Kaverin lapsi on aistiyliherkkä. En jaksa sitä enää.

Ja ap:lla ei tosiaan ole mitään velvollisuutta hoitaa ystävänsä lapsia monta kertaa viikossa, ei tervettä eikä epänormaalia lasta. Ei ole velvollisuutta hoitaa edes kerran vuodessa! Se hoitaa joka on sen maailmaan pukannut. Hyvähän se on kaiken maailman valuvirheet lykätä toisten niskoille... ainoa tollo tässä on erityislapsen äiti.

Ps. Aistiyliherkkyys on hevonpeetä. Pumpulille yököttelevät ihmiset on vain hermoheikkoja.

Eiköhän tämäkin ongelma ole ratkennut jo silloin 3vuotta sitten, kun ap tästä kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:17"]

Käy lukemassa Incl-diagnoosin saaneen lapsen äidistä ja yleensä ko. sairaudesta ja häpeä.

Miksi minun pitäisi jaksaa hoitaa erityislasta, jos omiakin on jo kolme? Tavallista lasta voisin hoitaa, koska siihen pystyisin, sellaista hoitoa jaksaisin tarjota. Tämän lapsen hoito vie minulta todella paljon energiaa, enemmän kuin nuo kolme omaa yhteensä. En saa tästä ilmaisesta hoidosta mitään vastavuoroista apua, en rahaa, en mitään. Aloin hoitaa lasta aivan hyvää hyvyyttäni, koska kaveri jäi yksinhuoltajaksi ja näin, miten väsynyt se oli. Nyt olen itse todella väsynyt tähän tilanteeseen, miksi minun pitäisi yhtäkkiä vain jaksaa?

apEihän sinun tarvitsekaan. En ymmärrä avauksen tarkoitusta. Jos et jaksa niin tänne valittamalla asia ei parane, puhu sille _ystävälle_. Ystäväsi saisi varmasti lapselleen päivähoitopaikan muutamaksi päiväksi viikossa noilla spekseillä, kerro se hänelle. Neuvo hakemaan apua sieltä mistä sitä saa eli neuvolasta ja sosiaalitoimesta. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:23"]

En ymmärrä miksi helvetissä sä avaudut SUN jaksamisestasi, jossain keskustelupalstalla anonyyminä. Puhu "ystävällesi", jonka lapsesta on kysymys. Onneksi et ole minun ystäväni.

Ehkä hain vähän tukea omille ajatuksilleni, jotta olisin jaksanut kertoa ajatuksistani myös kaverilleni. Nyt en enää tiedä, mitä tehdä. En jaksa, mutta tämän palstan aika yksimielinen lyttäys kertoo siitä, että omat ajatukseni ovat vääriä. Minun pitäisi väkisin jaksaa tätä tilannetta, vaikken oikeasti jaksa. En tiedä, kuka tästä kohta enää hyötyy.

apJaahas, en huomannut yksimielistä lyttäystä vaan itse asiassa suurin osa taisi olla sitä mieltä että syystä tai toisesta (eli itsesi vuoksi tai ko. lapsen vuoksi) olisi parempi ettet häntä enää ainakaan tuossa määrin hoida. Eli joko uhriudut ihan huolella tai sitten tämä oli pelkkä provo. 

En jaksa kahlata koko ketjua, mutta vastaan:

Nyt ap jaksamisellesi on tullut raja. Et enää ota erityisherkkää lasta hoitoon noin usein. Korkeintaan sen jumpan ajaksi!

Sinulla on kolme pientä lasta. Heidän hyvinvointi on etusijalla. Kaverillasi on vain yksi lapsi, joka hänen on vaan jaksettava hoitaa itse tai palkattava hoitoapua. Hän voi ottaa yhteyttä neuvolaan jaksamisasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia tai kokemusta niiden hoidosta, enkä ota kantaa siihen. En vain käsitä, miten täälläkin monet haukkuu aloittajaa? Hän on itse (? Tekstin perusteella ainakin käsitin) tarjoutunut lasta hoitamaan ja nyt se alkaa olla siinä pisteessä, ettei hänen omat hermonsa enää kestä. Miten se tekee hänestä huonon ihmisen? Hänen ei ole minkäännäköistä velvollisuutta lasta hoitaa, vaan on tehnyt sen vain hyvyyttään jotta ystävällä olisi hetki omaa aikaa.

Kyllä ystäväsi ymmärtää, jos et jaksa lasta enää ottaa hoitoon ainakaan hetkeen.

Aika vähän hän sai kommentteja joissa syyllistettiin siitä ettei jaksa enää hoitaa, kerrottuaan tilanteen sai ymmärrystä ja moni totesi ettei itsekään hoitaisi. Huonoa ihmistä ap:sta nyt ei tämän ketjun perusteella saa mutta itsekin jäin ihmettelemään että miksei hän puhu ystävälleen, miksi kitkuttaa vuoden kärsien ja suurin piirtein inhoten lasta sen sijaan että kertoisi ystävälleen että hoitamisesta on tullut vaikeaa ja huomaa ettei enää jaksa nykyistä määrää. Ap sanoi että lapsi on hoidossa 6-8 tuntia koska välimatka on niin pitkä ettei lyhemmässä ajassa oikein ehdi mitään niin onko välimatkaa siis 2-3 tuntia ajomatkaa? Luulisi että tuo ystäväkään ei jaksaisi paria kertaa viikossa tuollaista matkaa ajella edestakaisin. Tai että jossain vaiheessa jommalle kummalle olisi tullut mieleen sellainen että ystävä hoitaisi noita menojaan tuolla ap:n asuinpaikalla sen sijaan että ajaa tuntien päähän kotiinsa kampaajalle tai kauppaan ja sitten taas lasta hakemaan. 

Mistä nämä kaikki yliherkät tulevat, onko vanhemmilla samoja oireita

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:49"]

Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?

Aistiyliherkkyys on niiiiiin kätevä tapa manipuloida ympäristöään. Ja tyhmät ihmiset menevät tähän mukaan ja surkuttelevat, kuinka kauheaa se yliherkän elämä onkaan ja menevät vaikka mutkalle, kunhan vaan ei se yliherkkä hermostu. voi jeesus, on upeaa kun "sairaat" kyykyttävät sairaan tyhmiä.
Näin puhuvat ihmiset, joilla ei ole minkään valtakunnan oikeaa tietoa, saati empatiakykyä. Sana sairaan tyhmä kuvaa tässä vain ja ainoastaan teidän kaltaisia ihmisiä.

Miettikää, miltä aistiyliherkästä lapsesta itsestään tuntuu. Esikoisellamme on todettu sensorisen integraation häiriö, eli aistiyliherkkyys ja puutetta käsitellä saapuvaa aisti-informaatiota.

Kyllä vaan on meidän 3v taitava huiputtaja, kun menivät neurologit, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja muut neurologisen osaston asiantuntijat sitten lankaan. Tavallisessa päivävalossa silmät alkavat vuotaa vettä ja lapsi häikäistyy. Ja onpa hyvä huiputuskeino aina lähes tukehtua ruokaan, kun siinä on kokkareita. Henki hiuskarvan varassa alinomaa, mutta kunhan menee täydestä. Onpa sisukas valehtelijalapsi, kun jaksaa istua tuntitolkulla kädet korvien peittona hälinässä, eikä mennä mukaan hauskoihin lapsille suunnattuihin juttuihin. Onpa hauskaa, miten lapsi kysyy, miksi hän on erilainen, miksei hän ole normaali. Älykkyydessä ei ole todettu vikaa. Vauvana oli jo taitava manipuloimaan, kun alkoi itkeä, jos hiuksia silitettiin vastakarvaan, tai laitettiin villasukat tai villalapaset käsiin. Jo raskausaikana vauva kohdussa manipuloi, kun kauhea säpsähdys kävi, kun vessanpytyn kansi kolahti hieman kovempaa paikoilleen.

 Meidänkin lapsi osasi jo synnärillä tämän pelin, taitavasti pompotti meitä saadakseen haluamansa kun säpsähteli koko ajan piippaavia laitteita, kolisevia ovia, kovalla äänellä puhuvia ihmisiä jne. Melkoisen mestari manipuloijan olenkin synnyttänyt siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:23"]

En ymmärrä miksi helvetissä sä avaudut SUN jaksamisestasi, jossain keskustelupalstalla anonyyminä. Puhu "ystävällesi", jonka lapsesta on kysymys. Onneksi et ole minun ystäväni.

Ehkä hain vähän tukea omille ajatuksilleni, jotta olisin jaksanut kertoa ajatuksistani myös kaverilleni. Nyt en enää tiedä, mitä tehdä. En jaksa, mutta tämän palstan aika yksimielinen lyttäys kertoo siitä, että omat ajatukseni ovat vääriä. Minun pitäisi väkisin jaksaa tätä tilannetta, vaikken oikeasti jaksa. En tiedä, kuka tästä kohta enää hyötyy.

ap

Jaahas, en huomannut yksimielistä lyttäystä vaan itse asiassa suurin osa taisi olla sitä mieltä että syystä tai toisesta (eli itsesi vuoksi tai ko. lapsen vuoksi) olisi parempi ettet häntä enää ainakaan tuossa määrin hoida. Eli joko uhriudut ihan huolella tai sitten tämä oli pelkkä provo. 

Ap ei näiden vuosien jälkeen taida olla kiinnostunut enää sun vastauksistas.

Mistä ihmeestä näitä kehityshäiriöitä lapsille nykyyän sikiää? Omassa lapsuudessani ja lasteni lapsuudessa tällaista ei ollut. Jokunen villi oli, mutta nekin uskoi komentamista.

Toivon, että tuo on todellista aistiyliherkkyyttä, eikä opittua sellaista. Itse kitisin lapsena kaikesta, ja sitä mukaa kuin sain periksi, tuli niistä aluksi aivan pienen kitinän aiheista suuria mörköjä. Oli vaikeaa kasvaa normaaliksi aikuiseksi, kun vanhemmat olivat aina ottaneet todesta kaikki "en halua, hyi, oksennan jos pitää syödä tuota, en voi pitää tätä paitaa kun kuristaa" -päähänpistoni, jotka oikeasti johtuivat jostakin aivan muusta kuin mistään yliherkkyydestä. Opin lapsena keinot, millä saan tahtoni läpi ja huomiota ja tuntea olevani erikoinen, koska vanhempani tuntuivat suorastaan kannustavan minua siihen, että Anna ei voi tehdä tai syödä tätä tai tuota, soitetaanpa koululle, etteivät pakota Annaa tekemään tätäkään asiaa.

Tiedän, että on olemassa oikeita, vaikeita aistiyliherkkyyksiä ja muita erityispiirteitä, joiden kanssa eläminen on todella rankkaa lapselle itselleen ja koko perheelle ja ympäristölle, mutta etenkin nykyään tunnutaan erityisyyteen oikein kannustavan, väärällä tavalla.

En jaksanut lukea vastauksia, mutta älä enää ota sitä teille. Sä oot ihan lypsylehmä tossa kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kahlata koko ketjua, mutta vastaan:

Nyt ap jaksamisellesi on tullut raja. Et enää ota erityisherkkää lasta hoitoon noin usein. Korkeintaan sen jumpan ajaksi!

Sinulla on kolme pientä lasta. Heidän hyvinvointi on etusijalla. Kaverillasi on vain yksi lapsi, joka hänen on vaan jaksettava hoitaa itse tai palkattava hoitoapua. Hän voi ottaa yhteyttä neuvolaan jaksamisasioissa.

Tuskin ap enää sitä lasta hoitaa, omansakin ovat jo 3vuotta vanhempia.

Okei, asia ei enää ole ajankohtainen. 

Käsitin, että lapsi on kolmevuotias? Ap puhuu, että ottaa vaipan pois. 

Kolmevuotias vaipoissa? Aistiyliherkkyys ei poista siisteyskasvatuksen tarvetta. Ihan jo yleisen yököttävyyden vuoksi en hoitaisi lasta, joka paskoo vaippaan kolmevuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?

Ai jaa. Olen aistiyliherkkä _aikuinen_ ja tunnistan joitakin tuon lapsen oireita. Ylikuormitustila on tietysti ihan erikseen, mutta minäkin välttelen epämukavia kuituja, liian kovia (ja tietyn tyyppisiä) ääniä, jne. Helpotti minulla iän myötä. Mutta esim. seinäkelloa minulla ei ole kotona.

Ja sain ihan hyvän kasvatuksen.

Kaverisi joutuu olemaan sen lapsen kanssa koko ajan. Mutta täällä on kyllä todella törkeitä kommentteja ap:lle. Miksi ihmiset eivät käyttäydy kunnolla? Heti aggressiivisia, ja jopa erityislasten vanhemmat. Heidän sentään pitäisi käyttäytyä kunnolla.

Oliko tällaisia aistiyliherkkyyksiä muutama vuosikymmen sitten? Kysynpähän vaan. Itse en kyllä muista. Jos muusissa oli kokkareita ja ne haittasi, sai olla syömättä. 

Voiko sille lapselle laittaa jotain kuulosuojaimia?Vai ahdistaako sit nekin?

Mä oon ihan järkyttynyt näistä osasta kommenteista joissa ap lytätään täysin. Te lyttääjät voisitte mennä itseenne, olette järkyttävän epäkohteliaita ja ilkeitä ihmisiä. Ap vaikuttaa hyvältä ja ystävälliseltä ihmiseltä kun jaksaa ystävää auttaa noin paljon. Mielestäni ap voit sanoa ystävällisesti ettet jaksa enää tällaista hoitomäärää ja että voit hoitaa lasta vaikka kerran kuukaudessa. Näille ilkeilijöille täällä ei edes kannata yrittää selittää mitään, ovat sen verran itseään täynnä (jostain käsittämättömästä syystä?).

Minä olen aistiyliherkkä aikuinen. Kuuloni on todettu erittäin yliherkäksi, samoin tuntoaistini. Onneksi näistä asioista ei tiedetty mitään minun lapsuudessani, ja jouduin väkisin oppimaan pärjäämään tilanteissa ja ympäristöissä jotka on minulle todella stressaavia. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi.

Elän nykyään aivan normaalia elämää. Jos joudun häiritsevään meluun, käytän korvatulppia tai vastamelukuulokkeita siitäkin huolimatta, että ne tuntuvat epämukavilta ja korvatulpat jopa sattuvat. Valitsen kahdesta pahasta sen sillä hetkellä pienemmän. Melupäänsärkyyn otan buranaa. Tuntoaistin herkkyyden vuoksi vältän esim. farkkuja ja rintaliivejä, mutta pystyn sietämään sitä kipua ja epämukavuutta, jonka lähes kaikki vaatteet päällä aiheuttavat. Olen vähitellen tottunut siihen niin, että harvoin kiinnitän siihen aktiivisesti huomiota.

Nykyään tämä jatkuva erityisherkkien paapominen aiheuttaa sen, että ihmiset eivät totu ja sopeudu, eivätkä siis opi elämään vammansa kanssa. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minut on pakotettu sopeutumaan.

Ja ennen kuin tänne tulee laumaa erityisherkkiä huutamaan, että heidän herkkyytensä on varmasti pahempaa kuin minun, niin tiedoksenne, että minua tutkineiden hoitohenkilöiden mukaan kuuloni on yksi herkimpiä heidän koskaan näkemiään. Minä vaan osaan elää vammani kanssa valittamatta.