Muistatteko ensimmäisen päivän 1.luokalla?

Muistan. Iskä vei kiireessä ja ihan väärään luokkaan ekaksi. Seisoin sitten arkana lapsena oven suussa muiden pällistellessä kun tulin hiukan myöhässä. Ja olisin halunnut kotiin, ahdisti koko koulu, oli turvaton olo. Istuin tytön viereen, jonka kanssa syötiin lounas niin hitaasti, että kellot ehti soida jo takaisin tunnille, kun me syötiin vielä omenaa. Se tyttö on edelleen paras kaverini. N47

Muistan hetkiä siitä. En päässyt samalle luokalle naapurissa asuvan kaverini kanssa. Kun kiersimme luokan kanssa koulua eli opettaja esitteli paikkoja, eksyin monta kertaa, kun lähdin seuraamaan väärää ryhmää. Yritin koko ajan etsiä katseellani opettajaamme, jonka tunnistin puserosta. Koulurakennus pihoineen tuntui valtavan isolta, ja joka paikassa risteili vieraita lapsia ja aikuisia. Nieleskelin itkua koko päivän.

Kun tuli kotiinlähdön aika, en meinannut uskoa, että pääsen oikeasti kotiin eli että jotain niin hyvää voi tapahtua.

Tämä oli 80-luvun puolivälissä.

En muista.

En muista ensimmäisestä koulupäivästä v. 1972 oikein mitään, mutta muistan vähän ennen sitä olleen koulun tutustumispäivästä aika paljon. Luokassa jäljensimme kuvioita paperille. Välitunnilla oli jotain juoksuleikkiä ja kaaduin ja uudet punaiset kreppisukkahousut menivät polvesta rikki ja sain polveen haavankin. 

Koulussa olin ujo ja hiljainen tyttö. Istuimme tyttö-poika -pareittain luokassa pulpetit vierekkäin. Opettaja laittoi minun parikseni luokan häirikköpojan, joka aina veti pulpettinsa parinkymmenen sentin päähän omastani. Minua se häiritsi kovasti, kun ajattelin, että opettaja ei tykkää. Joskus aikuisiällä tuli mieleen, että tuo pulpetin kauas siirtäminen ei ehkä johtunutkaan siitä, että olin tyttö, vaan siitä että lemusin tupakalle pitkän matkan päähän. Äiti ja isä tupakoivat ketjussa molemmat sisätiloissa kotona ja automatkoillakin. Huomasin tämän vaatteisiin ja tukkaan tarttuneen hajun oikeastaan vasta kotoa pois muutettuani opiskelemaan käytyäni viikonloppuisin kotona. 

Niin ujo olin, että ekaluokan opettaja ei saanut tietää minun osaavan lukea ennen kuin ensimmäinen vanhempainilta  oli ollut. Opin lukemaan jo 3-vuotiaana lyhyitä sanoja ja kouluun mennessä luin jo sujuvasti. Sen vanhempainillan jälkeen ensimmäisellä äidinkielen tunnilla opettaja pisti minut tavaamaan sanan luok-ka-huo-nees-sa, olisikohan sitten epäillyt äitini kertomaa, mutta hyvin osasin. 

Ei mitään muistikuvaa.

Hämäriä muistikuvia, mutta onhan tuosta aikaa jo yli 40 vuotta. Olin odottanur yli vuoden jo kouluun pääsemistä.

Muistan, että harmitti kun eräs tuttu tyttö ei halunnut istua vieressäni vaan meni päiväkotikaveriensa luokse...

Muistan ekasta koulupäivästä ainakin sen, kun vanhempani veivät kouluun ja saattoivat luokan ovelle monien muiden vanhempien tavoin, opettaja piti tervetuliaispuheen ja sen jälkeen kierreltiin tutustumassa koulun tiloihin ja leikittiin leikkejä, joissa tutustuttiin luokkakavereihin (muistikuvat noista tutustumisleikeistä saattavat tosin olla myöhemmiltäkin päiviltä). Sen luokkahuoneen, jossa opiskelin ekaluokalla, löytäisin koulurakennuksesta helposti vielä tänä päivänä. Vuonna -94 menin kouluun.

Joo. Eturivissä istuin vieressäni Ulla. Askartelimme kartongista siilin ja siihen tuli harmaasta ohuesta narusta piikit. Opettaja oli Ritva ja äiti seisoi muiden äitein tavoin luokan seinustalla. Ulla kehui siiliäni. Olen 46 vuotias.