ahmin päivän kalorit aamupalalla

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:27"]Lihavien ja anorektikoiden syömisessä on yllättävän paljon samaa. Pinnistellään ja pinnistellään, että laihtuisi ja sitten ihmetellään kun keho ottaa omansa tai mennään säästöliekille. Tiesitkö ap, että ruokien syöminenkin kuluttaa energiaa? Laihtuminen on hyvin vaikeaa, ellei syö kunnolla ja säännöllisesti.

Hassua, että joillain laihuus kylkiluineen on jokin ihanne. Nykyäänhän palvotaan pyöreää, treenattua peppua ja kutsuvia lanteita. Ap:lläkin olisi hienot saumat proteiinilisän ja siis ylikaloreiden kanssa saada lihaksia kasvatettua. Ja noin hoikkana ne varmasti näkyisivätkin hienosti. Lihaskasvu tosin tarvitsee niitä ylikaloreita, vajeella tai kulutuksen mukaisilla kaloreilla ei tapahdu mitään, vaikka treenaisi. Näyttää vain "laihaläskiltä", vaikka tosiasiassa olisi vain luuta ja nahkaa.

Käy niissä hoidoissa ap ja yritä edes hieman ajatella, että kukaan ei enää ihannoi sellaista laiheliinia kuin "ennen vanhaan".

[/quote]

Yhdessä vaiheessa laihduin, vaikka söin yli 3000 kcal päivässä, mutta siltikään en lihomisen pelossa uskalla syödä normaalisti. Tänään olen nyt kuitenkin syönyt jo yli kulutuksen miesystävän painotuksesta. Tunnen olevani ruma ja lihava.

Rasvaprosenttini on liian alhainen, eikä kuukautisia ole näkynyt pitkiin aikoihin. En vain tahdo sitä rasvaa yhtään lisää, koska olen nytkin jäätävä valas. Kaupassakin kaikki tuijottavat läskejäni. Tahdon ne pois.

Vihaan fitnessvartaloita, ihannoin keijukaismaisuutta. Tahdon itse olla tyytyväinen itseeni.

-ap

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:21"]Kuule ap. Luin ketjua aika pitkälle. Ongelma ei ole syömisesi tai syömättömyytesi, laihtuminen tai sen puuttuminen, jne. Ongelma on siinä, että et näe kuinka ihana ja kaunis ihminen sinä olet. Sinä et ehkä usko, vaikka sanon että olet jo hurjan laiha. Siitä kai syömishäiriössä on kyse. Minulla on läheinen, joka vielä eläkkeelläkin vatvoo päivittäin syömisään ja painoaan. Kuinka paljon hänen elämässä on kulunut aikaa painoa miettiessä? Paljon. Mutta hänelle ei lapsena ja nuorena kukaan muistanut sanoa miten kaunis ja ihana hän on. Ja kyllä hän oli ja on edelleen.

Mutta usko nyt tämä: sinä olet ihana, sinä olet kaunis, sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Ala rakastaa itseäsi ja usko, että olet kaiken sen rakkauden arvoinen. 

[/quote]

Tämä oli kovin kauniisti sanottu, kiitos :')

-ap

40 kg ois sinulle ap hyvä

Anoreksia on mielen sairaus ja johtaa pahimmillaan kuolemaan. Ei ole niin suoraviivaista, että joku ihan itse valitsee syömättömyyden vaan siihen todella sairastuu. Se hiipii sisään ja yhtäkkiä huomaakin, että on liian myöhäistä ja ruuasta onkin tullut vähän kuin myrkkyä. Tuntuu siltä, että jos sitä syö, se vahingoittaa, satuttaa ja myrkyttää. Itselläni se tuntui myös ihan fyysisenä pahoinvointina ja valtavana hätänä sisällä. Joku sisälläni kirkui täyttä kurkkua aina kun laitoin ruokapalan suuhuni. Syöminen oli vaikeaa, vähän kuin olisi koiran jätöksiä ollut lautasella. Se ei ole kivaa, mutta ilman hoitoa siitä on hyvin vaikea selviytyä.

Ap, on hyvä, että tiedostat ongelman ja olet hakeutunut hoitoon. Hienoa, että ymmärrät myös läheisten kärsivän tilanteestasi. Anoreksia ei ole vain sinun sairautesi vaan se koskettaa kaikkia ympärilläsi olevia ja sairastuttaa heitäkin. Toivottavasti löydät jostain voimia taistella vastaan ja löydät ne keinot ja ajattelumallit, jotka auttavat sinua parantumaan!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:58"]40 kg ois sinulle ap hyvä

[/quote]

Unelmoinkin siitä.

-ap

Et edes ole noilla mitoilla alipainoinen!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 09:01"]mitä söit

[/quote]

Aloitin normaalilla aamiaisella, eli kaurapuurolla, desillä rahkaa ja puolikkaalla banaanilla. Sen jälkeen söin vielä 2 ja puoli banaania, omenan, muutaman parapähkinän, 250 grammaa rahkaa ja 2 lautasellista puuroa kera puolikkaan banaanin.

ap

[/quote]

MITEN JOKU VOI SYÖDÄ NOIN PALJON?!

[/quote]Sitä pystyy ihmeellisiin asioihin, kun on nälkiinnyttänyt itseään tarpeeksi. Mulla ongelma oli pari kertaa viikossa iltaisin. Saatoin tehdä pari pasta-ateriaa (valmis carbonaraa tms, 2 hengen annos), "leipoa" vehnäjauhosta ja vedestä "leipää" pellillisen ja syödä sen ja vetää vielä puoli pussia sipsejä ja 300 g karkkia päälle. Bulimiaa ei ollut, mutta oksennushan siinä tuli parin tunnin päästä. Normaalisti olin siis pelkällä kahvilla ja tupakalla, sitten jos jotain laittoi suuhun, kontrolli katosi täysin. Onneksi sain apua, olin sairaalassa 4 kk ja nyt kaikki on aika hyvin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:27"]

Hassua, että joillain laihuus kylkiluineen on jokin ihanne. Nykyäänhän palvotaan pyöreää, treenattua peppua ja kutsuvia lanteita.

[/quote]

Itse sairastan jonkintyyppistä OCD:tä, enkä pystyisi kestämään itseäni, jos jossain olisi vähänkään ylimääräistä "löysää". Kuntoilen viitenä päivänä viikossa ja viimeksi tänään iski paha ahdistuskohtaus, kun mahassa tuntui olevan liikaa jtn. Vaikka se liika jtn on mun poikaystävän mielestä vain mun ihoa, ei läskiä.

ei ap

Oikeesti MITÄ VITTUA? Ketjuun tunkee ihmisiä haukkumaan 47-kiloista läskiksi? Ei ole totta! Noin paskaako oma elämänne on?

Entisenä syömishäiriöisenä tulen pahonvoivaksi tuollaisesta paskapuheesta. 47-kiloinen ei ole läskiä nähnytkään. Jos ihmiset tuijottaa, se on ihan muusta syystä kuin läskiydestä. Todennäköisesti joko pelkäät ihmisten tuijottavan ja mielesi tekee tepposet tai he katsovat että siinä ON nätti hoikka tyttö.

Valitettavasti lähipiirini ei vaivautunut auttamaan minua edes silloin, kun sairaus oli pahimmillaan. Asia mitä en vieläkään oikeastaan ymmärrä, ehkä kynnys toisista ihmisistä välittämiseen on sitten nykyään liian korkea että moni viitsisi yrittääkään. Enemmänkin vain kilpaillaan keskenämme. Eihän oikea välittäminen ole minkään arvoista, niinkö?

Tyttö, sinun täytyy ymmärtää että paraneminen on sinusta itsestäsi kiinni. Olet saanut tästä asiasta pakkomielteen, joka ajan kanssa voi tuhota elämäsi. Ystäväni kuoli anoreksiaan. Häntä pakkosyötettiin sairaalassa, koska ei voinut syödä mitään, kun "yksikin murunen lihottaa." Antoi itsensä nääntyä koska "lihavana" olo, oli nähtävästi maailman hirvein asia, ei hidas, tuskainen kuolemakaan ollut yhtä pelottava.

Näinhän se ei ole. Ja sinun on oikeasti tehtävä ajatustyötä ymmärtääksesi että nyt vain kidutat ja rankaiset itseäsi, koska et pysty oikeasti välittämään itsestäsi. Mutta sen voit muuttaa. Katso kipeitäkin asioita silmiin. Varmaan on jokin syy miksi kohtelet itseäsi näin? Milloin se alkoi? Luuletko oikeasti että kaikki on hyvin, koko elämäsi on hallinnassa kun kontrolloit syömistäsi? Niin minäkin silloin luulin. Mutta onneksi rupsesin miettimään että mitä oikein teen. Elämässäni ei ollut pisaraakaan iloa, olin kuin kuollut, zombie. Kaikki ajatukset koskivat ruokaa ja painoa. Oli pakkoliikuntaa vaikka en jaksanut, söin vähän vaikka nälkä oli koko ajan hirveä ja huolestuin kun menkat eivät tulleet pitkiin aikoihin. Sitten terveys tuli niin huonoksi etten päässyt portaita kiipeämään ylös. Pystyin vain makaaman tai istumaan.

Jokin klikahti päässä. Itseänihän tässä kidutan, itseni vielä näin tapan, jos en lopeta. Sitten SÖIN, siis oikeasti söin. Sain normaalipainon takaisin. Jaksoin taas tehdä asioita. Jaksoin hymyillä. Enkä siltikään tullut läskiksi.

Yritän vain sanoa, että tässä kulttuurissa ulkonäkökeskeisyys on saanut sairaalloiset mittasuhteet ja sinun täytyy olla vahva ja haistattaa kaikella sellaisella paskat. Anna itsesi olla, rakasta ja hyväksy itsesi. Älä anna muiden ihmisten tai yhteiskunnan yleensäkään sanoa sinulle, että millaisena käyt ja millaisena et. Vitut heistä. Useimmiten et tänä narsistien aikakautena kelpaisikaan, mutta se ei ole sinun vikasi, eikä murheesi. Ei varsinkaan kun ymmärrät että ainoa joka estää sinua olemasta tyytyväinen elämästäsi, ulkonäöstäsi tai painostasi olet sinä itse.

No, oletkos ap syönyt vielä lisää?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:06"]No, oletkos ap syönyt vielä lisää?

[/quote]

En ole, pelkkää teetä vain. Aiemmin päivällä miesystäväni kannustamana söin kuitenkin lisää, kuten jo kerroinkin.

-ap