Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita raivopää-äitejä?
27.08.2006 |
Onko täällä muita äitejä, joilla hermo ei kestä? Minä olen aina ollut temperamenttinen, mutta en ikinä osannut edes pelätä, että voisin olla lasten kanssa näin kamala. Lapsiani rakastan enemmän kuin mitään muuta, mutta en ole ollenkaan varma, olenko aina hyväksi heille.
Huudan paljon. Myös sellaisia asioita, mitä lapselle ei saisi sanoa. Haluaisin ajatella, että ruumiillista kuritusta käytän vain viimeisenä keinona ja en vihan vallassa ja silloinkin vain hyvin lievää tukistamista tai nippaamista. Oikeasti lasten saamat tukkapöllyt riippuvat enemmän minun mielialastani kuin heidän teoistaan. Pahasti en ole heitä ikinä satuttanut, mutta pelkään koko ajan, että jonain päivänä läväytän avokämmenellä ja sitten pahempaa. Tai että riepottaessani lasta raivoissani kädestä käytänkin liikaa voimaa ja satutan häntä. Tai tönäisen ja lapsi kaatuu ja satuttaa itsensä pahasti.
En kehtaa myöntää edes miehelleni, kuinka raviois äiti olen ja ulkopuolisille esitän pullantuoksuisen ihanneäidin perikuvaa. Heille esitän, että hoidan kodin ja lapset suitsait, pidän itseni hyvässä kunnossa ja lasten mentyä nukkumaan harrastan kehittäviä asioita. Yritän täyttää kaikki kotiäidin ideaalit, mutta epäonnistun siinä tärkeimmässä, lapseni nimittäin välillä jo pelkäävät minua. Mitä helkattia minä oikein teen?
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kirjoitin samasta asiasta muutama viikko sitten, enkä todellakaan saanut yhtä ymmärtäviä vastauksia.
Minulla sama tilanne, että hermot menee aivan liian herkästi. Huudan paljon ja puran kaiken kiukkuni eskarilaiseen esikoiseen, vaikka raukka ei oikeastikaan ole ansainnut sitä kiukkuani. Pelkään nyt jo millainen hänestä isona tulee, kun äiti on tällainen höyrypää.
Olen eronnut esikoisen isästä ja jollain tapaa puran kaiken ex. n ja hänen nykyiseen elämäänsä kohdistuvat kiukut sitten lapseen. Väärin, tiedän.
Nykyinen parisuhde alkanut nopeasti eron jälkeen ja yhteinen lapsi tuli myös ehkä nyt ajateltuna liian pian suhteeseen. Lapsi todella temperamenttinen, valvottava ja vaativa, joten parisuhde ollut kovilla ja oma terveys.
ELi stressiä on riittänyt. Töihin olis suuri kaipuu takaisin, mutta toisaalta haluan olla vielä kotona, eli todella ristiriitaiset tunteet jyllää.
Välillä tuntuu, että kotona seinät kaatuu päälle, ja sen olen jo ääneenkin todennut, ettei mua ole luotu kotiäidiksi lainkaan. Olin huomattavasti energisempi ja parempi/ jaksavampi äiti kulkiessani töissä.
Tulee nyt tosi sekavaa tekstiä, kun lapsi sylissä eikä voi kunnolla keskittyä. Huonoa omaatuntoa lisää vielä se seikka, että leipätyöni (joka tosin nyt tauolla hoitovapaan vuoksi) koskee hyvin läheisesti lapsia ja lastensuojelua. Ja mikä minusta on nyt kotona ollessa tullutkaan... kas vain, melkein samanlainen kuin niistä joiden vuoksi työtänikin olen tehnyt. Itkettää. Epäonnistunut olo.
Jotkut jopa sanovat retuuttavansa lasta, mun tekis mieli retuuttaa tollasia akkoja!
Pitääkö kotihoitoa jatkaa vain siksi, että äiti vosi tuntea näenneäisesti olevansa hyvä äiti kun lapsi on kotihoidossa, vaikka samaan aikaan pää ei kestä ja lapset kärsivät?
Ei kotihoito todellakaan ole lapsen parhaaksi jos äiti huutaa, raivoaa ja kiroaa koko ajan. Lapsella ei ole mitään velvollisutta tai edes kykyä käsitellä vanhemman jatkuvaa häneen kohdistuvaa kiukkua. Pidemmän päälle se voi olla hyvin tuhoisaa itsetunnolle. Jaa mistä tiedän? Arvatkaapa huviksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tiedät mitä omat asiakkaasi kokevat ja ymmärät, että niin voi käydä kelle vaan. Se nivoutuu osaksi ammattitaitoa ja tulee olemaan töissä vahvuus.
Tuollainen käytös korjaantuu mielialalääkityksellä, se tasoittaa tuollaista käyttäytymistä.
" Ja minähän en mitään kemikaaleja käytä!" ,huutaa raivoaja. Mutta: Tehkää se lastenne vuoksi. Unohtakaa nyt kerrankin itsenne ja antakaa lapsillenne mahdollisuus elää lapsuuttaan ilman jatkuvaa raivoamista.
Alue: Aihe vapaa
että niin paljon pystyn samaistumaan tilaanteesesi.