Mikä on mielestäsi ÄRSYTTÄVIN PIIRRE muissa ihmisissä?
Omasta mielestäni ylimielisyys: ärsyttää, kun jotkut luulevat olevansa jollain tavalla parempia kuin muut. Jokainen meistä on yksilö - kahta samanlaista ei ole - mutta kukaan meistä ei loppuviimein ole täydellinen, vaikka kuinka niin itsestään luulisi.
Kommentit (125)
Jo heti ap postauksessa silmiin pisti yämä lause:
"kukaan meistä ei loppuviimein ole täydellinen, vaikka kuinka niin itsestään luulisi."
--- nyt rehellisesti, miettikääpä kuinka moni ihminen oikeasti pitää itseään täydellisenä?
--> 53v kokemuksella sanoisin, että asia on juurikin niin päin, että
joku/jotkut muut olettaa sen toisen (muka täydellisen) ihmisen olevan omasta mielestään täydellinen. Näinhän ei välttämättä ollenkaan ole.
Ei varmaankaan oo ärsyttävin piirre mutta välillä ärsyttää se että jo reippaasti myöhempää keski-ikää elelevä ystävättäreni ei kuuntele kun yritän puhua hänelle jotain mikä ei kosketa häntä.
Puhuu 98% itsestään ja itseen liittyvistä jutuista. Ryntää lähes aina puhumaan päälle ja ah miin v mäistä, hän ikäänkuin jatkaa juttuani arvaamalla loput siitä mitä olen kertomassa, heittelee jotain oletus kommentteja, ikäänkuin pistää sanoja minun suuhun ja usein ihan eri tavalla kuin mitä itse olisin ajatellut sanoa.
Hyvin monesti huomaan olevani kiukustunut, että " eiiiii, kun siis tarkoitin että..... tai ei ei ei, kun pointti tässä oli just päinvastainen......
Ehkä tämä on sitä että ei jaksa keskittyä toisen kuunteluun vaan on tarve olla koko ajan itse äänessä.
Monesti käy tilanne että varastaa puheenvuoron kesken minun jutun ja se jää siihen, hän jatkaa ihan täysin eri aiheella eikä alkuperäiseen aiheeseen koskaan palata vaikka tärkein ja mielenkiintoisin osa siitä jäi kertomatta, hän tuskin edes huomasi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin neuvotaan mutta sitten saatan myöhemmin kertoa toimineeni juuri päinvastoin. Haluan sillä osoittaa että pyydän neuvot itse jos niitä tarvitsen.
Ja ikää oli 13?
Juuri tämä!
Vierailija kirjoitti:
Jo heti ap postauksessa silmiin pisti yämä lause:
"kukaan meistä ei loppuviimein ole täydellinen, vaikka kuinka niin itsestään luulisi."
--- nyt rehellisesti, miettikääpä kuinka moni ihminen oikeasti pitää itseään täydellisenä?--> 53v kokemuksella sanoisin, että asia on juurikin niin päin, että
joku/jotkut muut olettaa sen toisen (muka täydellisen) ihmisen olevan omasta mielestään täydellinen. Näinhän ei välttämättä ollenkaan ole.
On monia ryhmiä, joihin kuuluvat kokevat ja väittävät olevansa täydellisiä. He, ja vain he esimerkiksi, pääsevät/temmataan (oletettuun) taivaaseen.
Se kun toinen ei kuuntele vaan puhuu koko ajan päälle jos yrittää sanoa jotain.
Se että naiset peittävät oman ihanan herkän naiseutensa maskuliinisen muurin taakse vain sen takia että he tuntevat että niin on tehtävä pärjätäkseen ja näyttääkseen vahvalta, sitten tämä rooli jatkuu myös parisuhteissa ja perhe-elämässäkin. Mutta se luo vain äärifeministejä ja kylmiä tunteettomia mieliä.
Junttius, sivistymättömyys, huonot käytöstavat ja tilannetajun puute ärsyttää ehkä eniten.
Toisekseen yllämainittuun liittyen se kun ihan jo aikuiset sivistyneeksi oletetutkin ihmiset puhuu jotain pikkutuhmia seksistisiä tms alapääjuttuja, kehon eritteisiin liittyviä vitsejä ym ihan avoimesti.
Näinkin pieni asia:
Entisessä työpaikassa avokonttorissa oli 2 oikein kovaäänistä reipassanaista daamia ja koko se puoli kerroksesta missä he olivat, tiesi millon "Mirkulla tai Maikilla" on pissahätä ja kun on juonut aamulla 2 mukia kahvia onki jo kiire vessaan. Ja jos vatsa oli kipeä niin onkohan menkat alkamassa ja vai muuten vaan suolisto ei nyt toimi ja sitten me kaikki läsnäolijat mietittiin sitä asiaa mielikuvissamme hetken.
EI, EI, EI....
Ettekö oikeasti ymmärrä että nämä asiat pidetään omana tietona tai jos on ihan pakko sanoo ääneen niin sitten ihan hiljaa sille lähimpänä olevalle työkaverille.
Yksinkertaisuus. Kun asioita osataan katsoa vain yhdeltä kannalta, on vain yksi oikea tapa kaikkeen ja pidetään moniulotteisemmin ajattelevia tyhminä. Kärsin päivittäin duunareiden parissa korkeakoulutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Junttius, sivistymättömyys, huonot käytöstavat ja tilannetajun puute ärsyttää ehkä eniten.
Toisekseen yllämainittuun liittyen se kun ihan jo aikuiset sivistyneeksi oletetutkin ihmiset puhuu jotain pikkutuhmia seksistisiä tms alapääjuttuja, kehon eritteisiin liittyviä vitsejä ym ihan avoimesti.
Näinkin pieni asia:
Entisessä työpaikassa avokonttorissa oli 2 oikein kovaäänistä reipassanaista daamia ja koko se puoli kerroksesta missä he olivat, tiesi millon "Mirkulla tai Maikilla" on pissahätä ja kun on juonut aamulla 2 mukia kahvia onki jo kiire vessaan. Ja jos vatsa oli kipeä niin onkohan menkat alkamassa ja vai muuten vaan suolisto ei nyt toimi ja sitten me kaikki läsnäolijat mietittiin sitä asiaa mielikuvissamme hetken.
EI, EI, EI....
Ettekö oikeasti ymmärrä että nämä asiat pidetään omana tietona tai jos on ihan pakko sanoo ääneen niin sitten ihan hiljaa sille lähimpänä olevalle työkaverille.
Ymmärrän....
Jos on ihan pakko ilmottaa menevänsä vessaan, ei sitä todellakaan pidä toitottaa mille asiale sinne menee.
Meillä koulutettujen piirissä avokonttorissa naisten keskuudessa on tapana sanoa, esim jos joku pyytää että lähdetäänkö lounaalle
"joo, käyn tossa naistenhuoneessa tai käyn 'puuteroimassa' ja tuun sit perässä"
Tai jos kokous venyy ja venyy, niin joku voi sanoa tutussa porukassa, että "pidetäänkö pieni biotauko" = pitäs päästä välillä vessaan.
Tai kun tullaan ulos wc:stä niin älkää pliis kertoko missään tilanteessa mitä olitte siellä tekemässä. Ketään ei kiinnosta. Lapset tekee niin kotona, mutta ei aikuiset....edes kotona. Pitäkää ne toiminnot omana tietonanne pliis.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisuus. Kun asioita osataan katsoa vain yhdeltä kannalta, on vain yksi oikea tapa kaikkeen ja pidetään moniulotteisemmin ajattelevia tyhminä. Kärsin päivittäin duunareiden parissa korkeakoulutettuna.
Ymmärrän ja komppaan.
Niin minäkin kärsin vaikken ole ihan just korkeasti koulutettukaan.
-Mielistely.. Esim. esitetään kiinnostunutta jostakin asiasta, vaikkei tosiasiassa kiinnosta pätkääkään.
-Teennäinen positiivisuus
-Muiden pitäminen yksinkertaisina/Itsensä pitäminen nerona (oikeasti fiksut harvemmin painottavat olevansa fiksuja)
- kateellisuus. Sellainen että ollaan kaikille kateellisia jostain ja puhutaan siitä mitä omaisuutta kenelläkin on.
- uhriutuvuus. Usein samoissa ihmisissä kuin tuo jäytävä kateus. Valitetaan siitä miten on itse saatu paskat kortit elämään eikä silti muuteta mitään tapoja.
- jääräpäisyys ja joustamattomuus. Ei suostuta kompromisseihin koskaan ja paasataan siitä miten itse on oikeassa vaikka näin ei olisi.
Omakehu. Työntekijä, joka jatkuvasti tuo muille esille sen, kuinka hyvin hän on (omasta mielestään) tehnyt tai hoitanut jonkin ihan tavallisen työasian.
Miksi ihmeessä tällaista täytyy tuoda jatkuvasti esille? Omakehu haisee.
Ei mikään, aina voi lähteä muualle.
Ei ehkä kaikista ärsyttävintä mutta ärsyttävää ja hiton rasittavaa on se että jotkut kritisoi ihan kaikkea joka ei jotenkin kuulu heidän omaan elämäntyyliin. Tai haukutaan kaikki ihmiset jotka tekee asioita toisin kuin itse tai elävät esim vähän leveämpää ja mukavampaa elämää kuin itse.
Esim haukutaa koulutettuja ja hyvää palkkaa ansaitsevia, ihan kun se olis joltain pois ja ihan ku ois jotenki snobbailua olla johtotehtävissä ja hankkia 3xenemmän kun tämä valittaja. Tai arvostella naapureita jotka tykkää käydä kerran vuoteen jossain etelän auringossa tai jopa sellaista tuttua jonka koti on hillityn tyylikkäästi vaaleilla sävyillä, hyvällä maulla sisustettu. Vähätellään jopa yhteisen tutun lapsen menestysä, vaikka hän on Suomen kärkikaartia omassa lajissaan.
Kaiken kauhean kritiikkivyöryn seasta voi usein läytää sellaisia muihin kohdistuvaa kritiikkiä joita itse tekee vähän väliä. Niin pinttynyt on hänen aivoihinsa tuo muiden arvostelu ja pahansuopa paskanpuhumisen tarve ettei edes tajua että moittii joskus itseään.
-keskustelukyvyttömyys: ei kuunnella, keskeytetään jne
-dissaaminen
Anoppi sanoo mielipiteensä kaikkeen. Aivan kaikkeen ja myös silloin, kun sitä mielipidettä ei kaivata. Se on tosi sääli, koska monesti jos olen jostain asiasta tosi innostunut, niin anopin nyrpeä kommentti saa innostukseni aika nopeasti lopahtamaan ja tulee paha mieli.
Toinen ärsyttävä piirre on omaan napaan tuijottaminen. Oma pikkusiskoni kyselee muuttoapua ja valittaa ääneen kun kukaan ei tule auttamaan. Hän itse ei ole vaivautunut koskaan edes vastaamaan, jos joku on kysynyt jossain apua. Perse ei nouse sohvalta sillon kun pitäisi muita auttaa, mutta kova on arvostelemaan muiden auttamattomuutta.
Kolmas ärsyttävä piirre on liiallinen puhuminen. Näen sosiaalisuuden hyvänä piirteenä, mutta silloin kun se menee siihen, että pöytäseurueessa vain yksi puhuu, se menee yli. Tunnen muutamankin tämänkaltaisen tyypin ja aina ihmettelen, että ihanko oikeasti rakastavat omaa ääntänsä niin paljon.