Lue keskustelun säännöt.
Kaverin lapsi on aistiyliherkkä. En jaksa sitä enää.
19.08.2014 |
Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta. Olen tarjoutunut hoitamaan kaverin lasta silloin tällöin, että pääsee vaikka kauppaan tai jumppaan. Neljä menee tässä ihan samalla vaivalla kuin kolmekin, en ole siis kokenut asiasta periaatteellisella tasolla mitään vaivaa.
Lapsella on nyt alkanut ilmaantua erilaisia ärsykeongelmia. Aistiyliherkkyyttä on epäilty jo pidemmän aikaa. Aiemmin nämä ärsykeongelmat ovat olleet hoidettavissa, kuten kiristämättömät vaatteet tai tietynlainen ruoka (ei kokkareita). Nyt alkaa kuitenkin olla jo sen verran hankalaa tämä elämä, etten enää oikeasti jaksaisi ottaa sitä meille. Lapsi alkaa itkeä pienimmästäkin äänestä. Keskimmäinen lapseni, 3v, puhuu kovalla äänellä ja tämä kaverin lapsi alkaa itkeä tavallisesta puheestakin. Puhumattakaan siis kovemmista äänistä.
Tänään alkoi itkeä, kun alkoi sataa. Peltikatosta tuli kova ääni. Alkoi itkeä, kun 1v alkoi itkeä. Oksensi ruokaa, kun perunamuusiin olikin jäänyt puolen kynnen kokoinen muussaamaton peruna. Riisuu jatkuvasti kaikki vaatteet, myös vaipan, pois, koska ei kestä mitään kiristävää, puristavaa tai hankaavaa ihoa vasten.
Ymmärrys ja empatiakyky alkaa jo murentua, kun näistä hyvää hyvyyttäni tarjoamista päivistä alkaa tulla painajaismaisia ja uuvuttavia. Voisin hyvin tietenkin sanoa, etten enää jaksa, mutta taustalla painaa yksinhuoltajan oma aika..
ÄH!
Kommentit (194)
Kyllä sinun pitää ajatella ennen kaikkea omaa jaksamistasi, kuten jokaisen. Sano kaverille että et vaan jaksa hoitaa. Ikävää että hän on yksin lapsen kanssa, mutta on sinullakin kolme hoidettavaa. Ei keneltäkään voi vaatia tuollaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkät aistit, kyllä vaistoaa ap:n asenteen.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:33"]
Käsittämättömän paskoja kommentteja olet saanut, ap! Tsemppiä, puhu kaverillesi ja lopeta lapsen hoitaminen, ainakin toistaiseksi, ettet itse näänny taakan alla, jonka olet hyvän hyvyyttäsi ottanut.
[/quote]
Luin aloitukseni uudestaan sata kertaa, kun sain niin monta alapeukkua ja negatiivista kommenttia. En käsitä. Ehkä minussa siis on jotain vikaa, ehkä en tältä väsymykseltäni ja jaksamattomuudeltani näe, miten tässä tilanteessa pitäisi oikeasti toimia.
Itse näkisin tämän tilanteen sellaisena, että tässä on menty jo jonkun tietyn kynnyksen yli, josta on vaikea enää palata taaksepäin. Kaveri osaa jo olettaa, että meille voi aina tuoda lapsen hoitoon, koska olen usein sanonut, että lapsi menee siinä missä nämä muutkin. Noin vuoden ajan on tosin ollut jo hankalampaa ja nyt viime keväästä lähtien hoitopäivät ovat olleet jo todella haastavia ja väsyttäviä. Mikään ei suju ja kaikki aika ja energia menee kaverin lapsen hoitamiseen ja sen asioista huolehtimiseen. Omat lapset jäävät sivuun. Eivät pääse syliin, en voi syöttää 1-vuotiastani. Nukuttaminen ei onnistu silittämällä, koska minun pitää olla kaverin lapsen vierellä jne. En voi sinä päivänä tehdä mitään kotitöitäkään, kaikki jäävät iltaan, jolloin en enää jaksa tehdä niitä. Kun lapsia on kolme, tiskiä ja pyykkiä pitäisi pyörittää jatkuvasti ja ne kasaantuvat, kun en voi päivällä laittaa koneita pyörimään tai lajitella puhtaita pois.
Rasittavan tästä tekee myös se, että tämä on yksipuolista. Kaveri saa omaa aikaa ja ymmärrän sen tärkeyden, mutten saa mitään vastavuoroisuutta kaveriltani. Jos tilanne olisi edes vaikka sellainen, että hoitaisimme toistemme lapsia vuorotellen, niin asia olisi erilainen.
Minun on puhuttava kaverilleni tästä, koska en vain yksinkertaisesti enää jaksa. Ehkä vähän hain tälle palstalle avautuessani tukea ajatuksilleni, mutten niitä saanut. En tiedä. Ehkä sitten tulen tehneeksi jotain peruuttamatonta, jos pyydän harventamaan hoitopäiviä. Ehkä meillä menee välit poikki, en tiedä. En sitä haluaisi. Typerää olisi kuitenkin olla hiljaa ja katkeroitua, väsyä ja uupua asiasta, joka alun perin piti olla mukavaa.
ap
Sympatiani olivat kyllä ensin ihan vain lapsen ja äidin puolella, mutta kun kerroit, että hoidat monta tuntia viikossa, yhden täyden hoitopäivänkin, niin vähän kummalta tuntuu. Luulisi siinä äidinkin jo vähän heräävän ajattelemaan jaksamistasi. Mutta jos ei herää, sinun on nyt vain kerrottava se. Outoa, jos jumpan takia pitää hoitaa kuusikin tuntia, voisi ehkä keksiä jonkin muun henkireiän, joka vaatisi hoitoa vaikka pari tuntia. Minä ja lapseni olemme vähän "herkkiä" kaikki, mutta ei noin selvästi kuin hoitolapseesi. Tulee kyllä mieleen, ettei lapsellekaan ole ehkä kovin kivaa olla hoidossasi. Vaikka se kovaäänisin lapsesi olisi ihan normaali ja kiva lapsi, tilanne on hoitolapselle ehkä todella stressaava. Joten ihan sen lapsenkin kannalta olisi varmaan paras, että hoito kestäisi vain sen pari tuntia. Noin yleensä ei ehkä pidä tuudittautua ajatukseen, että "samassa se lapsi menee kuin nämä muutkin". Ei lapset ole mitään karjalaumaa, vaan joku lapsi voi vaatia tosi paljon vaivaa noin yleensäkin tai sitten jostain ihan puun takaa tulee joku kehitysvaihe, joka vie kaikki mehut.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:49"]
Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?
[/quote]
Minä olen aistiyliherkkä aikuinen. Mietipä millaista on elää yliherkän kuulon kanssa tässä meluisassa maailmassa? Jo pelkät opinnot olivat tuskaa. Nykyään bussissa melkein jokainen huudattaa jotain laitetta. Äänisaaste lisää stressiä.
Minua ei todellakaan ole kasvatettu huonosti. Aina käskettiin olemaan rehti ja reipas sekä tekemään parhaansa. Vammani vuoksi vältän meluisia ihmisiä ja paikkoja. En todellakaan voi elää niin sanottua normaalia elämää ja ole vapaa menemään sinne minne muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No josset kestä niin älä enää hoida lasta.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]
Ei jumankauta näitä helvetin 'ystäviä' täällä palstalla valittamassa..
Joka päivä, joku on valittamassa muiden 'kakaroista', säälittäviä tapauksia.
Karma is a bitch, toivottavasti sinäkään et enää hädän hetkellä saa keneltäkään apua.
[/quote]
Noh. Kun minulla on jo 1v, 3v ja 4v omasta takaa, niin tekemistä riittää muutenkin. Tuon kaverin 3v:n olen ottanut tähän syssyyn mukaan hyvää hyvyyttäni, koska omista hetkistä on ollut kaverille apua. Aiemmin tästä lapsesta ei ole ollut mitään vaivaa, koska on mennyt siinä sivussa, samoilla syöttämisillä ja päiväunilla. Muiden joukossa.
Nyt vaan kaikki energia menee tuon lapsen kanssa, kun mitään ei voi tehdä normaalisti. En voi tehdä ruokaa (tulee kova ääni), en voi pestä pyykkiä (kova ääni), en voi imuroida (kova ääni). Pitää juosta perässä pukemassa vaatteita päälle, koska riisuu ne koko ajan (myös ulkona!). Syöminen on todella hankalaa, koska kaiken pitää olla lähes juotavassa muodossa lihapullista lähtien. Lapsi saattaa herätä kesken päiväunien johonkin ääneen ja alkaa sitten kiljua suoraa huutoa niin, että herättää kaikki muut lapset.
Ei kai tämä nyt niinkään voi mennä, että kun kerran olen tähän lähtenyt, minulla on tämä nakki lopun ikäni? Niin ja siis tämä ei ole mitenkään vastavuoroista, kaverille ei mahdu meidän kolmea lasta oman lisäksi, eikä omien sanojensa mukaan jaksa tai edes osaisi olla neljän lapsen kanssa samaan aikaan.
ap
[/quote]
Tota . Jos et hoida lasta kovinkaan usein (useaa kertaa viikossa esim) niin onko sun pakko esim imuroida tms just sillon kun tuo lapsi on kylässä?:D
[/quote]
Ap kertoi, että lapsi on 1-2 päivää viikossa hoidossa. Mulla kyllä pyörii joka päivä pyykkiä ja tiskikonetta, välillä on ihan pakko imuroida kesken päivänkin, jos tulee hiekkaa sisälle tai kaatuu vaikka kukkaruukku. Aika paljon vaadittu, ettei tuollaisessa pikkulapsiperheessä (kolme alle 5-vuotiasta!) saisi tehdä mitään kotitöitä päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saithan sinä tukea omille ajatuksillesikin ja neuvojakin, mitä kannattaa tehdä. Vai ohititko sellaiset viestit kokonaan?
Joo, tulee mieleen, että äitillä on omien korvien välissä ongelmaa ja pikkutyranni on alkanut levittää ehkä todellistakin yliherkkyyttä joka asiaan, kun saa sillä huomiota.
En mä jaksaisi hoitaa tuollaista lasta, ellen tekisi sitä työkseni kunnon palkasta. Jossain menee raja, mihin vapaehtoisesti, palkatta venyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole lapsia tai kokemusta niiden hoidosta, enkä ota kantaa siihen. En vain käsitä, miten täälläkin monet haukkuu aloittajaa? Hän on itse (? Tekstin perusteella ainakin käsitin) tarjoutunut lasta hoitamaan ja nyt se alkaa olla siinä pisteessä, ettei hänen omat hermonsa enää kestä. Miten se tekee hänestä huonon ihmisen? Hänen ei ole minkäännäköistä velvollisuutta lasta hoitaa, vaan on tehnyt sen vain hyvyyttään jotta ystävällä olisi hetki omaa aikaa.
Kyllä ystäväsi ymmärtää, jos et jaksa lasta enää ottaa hoitoon ainakaan hetkeen.
Voin oman kokemukseni syvällä rintaäänellä sanoa, etten usko lapsella olevan helppoa nyt tai tule olemaan myöhemmälläkään iällä. Niin oli minullakin aisteineni vaikeaa pienenä ja on vaikeaa myös nyt, mutta tilannetta on henkisesti helpottanut, että olen tiedostanut asian.
Ymmärrän kuitenkin sinun kantasi myös asiaan, AP. Sinä itse teet päätöksen, hoidatko ystäväsi lasta vai et. Jos hoidat, toivon, että sinulla riittää lapselle kärsivällisyyttä sekä etenkin paljon ymmärrystä - sitä lapsi oikeasti tarvitsee.
Kaikkea hyvää teille sekä jaksamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta että et pysty hoitamaan omia lapsiasi kunnolla kun hoidat noin paljon tätä toista lasta. Jos ystäväsi tosiaan tarvitsee noin paljon hoitoa lapselleen, oikea paikka on mielestäni päivähoito. Ihmetyttää kuinka kukaan voi käyttää noin paljon hyväkseen toisen hyväntahtoisuutta. Ap, sinun on tosiaan suoraan sanottava ystävällesi että tilanne ei voi jatkua tälläisenä, ihan omien lastesikin takia.
Siis onko täällä muka kymmeniä oikeasti aistiyliherkkien vanhempia? :D
Tästä sen näkee, mitä lapsesta tulee kun äiti linnoittautuu yksin lapsen kanssa asuntoonsa/huoneeseensa eikä päästä muita hoitamaan hänen kultamussuaan eikä varsinkaan vie lasta ulos koska hänhän voi vaikka liukastua tai vilustua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, 6-8 tuntia 1-2 kertaa viikossa on todella paljon. Olet ollut ihana ystävä, kun autat, mutta tosiaan kerro ystävällesi, että hoitopäivät ovat liian rankkoja.
Tämä saattaisi olla myös palvelus ystävällesi, koska se saisi hänet ehkä tiukemmin hakemaan lapselleen ja itselleen apua. Ihan vain osapäivähoitokin voisi olla hyväksi erityislapselle (3 v). Tukiperhe tms. voisi myös toimia.
Älä hauku ystäväsi lasta, vaan puhu vain omasta jaksamisestasi. Tosin varovainen saa olla puheissaan, jottei ystävä ymmärrä väärin. Jospa vaikka yhdessä miettisitte, mistä apua olisi mahdollista saada. Esitä asia siis niin, että sinä olet väsynyt lähinnä omien lastesi takia ja hoitolapsen erityistarpeet sekoittavat arkirutiineja paljon (tosin yhden lapse äiti ei ehkä ymmärrä kotitöiden määrää). Ja kerro, että haluaisit tietenkin auttaa ja olet pohtinut, mistä ystävä saisi apua. Hölmöä on hammasta purren jatkaa puurtamista puhumatta - siis teidän kummankin.
Kyllä ap on tehnyt hatunnostonarvoisesti ! Miettikääpä, 6 tuntia kahdesti viikossa! Omat jää huomiotta, ei Se ole oikein.v
Kohta uupuu apkin !!!!
Joo, tuota se on meidän aistiyliherkkien lapsien äitien elämä 24/7. terapiat auttaaa vähän ja ikä. Nyt lapsi 11v ja kestää jo vähän kaikkea muuta kuin ääntä.
Se lapsihan voi olla seuraava Teräsmies, hällä oli myös vaikeuksia sopeutua ääniin yms.
Ehdota kaverille tukiperheen hankkimista? Saisi säännöllisemmin apua lapsenhoitoon, sinä voisit sitten jatkossa hoitaa lasta lyhyempiä aikoja, jos se edelleen onnistuu (pieniä lapsia ei voi määrätä hiljaisiksi ja jos ei lasten ääntä kestä, ei tule hoito onnistumaan, kidutusta ääniherkälle lapsellekin).
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:57"]Siis onko täällä muka kymmeniä oikeasti aistiyliherkkien vanhempia? :D
Tästä sen näkee, mitä lapsesta tulee kun äiti linnoittautuu yksin lapsen kanssa asuntoonsa/huoneeseensa eikä päästä muita hoitamaan hänen kultamussuaan eikä varsinkaan vie lasta ulos koska hänhän voi vaikka liukastua tai vilustua!
[/quote]
Olet idiootti. Terveisin aistiyliherkkä ihminen, joka kävi lapsena kotona vain nukkumassa ja syömässä. Useasti aistiyliherkkyydet liittyy johonkin toiseen häiriöön esim. adhd:ssa ne ovat yleisiä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]
Ei jumankauta näitä helvetin 'ystäviä' täällä palstalla valittamassa..
Joka päivä, joku on valittamassa muiden 'kakaroista', säälittäviä tapauksia.
Karma is a bitch, toivottavasti sinäkään et enää hädän hetkellä saa keneltäkään apua.
[/quote]
Noh. Kun minulla on jo 1v, 3v ja 4v omasta takaa, niin tekemistä riittää muutenkin. Tuon kaverin 3v:n olen ottanut tähän syssyyn mukaan hyvää hyvyyttäni, koska omista hetkistä on ollut kaverille apua. Aiemmin tästä lapsesta ei ole ollut mitään vaivaa, koska on mennyt siinä sivussa, samoilla syöttämisillä ja päiväunilla. Muiden joukossa.
Nyt vaan kaikki energia menee tuon lapsen kanssa, kun mitään ei voi tehdä normaalisti. En voi tehdä ruokaa (tulee kova ääni), en voi pestä pyykkiä (kova ääni), en voi imuroida (kova ääni). Pitää juosta perässä pukemassa vaatteita päälle, koska riisuu ne koko ajan (myös ulkona!). Syöminen on todella hankalaa, koska kaiken pitää olla lähes juotavassa muodossa lihapullista lähtien. Lapsi saattaa herätä kesken päiväunien johonkin ääneen ja alkaa sitten kiljua suoraa huutoa niin, että herättää kaikki muut lapset.
Ei kai tämä nyt niinkään voi mennä, että kun kerran olen tähän lähtenyt, minulla on tämä nakki lopun ikäni? Niin ja siis tämä ei ole mitenkään vastavuoroista, kaverille ei mahdu meidän kolmea lasta oman lisäksi, eikä omien sanojensa mukaan jaksa tai edes osaisi olla neljän lapsen kanssa samaan aikaan.
ap
[/quote]
Tota . Jos et hoida lasta kovinkaan usein (useaa kertaa viikossa esim) niin onko sun pakko esim imuroida tms just sillon kun tuo lapsi on kylässä?:D