös sietämään niitä ääniä, vaikka kuinka olisi epämukavaa.

Olen itsekkin aistiyliherkkä, joten tiedän kyllä miltä se tuntuu ja mitä asialle voi tehdä, epämukavuuksien välttely ei ratkaisu vaan se vain pahentaa ongelmaa.